Lemminkäisen äiti
Tätä sivua ei ole 
Pahan kukkia | Ad Astra | Haavoittunut enkeli | Halla | Kuoleman puutarha | Köynnöksenkantajat | Lemminkäisen äiti | Symposion
Lemminkäisen äiti on Akseli Gallen-Kallelan kuuluisimpia maalauksia. Maalaus kertoo kohtauksen Kalevalasta. Maalauksessa Lemminkäinen makaa maassa. Ennen maalaukseen vangittua hetkeä hänet oli tapettu ja silvottu, ja palat oli heitetty tummaan jokeen, Tuonelan virtaan. Lemminkäisen äiti oli haravoinut poikansa palat joesta ja ommellut hänet taas kokonaiseksi. Maalauksen hetkenä äiti odottaa katse ylös suunnattuna toivoa: mehiläistä, joka toisi hunajaa Ukko ylijumalan halleista. Hunaja herättäisi Lemminkäisen taas henkiin.
Maalaus on sävyiltään tumma ja synkkä. Se on täynnä kuoleman ja epätoivon merkkejä: Tuonelan joutsen, äidin ilme, Lemminkäisen kalvakka iho ja osin liinalla peitetty ruumis, kalman kukat, virran veren punaamat kivet. Äidin ilmeessä on aitoa realismia, Gallen-Kallela käytti Lemminkäisen äidin mallina omaa äitiään. Hän kertoi tälle surullisia ja kauheita tarinoita, jotka saivat äidin kasvoille aidon epätoivoisen ilmeen. Akseli Gallen-Kallelalle Lemminkäisen äiti oli kuitenkin äidin rakkauden kuva.
Itse maalaus on mitoiltaan 85,5x108,5 cm. Se on tehty temperalla kankaalle. Maalaus on vuodelta 1897, realismin ja kansallisromantiikan vuosikymmeneltä.
