Jerusalemin Jumalanäiti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jerusalemin Jumalanäidin ikoni, Moskovan Izmailovon Kristuksen syntymälle omistetun kirkon versio (1600-luvun puoliväli)
Lintulan luostarin kirkon ikoneita, yllä ihmeitätekevä Jerusalemin Jumalanäidin ikoni (1920-luku).

Jerusalemin Jumalanäiti on yksi ortodoksisista ikonityypeistä. Useat tämän ikonityypin ikoneista tunnetaan ihmeitätekevinä kuvina.

Sen alkuperä juontuu ensimmäiseen "Jumalanäidin Tiennäyttäjä" –ikoniin, jonka maalasi perimätiedon mukaan apostoli ja evankelista Luukas. Alkuperäinen ikoni tai sen kopio vietiin Konstantinopoliin ja sieltä Kiovan Venäjälle Krimin niemimaan Korsuniin eli Khersonesokseen, jossa Vladimir Suuri (pyhä Vladimir Kiovalainen) vuonna 988 otti kasteen ja siirsi sitten ikonin Kiovaan.

Ikonin kopio luovutettiin Novgorodiin, jossa ikonista tehtiin taas omat kopiot ja niiden nimenä ryhdyttiin käyttämään Korsunin Jumalanäiti-ikonia.

Tsaari Iivana Julma siirsi Jerusalemin Jumalanäidin vielä Moskovaan, josta Napoleon omien sotiensa aikana varasti sen ja vei Pariisiin. Ikoni on nykyisin Notre Damen katedraalissa Pariisissa.

Ortodoksinen kirkko kunnioittaa Jerusalemin Jumalansynnyttäjän ikonia vuosittain lokakuun 12. päivänä.[1]

Lintulan luostarin Jumalanäidin jerusalemilainen ikoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lintulan luostarin kirkossa Heinäveden Palokissa on 1920-luvulla Tbilisin lähellä sijaitsevassa georgialaisessaselvennä Betanian naisluostarissa maalattu pienehkö, kooltaan 33x29,5 cm2 jäljennös Jumalaidin jerusalemilaisesta ikonista. Lintulan ikoni on siunattu Jerusalemissa Kristuksen haudalla ja siihen on kiinnitetty kaksi pientä kivenpalasta, yksi Kristuksen haudalta ja toinen Golgatan kalliosta. Ikonia pidetään ihmeitätekevänä; Jerusalemin Jumalanäidin kuvan edessä annattujen rukousten katsotaan auttaneen esimerkiksi lapsettomuudesta kärsinyttä pariskuntaa. [1]

Ikoni saatiin Kannaksella sijainneeseen Kivennavan Lintulan luostariin 1930-luvulla, ja evakkomatkalle 11. lokakuuta 1939 lähdettäessä luostarin kalustosta vastannut nunna Nina otti sen mukaan eräänä harvoista mukaan pelastetuista esineistä; evakkoon jouduttiin lähtemään ikonin juhlapäivän aattona. Ikonia kunnioitetaan luostarin sodanjälkeisen ajan merkittävämpänä pyhäinkuvana. Sillä katsotaan olleen rooli Lintulan luostarin nykypaikan valinnassa, sillä Jumalanäidille omistetun rukouspalveluksen jälkeen ikonin edessä heitetyllä arvalla valittiin kahdesta luostarikäyttöön sopivaksi katsotusta maatilasta se, johon hankinta kohdistettiin vuonna 1946.[1]

Katso myös - Suomen muut ihmeitätekevät ikonit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Piispa Arseni: Ihmeitätekevät ikonit Suomessa. (Teema: ihmeitätekevät ikonit) Ikonimaalari, 2011, nro 2, s. 13-14 (koko artikkeli sivut 8-15). Helsinki: Suomen ikonimaalarit ry. ISSN 978-952-5870-37-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnän syy: Artikkelin alkuosa lähteetöntä tekstiä, ikonityypin yleinen luonnehdinta, kuva-aiheen sommitelma