Panu Pekkanen

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Panu Pekkanen (28. kesäkuuta 1932, Kotka – 16. heinäkuuta 1986) oli suomalainen kääntäjä. Pekkanen oli kääntäjänä varsin monipuolinen, hänen suomennostyönsä vaihtelevat aikuisten romaaneista runoihin ja lastenkirjoihin. Kenties parhaiten hänet muistetaan useiden J. R. R. Tolkienin teosten runosuomentajana.

Pekkanen syntyi Kotkassa, mutta perhe muutti ilmeisesti jo hänen lapsuudessaan Helsinkiin, missä hän kävi koulunsa. Hänen vanhempansa olivat luennoitsija August Pekkanen ja Sylvi Kaplas. Vuonna 1958 Pekkanen valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi, ja vuodesta 1961 lähtien hän toimi WSOY:llä kielentarkastajana. Hän oli naimisissa Pirkko Laitisen kanssa vuosina 1957–1973. Pekkanen kuoli vuonna 1986 vain 54 vuoden ikäisenä. Hänen 1950-luvun lopulla alkanut uransa suomentajana ehti siis kestää hiukan yli neljännesvuosisadan. Myös Pekkasen nuorempi sisar Hilkka Pekkanen toimii suomentajana.

Pekkasen loppuelämän kestänyt työ J. R. R. Tolkienin teosten parissa sai alkunsa 1970-luvulla, kun hän liittyi Kersti Juvan ja Eila Pennasen avuksi kääntämään Tarun sormusten herrasta (1973–1975) runoja. Sen jälkeen hän suomensi runot ja säkeet myös Silmarillionista (1979), Hobitista (1985) ja Keskeneräisten tarujen kirjasta (1986). Lisäksi hän käänsi kokonaisuudessaan Tolkienin lyhyistä satukirjoista Maamiehen ja lohikäärmeen (1978), Sepän ja satumaan (1983) sekä Herra Blissin (1983). Kersti Juvan kanssa suomennosyhteistyö jatkui myös Richard Adamsin Ruohometsän kansassa (1975) ja useissa A. A. Milnen Nalle Puh -tarinoissa, joihin Pekkanen käänsi säemuotoiset osuudet.

Pekkasen kokonaan omia käännöksiä ovat muun muassa George Orwellin Eläinten vallankumous (1969), Wil Huygenin ja Rien Poortvlietin Suuri tonttukirja (1978) sekä Tove Janssonin Outo vieras Muumitalossa (1980).

[muokkaa] Lähteet

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Panu_Pekkanen
Henkilökohtaiset työkalut