Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
SKS:n päärakennus Helsingissä Hallituskatu 1:ssä

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura[1] (lyhenne SKS[2]) on vuonna 1831 perustettu tieteellinen seura. SKS on kansallinen muistiorganisaatio, kansainvälinen tutkimuslaitos ja valtakunnallinen kulttuurijärjestö. Elias Lönnrot keksi sanan kirjallisuus seuran nimeä varten.[3]

SKS:n keskeistoiminnot liittyvät kansanperinteen, kielen ja kirjallisuuden tutkimukseen ja tunnetuksi tekemiseen.

SKS:ssa on kaksi arkistoa – kansanrunousarkisto ja kirjallisuusarkisto – sekä tieteellinen kirjasto[4] ja tutkimusosasto.[5] SKS:ssa toimii myös FILI – Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskus. SKS on myös tieto- ja tieteellisen kirjallisuuden kustantaja.[6].

SKS:n päärakennus sijaitsee Helsingissä Hallituskatu 1:ssä. Talo on valmistunut vuonna 1890 ja se on Sebastian Gripenbergin suunnittelema. SKS:lla on toimitiloja myös muualla Helsingin Kruununhaassa sekä varasto Vantaalla ja kansanrunousarkiston perinnearkisto Joensuussa.

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SKS on yleishyödyllinen yhdistys. Sen asioista päättävät vuosikokous ja valtuuskunta. Toimeenpanevana elimenä on hallitus.

Maaliskuussa pidettävässä vuosikokouksessa SKS:n jäsenet valitsevat valtuuskuntaan 21 edustajaa. Hallituksella on vuosittain 8–10 kokousta ja asioiden valmistelua varten kaksi työvaliokuntaa, talousvaliokunta ja julkaisuvaliokunta. Hallintoelimiin valitut edustavat valtakunnallisesti SKS:n keskeisaloja sekä tutkimusta, kulttuurielämää ja yhteistyötahoja.

Pääsihteeri on SKS:n toiminnanjohtaja, joka valmistelee hallitukselle esitettävät asiat. Pääsihteerin apuna toimii johtoryhmä, johon kuuluvat osastojen johtajat sekä talous-, hallinto- ja henkilöstö- ja viestintäjohtajat. SKS:n osastoilla on henkilökuntaa noin 90 henkeä.

SKS:aan kuuluu noin 3 000 jäsentä ja 200 kirjeenvaihtajajäsentä. Kunniajäseniä SKS:ssa on seitsemän. Ehdotukset Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäseniksi hyväksyy SKS:n hallitus. Jäsenesityksiä voi tehdä SKS:n pääsihteerille. SKS:ssa on jäsenmaksu, jonka suuruudesta päätetään vuosikokouksessa.

SKS:n syntyvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvun ensi vuosikymmenet olivat koko Euroopassa kansallisten kulttuurien nousun aikaa. Suomalaisten kansallista heräämistä tuki myös alueen valtapoliittinen kehitys. Suomi liitettiin 1809 Venäjän keisarikuntaan, jonka suunnitelmiin sopi maan henkinenkin irrottaminen Ruotsista. Näin tarjoutui tilaisuus kansan suomenkielisen enemmistön sivistystason kohottamiseen.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustivat vuonna 1831 Helsingin yliopiston piirissä toimivat miehet, jotka tunsivat kiinnostusta suomen kieleen ja uskoivat sen kirjallisen viljelyn tulevaisuuteen. Oman koulutuksensa ja hankkeen aatteelliset virikkeet he olivat saaneet Turun Akatemiassa, missä edellisen vuosisadan lopulla vaikutti historian ja kansanperinteen tutkija H. G. Porthan. Esikuvina olivat myös 1700-luvun lopulta alkaen Euroopan yliopistokaupunkeihin perustetut kirjallisuusseurat.

Seuran perustava kokous pidettiin 16. helmikuuta 1831 Keisarillisen Aleksanterin yliopiston suomen kielen lehtori Carl Niclas Keckmanin luona. Elias Lönnrot kirjoitti kokouksesta kertovassa pöytäkirjassa:

»Ja synty heidän siellä ollessa puhe suomalaisista kirja keinoista, liiatenki Suomen kielestä, mitenkä sitä parahiten saataisi tointumaan kirjallisiin menohin. Juttu päätty viimeiseltä siihen, että käytettäköön asia millä lailla tahtonsa, niin on jo ainakin keveämpi toimitettaa monelta kuin yhdeltä, jonka tähden neuoteltiin toimeen saada Seuraa [...].»

Viikon päästä varsinaisessa perustamiskokouksessa ”kirja keinot” olivat vaihtuneet ”kirjallisuudeksi” ja seura sai nimekseen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Seuran ensimmäisissä säännöissä korostettiin, että ”kieli on kansallisuuden perustus”. Seura ei ollut vain akateeminen keskustelukerho vaan myös kansallishengen kasvukeskus, joka kokosi jäsenkuntaansa virkamiesten ja ylioppilaiden lisäksi valistuneita kansanmiehiä, vuodesta 1846 lähtien myös naisia.

Alkuaikojen kauaskantoisimpia hankkeita olivat kansanrunouden keruu ja julkaiseminen. Seura tuki ensimmäisen sihteerinsä Elias Lönnrotin keruumatkoja Itä-Suomessa ja Karjalassa ja julkaisi näiden matkojen tuloksiin pohjautuvat teokset, Kalevalan (1835, 1849) ja Kantelettaren (1840).

Kansanrunoutta julkaisemalla voitiin kartuttaa vähäistä suomenkielistä kirjallisuutta ja samalla rikastuttaa suomea kansankielen elävillä ilmaisuilla. Seura alkoi tuottaa suomeksi sekä tietopuolista että kaunokirjallisuutta: historioita, kielioppeja, sanakirjoja, yleistajuisia esityksiä muun muassa luonnontieteistä ja lainsäädännöstä sekä käännöksiä maailmankirjallisuuden klassikoista. Kirjoituskilpailuin etsittiin uusia tekijöitä kertomuksille ja näytelmille. Ensimmäinen suomenkielinen romaani, Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ilmestyi Seuran julkaisemana 1870.

Näin perinteinen muistitietoon, puhuttuun ja kuultuun perustuva tiedon ja kulttuurin luominen, tallentaminen ja välittäminen muuttui SKS:n työn tuloksena kirjalliseksi. Muutos johti koko yhteiskunnan kirjallistumiseen, joka ei koskenut vain tiedon välittämistä ja tallentamista, vaan yhtä lailla sen tuottamista ja todellisuuden käsitteellistämistä.

SKS:n piirissä syntyivät 1800-luvulla kaikki keskeiset humanististen alojen suomenkieliset tieteelliset seurat ja monet instituutiot. Se oli vaikuttamassa Kansallisteatterin, suomalaiskansallisen liike-elämän ja pääoman sekä puoluelaitoksen syntyyn. Vaikka SKS asettui 1890 komeaan pytinkiinsä pääkaupunkiin ja sitä johtivat Helsingin herrat, tuli se luoneeksi suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria läpäisevän akselin, jonka toisessa päässä olivat paikalliset perinteentaitajat.

Vuosien varrella SKS on muuttunut kansakunnan rakentajasta tieteelliseksi muistiorganisaatioksi, joka on 180 toimintavuotensa aikana kartuttanut suomalaista itseymmärrystä, edistänyt suomalaisen kirjallisuuden tunnettuutta Suomessa ja maailmalla sekä julkaissut huomattavan siivun suomalaista kauno-, tieto- ja tieteellistä kirjallisuutta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 26.11.2012. Patentti- ja rekisterihallitus. Viitattu 27.4.2013.
  2. Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 26.1.2014.
  3. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 23.7.2012.
  4. Kirjasto SKS. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 23.8.2012.
  5. SKS:n tutkimustoiminta SKS. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 23.8.2012.
  6. SKS kirjat verkossa SKS Kirjat. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 23.8.2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Häggman, Kai: Sanojen talossa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1890-luvulta talvisotaan. SKS 2012.
  • Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 175 vuotta. Kuvittanut Jonathan Moorhouse, saatesanat Tuomas M. S. Lehtonen. SKS 2006.
  • Sulkunen, Irma: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1831–1892. SKS 2004.
  • 15 vuosikymmentä. Kirjallisia dokumentteja erään seuran historiasta. Toimittaneet Maija Hirvonen, Anna Makkonen ja Anna Nybondas. SKS 1981.
  • Ladun hiihdin. Kuvakertomus Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 125-vuotistaipaleelta. Toimittanut Matti Kuusi. SKS 1956.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]