Seitsemän veljestä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Aleksis Kiven romaanista. Muista merkityksistä kerrotaan erillisellä täsmennyssivulla.
Seitsemän veljestä
Seitsemän veljestä.png
Kirjailija Aleksis Kivi
Kieli suomi
Genre romaani
Kustantaja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Julkaistu 1870
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Seitsemän veljestä on Aleksis Kiven kirjoittama romaani, ja sitä pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden suurimmista merkkiteoksista. Seitsemän veljestä ilmestyi keväällä 1870 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Novellikirjasto-sarjassa neljän vihon painoksena. Romaanijulkaisu ilmestyi vasta vuonna 1873.[1] Teosta pidetään suomalaisen kirjallisuuden ja realistisen kansankuvauksen tienraivaajana.

Kivi aloitti teoksen kirjoittamisen 1860-luvun alkuvuosina ja kirjoitti sen ainakin kolmeen kertaan, mutta yhtään käsikirjoitusta ei ole säilynyt.[1]

Se oli ensimmäisiä suomenkielisiä romaaneita, mutta ei yksikäsitteisesti ensimmäinen, sillä Karl Jacob Gummeruksen Ylhäiset ja alhaiset alkoi ilmestyä jatkokertomuksena jo aiemmin.

Seitsemään veljekseen ovat tehneet kuvituksen mm. Akseli Gallén-Kallela (1908), Marcus Collin (1948), Matti Visanti (1950) ja Erkki Tanttu (1961). [2]

Jukolan veljekset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jukolan veljekset vuonna 1970 julkaistussa postimerkissä.

Veljekset järjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan ovat:[3]

Juhani
Veljeksistä vanhin on tarinan alussa 25-vuotias. Luonteeltaan hän on äkkipikainen, määräilevä ja hidasoppinen.
Tuomas
Aapon kaksosveli, veljessarjan harteikkain ja luonteeltaan vakaa ja sovitussa pysyvä.
Aapo
Veljeksistä pisin, Tuomaan kaksosveli, harkitsevainen ja järkevä, veljesten puhemies. Usein vertauksia käyttävä veljesten paras tarinankertoja.
Simeoni
Veljesten ruokahuollosta vastaava, hengellisen herätyksen kokenut saarnamies ja juoppo.
Timo
Yksinkertainen, mutta suosittu Laurin kaksosveli.
Lauri
Käsistään taitava, hiljainen, yksinään metsässä viihtyvä veljessarjan taiteilija ja Timon kaksosveli.
Eero
Veljeksistä nuorin ja lyhyin, tarinan alussa 17-vuotias, on älykäs toisinajattelija, joka mielellään seuraa sivusta vanhempien veljiensä hölmöilyjä.

Merkittäviä sivuhenkilöitä, muita hahmoja ja paikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Männistön Venla
Veljesten naapuritorpan tytär, jota Juhani veljineen tarinan alussa käy kosimassa, mutta saa rukkaset.[3] Veljesten parannettua tapansa Venla suostuu Juhanin vaimoksi.
Lukkari
Veljesten ankara lukutaidon opettaja, jonka tuvasta he karkaavat rikkomalla ikkunan.
Rajamäen rykmentti
Rajamäen aholla sijaitsevassa mökissä asuva, seudulla kiertelevä perhe. Perheen isä Mikko on pikikauppias, eläinten kuohitsija ja paikallisten tanssien ja talkoo-iltamien viuluniekka. Perheen äiti Kaisa on kuppari ja ennustaja. Pariskunnalla on viisi lasta, joista kolmea nuorinta kuljetetaan Kaisan vetämässä ja Mikon työntämässä vankkurissa. Meluisasta matkueesta on joku paikallinen sepittänyt pilkkalaulun, jonka lukkarin koulusta karanneet veljekset innostuvat heille Sonnimäen harjulla esittämään. Veljesten pilkasta suuttunut Kaisa ennustaa Jukolan talon palon ja veljesten tulevan kymmenvuotisen korpivaelluksen.[4]
Viertolan herra
Ankara kartanonomistaja jonka härät veljekset joutuivat pakkotilanteessa tappamaan; tämän korvausta selviteltäessä veljekset aloittivat uudisraivauksen josta sitten tulikin heille uuden elämän alku.
Valko
Veljesten vanha, yksisilmäinen ja nimensä mukaisesti valkoinen hevonen. Heidän uskollinen seuralaisensa pitkällä korpivaelluksella haudattiin aikanaan Luhtaniitun aidan taakse. Valko mainitaan teoksessa nimeltä 32 kertaa.
Killi ja Kiiski
Veljesten kaksi koiraa, joita veljekset käyttävät lähinnä metsästykseen. Sitä ei kuvailla kirjassa, millaisia koirat ovat, paitsi "suuria ja äkeitä", ja mitä eroa niillä on.
Matti
Veljesten vanha kissa, joka on erityisen rakas Juhanille. Matin ääni on karhea.
Jukola
Veljesten synnyinkoti.
Impivaara
Jukolan tilan takamaa ja sillä sijaitseva vaara, jonne veljekset pakenevat.
Toukola
Kylä jonka lähistöllä Jukolan tila sijaitsee.

Vastaanotto ja vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivi itse toivoi teoksellaan pääsevänsä taloudellisesta ja henkisestä ahdingostaan.[5] Ilmestyessään kirja sai kuitenkin niukasti ymmärrystä kirjallisuuspiireissä, koska ajan henkeen kuuluivat kansallismieliset ihanteet, idyllisen kuvan antaminen Suomesta ja kansan kuvaaminen ylevästi. Ihanteellisuusaatteen ajajista voimakkaimpia oli professori ja kirjallisuusvaikuttaja August Ahlqvist, joka kirjoitti romaanista murska-arvostelun Finlands Allmänna Tidningeniin.[6][7]

Näyttämö- ja elokuvatulkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seitsemästä veljeksestä on tehty lukuisia näytelmä- ja myös elokuvasovituksia. Yksi tunnetuimmista näyttämösovituksista on Kalle Holmbergin Turun kaupunginteatteriin ohjaama Seitsemän veljestä. Päärooleissa oli aikansa tunnetuimpia näyttelijöitä, muiden muassa Esko Salminen, Vesa-Matti Loiri, Heikki Kinnunen ja Juha Muje. Yleisradion TV 2:n teatteritoimitus nauhoitti sovituksesta 142-minuuttisen tallenteen 1976.

Suomen Filmiteollisuus tuotti romaanista vuonna 1939 Wilho Ilmarin ohjaaman elokuvan, joka kuvattiin osaksi Pyhäniemen kartanon alueella.[8][9] Päärooleissa olivat muun muassa Edvin Laine ja Joel Rinne.

Vuonna 1979 valmistui Riitta Nelimarkan ja Jaakko Seeckin luoma animaatioelokuva Seitsemän veljestä, joka on ensimmäinen suomalainen pitkä animaatioelokuva.[10]

Vuonna 1989 Yleisradion TV 2:n teatteritoimitus tuotti Jouko Turkan ohjaaman 12-jaksoisen televisioelokuvan Seitsemän veljestä, jonka jaksot ovat tunnin tai runsaan tunnin mittaisia. Sarja herätti vilkkaan keskustelun.[11]

Tauno Marttinen ja Armas Launis ovat kumpikin säveltäneet romaaniin pohjautuvan oopperan nimeltä Seitsemän veljestä. Marttisen oopperaa ei ole esitetty, Launiksen ooppera on esitetty Suomalaisessa Oopperassa vuosina 1913 ja 1923 yhteensä kahdeksan kertaa. Baletin Seitsemästä veljeksestä ovat tehneet koreografi Marjo Kuusela ja säveltäjä Eero Ojanen. Balettiversiosta tuli oopperoita suositumpi ja se esitettiin Suomen Kansallisoopperassa vuosina 1980-1992 yhteensä 68 kertaa.

Tuoreimpia tulkintoja edustaa Kivi-juhlilla kesällä 2011 nähty Kai Lehtisen ohjaus Seitsemästä veljeksestä. [12] Lehtinen itse näytteli em. Turkan tv-elokuvassa (1989) Juhania.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Aleksis Kivi -sivusto
  2. Otavan iso tietosanakirja, osa 4. Helsinki: Otava, 1962.
  3. a b Seitsemän veljestä -sivusto
  4. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä - kolmas luku Viitattu 11.6.2011.
  5. SKS, Kivi-kirjat
  6. Korhonen, Anna: Seitsemän veljestä Yle. Viitattu 21.11.2013.
  7. Aleksis Kivi (1834-1872) Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 23.1.2008. (englanniksi)
  8. Kari Uusitalo: Seitsemän veljestä (1939) Aleksis Kiven Seura. Viitattu 23.1.2008.
  9. Edvin Laine III Suomen elokuva-arkisto. Viitattu 23.1.2008.
  10. Seitsemän veljestä Elonet. Viitattu 1.3.2014.
  11. Katariina Ruppel: Hurjat, oudot veljekset. Jouko Turkan Seitsemän veljeksen vastaanotosta Helsinki.fi. Viitattu 23.1.2008.
  12. Seitsemän veljestä Nurmijärven Kivi-juhlat Ry.. Viitattu 18.06.2011.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aarne Kinnunen: Tuli, aurinko ja seitsemän veljestä. Tutkimus Aleksis Kiven romaanista. Toinen, täydennetty painos, SKS 1987.
  • Aarne Kinnunen: Seitsemän veljestä ja lukemisen juonet. WSOY 2002.
  • Pirjo Lyytikäinen: Vimman villityt pojat. Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen laji. SKS 2004.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:

Seitsemän veljestä tekstinä:

Seitsemän veljestä muissa muodoissa: