Silmarillion

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Silmarillion
The Silmarillion
Suomennoksen kansi
Suomennoksen kansi
Alkuperäisteos
Kirjailija J. R. R. Tolkien
toim. Christopher Tolkien
Genre fantasiakirjallisuus
Kustantaja Allen & Unwin
Julkaistu 1977
ISBN 0048231398
Suomennos
Suomentaja Kersti Juva
Panu Pekkanen (säkeet)
Kustantaja WSOY
ISBN 951-0-22353-0
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Silmarillion (The Silmarillion) on J. R. R. Tolkienin kirjoittama ja hänen poikansa Christopher Tolkienin kokoama fantasiatarinakokoelma. Sen on suomentanut Kersti Juva. Säkeiden suomentaja on Panu Pekkanen.

Teoksistaan Taru sormusten herrasta ja Hobitti eli sinne ja takaisin tunnettu J. R. R. Tolkien kirjoitti näiden teosten kanssa samaan maailmaan sijoittuvaa Silmarillionia lähes koko aikuisikänsä. Hän itse piti Silmarillionia pääteoksenaan,[1] mutta ei saanut sitä valmiiksi vaan kirjoitti sen eri osista yhä uusia versioita. Silmarillion ilmestyi vasta postuumisti vuonna 1977, neljä vuotta Tolkienin kuoleman jälkeen, kun kirjailijan poika Christopher Tolkien kokosi käsikirjoituksen isänsä irtoteksteistä.

Suomenkielisen taskukirjapainoksen kansi 2012.

Kaunokirjallisena teoksena Silmarillion on varsin erikoislaatuinen. Se muistuttaa osin Raamatun Vanhan testamentin tekstiä ja on kirjoitettu ylevään ja etäiseen tyylin.lähde? Lukukokemuksena sitä on kuvailtu raskaaksi, mutta myös erityisen kauniiksi.[2] Silmarillion koostuu Tolkienin luoman mielikuvitusmaailman asukkaiden alkuperäisistä myyteistä.

Teoksen osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos jakautuu viiteen osaan. Kukin osa on kerronnaltaan erilainen ja sijoittuu eri aikakauteen.

Kirja keskittyy haltioiden ja ihmisten sukujen alkuaikoihin. Ensimmäisessä osassa Ainulindalë kerrotaan , miten Arda eli maailma luotiin. Toisessa osassa Valaquentassa kerrotaan valarin ja maiarin nimet ja kuvaillaan heitä. Kolmannessa osassa Quenta Silmarillion kerrotaan, miten valar loivat kaiken olevan maan päälle, sekä myös haltioiden ja ihmisten historiasta. Neljännessä osassa Akallabêth kerrotaan Númenorin saaresta, jonka ihmiset saivat palkkioksi sodittuaan haltioiden rinnalla Morgothia vastaan. Viidennessä osassa kerrotaan lähinnä Taru sormusten herrasta -trilogian tapahtumat lyhennetysti sekä tarua edeltäneen ajan tapahtumista, jolloin mahtisormukset taottiin.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirja sai ilmestyessään kriitikoilta pääosin kielteisen vastaanoton. Monet kirjallisuuskriitikot pitivät teosta liian vakavana verrattuna Tolkienin romaaneihin Taru sormusten herrasta ja Hobitti eli sinne ja takaisin, joissa on enemmän iloisia hetkiä.[3][4] Time-lehden mukaan kirjan ongelmana oli, ettei siinä ollut yhtään hahmoa, johon voisi samaistua[3].

New York Timesin arvostelu piti kuitenkin myönteisenä asiana, että Tolkien oli onnistunut luomaan laajan teoksen, ja luonnehti sitä sankarilliseksi yritykseksi.[4] Myös Time kehui tarinan laajaa ja yksityiskohtaista maailmaa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. J.R.R Tolkienin Keski-Maa kirjat Hs.fi. 24.5.2007. Viitattu 13.10.2009.
  2. Ahlström, Mikael: ”J. R. R. Tolkien”, teoksessa Sisättö, Vesa (toim.): Ulkomaisia fantasiakirjailijoita, s. 189. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2003. ISBN 951-692-539-1.
  3. a b c Books: Middle-Earth Genesis Time.com. 24.10.1977. Viitattu 19.10.2009.
  4. a b The World Of Tolkien Nytimes.com. 23.10.1977. Viitattu 19.10.2009.