Hobitti eli sinne ja takaisin

Hobitti eli sinne ja takaisin
The Hobbit or There and Back Again
Alkuperäisteos
Kirjailija	J. R. R. Tolkien
Genre	fantasia
Julkaistu	1937
Suomennos
Suomentaja	Kersti Juva, Panu Pekkanen (runot)
Kustantaja	WSOY
Julkaistu	1985
Sivumäärä	312
ISBN	951-0-13055-9
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Hobitti eli sinne ja takaisin (The Hobbit or There and Back Again) on J. R. R. Tolkienin kirjoittama fantasiaromaani, joka kertoo hobitti Bilbo Reppulin seikkailusta velho Gandalfin ja 13 kääpiön kanssa.

Englanninkielinen alkuteos ilmestyi alun perin vuonna 1937. Idean kirjaan Tolkien sai korjatessaan opiskelijoidensa tekstejä. Vaikkei hän tiennyt miksi, hänen mieleensä juolahti lause: ”In a hole in the ground there lived a hobbit”, suomeksi ”Kolossa maan sisällä asui hobitti”. Yhdistämällä hobitit nuoruudestaan asti kehittelemäänsä Keski-Maahan Tolkien loi suuren suosion saavuttaneen romaaninsa.

Tolkienin alkuperäisteoksesta on julkaistu kaksi eri suomennosta: Lohikäärmevuori eli erään hoppelin matka sinne ja takaisin vuonna 1973 ja Hobitti eli sinne ja takaisin vuonna 1985.

Suomennokset

Lohikäärmevuori, Hobitin ensimmäinen suomennos. Kannen on maalannut Tove Jansson.

The Hobbitin suomennoksista ensimmäisenä ilmestyi Kustannusosakeyhtiö Tammen kustantama ja Risto Pitkäsen kääntämä Lohikäärmevuori eli erään hoppelin matka sinne ja takaisin vuonna 1973. Jo samana vuonna ilmestyi WSOY:ltä kuitenkin Eila Pennasen, Kersti Juvan ja Panu Pekkasen suomentamana ensimmäinen osa Tolkienin pääteoksesta Taru sormusten herrasta. Pitkäsen ja toisaalta Pennasen, Juvan ja Pekkasen linjat poikkesivat muun muassa erisnimikäännösten suhteen huomattavasti toisistaan, minkä vuoksi käännökset eivät toimineet luontevasti yhtenäisenä jatkumona. Sormuksen ritarien ensimmäinen laitos onkin varustettu suomentajien saatteella:

»Bilbo Reppuli esiintyy päähenkilönä myös kirjassa nimeltä Lohikäärmevuori (The Hobbit). Koska tämä kirja on tyyliltään olennaisesti erilainen kuin Taru Sormusten Herrasta, ja sen on suomentanut eri henkilö toiselle kustantajalle, siitä onkin tullut kuvaus hoppeli Kalpa Kassisen seikkailuista. Pienin ponnistuksin lukija pystyy kyllä arvaamaan että Usvavuoret ovat samat kuin Sumuvuoret, peikot ovat hiisiä eli örkkejä, Kulpsin on Klonkku, Mörkkimetsä on Synkmetsä, Tuurin on Durin, Eskarla Esgaroth jne.»
(Sormuksen ritarit, s. 13)

1970-luvun lopulta alkaen WSOY jatkoi Tolkienin tuotannon julkaisemista suomeksi ja vuonna 1985 ilmestyi Kersti Juvan alusta alkaen uudelleen kääntämä ja Sormusten herran kanssa yhdenmukainen versio The Hobbitista, siis Hobitti eli sinne ja takaisin. Lohikäärmevuoresta otettiin vielä toinen painos vuonna 1979, mutta sittemmin se on jäänyt uudemman käännöksen varjoon. Lohikäärmevuori muistetaan erityisesti muumeistaan tunnetun Tove Janssonin mustavalkokuvituksesta, jonka hän oli tosin tehnyt jo 1960-luvulla ruotsalaista käännöstä varten. 2000-luvulla myös Juvan kääntämä Hobitti on ilmestynyt Janssonin kuvituksella.

Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Huhtikuussa vuonna (Kolmas Aika 2941) Bilbo Reppuli -niminen hobitti sai vieraakseen Gandalfin ja kolmetoista kääpiötä: Fíli, Kíli, Dori, Ori, Nori, Óin, Glóin, Balin, Dwalin, Bifur, Bofur, Bombur (Luettelo Keski-Maan sivuhahmoista sisältää lisätietoja) sekä heidän johtajansa Thorin Tammikilven. Thorin tahtoi palata Ereboriin eli Yksinäiselle vuorelle, josta lohikäärme Smaug Kultainen oli ajanut kääpiöt pois ja ryöstänyt heidän aarteensa. Gandalf halusi Bilbon mukaan matkalle. Gandalf antoi Thorinille tämän isältä Thrainilta saamansa kartan, johon oli merkitty salainen uloskäynti sekä uloskäynnin avaimen.

Konnun jälkeen retkikunta tuli Yksinäisille maille. Seurue joutuu kuitenkin kolmen peikon vangiksi. Peikot alkoivat kinastella ja Gandalf sai peikot jatkamaan kinastelua ja ne kivettyivät ensimmäisten auringonsäteiden osuessa niihin. Matka jatkui Sumuvuorten länsipuolella sijaitsevaan Rivendelliin, jota hallitsi haltiakuningas Elrond. Kuningas Elrond oli riimujen tuntija ja tutkiessaan peikoilta löydettyjä miekkoja hän huomasi niiden olleen taottu Gondolinissa ja löysi miekoista myös niiden nimet. Thorinin miekan nimi oli Orkrist eli Hiidensurma ja Gandalfin miekka Glamdring eli Vainovasara, joka oli kuulunut hiisien ja lohikäärmeiden hävittämän Gondolinin kuninkaalle. Keskikesän päivän aattona Elrond näki Gandalfin löytämän ja Thorinille antamassa kartassa näkyvien riimukirjoitusten lisäksi kuukirjaimilla kirjoitettua tekstiä. Teksti kertoi, että syksyn viimeisen kuun ensimmäisenä päivänä eli Durinin päivänä, joka oli kääpiöiden uudenvuodenpäivä, rastas koputti harmaan kiven luona, kun aurinko ja kuu olivat yhtäaikaa taivaalla.

Matka jatkui itään Sumuvuorille, joilla he joutuivat etsimään suojaa luolasta. Luola sattui olemaan hiisien (hobittikielellä örkkien) asuinpaikan uloskäynti. Matkalaisten nukkuessa hiidet veivät heidän poninsa luolaansa ja olivat viemässä kääpiöitä ja Bilboa, kun Bilbo heräsi. Silloin Gandalfin onnistui jättäytyä porukasta. Hiidet raivostuivat, kun he näkivät Thorinin miekan Orkristin, jolle hiidet olivat antaneet nimen Hutki. Gandalf yllätti hiidet ja surmasi Glamdringilla hiisien johtajan eli Ison hiiden. Glamdringille hiidet olivat antaneet nimen Hatka. Gandalfin johdolla kääpiöt ja Bilbo pääsivät pakenemaan luoliin. Hiidet tavoittivat heidät, mutta Thorin ja Gandalf pystyivät Orkristilla ja Glamdringilla puolustautumaan ja surmasivat monta hiittä. Hiidet lähettivät äänettömästi liikkuvat juoksijat pakenevan retkikunnan perään. Dori juoksi joukon viimeisenä kantaen Bilboa. Äkkiä Doriin tartuttiin ja Bilbo lensi selästä lyöden päänsä, minkä jälkeen hän ei muistanut mitään.

Bilbo heräsi pilkkopimeässä aivan yksin. Ryömiessään eteenpäin hänen kätensä osui pieneen pyöreään metalliseen esineeseen. Bilbo poimi sen taskuunsa tietämättä, että tämä tapahtuma tulisi muuttamaan hänen elämänsä. Bilbo tuli vihdoin luolastoissa järven rantaan. Järveltä häntä katsomaan souti Klonkku. Klonkku lupasi opastaa Bilbon pois luolista, jos Bilbo voittaisi hänet arvoitusten ratkomisessa. Monien kysymysten jälkeen Bilbo kysyi Klonkulta, "mitä minulla on taskussa". Tätä ei Klonkku tiennyt. Klonkku meni käymään asuinpaikassaan järvessä olevalla saarella ja siellä se huomasi hävittäneensä sormuksen ja arvasi, että se oli Bilbon taskussa. Bilbo lähti pakenemaan Klonkkua pitkin käytäviä. Tarkistaessaan miekkaansa huomasi Bilbo sen hohtavan heikosti sinistä valoa, joten sekin oli taottu haltioiden kaupungissa Gondolinissa. Bilbo sujautti sormuksen sormeensa. Bilbo kompastui ja samassa juoksi Klonkku hänen ohitseen näkemättä häntä vaikka sen silmät hohtivat kelmeää valoa. Bilbo tajusi olevansa näkymätön sormus sormessaan. Hän lähti seuraamaan Klonkkua, joka pysähtyi yhtäkkiä. Bilbo hyppäsi Klonkun yli ja tuli hiisien luolan eteiseen. Sormus oli lipsahtanut pois sormesta ja hiidet hyökkäsivät hänen kimppuunsa. Hän laittoi äkkiä sormuksen sormeensa ja onnistui pääsemään ulos.

Bilbo jatkoi kulkuaan vuorenrinnettä alas ja huomasi auringon laskevan vuorten taakse länteen. Hän oli siis Sumuvuorten itäpuolelle. Gandalfia ja kääpiöitä ei näkynyt ja Bilbo päätti palata vuoreen taikasormuksen avulla, kun kuuli ääniä alempaa rinteeltä. Siellä olivat muut retkeläiset ja Bilbo hiipi näkymättömänä vartiossa olevan Balinin ohi, mistä hänen arvonsa kasvoi suuresti kääpiöiden silmissä. Sormuksesta hän ei kertonut kenellekään. Retkikunta jatkoi kiireesti matkaa vuoren rinnettä alas kunnes törmäsi rinteillä kokoontuviin hukkiin, jotka olivat lähdössä hiisien kanssa ryöstelemään. Hukat ajoivat Gandalfin, kääpiöt ja Bilbon puihin turvaan. Gandalf koetti ajaa hukat pois heittelemällä palavia käpyjä niiden turkkiin. Hiidet tulivat hukkien avuksi ja sytyttivät metsää palamaan retkeläisten pakopuiden ympäriltä, niin että pian retkeläiset olisivat pudonneet alas heidän puidensa palaessa. Pohjoisen kotkien päällikkö oli huomannut liikettä vuoren rinteillä. Gandalf oli tehnyt aikanaan niiden johtajalle palveluksen ja siksi kotkat kantoivat retkeläiset turvaan.

Seuraavana päivänä kotkat kantoivat Bilbon, Gandalfin ja kääpiöt itäänpäin kalliolle, jonka nimi oli Otavankalle. Kallion kahden puolen virtasi Suuri virta. Retkeläiset peseytyivät joessa ja lähtivät sitten kulkemaan kohti metsää. He tulivat Beornin talolle. Hän oli todella suurikokoinen tumma mies sekä lisäksi nahanvaihtaja, joka muuttui ajoittain isoksi karhuksi. Beorn piti vieraiden kunniaksi illalla juhlat. Gandalf varoitti ketään menemästä ulos yöllä, koska se ei olisi turvallista. Levättyään Beornin luona kaksi yötä jatkoi retkikunta matkaa kohti Synkmetsää. Beorn antoi matkalaisille hyviä neuvoja sekä eväät ja ponit matkaa varten. Gandalf ratsasti heidän kanssaan Synkmetsän laitaan asti, missä hän kääntyi takaisin. Myös ponit lähetettiin takaisin Beornin luo. Gandalf toivotti hyvää matkaa ja varoitti, ettei polulta saanut poiketa missään tapauksessa.

Metsä oli synkkä ja pimeä eikä siellä ollut mitään syötävää. Yöllä heitä katseli monta kiiluvaa silmäparia. Puissa näytti olevan paksuja seittejä, mutta haltiapolulla niitä ei ollut. Eräänä päivänä Bilbo ja kääpiöt tulivat joelle, jonka lumottua vettä Beorn oli varoittanut juomasta. Joen yli pääsi veneellä, joka oli valitettavasti vastarannalla, mutta Fili onnistui heittämään siihen kiinni rautakoukun, jossa oli köysi. He pääsivät joen yli ja viimeisenä oli vastarannalle astumassa Bombur, johon törmäsi kuitenkin polkua tullut peura ja Bombur putosi jokeen. Kun hänet oli vedetty rantaan huomattiin, että hän nukkui sikeästi. Neljä kääpiötä kerrallaan kantoi Bomburia siitä lähtien. Matka tuntui jatkuvan loputtomiin. Vesi oli heiltä kokonaan loppu ja ruokaa enää muutama murunen. Bombur onneksi heräsi. Yhtenä yönä metsästä näkyi valoja ja kuului iloista laulua ja nälkäisten retkeläisten neniin tuli kypsyvän paistin tuoksu. Bilbo etunenässä he menivät katsomaan ilmeisesti haltioiden pitämiä juhlia. Thorin jäi haltioiden vangiksi. Bilbo huomasi muiden kääpiöiden jääneen taakse. Hän löysi heidät puusta roikkumassa hämähäkinverkkoihin kiedottuina. Pilkkalaululla sai Bilbo harhautetuksi hämähäkkejä kauemmaksi ja hänen onnistui tappaa miekallaan Piikillä hämähäkkejä ja vapauttaa kääpiöt. Thorinin olivat vieneet metsähaltiat ja hänet oli lukittu heidän kuninkaansa Thranduilin tyrmään, sillä hän ei suostunut paljastamaan tälle syytä siihen, miksi hän liikkui metsähaltioiden mailla.

Bilbo ja nälkään ja janoon nääntymäisillään olevat kääpiöt hoippuivat metsässä, kun metsähaltiat piirittivät heidät ja ottivat kääpiöt vangeiksi. Bilbo ehti sujauttaa sormuksen sormeensa ja pystyi näkymättömänä seuraamaan kääpiöitä haltioiden kuninkaan maansisäisiin saleihin. Bilbo löysi sieltä myös kaukaisimman tyrmän, jossa Thorin Tammikilpi oli. Bilbo ei aluksi keksinyt mitään pakosuunnitelmaa, kunnes sai selville, että haltia-asumuksen ali kulki joki, jota myöten kuljetettiin tynnyreissä ruokaa ja viiniä haltioille ja tyhjät tynnyrit uitettiin jokea pitkin takaisin Järvikaupunkiin eli Esgarothiin. Sitten hän kuuli, että paljon tyhjiä tynnyreitä pudotettaisiin samana iltana jokeen. Kun Thranduilin hovimestari ja vartijoiden päällikkö maistelivat vahvaa uutta viiniä liian paljon ja nukahtivat, otti Bilbo vartijan avaimet ja vapautti kääpiöt. Hän pakkasi kääpiöt tyhjiin tynnyreihin olkien ja heinän avulla ja sulki kannet. Itse hän vain piti kiinni viimeisestä tynnyristä, kun se heitettiin maanalaiseen jokeen. Tynnyrit poukkoilivat virtaa alas, kunnes haltioiden lautturit sitoivat ne lautaksi. Bilbo seurasi mukana sormus sormessaan eikä tiennyt olivatko kääpiöt hengissä vai eivät.

Lautturit sauvoivat tynnyrilauttaa virralla eteenpäin. Virta laski Pitkäjärveen. Pohjoisessa näkyi vuori, joka kohosi maisemasta aivan yksin. Se oli Yksinäinen vuori Erebor. Illalla lautta hinattiin paalujen varaan länsirannan tuntumaan rakennettun kaupungin Esgarothin rantaan. Kun lautturit olivat menneet kaupunkiin, etsi Bilbo tynnyreitä, joihin oli pakattu kääpiöitä. Kun kääpiöt oli saatu rannalle oli vain Thorin, Kili ja Fili niin terveitä, että pystyivät lähtemään Bilbon kanssa kaupunkiin. Kaupungin vartijat veivät neljä retkeläistä kaupungin Isännän luokse. Thorin ilmoitti olevansa palaava Vuorenalainen kuningas. Järvikaupungin ihmiset ilostuivat kovin, sillä vanhat laulut kertoivan kuninkaan palaavan valtaistuimelleen ja uudemmat laulut kertoivat, että siitä seuraisi rikkauksien virtaaminen Järvikaupunkiin. Kahden viikon lepo palautti retkeläisten voimat. Kaupungin ihmiset varustivat retkikunnan ruualla ja muilla tarpeilla ja soutivat heidät järveä pitkin pohjoiseen ja antoivat heille ponit matkantekoa varten.

Kahden päivän soutamisen jälkeen Bilbo ja kääpiöt jätettiin veneistä ja he jatkoivat matkaa poneilla. Maa muuttui kuolleeksi ja poltetuksi. Vuoresta etelään suuntautuvan harjanteen päällä oli sijainnut vartiopaikka, jota kutsuttiin Korppikallioksi. Bilbo, Balin, Fili ja Kili kävivät katsomassa Ereborin pääporttia, josta Vuolas virta tuli ulos vuoren uumenista. Sieltä tuli myös harmaita ja mustia huuruja. Musta varis lensi silloin tällöin retkeläisten yli aivan kuin vakoillen heitä. Raunioitunut Laakson kaupunki näkyi vuoren harjanteen varjossa. Retkeläiset etsivät vuoren länsirinteeltä salaista sisäänkäyntiä monta päivää, kunnes eräänä päivänä Bilboa, Filiä ja Kiliä onnisti ja salainen ovi löytyi. Retkeläiset laittoivat leirin oven edessä olevalle tasanteelle lukuun ottamatta Bomburia, joka jäi alas hoitamaan poneja. Eräänä loppusyksyn päivänä Bilbo istui Kuistiksi kutsutulla tasanteella ja katseli ruohikossa olevaa harmaata kiveä. Aurinko oli jo laskemassa, kun Bilbo näki taivaalla uuden kuun kapean sirpin. Äkkiä rastas kopautti kiveen etanan kovaa kuorta. Bilbolle välähti, että tästä hetkestä riimuissa kirjoitettiin ja huusi kääpiöt paikalle. Ovi ei kuitenkaan auennut. Sitten oveen osui ohut auringonsäde ja rastas kirkaisi, jolloin ohut kivenkappale irtosi ja silloin paljastui avaimenreikä. Thorin kokeili avainta ja lukko aukesi ja ovi työntyi auki. Vuoren sisään ja alas johti sysipimeä käytävä.

Thorin Tammikilpi kertoi, että Bilbon kuuluu mennä vuoren sisään katsomaan, mitä siellä oli. Vain Balin uskalsi saattaa Bilboa vähän matkaa. Bilbo laittoi sormuksen sormeensa ja kulki käytävää alaspäin, kunnes käytävä tuli vuoren alimpaan kammioon, jossa lohikäärme Smaug nukkui valtavan aarrekasan päällä hohtaen punaisena ja kultaisena. Bilbo otti aarteesta mukaansa kultaisen maljan ja palasi kääpiöiden luokse. Kääpiöt ilostuivat kovasti. Kun Smaug heräsi, huomasi se heti, että malja puuttui. Raivoissaan se lähti etsimään varkaita. Kääpiöt kuulivat, kun se tuli ulos kovalla metelillä. Bilbo sanoi, että kaikkien piti mennä käytävään turvaan. Bifur muisti, että Bofur ja Bombur olivat alhaalla ponien ja tavaroiden luona. Heidät ja suuri osa tavaroista ehdittiin kiskoa köysillä ylös turvaan ja viedä käytävään, mutta ponit karkasivat tai joutuivat lohikäärmeen ruuaksi. Smaug ei kuitenkään löytänyt retkeläisiä. Seuraavana päivän Bilbo meni taas katsomaan lohikäärmettä. Nyt se oli valveilla vaikka teeskenteli nukkuvaa. Se tunsi nyt hobitin tuoksun ja kysyi Bilbon nimeä. Bilbo vastasi välttelevästi, mutta Smaug sai silti selville, että he olivat tulleet Järvikaupungin suunnasta ja ponien hajusta se oli erottanut niillä ratsastaneiden kääpiöiden hajun. Bilbo imarteli Smaugia ja sai sen kerskumaan mahaa peittävällä jalokivipanssarilla, vaikka vasemmalla rinnassa oli paljas kuoppa, joka oli pehmeä kuin etana ilman kotiloa. Bilbo palasi takaisin kääpiöiden luokse ja kertoi Kuistilla kaiken näkemänsä kääpiöille. Heidän keskusteluaan kuunteli vanha rastas, joka oli luultavasti niitä rastaita, jotka elivät jo Laakson kaupungin aikana. Laakson asukkaat ymmärsivät niiden kieltä. Sitten Bilbo sai kääpiöt uskomaan, että lohikäärme lähtisi metsästämään heitä ja heidän olisi mentävä turvaan pieneen salakäytävään, johon lohikäärme ei mahdu. Viimetipassa sulki Thorin käytävän oven, sillä lohikäärme tuli ja iski vuorta pyrstöllään ja käytävän alkupää ja Kuisti sortuivat ja kiviä tipahteli käytävän katosta. Sitten lohikäärme lensi Vuolasta virtaa etelään.

Bilbo ja kääpiöt istuivat pimeässä käytävässä. Ainoa tie ulos oli lohikäärmeen pesän kautta. Bilbo lähti ensimmäisenä tutkimaan kammiota ja laittoi taskuunsa kääpiöiden arvokkaimman jalokiven, jonka nimi oli Arkkikivi eli Vuoren sydän. Bilbo ei kertonut kenellekään Arkkikivestä. Kaikki pukivat päälleen uudet sotisovat. Retkikunta tuli ulos pääportista, sillä Smaug ei ollut kotona. Vuoren rinteellä he suuntasivat Korppikalliolle, jossa oli vanha vartiotupa.

Bard Jousimies tappoi Smaug Kultaisen Bilbon keksittyä sen heikon kohdan.

Kääpiöt ottivat vuoren aarteet haltuunsa, mutta lähellä asuvat Järveläiset, joiden kaupungin Smaug oli hävittänyt ennen kuolemaansa, sekä Synkmetsän haltiat halusivat myös osansa.

Alkoi Yksinäisen vuoren piiritys. Thorin kutsui paikalle Rautavuorilta sukulaisensa Dain Rautajalan, joka saapui paikalle mukanaan viisisataa soturia.

Näin paikalla oli kolme armeijaa: Thorinin joukko vahvistuksenaan Rautavuorten kääpiöt, Synkmetsän haltia-armeija kuninkaansa Thranduilin johdolla, sekä järveläisten eli Esgarothin ihmisten armeija. Ja lähellä oli, etteivät vanhat kaunat puhjenneet sodaksi kääpiöiden ja haltioiden sekä haltioiden liittolaisten, ihmisten, välillä.

Silloin näitä kaikkia yhteensä suurempi hiisien johtama armeija hyökkäsi ja niin alkoi Viiden Armeijan Taistelu. Hiidet, hukat ja lepakot olisivat perineet voiton, mutta taisteluun tuli viides armeija, kun pohjoisen suuret kotkat saapuivat ja Beorn valtaisan karhun hahmossa. Kotkien ja Beornin avulla ihmiset, haltiat sekä kääpiöt perivät voiton. Thorin sai surmansa taistelussa, kuten myös hänen siskonpoikansa Fili ja Kili, jolloin Dáin Rautajalasta, Thorinin perijästä tuli uusi Vuorenalainen kuningas.

Taistelun jälkeen Bilbo palasi kotiin. Bilbolla oli yhä sormus mukanaan. Hän laittoi sen sormeensa yleensä silloin, kun halusi muuttua näkymättömäksi epämiellyttävien vieraiden saapuessa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Sovitukset

Elokuvat

• The Hobbit (1977)
• Hobitti, Peter Jacksonin ohjaama elokuvatrilogia
  • Hobitti: Odottamaton matka (2012)
  • Hobitti: Smaugin autioittama maa (2013)
  • Hobitti: Sinne ja takaisin (2014)

Televisiosarjat

• Hobitit (1993)

Sarjakuva

• David Wenzel & Charles Dixon: Hobitti eli Sinne ja takaisin 1–2 (sarjakuva). WSOY, 2006.

Aiheesta muualla

• KontuWiki: Hobitti eli Sinne ja takaisin (WSOY)
• KontuWiki: Lohikäärmevuori (Tammi)