Vero

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Flag of Finland.svg
 Tätä artikkelia tai sen osaa käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Verotus on yhteisnimitys kaikille niille toimille, joita verojen määräämisessä, maksuunpanossa, kantamisessa, oikaisemisessa, perinnässä ja verovalvonnassa tarvitaan.

Vero on valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön (Suomessa evankelis-luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkko, kansaneläkelaitos, metsänhoitoyhdistys tai metsäkeskus) perimä pakollinen suoritus.

Veron saaja ei suorita maksajalle siitä välitöntä vastiketta, vaan veroilla rahoitetaan julkisyhteisöjen toimintaa niiden hoitaessa keskeisiä palveluita yhteiskunnassa. Verot eroavat maksuista siinä, että maksu on korvausta jonkin edun käyttämisestä. Veron ja maksun välinen raja ei aina kuitenkaan ole selvä.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Tavoitteet

Julkisen sektorin toiminnan rahoittaminen eli verojen fiskaalinen tavoite on verotuksessa tärkeintä. Lisäksi veroja voidaan arvioida niiden oikeudenmukaisuuden, hyötymisperiaatteen ja maksukykyisyysperiaatteen mukaan.[1]

Veroilla voidaan vaikuttaa myös sosiaalipoliittisesti, esimerkiksi tulonsiirtoina kotitalouksille (lapsilisä). Progressiivisella ansiotulojen verotuksella pyritään tasaamaan ihmisten välisiä tuloeroja. Veroilla voidaan vaikuttaa taloudelliseen toimintaan joko suhdanteiden tai muiden syiden takia (avustukset yrityksille ja maataloudelle). Niillä voi olla aluepoliittisia tavoitteita tai tarkoitus ohjata ihmisten toimintaa haluttuun suuntaan terveyden (tupakkavero) tai ympäristön (ympäristövero) vuoksi.

Verot voivat yrittää ehkäistä jotakin toimintaa (investointivero) tai ne voivat kannustaa johonkin toimintaan (verovähennykset, veronhuojennus). Ne ovat hienovaraisempi yhteiskunnan ohjauskeino kuin suorat käskyt tai kiellot. Erilaisten tavoitteiden tarkka kohdistaminen haluttuun ryhmään, ja vain siihen, tekee verolait kuitenkin helposti kovin monimutkaisiksi.

[muokkaa] Verotyypit

Veroja voidaan luokitella eri tavoin. Eräs luokittelu on jako välillisiin ja välittömiin veroihin. Välillisiä ovat verot, jotka myyjän tulee periä tuotteen ostajalta sen hankinnan yhteydessä tai maksaa tuodessaan tuote maahan. Tällaisia veroja ovat muun muassa arvonlisävero, tullit ja valmisteverot. Välittömiksi kutsutaan niitä veroja, jotka veronmaksaja maksaa suoraan verottajalle. Näitä ovat muun muassa tulovero, lähdevero ja kiinteistövero. Käytännössä myös välittömän veron maksu tapahtuu usein, kun tulon maksaja suorittaa maksettavasta erästä ennakonpidätyksen.

[muokkaa] Verotus Suomessa

Vuonna 2007 Suomessa maksettiin veroja yhteensä noin 77 miljardia euroa.[2]

[muokkaa] Verojen jakautuminen

Suomessa kerättävistä veroista euromääräisesti merkittävin on tulovero (n. 40% vuosittaisesta verokertymästä). Toinen merkittävä veronlähde ovat kulutusverot (n. 30% vuosittaisesta verokertymästä).[3]

Keskipalkkaisen palkansaaja maksaa tuloverona 29% palkkatuloistaan (palkka 2500 euroa / kk, luvut vuodelta 2008). Maksut jakautuvat seuraavasti:[4]

Kulutusverojen verotuotot jakautuvat seuraavasti (luvut vuodelta 2007)[5]

[muokkaa] Palkka ja sosiaalitulojen erilainen verokohtelu

Verotus kohtelee eri tavoin eri tulonsaajaryhmiä. Pienimpiä työttömyys-, sairaus- ja äitiyspäivärahoja sekä kuntoutus- ja vammaistukia verotetaan Suomessa lähes kaksi kertaa ankarammin kuin samansuuruista palkkatuloa.[6] Tämä pätee myös siinä tapauksessa, että työttömyyspäivärahan saaja työskentelee palkattomasti osallistuen niin kutsuttuun työelämävalmennukseen.

[muokkaa] Progressio ja käänteinen progressio

Verotuksen tuloeroja tasaavaa vaikutusta eli progressiota on vähennetty Suomessa jatkuvasti. Progression väheneminen johtuu mm. siitä, että verotuksen painopiste on siirtynyt ansiotuloveroista kulutus- ja pääomatuloveroihin.

Työttömyyspäivärahoja, vammaistukia ja muita sosiaalietuuksia on alettu lisäksi verottaa ankarammin kuin samansuuruisia palkkoja. Tämä on tuonut verotukseen myös käänteistä progressiota, koska sosiaalietuuksien nauttijat ovat keskimäärin pienituloisempia kuin palkansaajat. Käänteinen progressio tarkoittaa tässä sitä, että pienempään tuloon sovelletaan suurempaa veroprosenttia kuin suurempaan tuloon.

[muokkaa] Veronsaajat

Veronsaajia ovat valtio, kunnat ja seurakunnat, eräät muut julkisyhteisöt sekä Euroopan unioni. Muut julkisyhteisöt voivat kantaa veroja vain jäseniltään, kun taas valtion tai kunnan veronkanto-oikeus ulottuu kaikkiin sen alueella asuviin asukkaisiin ja tapahtuvaan liiketoimintaan. Vero maksetaan nykyisin vain rahana ja sen perimiseen saa oikeutuksen jonkin lain perusteella.

[muokkaa] Verolait

Perustuslain mukaan valtion ja kuntien veroista säädetään aina lailla. Verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteiden tulee yksiselitteisesti ilmetä laista, ettei hallinnollisilla määräyksillä voida tehdä tärkeitä ratkaisuja lakia käytäntöön sovellettaessa. Lisäksi laissa on oltava säännökset muutoksenhausta verotuspäätökseen, jotta verovelvollisen oikeusturva toteutuisi.

Nykyinen perustuslaki kumosi vuoden 1928 valtiopäiväjärjestyksen, jonka mukaan vuotta pidemmältä ajalta kannettava uusi tai lisätty vero tuli hyväksytyksi, jos sitä kannatti kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Siksi verolait säädettiin yleensä yhtä kalenterivuotta koskevina, koska siihen riitti äänten enemmistö. Nykyisin verolait tulevat hyväksytyiksi muiden lakien tapaan annettujen äänten enemmistöllä.

Myös hallitus voi antaa täydentäviä asetuksia, joissa täsmennetään lainkohtien soveltamista.

Tärkeimmät Suomessa käytössä olevat verolait ovat

  • tuloverolaki TVL (1535/1992)
  • laki elinkeinotulon verottamisesta EVL (360/1968)
  • maatilatalouden tuloverolaki MVL (543/1967)
  • laki verotusmenettelystä VML (1558/1995)
  • arvonlisäverolaki AVL (1501/1993)
  • ennakkoperintälaki (118/1996)
  • perintö- ja lahjaverolaki PerVL (378/1940)

Varsinaisten verolakien lisäksi merkitystä on osakeyhtiölailla sekä kirjanpitolailla ja -asetuksella.

[muokkaa] Verorikokset

Jotkut ihmiset ja yritykset jättävät verot osittain maksamatta. Tällaisia laittomia verottomia markkinoita kutsutaan harmaaksi taloudeksi ja tällainen työ on ns. pimeää työtä. Veropetos toteutetaan ilmoittamalla verohallinnolle väärä veron määräämiseen vaikuttava tieto (aktiivinen veropetos) tai tulotietoja ei ilmoiteta lainkaan (passiivinen veropetos).

Tullirikoksia kutsutaan salakuljetukseksi. Rikosoikeudellinen nimitys sekä vero- että tullirikoksille on veropetos, josta tuomitaan sakkoa tai vankeutta.

[muokkaa] Veronalennuksien vaikutus verotuottoon

Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkijat toteavat tieteellisessä julkaisussa vuonna 2005 seuraavaa: on harhaanjohtavaa sanoa, että Suomen veronalennukset ovat lisänneet verotulokertymää. Verotulot ovat kasvaneet myös siksi, että talous ja sitä kautta verotettavat tulot ovat kasvaneet. On olemassa hyviä teoreettisia perusteita ajatella, että veronalennuksilla on kannustinvaikutuksia, jotka nostaisivat verotettavaa tuloa; muista pohjoismaista on olemassa tästä myös empiiristä evidenssiä.[7]

Verotuksen vaikutusta verotulokertymään on Suomessa vaikea tutkia, koska verotusta on 1990-luvulla vähennetty tasaisesti kaikissa tuloluokissa. Kun kaikkien verotus muuttuu samalla tavalla, on vaikea löytää vertailukohtaa, jonka perusteella voisi arvioida, mitä verotettavalle tulolle ja verotulokertymälle olisi tapahtunut, jos verotusta ei olisi muutettu. Tutkijoiden mielestä varmasti väärä on sellainen arvio, joka perustuu vaikka siihen, että samaan aikaan kuin verotus on keventynyt, verotulokertymä on kasvanut. Tällaisessa arviossa on unohdettu, että verotulokertymään vaikuttavat myös talouskasvu ja suhdanteet: ei pystytä arvioimaan mikä osuus verotulokertymän muutoksissa on veronalennusten ansiota ja mikä on talouskasvun ja suhdanteiden ansiota.[7]

Jos kuitenkin puuttellisella suomalaisella aineistolla tehdään kansainvälisten esikuvien mukaisesti laskelma veronalennusten vaikutuksista, niin sen mukaan veronalennuksilla ei ole ollut tilastollisesti merkitseviä käyttäytymisvaikutuksia, jotka olisivat näkyneet verotettavan tulon kasvuna. Laskelma on tehty käyttäen hyväksi JUTTA-mikrosimulointimallia. Laskelman perusteella voidaan päätellä, että veronalennukset eivät maksa itse itseään takaisin[7]

Laffer-käyrää käytetään joskus perustelemaan väitettä, että veronalennukset lisäävät verotuottoja: 1980-luvulla Ronald Reagan perusteli veronkevennyksiä väittämällä, että veroaste oli optimiveron yläpuolella, ja että veronalennukset näin itse asiassa lisäisivät verokertymää.

Verotuksella rahoitetaan julkisia palveluita, veronkevennykset vähentävät julkisiin palveluihin käytettävissä olevaa rahamäärää.[7] Progressiivisella ansiotulojen verotuksella pyritään tasaamaan ihmisten välisiä tuloeroja.

[muokkaa] Verotusmenettely

Verotuksen toimittaminen on verohallinnon tehtävänä. Tullitoimenpiteistä sekä valmisteverotuksen toimittamisesta ja valvonnasta huolehtii tullilaitos. Vuodelta 2000 toimitetusta verotuksesta lähtien joidenkin erikseen nimettyjen verovelvollisten verotuksen on suorittanut Konserniverokeskus. Koiraveron maksuunpanosta huolehtii kunnanhallitus tai kunnan johtosäännössä määrätty viranhaltija.

[muokkaa] Muutoksenhaku

Verotuspäätökset ovat valituskelpoisia. Mikäli hallinnon sisäinen oikaisumenettely ei tuota tulosta voi verovelvollinen valittaa verotuspäätöksestä alueelliseen hallinto-oikeuteen ja viime kädessä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Myös veronsaajalla on valitusoikeus, jos verohallinto päättää ettei veroa panna maksuun. Valitusmenettelyssä on kyse hallintolainkäytöstä.

[muokkaa] Kunnallinen tuloveroprosentti

Kunnallinen tuloveroprosentti on kunnallisveron veroyksikkö. Suomessa oli aiemmin kunnallisverotuksessa veroyksikkönä veroäyri, joka vastasi yhden markan verotettavaa tuloa. Veroäyristä maksettavan hinnan päätti kunnanvaltuusto. Nykyisin kunnallisverotuksessa käytetään tuloveroprosenttia, jonka suuruuden niin ikään päättää kunnanvaltuusto. Nimitys muuttui vuonna 1997.

[muokkaa] Verot ulkomailla

Verojen määrä vaihtelee eri valtioissa riippuen julkisten palvelujen määrästä ja julkisen sektorin toimintojen tehokkuudesta. Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa verotus on suhteellisesti korkea, koska yhteiskunta rahoittaa monia asioita (mm. sosiaaliturvan, julkisen terveydenhuollon, koulutuksen, julkisen liikenteen jne.) ja tähän tarvitaan rahaa. Alhaisemman verotuksen maissa nämä menot tulee maksaa itse jolloin käytettävissä oleva rahamäärä ei välttämättä ole sen kummempi. Veroparatiisi on paikka, jossa verotus on vähäistä. Nämä ovat usein saaria (Jersey, Guernsey, Bermuda, Cayman jne.) tai kaupunkivaltioita, esimerkiksi Monaco, Liechtenstein, Singapore, Hongkong ja Andorra.

[muokkaa] Kokonaisveroaste

Suomen kokonaisveroaste, mukaan lukien sosiaaliturvamaksut oli vuonna 2006 43,5 % Euroopan tilastokeskuksen mukaan, mikä oli samassa sarjassa keskieurooppalaisten maiden Ranskan 44,2 %, Saksan 39,3 % ja Italian 42,3 % kanssa, ja huomattavasti toisia pohjoismaalaisia hyvinvointivaltioita Ruotsia 48,9 % ja Tanskaa 49,1 % vähemmän.[8] Suomessa verotusta on määrätietoisesti laskettu 1990-luvun talouslaman jälkeen.

Verojen kaltaisia veroluonteisia maksuja ei aina lueta veroiksi, joten ne eivät välttämättä ole mukana laskennallisessa kokonaisveroasteessa. Joissakin vertailuissa toisista maista puuttuvat esimerkiksi pakolliset lakisääteiset eläkemaksut, vaikka Suomen kohdalla ne on laskettu siihen mukaan. Tämä hankaloittaa verotuksen tilastollista vertailua eri maiden välillä.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Tuloverotuksen kehittämistyöryhmän muistio 12/2002. Valtiovarainministeriö. Viitattu 4. kesäkuuta 2007.
  2. ↑ http://www.veronmaksajat.fi/File/d69b2533-7883-4c62-870b-44ec80cd75da/Suomen%20verot%2012.7.2007.xls
  3. ↑ http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/tutkimuksetjatilastot/tuloverotus/
  4. ↑ http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/tutkimuksetjatilastot/tuloverotus/
  5. ↑ http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/tutkimuksetjatilastot/kulutusverotus/
  6. ↑ Verohallinnon verolaskuri. http://prosentti.vero.fi/veropros_tietojen_syotto2009.asp
  7. ↑ 7,0 7,1 7,2 7,3 Kansantaloudellinen aikakausikirja 4/2005, s. 432. Artikkeli: Veronalennukset vähentävät verotuloja. Kansantaloudellinen yhdistys, 2005. Teoksen verkkoversio.
  8. ↑ http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=STAT/08/92&format=HTML&aged=0&language=en&guiLanguage=en
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Vero
Henkilökohtaiset työkalut