Arminiolaisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jacobus Arminius.

Arminiolaisuus on hollantilaisen teologin Jacobus Arminiuksen (15601609) mukaan nimetty oppi, jonka mukaan Kristus kuoli kaikkien (ei vain valittujen) puolesta, mutta vain uskovat pelastuvat: ihminen täyttää ennaltamäärätyn pelastuksen ehdon uskomalla. Kenenkään syntejä ei olla siis arminiolaisten mukaan annettu anteeksi vielä Golgatalla vaan sen ehdoksi on asetettu 1) ihmisen ulkoinen ja sisäinen muuttuminen ja 2) hänen omat tekonsa, joilla hän todistaa uskoaan muille. Arminiolaisuus sijoittuu pelastuksen laajuudessa universalismin ja partikularismin väliin. Arminiolaisuus opettaa monergistista pelastuskäsitystä, jonka mukaan pelastus on yksinomaan Jumalan työtä, mutta korostaa vastoin predestinaation kannattajia, että ihmisen vallassa on kuitenkin torjua tai hyväksyä tämä Jumalan lahjana tarjoama pelastus. Siksi kaikki eivät pääse taivaaseen. Jumalan tahtoo pelastaa kaikki ihmiset ja tarjoaa pelastusta kaikille mutta kunnioittaa ihmisen tahtoa eikä pakota ketään pelastukseen. Arminiolaiset ovat kritisoineent predestinaation kannattajia siitä, että nämä hylkäävät Jumalan yleisen pelastustahdon opettamalla, että Jumala olisi ennalta määrännyt vain jotkut tietyt ihmiset pelastumaan ja siten muut kadotukseen.

Arminiolainen liike nauttii kannatusta muun muassa metodistien ja baptistien parissa. Ja jos vain usko riittää, liike liittyy hyvin esimerkiksi Søren Kierkegaardin "uskon irrationalismin" subjektiiviseen filosofiaan.

Arminiolaisuuden esittämät näkymykset tuomittiin Dordtin kanoneissa vuonna 1619, jotka määrittelivät reformoitujen kirkon virallisen opin arminiolaisuuden haastamissa uskonkysymyksissä.[1]

Luokka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Canons of Dordt The Center for Reformed Theology and Apologetics. Viitattu 9.7.2009. (englanniksi)
Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.