Lúthien

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lúthien Tinúviel on fiktiivinen hahmo J. R. R. Tolkienin kirjassa Silmarillion. Lúthien on Keski-maan haltiakuninkaallinen. Lúthienin romanssi Berenin kanssa on kirjan keskeisimpiä tarinoita.

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Lúthien oli Elu Thingolin, Doriathin kuninkaan ja kuningatar Melian-maian tytär. (Tämä tekee Lúthienista puolhaltian.) Nimi ”Lúthien” tarkoittaa lumoojatarta. ”Tinúviel” tarkoittaa satakieltä, se on nimi, jonka Beren hänelle aluksi antoi.

Lúthien rakastui Bereniin, ihmiseen Bëorin huoneesta. Heidän suhteensa oli tuhoon tuomittu alusta alkaen: Lúthien ei ollut vain Beleriandin voimakkaimman ja mahtavimman haltiakuninkaan tytär, vaan myös maian, Melianin tytär. Beren oli ihminen, joka taisteli Mustaa Kuningasta, Morgothia vastaan. Doriathin valtakunta oli onnistunut toistaiseksi pysyttelemään poissa sodasta eristäytymällä.

Thingol ei halunnut, että Beren naisi hänen tyttärensä, ja asetti ehdoksi mahdottoman tehtävän: Berenin piti tuoda Thingolille yksi Morgothin rautakruunun jalokivistä. Nämä jalokivet tunnettiin Silmarileina. Finrod Felagund kuoli. Lúthien ja Beren onnistuivat pakenemaan Sauronilta ja selvittivät tehtävän Valinorin koiran, Huanin avulla, mutta Beren kuoli tehtävän suorittamisen jälkeen.

Murheissaan Lúthien kuoli suruun ja meni Mandosin Saleihin, haltioiden tuonelaan. Siellä hän onnistui suostuttelemaan Mandosin palauttamaan hänet ja Berenin eloon. Ehtona oli, että he kuolisivat ihmisten kuoleman. Tämä oli ainoa kerta, kun Mandos liikuttui säälistä. Tämän jälkeen he menivät asumaan Ossiriandiin.

Lúthien ja Beren saivat pojan, Diorin, jota kutsuttiin nimellä Elúchil – Thingolin perijä. Beren asetti silmarilin Nauglamíriin, kääpiöiden tekemään kaulakoruun, ja se annettiin Lúthienille. Hänen kauneutensa yhdistyi jalokiven loistoon, ja siksi Tol Galen oli kaunein paikka koskaan Valinorin itäpuolella. Lúthienin kuoleman jälkeen Nauglamír toimitettiin hänen pojalleen Diorille, mikä johti Doriathin tuhoon. Hänen sukunsa ei koskaan sammunut.

Lúthien ja Berenin tarina on heijastettavissa Aragornin ja Arwenin tarinaan kirjassa Taru sormusten herrasta.