Kääpiö (Arda)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kääpiöt (engl. The Dwarves) ovat kansa J. R. R. Tolkienin Ardaan sijoittuvissa kirjoissa (Hobitti, Taru sormusten herrasta, Silmarillion jne.). Tolkienin kääpiöt ovat jokseenkin suoraa lainaa kansanperinteen kääpiöistä, jotka esiintyvät muun muassa Lumikki-sadussa. Tolkienin kääpiöt käyttävät nimiä, jotka on lainattu skandinaavisessa mytologiassa mainituista kääpiöiden eli dvergien nimistä.

Kääpiöiden kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kääpiöt tulivat hyvin toimeen hobittien kanssa, mutta olivat epäileväisiä haltioiden suhteen. He olivat tyypillisiä seppiä ja kivenhakkaajia, ja heidän jotkin työnsä ovat jopa kauniimpia kuin haltioiden.

Kääpiöitä ei laskettu Ilúvatarin lapsiksi kuten haltiat ja ihmiset, koska heidät loi Aulë. He nukkuivat niin kauan että haltiat ehdittiin luoda. Aulën työ oli kuitenkin turhaa, koska hänellä ei ollut voimaa antaa omaa elämää luomuksilleen – se voima kuului vain Ilúvatarille. Myöhemmin kun Aulë oli saanut kääpiöt valmiiksi, Ilúvatarin ääni puhui hänelle, ja lupasi antaa kääpiöille elämän, ja lisätä kääpiöt omaan suunnitelmaansa Ardan varalle. Ilúvatar antoi kääpiöille elämän ja siitä lähtien heidät on tunnettu Ilúvatarin adoptoituina lapsina.

He kaivoivat ja työstivät arvokkaita metalleja Keski-Maan vuorissa. Monella tapaa he olivat ihmisten ja haltioiden välissä. He olivat pitkäikäisiä, vaikka eivät kuolemattomia, ja saattoivat elää 250-vuotiaiksi tai jopa vanhemmiksi. Kääpiönaiset olivat harvinainen näky, eikä heistä ole merkintöjä kääpiöiden historiassa. Heitä on vaikea erottaa mieskääpiöistä ja tämä on herättänyt muiden rotujen keskuudessa uskon siitä, ettei kääpiönaisia olekaan ja että kääpiöt syntyvät kivestä.

Kääpiöiden kielen kehitti Aulë, ja se tunnettiin nimellä khuzdul, jota kirjoitettiin cirthillä. Se haluttiin pitää salassa ja vain muutamat ”ei-kääpiöt” oppivat sen. Yksi lause tunnettiin kuitenkin hyvin, nimittäin vanha taistelulaulu Ensimmäiseltä Ajalta: Baruk Khazâd! Khazâd ai-mênu! mikä tarkoittaa "Kääpiöiden kirveet! Kääpiöt ovat kimpussanne!" [1].

Jakautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silmarillionin mukaan kääpiöt jakautuivat seitsemään heimoon. Tolkienin kirjoissa esiintyneet kääpiöt kuuluvat seuraaviin heimoihin:

Neljä muuta heimoa:

  • Rautanyrkit
  • Kankiparrat
  • Mustakutrit
  • Kivijalat

Vähäkääpiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähäkääpiöt olivat kääpiösuku, joista kerrotaan Silmarillionissa. Heidät oli ajettu ulos idän suurista kääpiökaupungeista ja he olivat vaeltaneet länteen Beleriandiin. Nämä kääpiöt kävivät kooltaan pienemmiksi ja kadottivat takojantaitonsa ja alkoivat elää hiiviskellen. Ennen Nogrodin ja Belegostin kääpiöiden tuloa Beleriandin haltiat eivät tienneet mitä nämä toiset olivat ja metsästivät näitä kuin eläimiä. Haltiat kuitenkin jättivät nämä rauhaan ja alkoivat kutsua heitä sindarinkielisellä nimellä noegyth nibin, vähäkääpiöt. Vähäkääpiöt vihasivat ja pelkäsivät örkkejä, mutta myös eldaria, erityisesti noldoria. Heidän asuntonsa oli Amon Rûdh, Kalju Vaara, jonka alla he kärsivällisesti kaivoivat ja porasivat luolia syvemmiksi. Vähäkääpiöt olivat kuitenkin jo hävinneet ennen Ensimmäisen Ajan päättymistä, ja heistä viimeisen, Mîmin, tappoi Húrin Nargothrondin saleissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taru sormusten herrasta. Liite F: s. 973