Baptismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Baptistikirkko Ottawassa.

Baptismi on protestanttisen reformaation myötä syntynyt kristillinen kirkkokunta. Sitä tunnustaa maailmanlaajuisesti 60 miljoonaa ihmistä ja sen piiriin kuuluu lapset mukaanlukien 110 miljoonaa ihmistä.[1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1500-luvulla Sveitsin ja Saksan reformaatiossa syntyi luterilaisten ja reformoitujen lisäksi jyrkkä uskonpuhdistuksen suunta anabaptismi (suomeksi uudestikastajat), joka pyrki tekemään voimakkaan eron katoliseen kirkkoon hyläten melkein kaiken katolisen opin.

Tyypillinen piirre tässä kastajaliikkeessä oli lapsikasteen hylkääminen ja vain uskonsa tunnustaneiden kastaminen. Anabaptismi levisi Sveitsin lisäksi Hollantiin. Baptismin perusti englantilainen pappi John Smyth.

Englannin kirkossa 1600-luvun alussa tapahtuneen hajaannuksen myötä John Smyth pakeni Hollantiin, missä hän tutustui anabaptismiin ja reformoituun kristillisyyteen. Smyth omaksui uudestikastajien kastenäkemyksen ja perusti ensimmäisen baptistikirkon Hollannissa vuonna 1609.

Oppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opillisesti baptismi painottaa Raamatun erehtymättömyyttä ja arvovaltaa. Samoin korostuu omakohtainen uskoontulo, jonka katsotaan olevan merkki Jumalan valinnasta. Kääntymyksen jälkeen baptistit kastavat uskoon tulleen ihmisen. Kaste toimitetaan upottamalla ja se ymmärretään lähinnä vertauskuvalliseksi uskon tunnustamiseksi.

Varsinaista yhteistä uskontunnustusta ei baptisteilla ole.

Baptistien uskon ominaispiirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raamatun paikkansapitävyys ja auktoriteetti.
  • Seurakunta koostuu uskonsa tunnustaneista ja kastetuista jäsenistä.
  • Paikallisseurakunnan itsehallinto.
  • Yksittäisten uskovaisten pappeus (yleinen pappeus)
  • Kaksi seurakuntamääräystä: kaste ja ehtoollinen.
  • Kaksi seurakunnallista virkaa: pastori ja seurakuntapalvelija (diakoni).
  • Seurakunnan ja valtion erillisyys.
  • Yksilön sielunvapaus.

Itsenäiset kirkkokunnat ja Baptistien Maailmanliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baptismi jakaantuu moneen itsenäiseen kirkkoon, joilla on painotuseroja keskenään. Yhteisenä kokoavana elimenä toimii Baptistien maailmanliitto. Suurin baptistinen kirkkokunta on Yhdysvalloissa toimiva Eteläinen baptistikonventio.

Baptismi Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baptismi tuli Suomeen ensimmäisen kerran Föglön saarelle Ahvenanmaalle vuonna 1856. Sittemmin oppi levisi alkuun etenkin Pohjanmaalla; tuloreitteinä toimivat Luvia ja Närpiö. Ensimmäinen baptistiseurakunta perustettiin Luvialle 1871 ja ensimmäinen yhä toimiva baptistiseurakunta Jurvaan 1879.[2] Suomen baptistit (suomenkieliset ja ruotsinkieliset) rekisteröityivät 1889 eriuskolaislain perusteella uskonnolliseksi yhdyskunnaksi nimellä Suomen Baptistiyhdyskunta. Vuonna 1928 uskonnonvapauslain tultua voimaan suomenkieliset baptistit järjestäytyivät uuden lain mukaan viralliseksi kirkkokunnaksi. Suomen Baptistiyhdyskunta muutti vuonna 2009 nimekseen Suomen Baptistikirkko.

Nykyisin Suomessa on baptisteja noin 2 400, joista puolet on ruotsinkielisiä. Ruotsinkielisistä baptisteista suurin osa asuu Pohjanmaalla. Suomenkieliset baptistit ovat rekisteröityneet kirkkokunnaksi nimellä Suomen Baptistikirkko ja ruotsinkieliset baptistit nimellä Finlands svenska baptistmission.

Baptistit järjestävät leirejä monen ikäisille. Suomenkielisten baptistien leirit järjestetään pääasiallisesti Kesärannassa ja Lähdekorvessa, jotka ovat baptistien leirikeskuksia.

Suomessa on useita baptismin pohjalta syntyneitä yhteisöjä. Seitsemännen päivän baptistit eroavat muista baptisteista siinä, että he viettävät sapattia perjantai-illan auringonlaskusta lauantai-illan auringonlaskuun.

Tunnettuja baptisteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Baptists (verkkosivu) Baptist Distincives. Viitattu 28.2.2009. (englanniksi)
  2. Baptistiliikkeen tulo Suomeen Suomen Baptistiyhdyskunta. Viitattu 2.10.2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]