Kaste

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee uskonnollista toimitusta, sääilmiöstä katso kaste (sääilmiö).
Luterilainen kastemalja (Sjögestan kirkko, Linköping, Ruotsi).

Kaste on kristillinen toimitus, jossa kastettu liitetään kirkon eli Kristuksen ruumiinlähde? jäseneksi. Kreikkalaisessa Uudessa testamentissa käytetään kastamisesta verbiä baptizō, "upottaa", "painaa veden sisään", "pestä", "kastaa", ja kasteesta substantiivia baptisma. Kristillisen kasteen perustana on lähetyskäsky Raamatussa:

»Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."»
(Matteus 28:18–20)

Kasteen katsotaan olevan Jeesuksen antaman lähetyskäskyn täyttämistä. Monet kirkkokunnat, kuten katolinen, ortodoksinen ja luterilainen, lukevat kasteen sakramentteihin.

Kristillistä muistuttava kaste on käytössä myös eräissä kristillisvaikutteisissa ja kristillisinä itseään pitävissä mutta ulkopuolellaan tavallisesti ei-kristillisiksi käsitettävissä uskonnollisissa liikkeissä kuten Jehovan todistajilla ja mormoneilla.

Historiallinen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rituaalisia pesuja on käytetty jo esikristillisellä ajalla. Vanhassa testamentissa annetaan ohjeita kultillisista pesuista niin papistolle kuin koko kansalle. Jeesuksen aikana juutalaisuuteen kääntyville pakanoille toimitettiin ns. proselyytti- eli käännynnäiskaste. Johannes Kastajan kastamistoiminta liittyi tien raivaamiseen Jeesukselle, ja Jeesus itse antoi kastaa itsensä Johanneksen kasteella, mutta tämä ei ollut vielä kristillinen kaste. Johannes edellytti kastettavilta mielenmuutosta eli parannusta. Johanneksen käynnistämä kasteliike eli Raamatun kertoman mukaan jonkin aikaa alkuseurakunnan rinnalla, mutta sitä ei pidetty kristillisenä, vaan Johanneksen kasteen saaneet seurakuntalaiset kastettiin uudelleen kristillisen käytännön mukaan.[1][2][3][4][5] Tätä taustaa vasten Jeesuksen antama kaste- ja lähetyskäsky ymmärrettiin olemassa olevan käytännön uudistamisena, samaan tapaan kuin juutalaisen pääsiäisaterian yhteydessä Jeesus asetti ehtoollisen ja antoi näin riitille uuden merkityksen.

Kristillinen kaste Raamatussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden Testamentin mukaan ylösnoussut Jeesus antoi opetuslapsilleen tehtävän ja valtuutuksen kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Käskyyn liittyi myös kasvatustehtävä.[6].

Paavalin mukaan kasteessa liitytään Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.[7] Korinttilaisia hän varoittaa luottamasta kasteeseen, jollei elämä ole sen mukaista.[8] Apostolien teoissa puhutaan myös "Jeesuksen nimeen" kastamisesta.[9] Kristillisessä kasteessa uutta aiempiin kasteisiin verrattuna oli lupaus Pyhän Hengen lahjasta.[10] Kasteen kautta liityttiin Jumalan kansan joukkoon ja Hengen yhteyteen.[11] Uusi Testamentti ei esitä yksityiskohtaista oppia kasteen vaikutuksesta tai toimitustavasta; kristillisillä kirkoilla ja liikkeillä onkin toisistaan poikkeavia oppeja kasteesta.[12]

Kaksi kastekäytäntöä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortodoksisessa kirkossa on käytössä lapsikaste.

Kristinuskon piirissä on eri käsityksiä siitä, kenet voidaan kastaa. Suurin erimielisyys vallitsee siitä, onko kastettavan ensin tunnustettava kristillinen uskonsa ("uskovien kaste") vai voidaanko myös tunnustamiseen kykenemättömiä sylivauvoja kastaa ("lapsikaste"). Raamatussa ei suoraan mainita ketään kastetun sylilapsena, mutta "lapsikastetta" perustellaan mm. sillä, että Raamatun mukaan kastettiin kokonaisia perhekuntia, joihin lapsikasteen puolustajat olettavat sisältyneen myös sylilapsia.[13] Nimitykset ovat hieman harhaanjohtavia, koska myös kaikki "lapsikasteen" kieltävät kirkot kastavat myös alaikäisiä, ja toisaalta myös "uskovien kasteesta" irti sanoutuvat kristityt katsovat kasteen ja uskon liittyvän yhteen.

Lisäksi on eri käsityksiä esim. siitä, edellyttääkö kastaminen upottamista kokonaan veteen. Vallitseva käsitys on, että kristillinen kaste oli alunperin upotuskaste;[14] erimielisyys koskee sitä, onko upottaminen välttämätöntä. Upotuskastekäytäntö on yleisempi niin sanotun uskovien kasteen yhteydessä.

Kastekysymys on ekumeniassa keskeinen ongelma, mutta se ei estä ekumeniaa, koska yleensä kastetta ei pidetä pelastuksen edellytyksenä. Tosin Suomen evankelisluterilaisen kirkon virallisen opin mukaan jokainen ihminen, joka kuolee kastamattomana, joutuu helvettiinlähde?, mutta nykyisin useimmat evankelis-luterilaiset papitkaan eivät opeta näin.

Lapsikaste on käytössä Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa sekä monissa protestanttisissa kirkoissa, kuten luterilaisessa, anglikaanisessa sekä metodistikirkossa. Tällöin kaste on usein samalla nimenantoseremonia. Suomessa vuonna 2011 77,9 prosenttia syntyneistä lapsista kastettiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseniksi.[15]

Uskovien kaste on käytössä esimerkiksi helluntailaisuuden, baptismin, adventismin ja vapaakirkon piirissä. Näitä kristittyjä on kutsuttu reformaation ajoista alkaen uudestikastajiksi, koska muualla lapsikasteen saaneita kastetaan uudelleen, kun lapsikastetta ei tunnusteta kristilliseksi kasteeksi.

Kahden kastekäytännön historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siitä, kastettiinko Uuden Testamentin ajan seurakunnassa lapsia, ei vallitse yksimielisyyttä. Kirkkoisä Tertullianuksen noin vuodelta 200 jaa. olevasta kirjoituksesta De baptismo ilmenee, että lapsikastekäytäntö ja kummijärjestelmä oli hänen aikanaan jo olemassa, mutta Tertullianus kehotti siirtämään pienten lasten kastehetken myöhemmäksi, jotteivät kastetut tekisi syntiä tai luopuisi Herrasta kastetuksi tulemisen jälkeen. Teoksessaan De anima Tertullianus kirjoittaa, että hengenvaarassa oleva lapsi on kastettava välittömästi. Hän myös sanoo, että lapset tulevat todella pyhiksi vasta kasteessa sen mukaan, mitä Jeesus sanoo vedestä ja Hengestä syntymisestä.[16]. Tertullianus oli kuitenkin ainoa kirkkoisistä, joka vastusti lapsikastetta - useimmat heistä jo toiselta vuosisadalta oli kastettu lapsena, kuten Smyrnan piispa Polykarpos vuonna 86.

1500-luvun reformaatiossa syntyi luterilaisten ja anglikaanisten kirkkokuntien lisäksi myös anabaptistit, joiden mukaan kaste oli mahdollinen vasta sen jälkeen, kun ihminen oli tehnyt tietoisen uskonratkaisun tai omasta pyynnöstä. Anabaptistien mukaan usko edellytti tietoista tahdon ratkaisua, joten he pitivät mahdottomana, että sylivauvalle olisi hyötyä kasteesta. Anabaptistit hylkäsivät lapsikasteen ja ryhtyivät kastamaan vain uskovia ihmisiä uudelleen, mistä nimitys uudestikastajat.

Uudestikastajat perustavat kasteen uskolle "Se joka uskoo ja kastetaan pelastuu" kun taas luterilaiset uskon kasteelle. Osa on käynyt useammalla kasteella elämänsä aikan, koska he eivät ole mielestään uskoneet oikealla tai kastettu oikealla tavalla ensimmäisessä kasteessaan.

Luther arvosteli kovin sanoin uudelleenkastajia, nimittäen heitä jopa "perkeleiksi". Lutherin mukaan he jättivät uskomatta Jumalan Sanaan joka vaikuttaa kasteessa ja korvasivat sen ihmisen teolla. Lutherin mukaan kastamisesta oli tullut heille pelkkä tyhjä muotomeno, rituaali ilman uskoa Jumalan sanoihin, itsevalittu jumalanpalvelus.lähde? Luther kannatti uudelleenuskomista, ei uudelleenkastamista, jos joku oli ottanut kasteen epäuskossa vastaan.lähde?

Uudelleenkastaminen koki renessanssin helluntailaisuuden synnyttyä vuoden 1900 tienoilla. Aluksi luterilaisten ja helluntailaisten suhteet olivat yhtä tuomitsevat kuin 1500-luvun skismojen aikaan, mutta maailmansotien jälkeen ekumeeniset lähentymisyritykset ovat lieventäneet keskinäistä arvostelua ja mahdollistaneet osittaisen yhteistyön eri kastekäsityksen omaavien kristittyjen kesken.

Kaste sylilapsia kastavissa kirkkokunnissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katolisessa, ortodoksisessa, luterilaisessa ja anglikaanisessa kirkossa sekä metodismissa kaste on armon välittävä salaisuus eli sakramentti. Nämä kirkot tunnustavat toistensa kasteen päteväksi, eikä toisesssa kirkossa kastettua kasteta uudelleen, jos hän vaihtaa tunnustuskuntaa. Uudelleen ei kasteta myöskään muuta kristillisen kasteen saanutta henkilöä.

Kasteessa ihmisen katsotaan tulevan osalliseksi Jumalan armosta ja hän saa sen omakseen. Ihmisen uskon tehtävänä on ottaa tämä pelastuksen lahja vastaan. Nikaian uskontunnustuksen mukaan kristityt uskovat "yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi". Näin ollen kasteen katsotaan välittävän anteeksiannon eli pelastuksen[17]. Epäuskoista kaste ei kuitenkaan hyödytä, sillä epäuskoinen joutuu kadotukseen[18]. Paavalin ajatusta seuraten kasteen ajatellaan liittävän ihmisen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen[19], antavan yhteyden Kristuksen ikuiseen elämään ja välittävän uskovaan ihmiseen Pyhän Hengen [20].

Kasteen toimittaminen on periaatteessa vain papin tehtävä, mutta myös muu henkilö voi toimittaa hätäkasteen, jos pappia ei ole saatavilla. Tällöin pappi tavallisesti jälkikäteen toimittaa kasteen vahvistamisen, uusimatta kuitenkaan itse hätäkastetta, mikä katsotaan päteväksi. Yleisen käsityksen mukaan hätäkasteen suorittajan tulee olla itse kastettu. Katolisen kirkon käsityksen mukaan tietyissä olosuhteissa kastajan ei itse tarvitse olla kristitty.lähde?

Lapsikaste suoritetaan nykyään yleensä valelemalla lapsen pää vedellä, mutta aiemmin sylivauvatkin kastettiin — ks. esim. Lutherin Iso katekismus — upottamalla. Tästä syystä vanhojen kirkkorakennusten kastemaljat ovat hyvin suuria. Myös aikuiskaste voidaan suorittaa valelemalla. Upostuskaste on edelleen käytössä esimerkiksi ortodoksikirkossa. Hyvin vanhan kristillisen tavan mukaan kristitty otti uuden kasteessa saamansa elämän merkiksi uuden nimen kasteessa, mistä johtuen vauvallekin alettiin antaa nimi lapsikasteen yhteydessä. Ortodoksit kastavat lapset upottamalla, mikäli mahdollista.[21]

Kaste toimitetaan usein kirkossa, mutta voidaan toimittaa myös muualla. Toisin kuin monissa muissa maissa, Suomessa lapsikaste toimitetaan usein kastettavan kotona. Toisinaan on kirkon yhteydessä erityinen kastekappeli. Lapsen kastetilaisuuden yhteydessä vietetään tavallisesti perhejuhlaa, jota sanotaan ristiäisiksi.

Evankelis-luterilainen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evankelis-luterilaisen kirkon
kasteet Suomessa[22]
Vuosi Kastettujen %-osuus syntyneistä
2000 88,7
2001 88,2
2002 87,1
2003 87,0
2004 86,0
2005 85,6
2006 84,2
2007 84,0
2008 82,4
2009 80,2
2010 79,3
2011 77,9[15]
2012 75,3[23]
2013 75,2[24]

Luterilainen oppi määritellään niin kutsutuissa Tunnustuskirjoissa. Niiden mukaan kaste on toimitus, jossa kastettava tulee kristityksi ja liitetään Kristuksen ruumiiseen eli universaaliin kristittyjen yhteisöön. Luterilaisen käsityksen mukaan "kaste vapauttaa synnistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, antaa pääsyn Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkiseen elämään hänen kanssaan" [25]. Kasteen pelastavan vaikutuksen ei katsota johtuvan itse vedestä, vaan siihen liittyvästä Jumalan sanasta.

Markuksen evankeliumissa Jeesus sanoo kasteesta: "Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.[26]" Luterilaisen käsityksen mukaan tämä tarkoittaa, että usko ja kaste liittyvät yhteen ja että epäämällä lapselta kaste evätään häneltä samalla usko. Usko ymmärretään lahjaksi, joka syntyy aina evankeliumin varmoista armonlupauksista milloin ja missä Pyhä Henki hyväksi näkee. Luterilaisen opin mukaan sakramentit vaativat uskoa. Tämä tarkoittaa, ettei pelkkä kaste tekona pelasta, vaan ihmisellä pitää olla henkilökohtainen usko Jeesukseen.

Kirkko ei virallisesti ota kantaa, kuinka kastamattomille lapsille tai uskoville ihmisille käy. Vanhan kristillisen, myös luterilaisen, käsityksen mukaan kastamaton ei voi kuulua seurakuntaan. Lähetyskäskyn (Matt. 28:18–20) mukaan ihmiset tehdään Jeesuksen opetuslapsiksi opettamalla ja kastamalla.

Martti Luther korosti, että lähetyskäsky velvoittaa kastamaan kaikkia ihmisiä ja että kaste on Jumalan lahja eikä ihmisen ansiota, joten lapsetkin tulee kastaa. Luterilaiset puolustavat lapsikastetta Jeesuksen sanoilla, sillä Jeesus sanoi heidän mielestään lasten ottavan vastaan taivasten valtakunnan sekä kielsi aikuisia estämästä lapsia tulemasta Hänen luoksensa.[27]. Luterilaiset katsovat lasten taivasten valtakunnan vastaanottamisen osoittavan sen, että lapset, ainakin pienet lapset, uskovat itsestään ja luonnostaan. Lutherin mukaan aikuisen usko ei ole välttämättä oikeaoppista, vaikka heille tulisi hyvinkin tutuksi Jumalan sana Raamatun kautta tai kasteessa, jolloin he joutuvat kadotukseen (Mark. 16:16), mutta juuri lapsi ottaa vastaan taivasten valtakunnan eli uskoo (Luuk. 18:17). Luterilaisen opin mukaan siksi juuri lapsikasteessa usko on varmimmin läsnä.

Kolmiyhteinen Jumala on tosiasiallinen kastaja, ihminen on vain välikäsi, mitä osoittaa kastaminen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Kasteen toimittaa yleensä pappi. Hätäkasteen voi luterilaisessa kirkossa antaa kuka tahansa kristitty, kunhan se tapahtuu puhtaalla vedellä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.lähde?

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa alle 15-vuotiaan kaste on määritelmällisesti lapsikaste, joka voidaan toimittaa ennen rippikoulun käymistä. Tällöin vanhemmille ja kummeille esitetään kysymykset tai kehotus kristillisestä kasvatuksesta. Yli 15-vuotiaan kaste toimitetaan "nuoren tai aikuisen kasteen" kaavan mukaisesti. Tällainen kaste edellyttää rippikoulun käymistä ensin, ja on samalla myös konfirmaatio. Kun kaste toimitetaan rippikoulun yhteydessä, tavallisesti käytetään soveltaen nuoren tai aikuisen kasteen kaavaa iästä riippumatta, ja kastettava osallistuuu usein konfirmaatioon muiden nuorten kanssa.

Suomessa evankelis-luterilaisen kirkon kasteosuus syntyneistä lapsista on ollut selvässä laskussa viime vuosina. Vuonna 2013 evankelis-luterilaiseen kirkkoon kastettujen lasten osuus kaikista syntyneistä oli koko maassa 75,2 prosenttia, kun vuonna 2000 osuus oli 88,7 prosenttia. Helsingissä evankelis-luterilaiseeen kirkkoon kastettiin vuonna 2012 49,5 prosenttia kaikista syntyneistä.[28]

Metodismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metodistikirkossa on käytössä lapsikaste. Kaste on uudestisyntymisen merkki, joka erottaa kristityn kastamattomasta. Kaste yksin ei kuitenkaan riitä pelastukseen, vaan kirkko korostaa persoonallisesti koetun uudelleensyntymisen merkitystä ja sitä seuraavaa pyhityselämää. [29] [30]

Metodistiseurakunnan kastekäytäntö
Kaste ei ole vain tunnusmerkki ja tunnus, jonka perusteella kristityt erottuvat toisista, joita ei ole kastettu, vaan se on myös uuden syntymisen merkki. Lapsikaste on säilytettävä kirkossa.[31]

Kaste sylilapsia kastamattomissa kristillisissä seurakunnissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konstantinuksen kaste. Rafaelin oppilaiden maalaus (1520–1524).
Miehet odottavat kastetta Jordanjoen varrella lähellä Genesaretinjärveä Israelissa.
Aikalainen kaste Pohjois Amerikan kirkossa.
Upotuskaste altaassa.
Jeesus kasteella, 1916 James Tissot.

Sylilapsia kastamattomia seurakuntia ja suuntia ovat mm. helluntailaiset, vapaakirkko, baptistit ja adventistit. Näissä seurakunnissa lapsikastetta ei pidetä pätevänä, joten vain lapsikasteen saanut saatetaan kastaa uudelleen.

Kaste toimitetaan upottamalla kastettava henkilö hetkeksi kokonaan veden alle joko kastealtaassa tai virtaavassa vedessä. Kaste suoritetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Yleisen käsityksen mukaan kasteen suorittajan tulee olla itse kastettu ja elävässä uskossa.

Melko yleinen käsitys, että helluntailaisten mukaan uudestisyntyminen tapahtuisi kasteessa, ei pidä paikkaansa. Se on lähinnä luterilainen oppi mm. Tit. 3:5 perusteella [32]

Kaste sana itsessää on ollut peruste upotuskasteelle: upottaa, painaa veden sisään, pestä, kastaa. Upotuskastekäytäntöä monesti perustellaan myös Raamatusta ilmenevillä seikoilla, kuten Nooan arkki(1. Piet. 3), Mooseksen aikana tapahtunut Punaisen meren ylitys(Hepr. 11:29 ja 2. Moos. 14:28,29), UT:n veteen astuminen ja sieltä nouseminen, UT:n kaste paikassa koska siellä oli paljon vettä (Joh. 3:23) jne. Käytännössä kaste merkitsee yleensä kastettavan seurakuntaan liittymistä, Jumalan tekoa, uskon julkista tunnustamista ja kuuliaisuudentekoa. Kaste tapahtuu usein pohjautuen omaan pyyntöön ottaa kaste. Kastetta ei oteta uudelleen, kun siirrytään paikallisseurakunnasta toiseen esimerkiksi muuton yhteydessä.

Adventtikirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adventtikirkon kastekäytäntö
Adventtikirkkoon liitytään uskovien kasteen kautta. Kaste suoritetaan raamatun esimerkkiä seuraten upottamalla. Kaste suoritetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kaste on ihmiselämän tärkein hetki koska silloin yksilö vihkiytyy Kristuksen kanssa. Ihminen antaa itsensä ja elämänsä Jumalalle. Kaste on ulkoinen symboli siitä, mitä ihmisen sisällä on tapahtunut. Raamatun kielikuvien mukaan "vanha ihminen" haudataan kasteveteen ja kun ihminen nostetaan vedestä hän on "uusi ihminen". Synnit on pesty pois, anteeksianto on tapahtunut, entinen elämä on haudattu ja yksilö aloittaa uuden elämän yhdessä Jeesuksen kanssa. Useimmissa adventtikirkoissa on kasteallas, jossa veden lämpötila voidaan säätää miellyttäväksi. Kaste voidaan toimittaa kesällä myös järvessä. Kastettaville ei ole asetettu ikärajaa. Edellytyksenä kuitenkin on, että henkilö tunnustaa uskonsa Jeesukseen henkilökohtaisesti ja on saanut kasteopetusta ja ymmärtää omalla ikätasollaan uskon ja kasteen merkityksen. Kastejuhla on yksi seurakunnan tärkeimpiä tilaisuuksia. [33]

Baptismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baptismin kastekäytäntö
  • Kaste suoritetaan veteen upottamalla Uuden Testamentin esimerkin mukaisesti.(Room. luku 6)
  • Ainoastaan uskonsa tunnustaneet henkilöt kastetaan. Kaste suoritetaan vain kastettavan omasta pyynnöstä ja sen kautta liitytään paikallisseurakuntaan.
  • Raamatussa ei mainita perisyntiä, jonka tähden lapset pitäisi kastaa. Lapset kelpaavat Jumalalle sellaisenaan.
  • Vauvoja ei kasteta, vaan usein pidetään nimenantotilaisuus ja lasten puolesta rukoillaan ja siunataan Jeesuksen antaman esimerkin mukaisesti.
  • Mitään ikärajaa ei kasteelle ole seurakunnissa annettu, paitsi että sen tulee aina tapahtua omasta pyynnöstä. [34]

Helluntaiherätys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helluntaiherätyksen kastekäytäntö
Uudestisyntymiseen kuuluu erottamattomasti kaste. Kun ihminen on saanut lahjaksi vanhurskauden uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, hänen tulee saada kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kaste kuvaa Kristukseen uskovan liittymistä Jeesuksen kuolemaan, jossa vanha minämme tai vanha Aatami haudataan ja uskovan pukeutumista Kristukseen. Raamattu kuvaa kastetta hautaamisena, ja kaste tapahtuukin upottamalla kastettava kokonaan veteen tuon esikuvan mukaan. Sana myös tarkoittaa alkukielessä upottamista. Kasteessa uskova liitetään paikalliseen seurakuntaan. Helluntailaisten mukaan kaste ei ole ihmisen teko, vaan Jumalan Pyhän Hengen välityksellä synnyttämä kuuliaisuuden osoitus eli Jumalalähtöinen teko. [35]

Vapaakirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaakirkon kastekäytäntö
Vapaakirkon yhdyskuntajärjestyksen mukaan kristillinen kaste toimitetaan uskoville veteen upottamalla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jumala todistaa kasteessa Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta, pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä, joka on mahdollinen Jeesuksen kärsimisen ja kuoleman takia. Kasteessa uskova tulee puetuksi Kristukseen. Kasteessa ihminen tunnustautuu Kristuksen seuraajaksi. Ihmisen usko ei ole kasteen peruste, vaikka kaste suoritetaankin vain uskoville. Kaste perustuu Kristuksen sovitustyöhön, jonka lähtökohtana on Jumalan armo ja rakkaus. Ilman ihmisen henkilökohtaista uskoa ei kasteella katsota olevan merkitystä eikä se pelkkänä suorituksena voi pelastaa ihmistä. Kaste on rajana maailman ja Jumalan valtakunnan välillä. Sen asema on merkittävä juuri tästä syystä. Uskovalle ja seurakunnalle kaste on ilon ja voiton juhla, koska se todistaa sovituksen voimasta. [36]

Teologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vedestä ja Hengestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joissakin suunnissa pidetään selvänä, että Raamatun mukaan Johannes kastoi vedellä ja Jeesus Pyhällä Hengellä, ja että kristitty tarvitsee näitä molempia uskontiellään.

Kasteesta baptistisaarnaaja David Pawson opettaa kirjassaan The Normal Christian Birth seuraavasti: "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan." [37] Tämä voidaan ymmärtää kolmella erilaisella tavalla Pawsonin mukaan:[38] [39]

  1. Two births, one physical and one spiritual; Kaksi syntymää, yksi ruummiillinen ja yksi hengellinen;<
  2. One birth, purely spiritual; Yksi syntymä, puhtaasti hengellinen;
  3. One birth, with both physical and spiritual aspects. Yksi syntymä, jossa molemmissa ruumiillinen ja henkinen muoto.

Johanneksen kaste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helluntaiherätyksen suunnissa vaikuttanut Seppo Paldaniuksen mukaan Raamatussa Johannes kastoi ”syntien anteeksisaamiseksi”, koska hänen kasteensa tähtäsi syntien anteeksiantamiseen. Kastettava tunnusti syntinsä ja Johannes kastoi hänet upottamalla - ainoastaan aikuisia juutalaisia kastettiin Paldanius toteaa. Hänen mielestään on hyvä muistaa myös se seikka, että Jeesuksen opetuslapset kastoivat samaan aikaan kuin Johannes ja hänen seuraajansa. Monet Jeesuksen opetuslapsista olivat olleetkin aikaisemmin Johanneksen opetuslapsia.[40]

Kristillinen kaste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paldaniuksen mukaan Kristuksen työ on kristillisen kasteen todellinen perusta, ja kasteen tulee tapahtua, sisältönsä mukaisesti Jeesuksen Kristuksen nimeen. Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen[41]. Lähetyskäskyssä käsketään kastamaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen[42]. Kristillinen kaste on siis perustansa, perustajansa ja asettajansa mukaan Jeesuksen Kristuksen kaste, joka suoritetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen.

Juhani Kuosmanen vertaa Raamatun opetuksia –kirjassaan Johanneksen kastetta ja kristillistä kastetta mm. seuraavasti: Jeesuksen asettama kaste erosi Johanneksen kasteesta, joka sekin oli taivaasta (Matt. 21:25, Mark. 11:30,31, Luuk. 20:4,5). Johanneksen kaste oli parannuksen kaste, jonka tunnustus viittasi tulevaan Jeesukseen (Apt. 19:4). Kristillisessä kasteessa uskottiin ja tunnustauduttiin jo tulleeseen Jeesukseen. Kasteet eroavat toisistaan sekä sisältönsä että tunnustuksensa puolesta.

Paldanius näkee, että kristillinen kaste asetettiin vasta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Kristillisen kasteen antoi ylösnoussut Vapahtaja. Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.[43]. Kris­tillinen kaste on kaste asettajansa Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista (Kol. 2:12). Paldanius pitää oleellisena myös, että kristillistä kastetta edeltää kääntyminen eli syntien tunnustaminen. Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi.[44] kuten edelsi Johanneksen kasteessakin. On huomattava, että Johanneksen kaste (ja juutalaisten proselyyttikaste) vetivät vielä selvän raja-aidan juutalaisten ja pakanoiden välille, mutta Herra asettikin kristillisen kasteen kos­kemaan kaikkia ihmisiä, niin juutalaisia kuin pakanoitakin. Aikaisempiin kasteisiin, siis myös Johanneksen kasteeseen verrat­tuna uutta on myös se, että kristilliseen kasteeseen liittyy lupaus Pyhän Hengen lahjasta. Edellä oleva raamatunjae jatkuu: ”- - -. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.” (Ap. t. 2:38b).

Paldanius katsoo, että Raamatun mukaan jo apostolisena aikana järjestys oli selvä: julistus, usko, kaste ja että tämä on raamatullinen järjestys ja ainoa oikea tapa kastaa sellaisia, jotka ovat tulleet henkilö­kohtaisesti uskoon. Kaste vahvistaa uskoa, mutta ei korvaa sitä Paldanius toteaa. Henkilökohtainen usko Kristukseen on aina kas­teen edellytys. Tämän osoittaa jo aiemmin mainittu Ap. t. 2:38. Tämä raamatullinen järjestys ilmenee Paldaniuksen mukaan myös: Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. (Ap. t. 8:12,36) kohdassa. Lue lisäksi esim. Ap. t. 10:43,47, 11:17, 16:14, 16:31, 18:8. [40]

Luopuminen paholaisesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhaan katolilaiseen ja luterilaiseen kastejärjestykseen kuului niin sanottu luopuminen paholaisesta eli abrenuntiatio diaboli. Kastettavalta kysyttiin: "Luovutko Perkeleestä? Luovutko kaikista hänen teoistaan? Luovutko kaikista hänen petoksistaan?" Lapsikasteen ollessa kyseessä yleensä näihin kysymyksiin vastasivat lapsen kummit. Tarkoituksena oli ilmeisesti opettaa läsnäolijoita kasteen tarkoituksesta, jottei kastetta pidettäisi ainoastaan nimenantoseremoniana, sillä ainakin luterilaisessa opissa lasten sanotaan uskovan itse. Kaste siirtää vanhojen kirkkojen opetuksen mukaan uskovan ihmisen saatanan valtakunnasta Jumalan valtakuntaan ja edellyttää myös uutta uskonkuuliaisuutta, eli se ei ole vain nimenantoseremonia. Vielä 1800-luvulla Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kasteen yhteydessä toimitettiin abrenuntiatio. Tästä käytännöstä luovuttiin vuonna 1886. Jäänteenä abrenuntiatiosta luetaan nykyäänkin ristinmerkin tekemisen yhteydessä rukous, jossa rukoillaan vapautumista "pahan vallasta" tai vaihtoehtoisesti voimaa "kuolla pois synnistä". Ortodoksisessa kirkossa abrenuntiatio kuuluu edelleen kasteeseen. Abrenuntiatio on eri asia kuin paholaisen häätäminen eli eksorkismi.

Kaste ei-trinitaarisissa uskonnoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joissakin ei-trinitaarisissa uskontokunnissa toimitetaan kristillistä kastetta muistuttava kaste, jota sen sisällä pidetään ainoana oikeana raamatullisena kasteena. Mitkään kristilliset kirkot eivät kuitenkaan pidä näitä kasteita pätevinä, koska kyseiset uskontokunnat eivät tunnusta kolminaisuusoppia.

Jehovan todistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jehovan todistajat toimittavat kasteen kokonaan upottamalla. Kastettavan edellytetään katuvan syntejään ja tunnustautuvan Jehovan todistajaksi. Nykyään kastettavan edellytetään myös osoittaneen seurakunnalle, että hänen uskonkäsityksensä ja moraalinsa vastaa Jehovan todistajien oppia ja käytäntöä. Kasteen toimittaa miespuolinen kastettu liikkeen jäsen. Kastettavalta ei edellytetä tiettyä ikää; nuorimmat kastettavat ovat alle kymmenvuotiaita.

Mormonismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kaste mormonismissa

Mormonismin mukaan Jeesus ei asettanut kastetta vaan se tunnettiin jo Vanhan testamentin aikana. Mormonit pitävät kastetta pelastukselle välttämättömänä, ja sen voi toimittaa vain Aaronin pappeuteen vihitty henkilö. Kastettavalta edellytetään vastuullista ikää ja uskoa Jeesukseen Kristukseen. Kaste toimitetaan upottamalla todistajien läsnäollessa. Eri mormonismin haarat eivät pääsääntöisesti tunnusta toistensa kastetta. Vaikka mormonit eivät tunnusta kolminaisuusoppia, he toimittavat kasteen lausuen sanat "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen".

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Raamattu, 2. Moos. 19:10; 29:4, 3. Moos. 8:6, 4. Moos. 8:7, Joh. l:6,33, Matt. 21:25, Ap.t. 18:24-26)
  2. Aleksi Lehtonen: Kirkon pyhät toimitukset
  3. http://www.netmission.fi/fi/kristillinen_elama/seurakunta_ja_kaste/uskovien_kaste/?id=189
  4. http://www.nic.fi/~shn/tekstit/proselyytti.htm
  5. Aapeli Saarisalo ja Toivo Koilo (toim.): Iso Raamatun tietosanakirja, nide 2, s. 2276. Tikkurila: Raamatun Tietokirja, 1967.
  6. Matt. 28:18-20
  7. Room. 6:2-11
  8. 1 Kor 10
  9. Apt. 2:38
  10. Apt. 2:38, 19:2-6
  11. Apt. 2:41
  12. Aapeli Saarisalo ja Toivo Koilo (toim.): Iso Raamatun tietosanakirja, nide 2, s. 2277-2278. Tikkurila: Raamatun Tietokirja, 1967.
  13. Raamattu
  14. New Catholic Encyclopedia, 1967, II osa, s. 56
  15. a b Lapsikasteet vuonna 2011 evl.fi 30.01.2012
  16. Joh. 3:5
  17. Raamattu, Apt. 2:38; 22:16; 1 Piet. 3:20–21
  18. Raamattu, Mark. 16:16
  19. Raamattu, Room. 6:3–5
  20. Raamattu, Apt. 2:38)
  21. Kaste ja mirhalla voitelu Ortodoksi.net. Viitattu 14.4.2010.
  22. Kirkon tilastollinen vuosikirja 2010 evl.fi
  23. Luterilaisen kirkon 2012 jäsentiedot evl.fi 1.2.2013
  24. Luterilaisen kirkon 2013 jäsentiedot 11.2.2014 evl.fi
  25. Iso Katekismus
  26. Mark. 16:15–16
  27. Luuk. 18:16-17
  28. Helsinki: Luterilaisen kasteen suosio putosi alle puoleen Suomen kuvalehti. 27.3.2013.
  29. Metodistikirkon uskonkappaleet.
  30. http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view?religionId=24
  31. Helsingin metodistiseurakunta
  32. Huovinen, Lauri: Sanan selvyyteen. SLEY 1954
  33. http://www.adventtikirkko.fi/toiminta/srkela.html Suomen Adventtikirkko -> Seurakuntaelämä -> Kaste
  34. http://www.baptisti.fi/index.php?sivu=Baptismi&kohta=Kaste Suomen Baptismi yhdyskunta
  35. http://www.suol.fi/raamattunet/hellhera.html#oppi
  36. http://www.svk.fi/?sid=256 Suomen Vapaakirkko
  37. Johanneksen evankeliumi 3:5
  38. Biblical Baptism Water, 1994, Ian R. Wylie, The University of Dundee, UK
  39. The Normal Christian Birth, Hodder & Stoughton, 1989, luku 10, s. 109-113
  40. a b http://www.netmission.fi/index.php?id=571
  41. Ap. t. 2:38
  42. Matt. 28:18-20
  43. Mark. 16:15-16
  44. Ap. t. 2:38

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaste.

Kristinuskon suuntausten kastenäkemyksiä:

Kasteen historia: