Maalaustaide
Wikipedia
Maalaustaide on eräs kuvataiteen pääalueista. Arvioidaan, että ihmiskunta on maalannut kuvia kuusi kertaa niin pitkään kuin kirjoittanut tekstiä. Maalaustaiteen harjoittajaa kutsutaan taidemaalariksi.
Maalaustaiteen traditio voidaan jakaa karkeasti läntiseen eli eurooppalaiseen ja itä-aasialaiseen. Esimerkiksi maalaustaiteen formaatit ovat näissä erilaisia johtuen Euroopan maalaustaiteen piirissä olleista genreistä ja niistä maalausalustoista, välineistä ja tekniikkoista, joita Itä-Aasiassa käytettiin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historiaa
Vanhimmat tunnetut maalaukset ovat luolamaalauksia. Nimi juontaa juurensa paikasta, josta maalaukset ovat löytyneet. Luola on ollut esihistorialliselle ihmiselle se paikka, josta on haettu suojaa. Luolan seinille on maalattu kuvia, jotka usein esittävät eläimiä ja ihmisiä. Aiheet ovat usein metsästyksestä tai kalastuksesta.
Keskiajan Euroopan taidemaalarit keskittyivät aluksi lähes yksinomaan uskonnollisiin aiheisiin: pyhimyksenkuviin ja alttaritauluihin, joita tehtiin kirkkojen ja luostareiden tilauksesta.
[muokkaa] Renessanssi
Myöhemmällä keskiajalla ja renessanssin aikana tulivat mukaan maallisemmat aiheet, kuten maisemat, muotokuvat, arkipäivän toimintakuvat ja asetelmat. Renessanssi muutti taidemaalarin roolin. Keskiajan lähes anonyymistä taiteilijasta tuli vähitellen yksilöä sekä yksilöllisyyttä korostava käsite ja maalaustaiteen teosten tekijä alettiin liittää maalauksiin. Maalaustaiteessa tuli aluksi tärkeäksi tunnistaa teoksen tekijä.
Uuden ajan eurooppalaisessa maalaustaiteessa maalaustaiteen genret kilpailivat keskenään. Ranskan kaunotaiteiden akatemia säännösteli maalaustaiteen aiheita määrittelemällä ja antamalla ohjeita historiamaalauksen, laatukuva- eli genremaalaukseen, asetelmamaalauksen tai muotokuvamaalausten tekemiseen.
[muokkaa] Moderni maalaustaide syntyy
Teollisen vallankumouksen myötä valokuvaus ja tekninen reproduktio otti vähitellen hoitaakseen luonnon uskollisen jäljentämisen. Maalaustaide alkoi ilmaista yhä enemmän tekijästään ja tämän näkemyksistä, yhä vähemmän kuvaamastaan kohteesta. Abstraktin eli non-figuratiivisen maalaustaiteen ajatuksena oli kuvata maailmaa ei-esittävänä tai esineettömänä. Arvostetuimmaksi maalaustaiteen ominaisuudeksi tuli teoksen alkuperäisyys eli originaaalisuus.
Modernismi pyrki taiteen vallankumoukseen. [1] Vaikutusvaltainen amerikkalainen taidekriitikko Clement Greenberg tähdensi maalauksen kaksiulotteisuutta, jota varsinkin abstrakti ekspressionismi ja informalismi korostivat.
[muokkaa] Suosituin kuvataiteen ala
Nykyajan maalaustaiteessa vallitsee eri tyyli- ja ilmaisulajien esiintyminen samanaikaisesti. Suurin osa nykytaiteilijoista työskentelee käyttämällä siveltimiä ja maaleja. Nykytaiteen maalaustaide on "palannut" paljolti taiteen esittäviin aiheisiin. Maalaukset käyttävät laajasti hyväkseen monenlaisia taidehistoriallisia viittauksia ja keinoja.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Hans Sedlmayr, Modernin taiteen vallankumous (Die Revolution der modernen Kunst, 1955) WSOY, Helsinki 1968.
