Ikoni
Wikipedia
Ikoni (muinaiskreikaksi εἰκών, eikōn eli kuva) on etenkin ortodoksien uskonnollisissa yhteyksissä käyttämä kuva. Ikoneita ovat esimerkiksi ortodoksisen uskonnon piirissä olevat kuvat, mutta myös muissa uskonnoissa, esimerkiksi hindulaisuudessa kutsutaan pyhäinkuvastoa sanalla murti.
Ikonografia tarkoittaa taidehistoriallista vertailevaa tutkimusta, jossa pyritään selvittämään taideteoksen aihe, idea, alkuperä ja kehitys. Ikonologia on kuvan yleismerkityksen tulkintaa sen yhteydessä historiaan ja kulttuuriin.
Ikoni-sanalla voidaan tarkoittaa myös jonkin kulttuurin keulahahmoa, esimerkiksi Bill Gates on tietokonealan ikoni.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ortodoksiset ikonit
Ortodoksisessa uskonnossa ikoni on Kristusta, Jumalansynnyttäjää, pyhää ihmistä, Raamatun tai muuta pyhää tapahtumaa esittävä, tavallisesti puulle temperaväreillä maalattu kuva, joka voidaan koristella kultauksella. Ikoni voi olla myös painettu kuva. Ikonin siunaa käyttöön kirkossa pappi. Ikoni ei ole perinteinen taide-esine, kuten esimerkiksi taulu, vaan se on uskonnon harjoittamiseen käytettävä esine. Ikoneja ei käytetä ainoastaan ortodoksikirkossa, jossa niistä koostuvaa alttariseinää kutsutaan ikonostaasiksi, vaan niitä sijoitetaan myös koteihin. Erityisen tärkeitä ikoneita voidaan myös peittää erillisellä levyllä, riisalla, jolloin näkyviin jäävät ainoastaan ikonin kuvaaman henkilön kasvot, kädet jne. Riisan tarkoitus on suojella ikonia rukouskynttilöiden eli tuohusten sekä lampukoiden noelta ja savulta.
Ikonit ovat väreihin puettua teologiaa, ja ne välittävät rukoilijalle tai katsojalleen ortodoksista uskonoppia ja sanomaa samalla tavalla kuin kirjoitettu sanakin. Ikonia ei perinteisesti signeerata. Katsotaan, että ikoni on maalattu Jumalan kunniaksi ja Hänen myötävaikutuksellaan maalarin käden kautta.
[muokkaa] Ikonien kuvaustavasta
Ikoneilla on tärkeä kulttuurimerkitys ja samalla ne ovat venäläisen kuvataiteen alku. Ikonissa ihmisen ruumiillisia tuntomerkkejä ei esitetä tavallisen muotokuvan tapaan, ei siis esitetä ihmisen maallisia kasvoja vaan hänen kirkastuneet, ikuiset kasvonsa, jolloin katoavan ruumiin aistillinen ulkonäkö jää pois. [1]
Ikoni ei myöskään esitä ongelmia, vaan se vastaa niihin. Niinpä ikonitaiteessa kärsimystä ei esitetä sen raadollisessa muodossa länsimaisen kuvausperinteen kaltaisesti, vaan kuvataan, kuinka kärsimykseen on suhtauduttava. [2] Ikonin tarkoituksena on ohjata ihmisen kaikki tunteet ja ymmärrys kirkastumisen tielle. [3] Ikonissa ja pyhän ihmisen elämäkerrassa yksilöllisyys ei ole tärkeää, vaan ihmisen nöyryys hänen saamansa kuorman kantajana.[4]
[muokkaa] Ikonitaiteen tilakonventiot
Ikonimaalareiden ammattikielessä ikonin tausta on nimeltään valo. Ikonitaiteessa tilan luojana on käytössä käännetty perspektiivi, joka puolestaan saa aikaan tunteen laajasta horisontista. Käännetyssä perspektiivissä katoamispiste ei ole kuvan syvyyssuunnassa, vaan kuvan edessä, oikeastaan katsojassa itsessään. Ihminen on ikään kuin alkamassa tietä, joka ei etäänny kuvan syvyyteen, vaan aukeaa hänen eteensä koko rajattomuudessaan. Käännetty perspektiivi ei vedä katsetta mukaansa, vaan pysäyttää sen, estää sen etenemästä kuvan syvyyssuuntaan ja keskittää tarkkaavaisuuden kuvaan sinänsä.
[muokkaa] Jumalanäidin merkitys ikoneissa
Jumalanäidin keskeinen merkitys ikoneissa on johdettavissa kanonisen kuvan dogmaattisesta selityksestä, joka periytyy vuodelta 787 yleisen kirkolliskokouksen ikoneja käsittelevästä opista ja on esitetty tiivistetysti niin sanotussa ´Kontakkiveisussa`, joka kuuluu näin:
»Isän kuvaamaton sana tultuaan lihaksi sinusta, oi Jumalansynnyttäjä, tuli kuvattavaksi ja jälleen kaunistettuaan muinoin turmeltuneen kuvan yhdisti sen jumalalliseen kauneuteen. Tunnustaen pelastuksen me sitä töin ja sanoin julistakaamme. [5]»
Tässä on tärkeää se, ettei sitä osoiteta Pyhän Kolminaisuuden jollekin Persoonalle vaan Jumalanäidille. Se on Jumalan ihmiseksi tulemista koskevan dogmin liturginen, rukouksenomainen ilmaus.
[muokkaa] Erilaisia ikoneita
 Ikonostaasi Pyhän Kolminaisuuden Ortodoksisessa Katedraalissa, Chicagossa. |
.jpg) Eräs harvoista säilyneistä keraamisista ikoneista on Kansallisessa arkeologisessa museossa Sofiassa, Bulgariassa. |
 Ikoni voi olla myös reliefi. Nykyaikaisen Pyhän Nikolain ikonin teki metallista bulgarialainen taiteilija Georgi 'Chapa' Chapkanov. |
|
 Illarion Michajlovitsch Prjanischnikov, Pääsiäiskulkue, 1893. |
 Enkaustinen ikoni Kristus Pantokrator Pyhän Katariinan luostari, Siinai 5.-6. vuosisata. |
 Venäläinen ikoni, Novgorodin koulukunnan Georgios Voittaja. |
 Koptilainen ikoni Kristus ja Pyhä Mina on Egyptistä ja sijaitsee nykyisin Louvressa. |
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- Leonid Ouspensky: Ikoni ja sen sanoma, Valamon luostari, Pieksämäki 1979. ISBN 951-9468-04-8
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Leonid Ouspensky: Ikonien merkitys ja kieli, (suom. Sirkka-Maria Markkanen), Kustannus Bysantti, Helsinki 1976.
- Leonid Ouspensky: Ikoni ja sen sanoma, Valamon luostari, Pieksämäki 1979. ISBN 951-9468-04-8
- K. Kavarnos (suom. ja toim. Pia Koskinen-Launonen), Bysantin taide, Valamon luostari, 1987. ISBN 951-9468-23-4
