Tuntematon sotilas

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee romaania. Tuntematon sotilas voi tarkoittaa myös sodissa kaatuneiden vertauskuvaa.
Tuntematon sotilas
Kirjailija Väinö Linna
Genre sota
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1954-12-03
Sivumäärä 477
ISBN 9510024058

Tuntematon sotilas on Väinö Linnan 3. joulukuuta 1954 ilmestynyt romaani, joka kuvaa konekiväärikomppanian kokemuksia jatkosodassa. Esikuvana on Linnan oma yksikkö, joka kuului eversti Pietari A. Auttin komentamaan Jalkaväkirykmentti 8:aan (JR 8). Kirja on julkaistu myös alkuperäisessä lyhentämättömässä muodossaan nimellä Sotaromaani (2000).

Kirjan piirteitä ovat värikkäät henkilöt, murteiden käyttäminen dialogissa ja sodan kuvaaminen rivimiehen näkökulmasta. Kirjaa on pidetty myös sodanvastaisena ja vastapainona runebergiläiselle sotasankaritraditiolle, joksi Linna itse sen esittikin. Tunnetun takakansitekstinsä mukaan romaani on "sodan kritiikki ja suomalaisen sotilaan muistomerkki".

Tosin jotkut kriitikot ovat väittäneet romaanin korvanneen runebergiläisen sankarimyytin vain siitä lopulta melko pintapuolisesti eroavalla "sisu"-hengen ylistyksellä. Kirja herätti ilmestyessään paheksuvaa keskustelua, koska siinä esiteltiin suomalaisesta sotilaasta myös paheellisia puolia kuten alkoholin käyttöä. Teoksen väitettiin myös loukkaavan lottien kunniaa.

Romaanin yhdeksännen luvun alussa kuvattu kahden nimeltä mainitsemattoman sotilaan teloitus perustuu tositapaukseen. Teloitus toimeenpantiin Itä-Karjalassa Baranin kylässä Syvärin eteläpuolella 20. joulukuuta 1941. Tapaus ei sattunut Linnan omassa yksikössä, mutta se herätti laajalti järkytystä ja kohua sotilaiden keskuudessa. [1]

Tuntematon sotilas on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista suomalaisista romaaneista, ja monet sen henkilöistä ovat saavuttaneet suorastaan arkkityyppisen statuksen suomalaisessa kulttuurissa. Tuntemattoman sotilaan maineeseen ovat vaikuttaneet vahvasti siitä tehdyt elokuva- ja näyttämösovitukset. Kirjan pohjalta on tehty kaksi samannimistä elokuvaa ja useita teatteriversioita.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Keskeiset henkilöt

[muokkaa] Upseeristo

  • Vänrikki (myöh. luutnantti) Vilho Koskela: yksi konekiväärikomppanian kolmesta joukkueenjohtajasta. Vaitelias kansanmies ja erittäin pätevä, miestensä ihannoima johtaja. Tuntee kuuluvansa enemmän miehistön kuin upseerien joukkoon ja lyökin humalassa yhtä jälkimmäisistä. Hämäläinen pienviljelijän poika ja keskeinen henkilö myös Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanitrilogiassa. Kaatuu kesällä 1944 panssaria tuhotessaan.
  • Vänrikki (myöh. luutnantti ja kapteeni) Jorma Kariluoto: Konekiväärikomppanian kanssa toimivan jalkaväkiosaston joukkueenjohtaja, sittemmin komppanianpäällikkö. Idealistinen ja naiivi porvarisperheen poika joka on ammentanut aatteensa kansallisromanttisesta propagandasta. Joutuu sodan aikana vähä vähältä luopumaan idealismistaan ja kasvaa samalla pelokkaasta nuorukaisesta urheaksi sotapäälliköksi. Kaatuu hyökkäystä johtaessaan kesällä 1944
  • Luutnantti (myöh. kapteeni ja majuri) Lammio: yksi konekiväärikomppanian kolmesta joukkueenjohtajasta, kohoaa kapteeni Kaarnan kaaduttua komppanianpäälliköksi. Ylimielinen ja pedantti helsinkiläinen ammattiupseeri jolta puuttuvat ihmisten johtamiseen tarvittavat ominaisuudet. Vaatii jatkuvasti tiukkaa kuria ja ajautuu siksi riitoihin useiden alaistensa, huomattavimmin Lehdon, Rokan ja Honkajoen kanssa. Selviää sodasta.
  • Kapteeni Kaarna: iäkäs ja kokenut jääkäriupseeri ja konekiväärikomppanian alkuperäinen päällikkö. Isähahmo miehilleen ja hyvin pidetty mies. Kaatuu komppanian ensimmäisessä taistelussa kesällä 1941.
  • Majuri Sarastie: pataljoonan komentaja. Sarastie pitää itseään sivistyneenä esimerkiksi Karjulaan verrattuna. Kaatuu kesällä 1944 venäläisten vallatessa Sarastien komentopaikan.
  • Everstiluutnantti Uuno Eemeli Karjula: johtaa "Osasto Karjulaa" johon konekiväärikomppania sodan lopputaisteluiden aikana liitetään. Karkea mies joka on taipuvainen ankariin raivokohtauksiin. Yhden sellaisen aikana kesällä 1944 hän ampuu sotamies Viirilän, mutta haavoittuu itse samassa taistelussa vakavasti neuvostopanssarin ammuttua kranaatin hänen viereensä. Majuri Sarastien luonnehdinnan mukaan Karjula on "niitä miehiä, jotka ilman armeijaa tai vanginvartijanvirkaa olisivat rikollisia".
  • Vänrikki Jalovaara: kotirintamalta palaava upseeri joka määrätään kolmannen joukkueen joukkueenjohtajaksi Vilho Koskelan kaaduttua. Yrittää pitää aluksi kuria ja järjestystä, mutta ymmärtää myöhemmin sen olevan turhaa. Kypsyy lopulta komppanian parhaimmaksi upseeriksi.

Teoksessa esiintyy yhden kerran ja pikaisesti myös itse Eversti Pietari Autti, mutta esiintyy kuitenkin henkilöiden fiktiotaustan idean mukaisesti nimettömänä. Kohtaus, jossa tämä tapahtuu on lainaus tilanteesta, jonka Autti on itse kokenut sodan aikaisessa elämässään.

[muokkaa] Aliupseeristo

  • Alikersantti Antero Rokka: kannakselainen, alati äänessä oleva, pirteä vanhempi reserviläinen, joka saapuu täydennyksenä syksyllä 1941. Komppanian paras soturi, joka muun muassa tuhoaa yksin kokonaisen neuvostoliittolaisen partion ja ottaa vangiksi puna-armeijan kapteenin. On kuitenkin täysin piittaamaton armeijan kurista, mikä johtaa jatkuviin yhteydenottoihin komppanianpäällikkö Lammion kanssa – ja Lammion mukaan estää Rokkaa saamasta Mannerheim-ristiä. Haavoittuu kesällä 1944 lievästi olkapäähän ja pääsee pois rintamalta.
  • Alikersantti (myöh. kersantti) Urho Hietanen: optimistinen ja maanläheinen turkulainen aliupseeri, joka suhtautuu muihin ihmisiin, jopa vihollisiin, välittömästi ja hyväntahtoisesti. Rohkea soturi joka ylenee kersantiksi tuhottuaan panssarivaunun miinalla. Haavoittuu kesän 1944 taisteluissa vakavasti ja menettää näkönsä, ja kaatuu pian tämän jälkeen kun häntä kuljettanut ambulanssi joutuu neuvostoliittolaisten väijytykseen.
  • Alikersantti Yrjö Lahtinen: juro ja hapan pohjoishämäläinen kommunisti, joka pitää hyökkäyssotaa pelkkänä rosvoretkenä ja ihailee ääneen Neuvostoliittoa, mutta on silti yksi parhaista taistelijoista. Kaatuu keväällä 1942 konekivääriä pelastaessaan.
  • Alikersantti Lehto: synkkä ja äärimmäisen kova tamperelainen aliupseeri, joka osoittaa säälimätöntä vihaa kaikenlaista heikkoutta ja "henkevyyttä" kohtaan. Joutuu ilmiriitaan kapteeni Lammion kanssa jäätyään kiinni luvattomasta poistumisesta ja muonavarkaudesta. Syyllistyy julmuuksiin, kuten antautuneen sotavangin ampumiseen, mutta ei joudu edesvastuuseen. Haavoittuu vaikeasti syksyllä 1941 venäläisten väijytyksessä ja ampuu itsensä.
  • Alikersantti Mäkilä: äärimmäisen saita laihialainen talousaliupseeri, joka pihtaa varusesineitä melkein henkensä kaupalla. Harras uskovainen ja tarpeen vaatiessa rohkeakin mies. Kaatuu kesällä 1944 viedessään ruokaa etulinjaan.
  • Vääpeli Korsumäki: iäkäs kantavääpeli joka suhtautuu asioihin maanläheisesti ja hoitaa työnsä hyvin. Kaatuu syksyllä 1941 ilmahyökkäyksessä.
  • Ylikersantti (myöh. vääpeli) Sinkkonen: kanta-aliupseeri joka saapuu Korsumäen kuoleman jälkeen tämän tilalle. Painottaa kuria ja ohjesääntöjä Lammion tyyliin. Järjestyneisiin kasarmioloihin tottuneena ei pysty hoitamaan huoltotoimintaa sodan kaoottisissa oloissa, vaan huolto jää Mäkilän osaamisen varaan. Selviää sodasta.

[muokkaa] Miehistö

  • Sotamies (myöh. korpraali ja alikersantti) Vanhala: alati hihittelevä, kaikkiaan asioihin huumorilla suhtautuva mies, jolle erityisesti propaganda, sekä venäläisten että suomalaisten, on suuri ilon lähde. Tosipaikan tullen rohkea taistelija joka ylenee aivan sodan loppuvaiheessa alikersantiksi. Selviää sodasta.
  • Sotamies Rahikainen: hieman viheliäinen ja ilkikurinen pohjoiskarjalainen "lunki ja pinnari". Taitavana kauppamiehenä toimii joukkueensa epävirallisena muonanhankkijana. Selviää sodasta täysin naarmuitta, joskin hän joutuu melko harvoin "kuulan tielle" eli taistelun keskelle.
  • Sotamies Aarne Honkajoki: omalaatuinen miekkonen joka kuljeskelee rintamalla jousipyssyn kanssa ja käyttää vapaa-aikansa ikiliikkujan keksimiseen. Saapuu haavoittumisen jälkeen täydennyksenä kesällä 1942 aiemmin 50. jalkaväkirykmentissä palvelleena. On ottanut yleisen hauskuuttajan roolin olemalla suhtautumatta mihinkään vakavasti ja kiertelee korsuissa esittämässä esimiesten mielestä sodanjohtoa irvailevia näkemyksiä, mikä vie hänet ongelmiin kapteeni Lammion kanssa. Selviää sodasta.
  • Sotamies Susi: Antero Rokan pakkitoveri jo talvisodan ajoilta. Hiljainen kannakselainen joka on kuin kumppaninsa varjo, ei tee mitään omin päin ja antaa yleensä Rokan puhuakin puolestaan. Haavoittuu kesällä 1944.
  • Sotamies (myöh. korpraali ja alikersantti) Määttä: vaitonainen ja eleetön kainuulainen pikkumies, joka valittamatta ja väsymättä hoitaa kaikki saamansa tehtävät. Kohoaa rivimiehestä ryhmänjohtajaksi sodan mittaan. Selviää sodasta.
  • Sotamies Riitaoja: arka ja heikko keskisuomalainen nuorukainen, joka joutuu kovan Lehdon simputtamaksi, koska uskaltaa ja jaksaa vähemmän kuin muut. Kaatuu syksyllä 1941 jouduttuaan paniikkiin venäläisten väijytyksessä.
  • Sotamies Asumaniemi: nuori helsinkiläinen täydennysmies ja taitava taistelija, joka ei pelkää mitään ja pitää sotaa eräänlaisena urheilukilpailuna oikeastaan uskomatta, että hän itse voisi kuolla. Kaatuu kesällä 1944 viimeisissä taisteluissa.
  • Sotamies Salo: varsin pienikokoinen, naiivi ja yksinkertainen keskipohjalainen mies, joka uskoo loppuun asti sodan oikeutukseen ja ottaa todesta sotapropagandan, vaikka muut sille nauravatkin. Soturina hän on nipin napin keskinkertainen. Haavoittuu ja menettää jalan kesällä 1944 ilmahyökkäyksessä.
  • Sotamies Viirilä: täysin ruokoton, hävytön ja mistään säännöistä piittaamaton resupekka, joka on kuitenkin samalla ilmiömäinen konepistoolimies. Hän on irvikuva sotilaasta, mutta silti erinomainen sellainen - ja näin suunnaton päänvaiva esimiehilleen. Everstiluutnantti Karjula ampuu Viirilän kesällä 1944.
  • Sotamies Sihvonen: naiivi, maksimissaan keskinkertainen sotamies, ikuinen optimisti mutta säikky, koheltaja ja hieman hidas. Selviää hengissä.
  • Sotamies Korpela: täydennysmiehenä rintamalle tuotu yli neljänkymmenen vuoden ikäinen nostomies, joka esiintyy kirjan loppupuolella. Hän on misantrooppi ja suhtautuu sekä esimiehiin, lottiin että palvelustovereihin katkeruudella ja vihalla. Kaatuu pelastaessaan hevosta.

[muokkaa] Elokuvat

[muokkaa] Teatteriversiot

[muokkaa] Pyynikki

Edvin Laine ohjasi Tuntemattomasta sotilaasta teatterisovituksen Pyynikin kesäteatteriin vuonna 1961, kuusi vuotta elokuvan valmistumisen jälkeen. Näytelmässä oli mukana monia elokuvan näyttelijöitä, muun muassa Kosti Klemelä, Veikko Sinisalo, Åke Lindman, Matti Ranin, Aarne Laine ja Olavi Ahonen. Rokkana nähtiin Tapio Hämäläinen ja Hietasena Matti Varjo, poiketen elokuvan näyttelijöistä. Esityksestä tuli Suomen kaikkien aikojen katsotuin kesäteatterinäytelmä: sitä esitettiin yhdeksän kesän ajan ja se keräsi yhteensä lähes 350 000 katsojaa.

[muokkaa] Kansallisteatteri

28. marraskuuta 2007 sai ensi-iltansa näytelmäkirjailija-ohjaaja Kristian Smedsin sovittama ja ohjaama versio Tuntemattomasta sotilaasta Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä. Versio on Kansallisteatterin Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlanäytelmä. Näytelmästä on tehty myös televisioversio, joka on esitetty YLE Teemalla.

[muokkaa] Muita versioita

Suomen Kansallisoopperassa esitettiin Tauno Pylkkäsen ooppera Tuntematon sotilas vuonna 1967.

Tuntematon sotilas on sovitettu teatteriin lukuisia kertoja myöhemminkin.

[muokkaa] Kuunnelma

Ensimmäisen kuunnelmaversion sotaromaanista ohjasi Saulo Haarla vuonna 1966. Kuunnelmasarja oli kaikkiaan 19-osainen ja lähes 16 tuntia pitkä.

[muokkaa] Parodioita

  • Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan esittämässä viihdesarjassa Manitbois (1992) esitetään erikoisjakso jossa esitetään Tuntematon sotilas 3 - "megabudjetilla tehty "hämmentävä spektaakkeli", jossa Petelius ja Kalliala esittävät sotilasmiehiä.

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Talvisota-kronikka, Atena Kustannus 1991, Helsinki.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikisitaateissa on kokoelma Tuntematon sotilas -sitaatteja.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuntematon_sotilas
Henkilökohtaiset työkalut
Muilla kielillä