Valar

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Valar (yksikkö vala) ”Mahtavat”, ”ne joilla on voima” on J. R. R. Tolkienin kirjassa Taru sormusten herrasta ja samaan maailmaan pohjautuvissa muissa teoksissa nimi, joka annettiin suurille ainurille jotka astuivat Eäan Ajan alussa ja omaksuivat Ardan vartioimisen ja hallitsemisen tehtävän (tästä kerrotaan kirjassa Silmarillion). Suuret, Ardan Valtiaat, Valinorin Valtiaat, Lännen Valtiaat, Mahtavat. Sindariksi belain, yks. balan; kantahaltiakielellä balî.

Valar kuuluvat ainuriin, samaten kuin heitä vähäisemmät maiar. Yhdessä nämä muodostavat Ardan korkeimpien henkiolentojen joukon.

Valar[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Manwë Súlimo, Valarin kuningas, valariksi Mânawenûz
  • Ulmo, Meren kuningas, valariksi Ulubôz
  • Aulë Mahal, Seppä, valariksi Aghûlêz
  • Oromë Aldaron, Suuri ratsastaja, sindariksi Araw, valariksi Arômêz
  • Námo (Mandos), Kuolleiden tuomari
  • Irmo (Lórien), Unien herra
  • Tulkas Astaldo, Valinorin mestari, valariksi Tuluchastâz

Ilúvatar loi aluksi ainurin eli pyhät ja he aloittivat Suuren Soiton, josta sai alkunsa maailma. Ilúvatar sanoi: "Eä! Tulkoon tämä kaikki Olevaksi!" Ja niinhän kävi. Osa ainurista rakastivat maailman näkyä ja halusivat mennä sinne tehdäkseen sen valmiiksi ja asuakseen siellä. Niinpä maailmaan, Ardaan, lähti joukko ainuria. Alempia näistä hengistä kutsuttiin nimellä maiar ja ylempiä nimellä valar, Maailman Mahdit. Maiar toimivat heidän palvelijoinaan ja auttoivat heitä.

Kun he tulivat maailmaan, he ihmettelivät sillä se minkä he näkivät näyssä ei ollutkaan siellä. Oli vain pimeää. Niinpä he aloittivat suuren työn ja eniten ahersivat Manwë Tuulten Herra, Ulmo Vesien Valtias, sekä Aulë Takoja. Myös vala nimeltä Melkor oli kuitenkin koko ajan mukana ja hän halusi maailman omakseen. Muut eivät hänelle kuitenkaan valtaa suoneet ja hän lähti näiden luota.

Valar ottivat nyt itselleen muodon ja vaatteet. Heidän muotonsa muistutti haltioita ja ihmisiä, sillä he olivat nähneet nämä näyssä ja vartoivat heitä tuleviksi. Valar pystyivät silti halutessaan kulkemaan näkymättömissä. Aina he eivät kuitenkaan ottaneet ihmismäistä muotoa itselleen vaan joskus ne ottivat mahtavan ja kauhean muodon.

Valarin työ sujui hyvin ja maailma oli kaunis. Silloin Melkor kuitenkin hyökkäsi heidän kimppuuunsa ja tuhosi heidän töitään. Silti, hitaasti mutta varmasti, maailma muotoutui. Valar asettuivat länteen, Valinoriin, asumaan.

Melkor soti valaria vastaan pitkään ja lopulta hän oli voitolla. Taivaissa, Tulkas kuuli taistelun Pikku Valtakunnasta ja hän laskeutui Ardaan. Koko Arda kaikui hänen naurustaan ja Melkor pakeni häntä. Tulkas Vahva oli nyt yksi valarista ja Melkor pelkäsi ja vihasi tätä ikuisesti.

Valarin, Ardan valtiaiden, lukumäärä oli nyt seitsemän, samoin kuin valierin, Ardan valtiattarien. Valtiaiden nimet ovat: Manwë, Ulmo, Aulë, Oromë, Mandos (Námo), Lórien (Irmo) ja Tulkas; ja Valtiattarien nimet ovat: Varda, Yavanna, Nienna, Estë, Vairë, Vána ja Nessa. Melkoria ei enää luettu valarin joukkoon.

Manwë oli valarista mahtavin ja hän hallitsi Ardan tuulia. Hän on kaiken Ardan valtias ja vuoreltaan Taniquetililta hän näki koko valtakuntansa, paitsi alueita jotka olivat Melkorin vuoksi pimeitä. Kotkat olivat hänen luomiaan ja ne toimivat hänen lähettiläinään.

Ulmo taas on Vesien Valtias ja hän asuu vesissä. Koskaan hän ei viivy yhdessä paikassa kauan. Hän oli Manwën jälkeen mahdissa seuraava. Vain harvoin hän otti osaa valarin neuvonpitoihin.

Aulë Seppä on maan valtias ja hänen ilonsa on tekemisen työssä. Häneltä noldor oppivat jalokivien muokkausta ja muita taitoja. Aulë oli se vala joka loi kääpiöt. Oromë oli Metsien Herra ja eläintenkesyttäjä. Melkor ja hänen palvelijansa pelkäsivät häntä, sillä kuullessaan hänen torvensa, he tiesivät että Metsästäjä oli tullut.

Mandos oli valarin tuomari ja hän näki tulevaisuuteen. Hän oli toinen fëanturista, henkien herroista, ja kuolleet tulivat hänen saleihinsa. Hän lausui tuomionsa vain Manwën pyynnöstä ja oli tälle aina uskollinen. Mitään hän ei unohda eikä häntä ei ole helppo saada herkistymään.

Lórien oli Mandosin veli ja toinen fëanturista. Hän hallitsi näkyjä ja unia ja hänen puutarhansa olivat maailman kauneimmat.

Tulkas Astaldo (=urhea) on voimiltaan suurin ja miehuudessa voittamaton. Hän juoksi nopeammin kuin mikään, eikä hän väsynyt. Hänen ilonsa oli painissa ja voiman mittelössä. Hän ei paljon piitannut menneestä eikä tulevasta, eikä hänestä ollut neuvonanantajaksi, mutta hän oli luja ystävä.

Varda on Manwën puoliso. Hän teki tähdet ja haltiat rakastavat häntä valarista eniten. Vardan voima on valossa ja hänen kauneutensa on sanoin kuvaamatonta. Yavanna, Hedelmien Antaja, on Aulën puoliso. Hän rakastaa kaikkea mikä kasvaa maassa ja entit olivat hänen ajatuksiensa tulosta.

Nienna Itkijä oli fëanturin sisar ja hän asui yksin. Suru oli hänen tuttunsa ja hän murehti Ardan haavoja, jotka Melkor oli aiheuttanut.

Estë Lempeä oli Irmon puoliso ja hän paransi haavat ja uupumuksen. Lepo oli hänen lahjansa. Vairë Kutoja oli Mandosin puoliso. Hän kutoi kaiken mitä ajassa oli koskaan tapahtunut kankaisiinsa ja Mandosin salien seinät olivat niillä vaatetettu.

Vána Ikinuori oli Oromën puoliso. Kaikki kukat versoivat hänen kulkiessaan niiden ohi. Nessa oli Tulkasin puoliso. Hänkin oli nopea jaloistaan ja hänen ilonsa oli tanssissa.

Nämä olivat valarin ja valierin nimet. Heidän joukossaan kahdeksan olivat kaikkein voimallisimmat ja he olivat aratar, Ardan Korkeat. Heihin kuuluivat Manwë, Varda, Ulmo, Yavanna, Aulë, Mandos, Nienna ja Oromë.

Valar tekivät aluksi paljon: he tekivät kaksi lamppuan valaisemaan maailmaa ja Melkor tuhosi ne, he vangitsivat Melkorin, mutta päästivät tämän vaapaaksi kolmen ajan kuluttua. He tekivät kaksi puuta valaisemaan maailmaa ja Melkor tuhosi nekin. Aikanaan he kutsuivat haltiat asumaan heidän luokseensa ja Melkor istutti pahan näiden joukkoon. Osa haltiosta lähti Valinorista takaisin Keski-Maahan ja he perustivat mahtavia linnoituksia, jotka yksi toisensa jälkeen tuhoutuivat. Kiitos Melkorin. Seuraava suuri tapahtuma, johon valar ottivat osaa, oli Vihan Sota. Eärendil Merenkävijä oli nimittäin tullut pyytämään heiltä apua ja he suostuivat tähän ja heittivät Melkorin Maailman Piiristä. He palkitsivat heitä auttaneita ihmisiä ja haltioita antamalla ihmisille kauniin saaren asuttavakseen ja kutsumalla haltiat jälleen luokseen.

Ihmisten saama saari oli Númenor ja se kukoisti pitkään. Sauron onnistui kuitenkin turmelemaan suuren osan sen kansasta ja nämä hyökkäsivät Valinoriin. Itse Eru puuttui nyt tapahtumiin ja kaatoi vuoret hyökkääjien päälle ja upotti Númenorin.

Vuodet kuluivat ja monet haltiat, jotka olivat jääneet Keski-Maahan, tulivat heidän luokseen. Sauron piti Keski-Maata kauhuissaan, joten vielä kerran valar puuttuivat sen asukkainden asioihin. He lähettivät nimittäin maiaria heidän luokseen ja nämä saivat nimen istari, velhot (viisi heistä tunnetaan). Nämä lähettiläät pyrkivät auttamaan Keski-Maan asukkaita Sauronia vastaan, mutta vain yksi heistä pysyi tehtävälleen uskollisena. Valar olivatkin tehneet viisaasti lähettäessään Gandalfin Keski-Maahan.

Kerrottakoon vielä että Eru oli sanonut valarille että heidän mahtinsa pysyisi Ardassa aina siihen asti kunnes se olisi valmis. Kenties he siis vielä palasivat luojansa luokse.

Valier[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Varda Elentári, Tähtien kuningatar, Manwën vaimo. Sindariksi Elbereth Gilthoniel, muinaishaltiaksi Barathî.
  • Yavanna Kementári (Palùrien), Hedelmien antaja, Aulën vaimo
  • Nienna, Armon neito
  • Estë Hellä
  • Vairë Kutoja
  • Vána Ikinuori
  • Nessa Tanssija

Aratar tai Ardan korkeimmat ovat kahdeksan suurinta valaa: Manwë, Varda, Ulmo, Yavanna, Aulë, Mandos, Nienna, ja Oromë. Melkoria, kaikista voimakkainta, ei laskettu heihin.

Lórien ja Mandos ovat veljeksiä ja heitä kutsuttiin nimellä fëanturi eli Henkien mestarit.