Olavi Ahonen
| Olavi Ahonen | |
|---|---|
Olavi Ahonen vuonna 1955 Riitaojan roolissa elokuvassa Tuntematon sotilas. |
|
| Syntymäaika | 21. heinäkuuta 1923 |
| Syntymäpaikka | Tikkakoski, Jyväskylän mlk. |
| Aktiivisena | 1945–1997 |
| Kuolinaika | 1. syyskuuta 2000 (77 vuotta) |
| Kuolinpaikka | Helsinki |
| Oikea nimi | Kauko Olavi Ahonen |
| Muut nimet | Olli Ahonen |
| Ammatti | näyttelijä, koomikko |
| Merkittävät roolit | Riitaoja elokuvassa Tuntematon sotilas (1955) Uunon isä neljässä Uuno Turhapuro -elokuvassa Elias Kankaanpää elokuvassa Akseli ja Elina (1970) Einari Mättö elokuvassa Viimeinen savotta (1977) sotilaspastori Pisa elokuvassa Pojat (1962) Tuomas Muranen tv-elokuvassa Tuomas Murasen rikos (1994) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Olavi Ahonen (ent. Kauko Olavi Ahonen, 21. heinäkuuta 1923 Tikkakoski, Jyväskylän mlk. – 1. syyskuuta 2000 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja koomikko.
Ahonen näytteli muun muassa Pyynikin kesäteatterissa ja erityisesti Tampereen Työväen Teatterissa. Hän sai työstään Pro Finlandia -mitalin vuonna 1982. Ahonen avioitui vuonna 1951 näyttelijä Rauni Ikäheimon kanssa. Liitosta syntyi yksi lapsi, Riina vuonna 1957.
Ikäheimon kuoltua vuonna 1997 Ahonen ehti olla kolme vuotta leskenä ennen kuin kuoli 77-vuotiaana.
Sisällysluettelo |
Elämä ja ura [muokkaa]
Olavi Ahosen vanhemmat olivat tarkastaja Otto Ahonen ja Hilja Keinola. Ahonen lopetti oppikoulun 16-vuotiaana, ja aloitti opinnot Viipurin ja Lahden musiikkiopistoissa.
Olavi Ahonen sai ensimmäisen kiinnityksensä vuonna 1945 Joensuun kaupunginteatteriin, mutta siirtyi pian Jyväskylän Työväen Teatteriin. Siellä hän tapasi tulevan vaimonsa Rauni Ikäheimon. Tuore aviopari kiinnitettiin teatterinjohtaja Eino Salmelaisen johdolla vuonna 1951 Tampereen Työväen Teatteriin. Vuonna 1967 he siirtyivät Helsingin kaupunginteatteriin ja myös muuttivat sen uudisrakennukseen. Ahonen jäi eläkkeelle Kaupunginteatterista vuonna 1989.
Ahonen oli myös merkittävä elokuvanäyttelijä, jonka ura kuitenkin eteni hitaasti, sillä hän eli ja työskenteli 1950-luvulla Tampereella. Ahonen nousi kansan tietoisuuteen Riitaojan roolilla elokuvassa Tuntematon sotilas.
Olavi Ahosen ensimmäinen elokuvarooli oli poika-Niemisen osa elokuvassa Niskavuoren Aarne (1954). Ahonen oli mukana myös elokuvissa Elokuu (pikkurooli kyläläisenä), Virtaset ja Lahtiset (Pena, pärinäpoika), Pojat (sotilaspastori Pisa) ja Pinsiön parooni (Moision isäntä). Hän esitti Kiviojan Latea elokuvassa Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Kankaanpään Elkkua elokuvassa Akseli ja Elina (1970). Kuitenkin Ahonen oli silloin vielä kovasti teatterimies, eikä elokuvarooleja kertynyt vielä kovinkaan paljoa. Lisäksi Ahonen toimi Teatterikorkeakoulun vierailevana opettajana ja opiskeli ohjaajaseminaarissa vuosina 1962–1964.
Riitaojan rooli on Ahosen tunnetuimpia. Hän näytteli myös Pyynikin kesäteatterin Tuntematon sotilas -näytelmässä vuosina 1961–1967 esittäen Honkajokea ja Riitaojaa. Olavi Ahonen oli Televisioteatterissa 1970-luvulla. Myöhemmin Ahonen tuli tunnetuksi etenkin Spede Pasasen Uuno Turhapuro -elokuvista, joissa hän esitti Uunon isää Hugo Turhapuroa. Hän esiintyi muissakin Spede-elokuvissa kuten Noin 7 veljestä, Speedy Gonzales – Noin 7 veljeksen poika, Hirttämättömät, Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit ja Tup-akka-lakko ja uransa aikana hän näytteli yhteensä 13 Spede-elokuvassa. Ohjaaja Ere Kokkonen ja näyttelijä Vesa-Matti Loiri ovat jälkeenpäin muistelleet, että Uunon isän rooliin ei kukaan muu näyttelijä olisi sopinut yhtä hyvin kuin Ahonen.
Ahosen muistettavia teatterirooleja olivat muiden muassa Boni Mustalaisruhtinattaressa, Narri William Shakespearen Loppiaisaatossa, Dovren ukko Peer Gyntissä, Simeoni Seitsemässä veljeksessä, Sancho Panza Don Quijotessa (Veikko Sinisalo nimiroolissa Helsingin kaupunginteatterissa), Nummisuutareiden Topias, Sotamies Jokinen sekä nimirooli lastennäytelmässä Katto-Kassinen. Ahonen teki elokuvissa enimmäkseen pikkurooleja, mutta elokuvassa Viimeinen savotta hänellä oli jo toinen päärooli Einari Mättönä. Myös elokuvassa Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla hänellä oli toinen päärooli. Tv-elokuvassa Tuomas Murasen rikos hänellä oli pääosa. Hän teki myös suuren joukon sivurooleja Yleisradion kuunnelmasarjassa ”Knalli ja sateenvarjo”, lukuisimpana eteisvahtimestari Mr. Matthews. Ahonen esiintyi myös Speden tuottamassa Robin Hoodissa. Rooleja alkoi sadella silloin, kun Ahonen muutti Helsinkiin.
Television puolella Ahosen tunnetuimpia töitä olivat vankikarkurin rooli Valehtelijoiden klubi -viihdeohjelmassa (1981–1983) sekä kauppias Matikaisen rooli Ruusun aika -draamasarjassa (1990–1991). Lisäksi Ahonen esiintyi pääosassa kiitetyssä tv-elokuvassa Tuomas Murasen rikos (1994). Ahonen oli myös tunnettu urastaan teatterissa. Viimeisenä työnään hän esiintyi televisiota varten tehdyssä elokuvassa Siivoton juttu. Hän esiintyi arkistomateriaalin muodossa elokuvassa Uuno Turhapuro – This Is My Life 2004).
Ahonen esiintyi yhteensä 65 elokuvassa, televisiosarjassa ja tv-elokuvassa.
Filmografia [muokkaa]
- Niskavuoren Aarne (1954)
- Tuntematon sotilas (1955)
- Elokuu (1956)
- Virtaset ja Lahtiset (1959)
- Pinsiön parooni (1962)
- Pojat (1962)
- Noin 7 veljestä (1968)
- Rottasota (1968)
- Täällä Pohjantähden alla (1968)
- Äl’ yli päästä perhanaa (1968)
- Speedy Gonzales – Noin 7 veljeksen poika (1970)
- Akseli ja Elina (1970)
- Niilon oppivuodet (1971)
- Hirttämättömät (1971)
- Kahdeksas veljes (1971)
- Meiltähän tämä käy (1973)
- Pohjantähti (1973)
- Transvestjan tarinoita (1975)
- Viimeinen savotta (1977)
- Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon (1977)
- Aika hyvä ihmiseksi (1977)
- Syksyllä kaikki on toisin (1978)
- Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy (1978)
- Piilopirtti (1978)
- Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit (1979)
- Ruskan jälkeen (1979)
- Matti Väkevä (1979)
- Tup-akka-lakko (1980)
- Tulitikkuja lainaamassa (1980)
- Pölhölä (1981)
- Uuno Turhapuron aviokriisi (1981)
- Ramses ja unet (1982)
- Ulvova mylläri (1982)
- Jousiampuja (1982)
- Jon (1983)
- Koomikko (1983)
- Uuno Turhapuro muuttaa maalle (1986)
- Jäähyväiset presidentille (1987)
- Petos (1988)
- Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (1988)
- Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla (1990)
- Uuno Turhapuro – Suomen tasavallan herra presidentti (1992)
- Kaikki pelissä (1994)
- Maigret Suomessa (1996)
- Uuno Turhapuro – This Is My Life (2004) (arkistomateriaalia)
TV-elokuvat [muokkaa]
- Armoton ammattilainen (1965)
- Ystävykset (1969)
- Paluu (1969)
- Karannut Hevonen (1978)
- Irti maasta (1990)
- Tuomas Murasen rikos (1994)
- Siivoton juttu (1997)
TV-sarjat [muokkaa]
- Kuten haluatte (1966)
- Jatkoaika (1967) (vierailija)
- Kunnon sotamies Svejkin seikkailuja (1968)
- Ilkamat (1970)
- Ällitälli (1971)
- Olipa päivä (1972)
- Mummoni ja Mannerheim (1971–1973)
- Robin Hood ja hänen iloiset vekkulinsa Sherwoodin pusikoissa (1974)
- Valehtelijoiden klubi (1981–1983)
- Seinähullut naapurit (1985–1987)
- Huh hellettä! (1986)
- Rakastan, rakastan (1988)
- Lentsu (1990)
- Tiina (1991)
- Pimennys (1991)
- Ruusun aika (1990–1991)
- Puhtaat valkeat lakanat (1993–1996)
- Viimeiset siemenperunat (1993)
Radiokuunnelmat [muokkaa]
Dubbauksia [muokkaa]
Teokset [muokkaa]
- Valokiilassa näyttelijä (1988) Yhdessä Pirkko Kosken kanssa.
Lähteet [muokkaa]
- Antti Litja – Mies joka oppi sanomaan ei
- Suomen Teatterit ja Teatterintekijät (1993)
Sivulta puuttuu