Mandylion

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mandylionin kuva Paavin yksityiskappelista, kuvattu Hannoverin EXPOssa Vatikaanin osastolla vuonna 2000

Mandylion eli Mandilion eli Edessan kuva eli Herran liina (kreikaksi Άγιον Μανσήλιον ’Pyhä Liina’, Αχειροποίητος ’Käsittä tehty’, venäjäksi Нерукотворный образ Христа) oli ortodoksisen kirkon pyhäinjäännös. Se oli liina, jossa legendan mukaan oli Kristuksen kasvojen hahmo. Alkuperäinen liina katosi historian lehdiltä 1204 Konstantinopolin valtauksessa Neljännen ristiretken yhteydessä. Mandylion on ollut kautta aikojen ikonien esikuva, ensimmäinen "käsittä tehty Kristus", jonka kunniaksi ortodoksinen kirkko viettää muistopäivää 16. elokuuta.[1][2] Se on liitetty myös Torinon käärinliinaan teorioissa, joiden mukaan käärinliina olisi ollut sen historiasta "puuttuvien vuosien" ajan sama esine kuin Mandylion.[3][4]

Mandylionin syntyyn ja vaiheisiin liittyviä legendoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liinan alkuperästä esiintyy erilaisia legendaversioita, joista useimmat liittyvät legendaan Edessan kuningas Agbar V:n ihmeparantumisesta.

Kristuksen kasvopyyhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningas Agbar V pitelee Mandylionia, ikoni 900-luvulta

Ortodoksinen perinne nojaa Eusebioksen kirkkohistoriaan, joka kuvaa Jeesuksen ja Agbarin kirjeenvaihtoa. Agbarin lähettämän sanansaattajan, Ananiaksen, tuoman kirjeen pohjalta Kristus lähetti lepraa sairastavalle kuninkaalle liinan, johon hän oli kuivannut vastapestyt kasvonsa ja johon hänen kasvonpiirteensä olivat itsestään siirtyneet. Agbarin lähettämä sanansaattaja Ananias oli lähetetty Jerusalemiin, kuninkaan kuultua Jeesuksesta. Palatessaan hän toi mukanaan liinan ja kirjeen, jossa oli lupaus Thaddeuksen, joka oli eräs 70:stä apostolista (ei kuitenkaan sama, kuin opetuslapsi Thaddeus), saapumisesta myöhemmin Edessaan. Vaikka Kristus kirjeessään oli luvannut hänen ylösnousemuksensa jälkeen lähetettävän Thaddeuksen parantavan kuninkaan, Kuningas parantuikin legendan mukaan silkan liinan voimasta jopa ennen opetuslapsen tuloa.[5][2] Thaddeus saapui lupauksen mukaisesti Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen saarnaten evankeliumia ja kastaen Edessan asukkaat kristinuskoon.[2]

Abgar laittoi pyhän liinan kultaisiin ja helmikoristeisiin kehyksiin ja asettaen sen näytille kaupunginportin seinäsyvennykseen. Ikonin yläpuolelle hän kirjoitti sanat: "Oi Kristus Jumala, älä anna kenenkään, joka Sinuun uskoo, joutua häpeään". Liina oli kaupunkilaisten hartaan kunnioituksen kohteena useita vuosia.[2]

Veronika-legendat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erään roomalaiskatolisen legendan mukaan kyseessä on ollut huntu, jonka Veronika-niminen nainen tarjosi Kristukselle myötätunnon osoituksena pyyhkeeksi hänen ollessaan kantamassa ristiään Golgatalle, jolloin Jeesuksen hien ja veren peittämien kasvojen kuva jäi kankaaseen. Tämä lienee kuitenkin keskiajalla syntynyt legenda, jonka varhaisempi muoto kertoi kankaan olleen Veronikan haltuun päätyneen Kristuksen kasvopyyhkeen, johon Jeesus oli pyyhkinyt verensekaisen hikensä Getsemanen ahdistuksensa yhteydessä ennen pidättämistään.[3]

Kristuksen käärinliina?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ian Wilsonin spekulaation mukaan, poiketen ortodoksisesta ja katolisesta perimätiedosta, Thaddeus saattoikin matkustaa Edessaan Kristuksen hautaukseen käytetty liina mukanaan. Tämä liina olisi sama, jonka Joosef Arimatealainen oli lahjoittanut Kristuksen hautaukseen. Tätä versiota on kerrottu myös keskiajan bysanttilaisessa ja syyrialaisessa perimätiedossa[6]. Siten vasta Kristuksen hautauksen ja ylösnousemuksen jälkeen olisi syntynyt legenda sairaan kuninkaan ihmeparantumisesta. Opetuslapset juutalaisina eivät olisi voineet itse pitää hallussaan käärinliinaa, koska se oli ollut yhteydessä kuolleeseen ja kuvana rikkoi myös juutalaiskristillisyydessäkin tuolloin vallalla ollutta kuvakieltoa. Toisaalta opetuslapset eivät kuvan arvon ymmärrettyään olleet halunneet sitä hävittääkään, jolloin hyvä paikka liinan säilyttämiselle olisi ollut ei-juutalainen Kristukseen suopeasti suhtautuva Edessa. (Agbar V hallitsi Edessaa vuosina 1350 jaa.) [4][3]

Wilson spekuloi edelleen, että Mandylionia vanhoissa kuvissa kehystävä kultaverkko on mahdollisesti asetettu Thaddeuksen toimesta taitellun käärinliinan päälle siten, että Kristuksen pään kohdalle jäi pyöreä aukko – eikä koko kangasta siten olisi päästy taittelemaan auki.[3] Joissakin vanhoissa lähteissä Mandylioniin myös viitataan nimellä "neljästi kaksinkertainen".[4] Siten Wilson ehdottaa Mandylionin mahdollisesti olleen sama esine kuin Torinon käärinliina.[3]

Mandylion ja persialaisten hyökkäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muutamia vuosia Agbarin kuoleman jälkeen kristittyjä alettiin vainota ja esine piilotettiin vuonna 57 kaupungin länsiportin yläpuolelle, josta se löydettiin vuonna 525.[3] Ortodoksinen perimätieto puolestaan kertoo liinan löytyneen vuonna 545 Persian hallitsija Khosrau I:n hyökättyä Edessaan. Tällöin piispa Eulabeios sai ilmestyksen, jossa Neitsyt Maria eli "Kaikkein Pyhin Jumalansynnyttäjä" ilmoitti hänelle ikonin sijainnin ja kehotti ottamaan ikonin esille sinetöidystä, muuratusta syvennyksestä. Ikoni tulisi myös pelastamaan kaupungin persialaisilta. Piispa löysikin ikonin seinäsyvennyksestä, jolloin sen edessä paloi yhä lampukka. Kuva oli myös kopioitunut syvennyksen lautoihin ja tiiliin. Ikonia kannettiin ristisaatossa kaupungin muureilla ja persialaiset perääntyivät. Sillä välin liina oli ollut unohdettuna[2]. Wilsonkin viittaa liinan mystiseen rooliin tapauksen yhteydessä, joka hänen mukaansa tapahtui vuonna 544[3].

Muut käsittä tehdyt Kristus-ikonit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortodoksisen perimätiedon mukaan "käsittä tehty Kristus" -ikonista tunnetaan myös muita legendaarisia variantteja, jotka ovat syntyneet itsestään. Niistä tunnetuimmat ovat Kamulian ja Caramidan ikonit.[2]

Tunnetut vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edessalaiset luovuttavat Mandylionin bysanttilaisille. Miniatyyri Madrid Skylitzesin kuvitetusta käsikirjoituksesta 1100-luvulta.

Euagrioksen kirkkohistoria kertoo, että Edessan länsiportista tulvatuhojen korjauksen yhteydessä vuonna 525 oli löydetty siihen asti unohdettu liina, johon viitattiin heti termillä "ei käsin tehty" (Αχειροποίητος). Kaikki pitivät kuvaa Agbarille perimätiedon mukaan tuotuna Kristuksen liinana. Keisari Justinianus I rakennutti Mandylionille jopa erityisen pyhäkön, Edessan Hagia Sofia -katedraalin (eri katedraali kuin Istanbulin Hagia Sofia). Vaikka muslimit valtasivat Edessan vuonna 639, esine säilyi vahingoitta.[3]

Noin vuonna 700 Edessan ortodoksikristityt luovuttivat, ilmeisesti kireän verotuksen vuoksi, Mandylionin vakuudeksi rikkaalle monofysiitille, Athanasios bar Gumayerille. Athanasioksen sanottiin valmistaneen esineestä taitavan jäljennöksen, alkuperäisen tullessa sijoitetuksi jakobiittiseen Edessan Jumaläidin kirkkoon. Keväällä 943 bysanttilainen armeija piiritti Edessan ja sen kenraali Johannes Kourkouas ehdotti piiritetyn kaupungin emiirille 200 muslimivangin luovutusta ja jopa 12 000 hopearahan rahasummaa, mikäli Mandylion luovutettaisiin hänelle.[3] Rahasumman maksoi keisari Konstantinos VII[2].

Vaatimusta punnittuaan muslimit luovuttivat Mandylionin bysanttilaisten edustajalle, piispa Abrahamille, alkukesällä 944, joka vastaanotettuaan ensin väärennöksenä pitämiään kopioita viimein oli tyytyväinen saadessaan mielestään alkuperäisen Mandylionin haltuunsa. Se tuotiin Konstantinopolin 15. elokuuta 944 ja sijoitettiin seuraavana päivänä Konstantinopolin Hagia Sofiaan, sen oikealla laidalla sijainneeseen Faros- eli Tharossan[2] kappeliin. Ortodoksinen kirkko viettää edelleen tapauksen kunniaksi muistopäivää 16. elokuuta[2]. Liinaa näytettiin harvakseltaan valikoiduille vieraille ja kannettiin kulkueissa, joskin suljetussa arkussa. Alkuperäinen Mandylion katosi ristiretkeläisten vallatessa, ryöstäessä ja tuhotessa kaupungin ja murhatessa suuren osan asukkaista 12. huhtikuuta 1204.[3]

Eräs Mandylionin pohjalta tehty teos

Mandylion Kristus-kuvan esikuvana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1100-luvulla ja sen jälkeen Mandylionin pohjalta on tehty lukuisia esittäviä maalauksia, Kristuksen kasvokuvia ja ikoneita, jotka ovat merkittävästi muokanneet ja yhtenäistäneet taiteen kuvaa Kristuksesta läpi historian.[3][1] Teemaa on myös paljon käytetty kortteihin, adresseihin, kirjojen kansiin yms. kohteisiin.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Saints Peter and Paul Antiochian Orthodox Christian Church: The Icon in The Christian Orthodox Church 2007. Saints Peter and Paul Antiochian Orthodox Christian Church. Viitattu 7. heinäkuuta 2007.
  2. a b c d e f g h i j Ortodoksi.net: Käsittä tehty Kristus 2007. Ortodoksi.net. Viitattu 7. heinäkuuta 2007.
  3. a b c d e f g h i j k Ian Wilson: Käärinliinan arvoitus. Porvoo: WSOY, 1979. ISBN 951-0-09056-5.
  4. a b c Pekka Särkiö: Torinon käärinliina ja temppeliherrain oikeudenkäynti 1999. Temppeliherrain ritarikunta. Suomen suurpriorikunta. Viitattu 7. heinäkuuta 2007.
  5. Ortodoksi.net, Kristuksen kirje Agbarille: "Sinä pyydät minua tulemaan luoksesi, mutta minun täytyy suorittaa se, mitä varten olen lähetetty, ja sen jälkeen palata Isäni luo. Kun minut on ylennetty, lähetän luoksesi erään opetuslapsistani, joka parantaa sinut ja antaa sinulle ja toisille elämän."
  6. Daniel C. Scavone: Joseph of Arimathea, the Holy Grail and the Turin Shroud 24. elokuuta 1996. First International Holy Shroud Guild Seminar. Viitattu 7. heinäkuuta 2007.