Saruman

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Christopher Lee Sarumanina.

Saruman on kuvitteellinen velho J. R. R. Tolkienin kirjoittamassa fantasiaromaanissa Taru sormusten herrasta. Romaanissa Saruman Valkoinen on velhojen veljeskunnan ylpeä, vallanhimoinen ja petollinen johtaja, joka on solminut liiton tarinan antagonistin Sauronin kanssa.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarumanin hahmo ei esiintynyt vuonna 1917 Tolkienin luonnosteleman Silmarillionin tarinassa tai vuoden 1937 lastenromaanissa Hobitti eli sinne ja takaisin, vaan hänet esiteltiin vasta vuonna 1954 julkaistussa Tarun sormusten herrasta ensimmäisessä kirjassa, Sormuksen ritareissa. Tarun sormusten herrasta kirjoittaminen alkoi Hobitin julkaisun jälkeen vuoden 1937 loppupuolella, mutta alun perin Saruman ei kuulunut romaanin hahmoihin ja hän mainitaan ensimmäisen kerran vasta Sormuksen ritareiden ensimmäisen puoliskon lopussa. Tolkien oli kirjoittanut Sormuksen ritareihin juonenkäänteen, jossa velho Gandalf ei pääse päähahmo Frodo Reppulin luokse, koska Saruman on vanginnut hänet torniinsa. Saruman vain mainitaan nimeltä Sormuksen ritareissa, ja hänen varsinainen ensiesiintymisensä on Kahdessa tornissa.

Rooli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Sormuksen ritareissa Saruman Valkoinen kutsuu Gandalfin luoksensa Rautapihan linnoituksessa ja ehdottaa hänelle, että he tekisivät liiton mustan ruhtinaan Sauronin kanssa. Vallanhimoinen Saruman on vakuuttunut Sauronin voitosta ja kertoo Gandalfille, että Sauron palkitsee uskolliset liittolaisensa. Gandalf ei hyväksy Sarumanin ehdotusta, joten Saruman vangitsee hänet Rautapihan keskelle Orthancin torniin ja ilmoittaa vangista Sauronille, joka lähettää lähettiläänsä hakemaan Gandalfin valtakuntaansa Mordoriin. Gandalf kuitenkin pakenee Orthancista ja varoittaa Keski-Maan vapaita kansoja Sarumanin petoksesta. Gandalf kertoo, että Saruman on koonnut ja varustellut oman armeijansa kilpailemaan Sauronin armeijoiden kanssa. Sormuksen ritareissa Saruman oli pelkkä Sauronin palvelija, mutta myöhemmissä teoksissa korostetaan, että Saruman yrittää pettää liittolaisensa löytämällä Sauronin takoman Valtasormuksen, jonka mahdilla hän voisi ottaa Sauronin paikan ja alistaa koko Keski-Maan valtansa alle.

Kahden tornin ensimmäisessä puoliskossa Saruman lähettää armeijansa Rohanin valtakuntaan, mutta tarinan sankareiden johdolla hänen joukkonsa päihitetään eeppisessä Ämyrilinnan taistelussa. Rautapihan vieressä sijaitsevan Fangornin metsän jättiläismäiset entit hyökkäävät Rautapihaan ja hävittävät linnoituksen maan tasalle, koska Sarumanin örkit olivat kaataneet luvatta Fangornin puita. Sankareiden saavuttua Rautapihaan Saruman yrittää lumota Rohanin kuningas Théodenin ja Gandalfin, mutta Gandalf antaa Sarumanille ehdotuksen hylätä liittonsa Sauronin kanssa ja tulla alas Orthancista, johon Saruman on teljennyt itsensä palvelijansa Gríma Kärmekielen kanssa. Saruman ei hyväksy Gandalfin ehdotusta, joten Gandalf rikkoo hänen sauvansa ja erottaa hänet velhojen veljeskunnasta. Enttien vartioidessa Rautapihaa Saruman pysyy Orthancissa sodan loppuratkaisuun saakka.

Kuninkaan paluussa Valtasormuksen ja Sauronin tuhon jälkeen sankarit matkustavat Rautapihaan, jossa entti Puuparta kertoo heille, että Saruman on lähtenyt Orthancista. Saruman ja Gríma ovat matkustaneet hobittien kotiseudulle Kontuun, jossa kostonhimoinen Saruman alkaa sortaa hobitteja. Frodon johdolla hobitit kuitenkin alkavat kapinoida ja päihittävät Sarumanin värväämät ryövärit, minkä jälkeen he kohtaavat Sarumanin Frodon kodin Repunpään kuistilla. Frodo antaa Sarumanille luvan poistua Konnusta, mutta Saruman yrittää puukottaa Frodon. Jopa epäonnistuneesta puukotuksesta huolimatta Frodo sallii Sarumanin lähdön, mutta Gríma murhaa Sarumanin, minkä jälkeen hobitit surmaavat nuolilla Gríman. Sarumanin henki leijuu kuihtuneen luurankomaisen ruumiinsa yllä, minkä jälkeen tuulenpuuska puhaltaa sen tiehensä.

Sarumanin taustatarina kerrotaan Silmarillionin viimeisessä luvussa Valtasormuksista ja kolmannesta ajasta, jonka mukaan Saruman ja muut velhot olivat kuolemattomia enkelimäisiä henkiä nimeltä maiar, joiden tehtävänä oli palvella jumalallisia valaria. 2000 vuotta ennen Tarun sormusten herrasta juonen tapahtumia valar lähettivät viisi ihmisen ulkomuodon omaksunutta maiaria velhoina Keski-Maahan varoittamaan vapaita kansoja Sauronin paluusta. Saruman oli velhojen ja haltiaylimysten muodostaman valkoisen neuvoston puheenjohtaja, mutta Saruman oli yrittänyt viivyttää neuvoston toimintaa, koska hän uskoi Sauronin johdattavan hänet Valtasormuksen jäljille. Keskeneräisten tarujen kirjassa kerrotaan, että Sarumanin kuoleman jälkeen Aragorn miehineen tarkasti Orthancin aarrekammiot ja löysi salaholvin, jossa Saruman olisi säilyttänyt sormusta.

Elokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarumanin elokuvadebyytti oli Ralph Bakshin ohjaamassa piirroselokuvassa Taru sormusten herrasta vuodelta 1978. Sarumanin ääninäyttelijä oli Fraser Kerr. Bakshin elokuvassa Saruman esiintyy vain Gandalfin kanssa Rautapihassa ja myöhemmin Ämyrilinnan taistelussa, koska rajallisen budjetin takia elokuvan päätös on Kahden tornin ensimmäisen puoliskon loppuratkaisu. Elokuvassa Sarumanilla on kaavun väri on punainen perinteisen valkoisen sijasta. Sarumanin nimi lausutaan elokuvassa muodossa "Aruman", koska tuotantoryhmän mielestä hahmon nimi oli liikaa Sauronin nimen kaltainen. Päätöksestä huolimatta hänen nimensä lausutaan eräissä kohtauksissa myös muodossa "Saruman". Saruman ei esiinny Rankin/Bassin tuottaman piirroselokuvan Kuninkaan paluun hahmokaartissa.

Peter Jacksonin ohjaamassa Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiassa Sarumanin näyttelijä on Christopher Lee. Elokuvatrilogiassa Sarumanilla on suurempi ja aktiivisempi rooli kuin kirjoissa, erityisesti Kahdessa tornissa, jossa on hän ottanut pääkonnan paikan Sauronin sijasta. Kirjoissa Sarumanin taikavoimiin viitataan vain maininnalla, mutta Sormuksen ritareissa hän loihtii äänellään lumimyrskyn Sumuvuorten ylle ja Kuninkaan paluun erikoispidennetyssä versiossa hän taikoo sauvallaan tulipallon. Jackson leikkasi Sarumanin roolin pois Kuninkaan paluusta, mutta kohtaus teki paluun elokuvan erikoispidennetyssä versiossa. Kirjasta poiketen Saruman ei kuole Konnussa, vaan Gríma Kärmekieli iskee häntä puukolla selkään Orthancin huipulla. Legolas ampuu nuolella Gríman ja Sarumanin ruumis syöksyy alas tornista, kunnes se seivästyy rattaaseen.

Saruman esiintyy myös Peter Jacksonin ohjaamassa Hobitti – Odottamaton matka -elokuvassa, joskin hänellä on elokuvassa vain yksi kohtaus. Hahmoa esittää toistamiseen Christopher Lee.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Sarumanin nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Curumo: Sarumanin alkuperäinen quenyankielinen nimi.
  • Curunír: Sarumanin sindarinkielinen nimi, joka tarkoittaa "Se, jolla on viekkaat neuvot".
  • Saruman: Tämän nimen hän sai Rohanin asukkailta. Se tarkoittaa "taidon miestä".

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Ainur
Ainulindalë
Valar Aulë (Mahal) | Estë | Irmo (Lórien) | Manwë (Súlimo) | Námo (Mandos) | Nessa | Nienna
Oromë (Aldaron) | Tulkas | Ulmo | Vairë | Vána | Varda (Elbereth) | Yavanna (Kementári)
Musta Vihollinen Melkor (Morgoth)
Maiar Eönwë | Ilmarë | Ossë | Uinen | Salmar | Sauron | Melian | Arien | Tilion | Gothmog
Curumo (Saruman) | Olórin (Gandalf) | Aiwendil (Radagast) | Alatar ja Pallando | Durinin turma