Johanna Sinisalo
| Johanna Sinisalo | |
|---|---|
 Johanna Sinisalo lokakuussa 2008. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. kesäkuuta 1958 Sodankylä |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Kirjailija | |
| Esikoisteos | Ennen päivänlaskua ei voi (2000) |
| Palkinnot | |
|
Finlandia-palkinto |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Aila Johanna Sinisalo (s. 22. kesäkuuta 1958 Sodankylä) on suomalainen kirjailija ja käsikirjoittaja.[1] Hän teki läpimurtonsa esikoisromaanillaan Ennen päivänlaskua ei voi (2000), joka sai ilmestymisvuonnaan Finlandia-palkinnon. Vuonna 2004 teos sai myös tieteis- ja fantasiakirjallisuuden James Tiptree Jr. -palkinnon. Sinisalo on saanut Suomen parhaasta tieteis- tai fantasianovellista myönnettävän Atorox-palkinnon seitsemän kertaa.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinisalo on opiskellut muun muassa kirjallisuustiedettä ja teatterintutkimusta Tampereen yliopistossa. Valmistuttuaan humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1986[2] hän työskenteli toistakymmentä vuotta mainosalalla ennen siirtymistään vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1997.
Sinisalolta on ilmestynyt yli 40 novellia eri julkaisuissa. Hänen esikoisromaaninsa Ennen päivänlaskua ei voi on käännetty 14 kielelle, muun muassa ruotsiksi, ranskaksi, latviaksi, japaniksi, tšekiksi ja englanniksi,[3] ja hän osallistuu läheisesti teostensa kääntämisprosessiin.[4] Vuonna 2005 brittiläinen Dedalus-kustantamo julkaisi Sinisalon toimittaman suomalaisen fantasiakirjallisuuden antologian.
Sinisalo on tehnyt sarjakuvakäsikirjoituksia sekä radio- ja televisiokäsikirjoituksia (muun muassa sarjaan Sydänjää). Energia Productionsin tuottama elokuva Iron Sky (2012) pohjautuu Sinisalon alkuperäistekstiin.[5]
Sinisalo on harrastanut toistakymmentä vuotta vuoristovaelluksia. Hänen pisin vaelluksensa on Genevenjärveltä Nizzaan, noin 660 kilometriä. Hän on myös kirjoittanut aiheesta novellin "Grande Randonnée", joka ilmestyi kokoelmassa Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita.[6]
Sinisalon puoliso on graafikko Hannu Mänttäri.[7]
Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuvastaja-palkinto 2000
- Finlandia-palkinto romaanista Ennen päivänlaskua ei voi 2000
- Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 2000, 2003 ja 2012[8]
- Kosmoskynä-palkinto 2001[9]
- IMPAC-palkintoehdokkuus 2004
- James Tiptree Jr. -palkinto 2004[10]
- Nuori Aleksis -palkintoehdokkuus 2006
- Tähtivaeltaja-palkintoehdokkuus 2006 ja 2014
- Grand Prix de L’imaginaire -palkintoehdokkuus 2007
- Nebula-palkintoehdokkuus 2008
- Nuori Aleksis -palkinto 2009 ja 2012[11]
- P. E. Svinhufvudin muistosäätiön kirjallisuuspalkinto romaanista Enkelten verta 2011[12]
- Prometheus-palkinto vuonna 2017 teoksesta Auringon ydin[13][14][15]
- Pro Finlandia 2022[16]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ennen päivänlaskua ei voi. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1886-X.
- Sankarit. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2879-2.
- Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita. Helsinki: Teos, 2005. ISBN 951-851-046-6.
- Lasisilmä. Helsinki: Teos, 2006. ISBN 951-851-102-0.
- Linnunaivot. Helsinki: Teos, 2008. ISBN 978-951-851-177-2.
- Möbiuksen maa. Helsinki: Teos, 2010. ISBN 978-951-851-324-0.
- Enkelten verta. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-414-8.
- Salattuja voimia. Helsinki: Teos, 2012. ISBN 978-951-851-484-1.
- Auringon ydin. Helsinki: Teos, 2013. ISBN 978-951-851-552-7.
- Iron Sky - Renaten tarina. x: WSOY/Johnny Kniga, 2018. ISBN 9789510428719.
- Vieraat. Hämeenlinna: Karisto, 2020. ISBN 978-951-23-6737-5.
- Ukkoshuilu. Helsinki: Otava, 2021. ISBN 978-951-1-39001-5.
Novelleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- "Kilometripylväät" ja "Jäinen kaupunki", Vuosirengas 74, 1974
- "Tarina kuolleesta metsästä", Jäinen vaeltaja, 1986
- "Suklaalaput", Atoroxin perilliset, 1988
- "Illan tähti yksinäinen", Illan tähti yksinäinen, 1991
- ”Luolassa”. Teoksessa Verkon silmässä: Tarinoita internetin maailmasta, 2005.
- Kätketyt. Julkaistu ensimmäisen kerran Me Naisissa 2006. Radiant Words, 2006. ISBN 952-99774-0-9.
Sinisalon Planeetta-novellisarja vuosilta 1988–2000 käy yksi kerrallaan läpi aurinkokuntamme eri kiertotähdet.
- ”Yövesi.” Teoksessa Atoroxin perilliset. Ursa, 1988 (Uranus)
- ”Punatähti.” Aikakone 1/1990 (Mars)
- ”Jälkeen syntiinlankeemuksen.” Aikakone 1/1991 (Venus)
- ”Kharonin lautta.” Aikakone 1/1992 (Pluto)
- ”Sydän kultaa.” Aikakone 1/1993 (Merkurius)
- ”Spotlight.” Aikakone 3/1995 (Jupiter)
- ”Pitkän valkoisen pilven maa.” Tähtivaeltaja 4/1998 (Saturnus)
- ”Lentävä hollantilainen.” Portti 1/2000 (Neptunus)
Toimitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Verkon silmässä: Tarinoita internetin maailmasta. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3235-8.
- The Dedalus Book of Finnish Fantasy. Dedalus Books, 2005. (Kääntänyt David Hackston.) Antologia englanninkielisille markkinoille, läpileikkaus suomalaisesta realismin rajoja ylittävästä proosasta 1800-luvulta tähän päivään.
Draama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinisalo on ollut mukana monien kotimaisten televisiosarjojen käsikirjoittajaryhmissä.
- Toinen todellisuus, TV2, 1991
- Maa on litteä, TV2, 1992
- Tulevaisuuden kuvia, TV2, 1995
- Ainoa elämä, TV2, 1997
- Elämän suola, TV 2, 1995
- Samaa sukua, eri maata, MTV3, 1997
- SunRadio, TV1, 1998
- Salatut elämät, MTV3
- Kotikatu, TV1
- Käenpesä, MTV3
- Sydänjää, MTV3, 2007
- Suomi vuonna 2030, TV2, 2008[17]
Sarjakuvakäsikirjoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Uusi Nainen -lehdessä ilmestynyt sarjakuva Tiskivuoro, piirtäjä Hannu Mänttäri
- Muumi-aiheisia novelli- ja strippisarjakuvakäsikirjoituksia Semicille ja ToTo-tuotannolle, eri piirtäjiä
- Oma Ystävä -lehdessä sarja Pikku eläinpuoti, piirtäjä Hannu Mänttäri
- Trendi-lehdessä sarja Kimppakämppä, piirtäjänä Johanna Rojola
- Tieteis- ja fantasia-aiheisia sarjakuvia tieteis- ja sarjakuvaharrastuslehdissä alkaen vuodesta 1982, eri piirtäjiä
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sinisalo, Johanna Kirjasampo.fi. Viitattu 28.10.2014.
- ↑ Kuka kukin on 2003, s. 945–946. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
- ↑ Suomalaisen kirjallisuuden käännökset -tietokanta Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 28.12.2015.
- ↑ Ponto, Martta: Johanna Sinisalo kirjailijan ja kääntäjän yhteistyöstä. Kääntäjä-Översättaren, 2017, nro 3, s. 9–10.
- ↑ Johanna Sinisalo Elonetissä.
- ↑ Aamulehti Valo 20.10.2006
- ↑ Johanna Sinisalo (doc) Energia Productions. Viitattu 28.12.2015.
- ↑ Ehdokkaita ja palkittuja (ks. Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto) Pirkanmaan kirjastot. Arkistoitu 27.9.2015. Viitattu 28.12.2015.
- ↑ Karppanen, Pasi: Kosmoskynä-palkinto Johanna Sinisalolle Kosmoskynä 3/2001. Viitattu 28.12.2015.
- ↑ James Tiptree, Jr. Literary Award James Tiptree Jr. Literary Council. Viitattu 4.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Johanna Sinisalo Teos. Arkistoitu 18.1.2021. Viitattu 28.12.2015.
- ↑ Sinisalo sekä Rautkallio ja Lehtinen saivat Svinhufvudin muistosäätiön kirjapalkinnot Yle Uutiset. 15.12.2011. Viitattu 4.11.2016.
- ↑ "Tieteis- ja fantasiakirjallisuuden Worldconin saaminen Suomeen on lätkän MM-kultaa suurempi saavutus" Yle. Viitattu 9.8.2017.
- ↑ Title: The Core of the Sun Internet Speculative Fiction Database. Viitattu 14.10.2017.
- ↑ Prometheus Awards lfs.org. Viitattu 14.10.2017.
- ↑ 06.12.2022 Itsenäisyyspäivä – Självständighetsdagen 06.12.2022 - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 30.11.2022. Viitattu 1.12.2022.
- ↑ Tv-sarjassa kurkistetaan tulevaisuuden arkeen Valomerkki.fi/Kirkko ja kaupunki. 14.10.2008. Arkistoitu 4.11.2016. Viitattu 4.11.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johanna Sinisalo Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
