Tuntematon sotilas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee romaania. Nimen muita merkityksiä löytyy täsmennyssivulta.
Tuntematon sotilas
Tuntematon sotilas kansi.jpg
Kirjailija Väinö Linna
Kansitaiteilija Martti Mykkänen
Genre sotakirjallisuus
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1954-12-03
Sivumäärä 477
ISBN 9510024058
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Tuntematon sotilas on Väinö Linnan 3. joulukuuta 1954 ilmestynyt sotaromaani, joka kuvaa konekiväärikomppanian kokemuksia jatkosodassa. Esikuvana on Linnan oma sodanaikainen yksikkö, joka kuului eversti Pietari A. Autin komentamaan Jalkaväkirykmentti 8:aan (JR 8). Kirja on julkaistu myös alkuperäisessä lyhentämättömässä muodossaan nimellä Sotaromaani (2000).

Kirjan piirteitä ovat värikkäät henkilöt, murteiden käyttäminen dialogissa ja sodan kuvaaminen rivimiehen näkökulmasta. Kirjaa on pidetty myös sodanvastaisena ja vastapainona runebergiläiselle sotasankaritraditiolle, joksi Linna itse sen esittikin. Tunnetun takakansitekstinsä mukaan romaani on ”sodan kritiikki ja suomalaisen sotilaan muistomerkki”.

Tosin jotkut kriitikot ovat väittäneet romaanin korvanneen runebergiläisen sankarimyytin vain siitä lopulta melko pintapuolisesti eroavalla ”sisu”-hengen ylistyksellä. Kirja herätti ilmestyessään paheksuvaa keskustelua, koska siinä esiteltiin suomalaisesta sotilaasta myös paheellisia puolia kuten alkoholin käyttöä. Teoksen väitettiin myös loukkaavan lottien kunniaa.

Romaanin yhdeksännen luvun alussa oleva teloituskohtaus perustuu tositapaukseen. Kaksi suomalaista sotilasta teloitettiin pikaoikeudenkäynnin jälkeen Itä-Karjalassa Baranin kylässä Syvärin eteläpuolella 20. joulukuuta 1941, koska nämä olivat poistuneet luvatta vartiopaikaltaan ja kieltäytyneet palaamasta sinne. Tapaus ei sattunut Linnan omassa yksikössä, mutta se herätti laajalti kohua sotilaiden keskuudessa. Tapauksen aiheuttama järkytys kuvastuu sittemmin monessa kohdin romaania.[1][2]

Tuntematon sotilas on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista suomalaisista romaaneista, ja monet sen henkilöistä ovat saavuttaneet suorastaan arkkityyppisen statuksen suomalaisessa kulttuurissa. Tuntemattoman sotilaan maineeseen ovat vaikuttaneet vahvasti siitä tehdyt elokuva- ja näyttämösovitukset. Kirjan pohjalta on tehty kaksi samannimistä elokuvaa ja useita teatteriversioita.

Myös kirjan kansikuva (kivääriä kantavan sotilaan valkoinen siluetti) on hyvin tunnettu.

Keskeiset henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Upseeristo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vänrikki (myöh. luutnantti) Vilho Koskela: yksi konekiväärikomppanian kolmesta joukkueenjohtajasta. Vaitelias kansanmies ja erittäin pätevä, miestensä ihannoima johtaja. Tuntee kuuluvansa enemmän miehistön kuin upseerien joukkoon ja lyökin humalassa yhtä jälkimmäisistä. Hänen isänsä Akseli Koskela on yksi keskeisistä henkilöistä Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanitrilogiassa. Kaatuu kesällä 1944 panssaria tuhotessaan. Luku jossa tapahtuma kerrotaan löytyy lähes sanasta sanaan myös Pohjantähti-trilogian kolmannesta osasta. Koskelan suora esikuva on Väinö Linnan oman todistuksen mukaan ollut nilsiäläinen Einari Kokkonen, joka, toisin kuin Koskela, ei kaatunut sodassa[3].
  • Vänrikki (myöh. luutnantti ja kapteeni) Jorma Kariluoto: Konekiväärikomppanian kanssa toimivan jalkaväkiosaston joukkueenjohtaja, sittemmin komppanianpäällikkö. Idealistinen ja naiivi porvarisperheen poika, joka on ammentanut aatteensa kansallisromanttisesta propagandasta. Joutuu sodan aikana vähä vähältä luopumaan idealismistaan ja kasvaa samalla pelokkaasta nuorukaisesta urheaksi päälliköksi. Kaatuu hyökkäystä johtaessaan kesällä 1944.
  • Luutnantti (myöh. kapteeni ja majuri) Lammio: yksi konekiväärikomppanian kolmesta joukkueenjohtajasta, kohoaa kapteeni Kaarnan kaaduttua komppanianpäälliköksi. Ylimielinen ja pedantti helsinkiläinen ammattiupseeri, jolta puuttuvat ihmisten johtamiseen tarvittavat ominaisuudet. Vaatii jatkuvasti tiukkaa kuria ja ajautuu siksi riitoihin useiden alaistensa, huomattavimmin Lehdon, Rokan ja Honkajoen kanssa. Selviää sodasta.
  • Kapteeni Kaarna: iäkäs ja kokenut jääkäriupseeri ja konekiväärikomppanian alkuperäinen päällikkö. Isähahmo miehilleen ja jopa alokkaiden kesken arvostettu mies. Kaatuu komppanian ensimmäisessä taistelussa kesällä 1941. Roolihahmon esikuvana toimi jääkärikapteeni Toivo Kärnä.
  • Majuri Sarastie: pataljoonan komentaja. Sarastie pitää itseään sivistyneenä esimerkiksi Karjulaan verrattuna. Kaatuu kesällä 1944 neuvostoliittolaisten vallatessa Sarastien komentopaikan.
  • Everstiluutnantti Uuno Eemeli Karjula: johtaa Osasto Karjulaa, johon konekiväärikomppania sodan lopputaisteluiden aikana liitetään. Karkea mies, joka on taipuvainen ankariin raivokohtauksiin. Yhden sellaisen aikana kesällä 1944 hän ampuu sotamies Viirilän, mutta haavoittuu itse samassa taistelussa vakavasti neuvostopanssarin ammuttua kranaatin hänen viereensä. Majuri Sarastien luonnehdinnan mukaan Karjula on ”niitä miehiä, jotka ilman armeijaa tai vanginvartijanvirkaa olisivat rikollisia”.
  • Vänrikki Jalovaara: kotirintamalta palaava upseeri, joka määrätään kolmannen joukkueen joukkueenjohtajaksi Vilho Koskelan kaaduttua. Yrittää pitää aluksi kuria ja järjestystä, mutta kokee myöhemmin sen olevan turhaa. Kypsyy lopulta komppanian parhaimmaksi upseeriksi.
  • Luutnantti Ville Autio: on rauhallinen, luja nuori aktiiviupseeri, joka on hyvän päällikön maineessa. Hän on myös erittäin pätevä ja hänellä on ihailtavat hermot. Kaatuu syksyllä 1941 hyökkäysvaiheen lopussa.

Teoksessa esiintyy yhden kerran ja pikaisesti myös JR 8:n komentaja eversti Pietari Autti, mutta henkilöiden fiktiotaustan idean mukaisesti nimettömänä rykmentin komentajana. Tämän kohtauksen tilanteen Autti on itse kokenut sodanaikaisessa elämässään.

Aliupseeristo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikko Kivinen Mäkilänä ja Ilkka Heiskanen Hietasena Pyynikin kesäteatteriin Tuntemattoman sotilaan esityksessä 1997.
  • Alikersantti Antero Rokka: kannakselainen maanviljelijä; alati äänessä oleva, pirteä vanhempi reserviläinen, joka saapuu täydennyksenä syksyllä 1941. Komppanian paras sotilas, joka muun muassa tuhoaa yksin kokonaisen neuvostoliittolaisen partion ja ottaa vangiksi puna-armeijan kapteenin. Rokka on kuitenkin piittaamaton armeijan kurista, mikä johtaa jatkuviin yhteenottoihin komppanianpäällikkö Lammion kanssa – ja Lammion mukaan estää Rokkaa saamasta Mannerheim-ristiä. Haavoittuu kesällä 1944 käsivarteen ja pääsee pois rintamalta. Rokan esikuva on samassa komppaniassa Väinö Linnan kanssa palvellut alikersantti Viljam Pylkäs.
  • Alikersantti (myöh. kersantti) Urho Hietanen: optimistinen ja maanläheinen varsinaissuomalainen aliupseeri, joka suhtautuu muihin ihmisiin, jopa vihollisiin, välittömästi ja hyväntahtoisesti. Rohkea soturi, joka ylenee kersantiksi tuhottuaan panssarivaunun miinalla. Haavoittuu kesän 1944 taisteluissa vakavasti, menettää molemmat silmänsä ja kaatuu pian tämän jälkeen häntä kuljettaneen ambulanssin joutuessa vihollisen väijytykseen.
  • Alikersantti Yrjö Lahtinen: juro ja hapan pohjoishämäläinen kommunisti, joka pitää hyökkäyssotaa pelkkänä rosvoretkenä ja ihailee ääneen Neuvostoliittoa. On silti yksi parhaista taistelijoista ja suorittaa tehtävänsä tunnollisesti. Kaatuu keväällä 1942 konekivääriä pelastaessaan.
  • Alikersantti Lehto: synkkä ja äärimmäisen kova tamperelainen aliupseeri, joka osoittaa säälimätöntä vihaa kaikenlaista heikkoutta ja ”henkevyyttä” kohtaan. Joutuu ilmiriitaan kapteeni Lammion kanssa jäätyään kiinni luvattomasta poistumisesta ja muonavarkaudesta. Syyllistyy julmuuksiin, kuten antautuneen sotavangin ampumiseen mutta ei joudu vastuuseen. Haavoittuu vaikeasti syksyllä 1941 edetessään pimeässä halki vihollisen miehitykseen ja tappaa tuskissaan itsensä omalla aseellaan.
  • Alikersantti Mäkilä: äärimmäisen saita laihialainen talousaliupseeri, joka pihtaa varusesineitä melkein henkensä kaupalla ja on sen vuoksi epäsuosittu sotamiesten keskuudessa. Harras uskovainen ja tarpeen vaatiessa rohkeakin mies. Kaatuu kranaatti-iskussa kesällä 1944 viedessään ruokaa etulinjaan.
  • Vääpeli Korsumäki: iäkäs kantavääpeli, joka suhtautuu asioihin maanläheisesti ja hoitaa työnsä hyvin. Kaatuu syksyllä 1941 ilmahyökkäyksessä.
  • Ylikersantti (myöh. vääpeli) Sinkkonen: kanta-aliupseeri, joka saapuu Korsumäen kuoleman jälkeen tämän tilalle. Painottaa kuria ja ohjesääntöjä Lammion tyyliin. Järjestyneisiin kasarmioloihin tottuneena ei pysty hoitamaan huoltotoimintaa sodan kaoottisissa oloissa, vaan huolto jää Mäkilän osaamisen varaan. Selviää sodasta.
  • Alikersantti Mielonen: hieman tärkeilevä taistelulähettialiupseeri. Joutuu usein tuomaan miehille ikävän tiedon määräyksestä lähteä uudelleen liikkeelle. Selviää sodasta.

Miehistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sotamies (myöh. korpraali ja alikersantti) Vanhala: alati hihittelevä, kaikkiaan asioihin huumorilla suhtautuva mies, jolle erityisesti propaganda, sekä neuvostoliittolaisten että suomalaisten, on suuri ilon lähde. Tosipaikan tullen rohkea taistelija, joka ylenee aivan sodan loppuvaiheessa alikersantiksi. Selviää sodasta.
  • Sotamies Rahikainen: hieman viheliäinen ja ilkikurinen pohjoiskarjalainen ”lunki ja pinnari”. Taitavana kauppamiehenä toimii joukkueensa epävirallisena muonanhankkijana. Välttelee joutumista ”kuulan tielle” eli taistelun keskelle ja selviää sodasta täysin naarmuitta.
  • Sotamies Aarne Honkajoki: omalaatuinen miekkonen, joka kuljeskelee rintamalla kaaripyssyn kanssa ja käyttää vapaa-aikansa ikiliikkujan keksimiseen. Saapuu joukkueeseen täydennysmiehenä kesällä 1942. On ottanut yleisen hauskuuttajan roolin olemalla suhtautumatta mihinkään vakavasti ja kiertelee korsuissa esittämässä esimiesten mielestä sodanjohtoa irvailevia näkemyksiä, mikä vie hänet ongelmiin kapteeni Lammion kanssa. Selviää sodasta.
  • Sotamies Susi: Antero Rokan pakkitoveri jo talvisodan ajoilta. Hiljainen kannakselainen, joka on kuin kumppaninsa varjo, ei tee mitään omin päin ja antaa yleensä Rokan puhuakin puolestaan. Haavoittuu kesällä 1944 samassa taistelussa kuin Rokka.
  • Sotamies (myöh. korpraali ja alikersantti) Määttä: vaitonainen ja eleetön kainuulainen pikkumies, joka valittamatta ja väsymättä hoitaa kaikki saamansa tehtävät. Kohoaa rivimiehestä ryhmänjohtajaksi sodan mittaan. Selviää sodasta.
  • Sotamies Riitaoja: arka ja heikko keskisuomalainen nuorukainen, joka joutuu kovan Lehdon simputtamaksi, koska uskaltaa ja jaksaa vähemmän kuin muut. Ei suoriudu tehtävästään eli ammuslaatikoiden kantamisesta, koska joutuu taistelun keskellä aina hallitsemattomaan paniikkiin. Kaatuu syksyllä 1941 samassa väijytyksessä kuin Lehto.
  • Sotamies Asumaniemi: nuori helsinkiläinen täydennysmies ja taitava taistelija, joka ei pelkää mitään ja pitää sotaa eräänlaisena urheilukilpailuna oikeastaan uskomatta, että hän itse voisi kuolla. Kaatuu kesällä 1944 viimeisissä taisteluissa romaanin viimeisenä kaatuneena.
  • Sotamies Salo: naiivi ja yksinkertainen keskipohjalainen mies, joka uskoo loppuun asti sodan oikeutukseen ja ottaa todesta sotapropagandan, vaikka muut sille nauravatkin. Soturina hän on lähinnä keskinkertainen. Tajutessaan sodan olevan hävitty uhraa itsensä ilmahyökkäyksessä kesällä 1944, minkä seurauksena haavoittuu ja menettää jalkansa mutta jää henkiin.
  • Sotamies Viirilä: täysin ruokoton, hävytön ja mistään säännöistä piittaamaton resupekka, joka on kuitenkin samalla ilmiömäinen konepistoolimies. Hän on irvikuva sotilaasta, mutta silti erinomainen sellainen – ja näin suunnaton päänvaiva esimiehilleen. Everstiluutnantti Karjula ampuu Viirilän kesällä 1944.
  • Sotamies Ukkola: keskipohjalainen hyväkuntoinen ja reipas, joskin keskinkertainen sotilas. Kuuluu Kariluodon kiväärijoukkueeseen. Haavoittuu kesän 1944 suurhyökkäyksessä ja ampuu itsensä.
  • Sotamies Sihvonen: naiivi, parhaimmillaan keskinkertainen sotamies, ikuinen optimisti mutta säikky, koheltaja ja hieman hidas. Selviää sodasta.
  • Sotamies Korpela: täydennysmiehenä rintamalle tuotu yli neljänkymmenen vuoden ikäinen nostomies, joka esiintyy kirjan loppupuolella. Hän on misantrooppi ja suhtautuu sekä esimiehiin, lottiin että palvelustovereihin katkeruudella ja vihalla. Kaatuu pelastaessaan kuormahevosta ilmahyökkäyksen keskellä.
  • Sotamies Jukka Hauhia: Naiivi, innokas ja rintamalle tullessaan kokematon sotamies, joka tulee joukkoon täydennysmiehenä kesällä 1942. Haluaa osoittaa rohkeutensa ja sortuu varomattomuuteen, minkä seurauksena kaatuu jo ensimmäisenä päivänään vartiovuorossa vihollisen tarkka-ampujan naruttamana.

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teatteriversiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyynikin kesäteatterissa esitettiin Edvin Laineen ohjaama teatterisovitus Tuntemattomasta sotilaasta vuonna 1961, kuusi vuotta elokuvan valmistumisen jälkeen. Näytelmässä oli mukana monia elokuvan näyttelijöitä, muun muassa Kosti Klemelä, Veikko Sinisalo, Åke Lindman, Matti Ranin, Aarne Laine ja Olavi Ahonen. Rokkana nähtiin Tapio Hämäläinen ja Hietasena Matti Varjo, poiketen elokuvan näyttelijöistä. Esityksestä tuli Suomen kaikkien aikojen katsotuin kesäteatterinäytelmä: sitä esitettiin yhdeksän kesän ajan, ja se keräsi yhteensä lähes 350 000 katsojaa.

Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä sai 28. marraskuuta 2007 ensi-iltansa näytelmäkirjailija-ohjaaja Kristian Smedsin sovittama ja ohjaama versio Tuntemattomasta sotilaasta. Versio on Kansallisteatterin Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlanäytelmä. Näytelmästä on tehty myös televisioversio, joka on esitetty YLE Teemalla.

Tuntematon sotilas on sovitettu teatteriin lukuisia kertoja myöhemminkin.

Ooppera[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Kansallisoopperassa kantaesitettiin vuonna 1967 Tauno Pylkkäsen ooppera Tuntematon sotilas Edvin Laineen ohjaamana. Sen jälkeen se on esitetty ulkoilmaversiona Imatralla 1998. Ooppera esitetään vuonna 2014 Oulussa, ja ohjaaja on Lauri Maijala.[4]

Kuunnelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kuunnelmaversion sotaromaanista ohjasi Saulo Haarla vuonna 1966. Kuunnelmasarja oli kaikkiaan 19-osainen ja lähes 16 tuntia pitkä. YLE Tallennemyynti julkaisi kuunnelmasarjasta 10 CD:n kokoelman, joka on ostettavissa YLE Shopista.

Parodioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jatkosota-kronikka, s. 76. Atena Kustannus 1991, Helsinki.
  2. Syrjä 2004: 87−88.
  3. Syrjä 2004: 67-68, 316, 333-336.
  4. Alikersantti Marko Siekkinen, Rokka laulaa taas Ylen uutiset 19.1.2014

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Tuntematon sotilas -sitaatteja.