Pastissi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pastissilla (ransk. pastiche, ital. pasticcio) on muun muassa kirjallisuudessa, kuvataiteessa, musiikissa ja elokuvissa kaksi toisistaan poikkeavaa merkitystä. Se voi olla joko mukaelma tai yhdistelmä(teos).

Piiras ja yhdistely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pastissin käsite on peräisin italialaisesta keittiöstä, jossa pasticcio on lampaan- tai naudanlihalla, vihanneksilla sekä muilla saatavilla olevilla aineksilla täytetty piiras. Vastaavalla eklektisellä tavalla yhdisteltyjä maalauksia ja sävellyksiä alettiin verrata 1600- ja 1700-luvuilla. Pastissin varhaisin merkitys vastaa 1900-luvun käsittein ilmaistuna kollaasia tai montaasia, ei niinkään tyylin jäljittelyä. Ensimmäisenä tunnettuna pastissin kuvauksena pidetään taideteoreetikko Roger de Pilesin vuonna 1677 ilmestynyttä teosta Conversations sur la connaissance de la peinture, jossa pastissien sanotaan olevan ”tauluja, jotka eivät ole originaaleja eivätkä kopioita vaan väärennöksiä.” Tarvittiin uusia sanoja kartoittamaan kopioiden ja alkuperäisteosten väliin jäävää harmaata aluetta. Pilesin teos ilmestyi aikana, jolloin alkuperäisyys alkoi nousta harmonian ja muiden antiikista ammennettujen arvojen ohelle ja ohitse kirjallisuuden keskeiseksi arvoksi. Vaikka de Piles samasti pastissin väärennökseen, määritelmästä jäi pitkällä tähtäimellä käyttöön ajatus pastissista jossain määrin kopioivana ja uutta luovana eli alkuperäisenä. [1]

Mukaelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tässä merkityksessä pastissi pyrkii jäljittelemään yhtä tai useampaa tunnettua teosta tai tyylilajia. Pastissi eroaa parodiasta siten, että pastissi ei pyri pilkkaamaan jäljittelynsä kohdetta, ja plagiaatista yleensä olemalla niin selvä mukaelma jäljittelynsä kohteesta, että tämä "kunnianosoitus" tulee varmasti selväksi kaikille. Hienovaraisemmissa muodoissaan pastissia voi luonnehtia "älypeliksi", joka haastaa lukijan tai kuulijan arvaamaan, mikä jäljittelyn kohde on. Usein jo pastissin otsikosta selviää, että kyse on jäljittelystä.

Nykyaikainen esimerkki pastissista on Rieku ja Raiku -sarjakuva, joka jäljittelee esikuvansa Kieku ja Kaiku -sarjakuvan useita ominaisuuksia, kuten nokkelia kolmitavuisia riimejä ja opettavansävyisiä juonia. Johanna Sinisalon romaani Sankarit on Kalevalan pastissi. Myös suuri osa fanfiction-tarinoista voidaan laskea eräänlaisiksi pastisseiksi.

Yhdistelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pastissi musiikissa tarkoittaa yhdistellen koottua teosta, yleensä oopperaa, jossa on musiikkia usealta eri säveltäjältä tai useaan eri teokseen alun perin tarkoitettuja osia. Esimerkiksi 1700-luvun oopperassa käyttötapa oli yleinen. Uutta tuotantoa oopperasta lanseerattiin harvoin muuntelematta laulajien tarpeita ja/tai yleisön makua mukaillen. Tunnettuja taipumuksestaan käyttää vanhaa materiaaliaan uusissa teoksissa olivat mm. Händel ja Gluck. Pasticcio saattoi tarkoittaa myös teosta, johon usea säveltäjä ja runoilija antoi panoksensa pidemmän ajanjakson kuluessa.

Pasticcion suosio valaisee muutamia 1700-luvun oopperan musikaalisia ja yhteiskunnallisia piirteitä. Valtion rajat ylittävä musiikkityyli ja se, että libretoissa toistuivat odotetut ja vakintuneet tilanteet sekä käänteet, mahdollistivat osan siirtämisen oopperasta toiseen haittaamatta sen rakenteellista yhtenäisyyttä. Teoksen yhtenäisyydellä ei ollut vielä samaa merkitystä kuin 1800-luvulla. Käsite jonkun oopperan 'vakiintuneesta versiosta' oli myös epäselvä, koska painettiin varsin vähän kokonaisia oopperapartituureja. Pastissi kertoo säveltäjän oman musiikkityylin yksilöllisyyttä ja musiikin 'omistamista' kohtaan tunnetun huolen puuttumisesta 1700-luvulla.

Modernismin aikana alettiin korostaa teoksen alkuperäisyyttä ja omintakeisuutta ja pastissi joutui epäsuosioon.

Parafraasi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pastissia ei saa sekoittaa parafraasiin. Parafraasi on kirjallisen tai muun ilmaisun laajentava tai selittävä tekstin muunnelma, se on toisen tekstin omin sanoin sanomista. Parafraasi laaditaan jonkin asian selkiyttämiseksi tai korostamiseksi. Musiikissa parafraasi on sävellysten sovittamista toisille soittimille uusia aiheita lisäillen.

Esimerkiksi Kristian Smedsin sovittama ja ohjaama Tuntematon sotilas Kansallisteatterissa on parafraasi.

Neutraali pastissi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eugenic Lucas, Kaupunki kalliolla, luultavasti 1850–1875. Pastissi.

Neutraali pastissi on jäljitelmä, jossa jäljittelijä pyrkii tulkitsemaan teosta mahdollisimman vähän. Pastissi oli yleisesti käytetty akateemisen taidekoulutuksen opetus- ja opiskelumenetelmä ennen modernismia, jolloin alettiin korostaa taiteen alkuperäisyyttä. Pastisseja tekemällä, siis jäljittelemällä taideopiskelija tai taiteilija tutki mestariteoksia.

Väärennös ja pastissi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neutraalit pastissit antavat joskus aihetta epäilyihin taiteen väärentämisestä. Seuraavassa The Metropolitan Museum of Artin antama selvitys teoksesta Kaupunki kalliolla, jonka tunnistetiedoissa mainitaan, että teos on tehty "Francisco de Goya y Lucientesin tyyliin" (selvitys on englanniksi kuvan tietojen yhteydessä):

»Kun amerikkalainen taiteen keräilijä hankki maalauksen Kaupunki kalliolla Espanjasta 1880-luvulla, sen tekijäksi nimettiin Francisco de Goya (1746–1828). Nykyisin maalauksen arvellaan olevan erään Goyan seuraajan, Eugenic Lucasin, maalaama, ja se saattaa olla maalattu niinkin myöhään kuin 1850–1875. Lucas tutki Goyan tekniikoita ja onnistui tekemään maalauksen, joka on riittävän lähellä Goyan tyyliä pystyäkseen harhauttamaan useimpia asiantuntijoita noin vuoteen 1970 asti. Monet maalauksen sommittelun elementeistä on otettu Goyan signeeraamista teoksista (sekä maalauksista että grafiikan vedoksista) ja näin ollen se näyttää olevan pastissi. [2]»

Pastissi
Pastissi, jossa on yhdistetty Botticellin ja Pollaiuolon maalausten hahmot yhdistäen ne Photoshopissa. Työ on tehty pastissi-sanan havainnollistamiseksi ja käytettäväksi Wikipediassa.
Sandro Botticelli, Nuoren naisen muotokuva, n. 1475.
Antonio Pollaiuolo, Nuoren naisen muotokuva, n. 1480.

Appropriaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Appropriaatio tarkoittaa jonkin asian haltuunottoa. Kuvataiteissa appropriaatio viittaa usein lainattujen elementtien käyttöön uuden teoksen luomisessa. Lainatut elementit saattavat olla kuvia, muotoja tai tyylejä taidehistoriasta tai populaarikulttuurista, tai materiaaleja ja tekniikoita taiteen ulkopuolisista konteksteista.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Don Michael Rander: The New Harvard Dictionary of Music, Belknap Harvard 1986 ISBN 0-674-61525-5

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sanna Nyqvist, Jäljittelyn jäljillä: pastissin käsitteen historiaa, käsikirjoitus 3.2.2004. Viitattu 1.4.2009.
  2. The Metropolitan Museum of Art, Works of Art, European Paintings, Work 2,091 of 33,432 luettu 28.6.2007

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]