Thranduil

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Thranduil, Synkmetsän haltioiden kuningas, on sivuhenkilö J. R. R. Tolkienin fantasiaromaanissa Hobitti eli sinne ja takaisin, joskin siinä hahmoa kutsutaan vain haltiakuninkaaksi. Nimi Thranduil mainitaan vasta myöhemmin ilmestyneessä Tarussa sormusten herrasta, jossa esiintyy hänen poikansa Legolas, yksi Sormuksen Saattueen jäsenistä.

Kun Tolkien kirjoitti Hobittia 1930-luvulla, hän sisällytti siihen runsaasti aineksia jo vuosia kehittelemästään kuvitteellisesta tarustosta – josta muotoutui lopulta Christopher Tolkienin toimittamana vuonna 1977 postuumisti julkaistu Silmarillion. Hobitin haltiakuningas muistuttaa huomattavasti Silmarillionin kuningas Thingolia, Doriathin haltiavaltakunnan hallitsijaa, joka asuu maanalaisessa luolastossa ja riitautuu kohtalokkain seurauksin aarteitaan työstämään palkkaamiensa kääpiöiden kanssa. Thingolista poiketen Thranduil ei menetä henkeään kääpiöiden kanssa syntyneessä kiistassa, joka on sen sijaan kansojen siitäastisen vihanpidon lähde. Tolkien-tutkija John D. Rateliff pitää silti mahdollisena, että Hobittia kirjoittaessaan Tolkien ajatteli kirjan nimettömän haltiakuninkaan Thingoliksi itsekseen eikä vain tämän pastissiksi. Viimeistään kehittäessään Hobittia ympäröivää tarustoa eteenpäin Tarun sormusten herrasta kirjoittamisen myötä Tolkien erotti kuninkaan omaksi hahmokseen.[1]

Hobitissa Thranduil vangitsee Bilbo Reppulin retken aikana kolmetoista kääpiötä, koska nämä eivät suostu kertomaan syytä siihen miksi kulkivat tämän mailla. Thorin Tammikilpi kantoi mukanaan ennen vangiksi joutumistaan Orkristia, haltioiden Gondolinissa takomaa miekkaa, jonka Thranduil takavarikoi Thorinilta. Thorinin kuoltua hän palauttaa miekan Yksinäiselle vuorelle eli Ereboriin Thorinin haudalle. Thranduil oli epäluuloinen kääpiöitä kohtaan vanhan eripuran vuoksi, koska hän piti kääpiöitä vain ahneena joukkona, joka koetti kahmia itselleen aarteita. Bilbon autettua kääpiöt pakoon hänen tyrmistään sai hän selville heidän olevan matkalla Yksinäiselle vuorelle. Smaugin kuoltua hän oli vakuuttunut, että kääpiöt olivat menossa ryöväämään Yksinäisen vuoren aarteen itselleen. Hän otti osaa Viiden armeijan taisteluun, joka syttyi Smaugin kuoltua ja hiisiarmeijan hyökättyä vuorelle. Thranduil on haltiaruhtinas Oropherin poika.

Thranduil elokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1977 animaatioelokuvassa The Hobbit Haltiakuninkaan ääninäyttelijänä toimi Otto Preminger. Peter Jacksonin Hobitti-elokuvatrilogiassa (2012–2014) hahmoa näyttelee Lee Pace.

Peter Jacksonin elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peter Jacksonin Hobitti-elokuvatrilogiassa Thranduil oli aikoinaan pyytänyt Ereborin kääpiöitä tekemään koruja heille annetuista metalleista ja jalokivistä, mutta kääpiöt eivät koskaan antaneet niitä heille takaisin. Haltiat pitivät kääpiöitä ahneina, kun taas kääpiöiden mukaan niistä ei ollut maksettu vaadittua hintaa.

Kun Smaug valtasi Ereborin, Thranduil ei väkensä turvallisuuden sekä kääpiöissä näkemänsä ahneuden vuoksi tullut näiden avuksi, mikä vahvisti Thorin Tammikilven vihaa häntä kohtaan. Vuosia myöhemmin kun Thorinin retkikunta matkasi valtaamaan Ereborin takaisin, he joutuivat Synkmetsässä haltioiden vangiksi. Kirjaversiosta poiketen Thranduil tiesi retkikunnan matkan tarkoituksen ja tarjoutui auttamaan, jos saisi takaisin antamansa metallit ja jalokivet. Thorin ei suostunut ja väittäessään ettei Thranduil ymmärtänyt tämän kärsimyksiä, raivostunut Thranduil paljasti loitsuilla peitetyt lohikäärmeentulen aiheuttamat palovammat kasvoistaan ja lähetti kääpiöt vankityrmiin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rateliff, John D.: The History of The Hobbit – Part One: Mr. Baggins, s. 409–410. London: HarperCollins, 2007. ISBN 978-0-00-723555-1.
Tämä kuvitteelliseen hahmoon, paikkaan tai ilmiöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.