Vetehinen (taruolento)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Anker Eli Petersen: Sævarmaður (1998).
Vodjanoita esittävä piirros.

Vetehinen on vedenhaltija suomalaisessa mytologiassa ja kansanperinteessä. Yleensä vetehinen käsitetään pahaksi olennoksi, toisinaan taas hyväksi. Vetehinen oli luultavasti veden väkeä.

Vetehinen saattoi olla hukkuneen sielu, joka pyrki houkuttelemaan eläviä hukkumaan. Vetehinen saattoi nousta maallekin ja tulla houkuttelemaan maan asukkaita veteen. Näissä suhteissa vetehinen muistuttaa näkkiä, ja saattaa Suomessa olla vierasperäisen näkki-hahmon kotoinen edeltäjä.

Vetehinen ei kuitenkaan aina ole paha. Eräissä loitsuperinteissä vetehiseen vedotaan paremman kalansaaliin toivossa, ja häntä kutsutaan Karjalan kala-Jumalaksi.[1] Ihmisten myös kerrotaan saaneen kiinni vetehisen lehmiä, erityisen hyviä lypsylehmiä.[2]

Erään kansantarinan mukaan vetehinen ahdisteli järvellä kalamiehiä. Se seurasi venettä pitkään ja tarttui lopulta kiinni sen laitaan, jolloin veneessä olleet miehet iskivät kirveellä vetehisen käden irti. Vetehinen lupasi jättää ihmiset rauhaan, jos saisi kätensä takaisin. Niin tapahtui, eikä vetehinen ole sen jälkeen ole noussut syvyyksistä ihmisiä häiritsemään.[3]

Erään käsityksen mukaan vetehinen on nimitys miespuolisesta merenneidosta. Tällöin vetehinen kuvataan komeana ja lihaksikkaana miehenä, jolla alkaa navan alapuolelta pyrstö. Pyrstö on leveämpi kuin merenneidolla.lähde?

Vetehishevonen on muun muassa irlantilaisilla, skoteilla ja ruotsalaisilla ihmisiä syvyyksiin houkutteleva hevonen.

Vodjanoi (ven. Водяной) on slaavilaisen kansanperinteen miespuolinen veden henki. Vodjanoi voi esiintyä hyvin monenlaisissa hahmoissa. Hänen sanotaan asuvan vedenpyörteessä tai vedenalaisessa palatsissa, joka on täynnä uponneista laivoista peräisin olevia aarteita.

Vodjanoin sanotaan esiintyvän vanhan miehen hahmossa, jolla on vihertävä, lian peittämä parta. Hänen uskotaan aiheuttavan hukkumisia: hukkuneet hän vie veden alle palvelijoikseen. Kalastajilla on ollut tapana uhrata vodjanoille tupakkaa hyvän kalaonnen saadakseen. Vodjanoita voi lepytellä myös uhraamalla hänelle voita tai ensimmäisen saaliiksi saadun kalan. Vodjanoi on mylläreiden, mehiläistenkasvattajien ja kalastajien suojelushenki.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. SKVR 14: 1329 Suomen kansan vanhat runot -tietokanta. Viitattu 3.12.2014.
  2. SKVR 13: 1789 Suomen kansan vanhat runot -tietokanta. Viitattu 3.12.2014.
  3. Hjelt, Marjut & Nuutinen, Christer (kuvitus): Veden valtiaat: totta & tarua, s. 63. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012. ISBN 978-952-222-316-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]