Baptismi Venäjällä
| Osa artikkelisarjaa |
| Baptismi |
|---|
 |
Venäläinen baptismi on Venäjän suurin protestanttinen vähemmistö. Suurin osa venäläisistä protestanteista on evankelisia baptisteja. Venäläisen baptismin suurin unioni on piispa Pjotr Mitskevitšin johtama Venäjän evankelisten kristittyjen baptistien liitto (ven. Российский союз евангельских христиан-баптистов, Rossijski sojuz jevangelskih Hristian baptistov). Evankelinen liike ja baptistit tulivat Venäjälle Pietarin, Kaukasian ja Ukrainan kautta.[1] Venäläinen baptismi syntyi 1860- ja 1870-luvulla.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baptismi Keisari-Venäjällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäläinen baptismi syntyi samanaikaisesti kolmelta taholta 1860- ja 1870-luvulla: Ukrainassa baptismi levisi Venäjän saksalaissiirtolaisten parissa, Kaukasiassa baptismi sai alkunsa ulkolaisten lähetystyöntekijöiden kautta ja Pietarissa syntyi 1870-luvulla liike, jonka kannattajia kutsuttiin evankelisiksi kristityiksi. Lordi Radstock vieraili tuolloin Pietarissa ja sai kuulijoita yläluokasta.[3]
Keisari-Venäjän ensimmäinen baptistikonferenssi pidettiin vuonna 1884, jossa alkunsa sai myös Venäjän baptistien liitto. Samana vuonna Pietarin evankeliset kristityt kutsuivat koolle kaikki evankelikaaliset ryhmät etsimään yhteistyötä. Baptismi sai suurta kannatusta erityisesti Etelä-Venäjän talonpoikien keskuudessa.[3]
Baptistien ja evankelisten kristittyjen toiminta sallittiin uskonnonvapausediktin jälkeen vuonna 1905. Baptistiliitto piti yleisvenäläisen konferenssin samana vuonna. Myös evankeliset kristityt perustivat oman kansallisen liittonsa. Sekä baptistit että evankeliset kristityt liittyivät vuonna 1906 baptistien maailmanliittoon ja olivat edustettuna 1911 pidetyssä baptistien maailmankokouksessa.[3]
Baptismi ja venäläinen yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuaikoinaan baptismi korosti kristittyjen tasa-arvoa ja sillä oli siten myös yhteiskunnallista vaikutusta. Baptismi nousi perinteisten kirkkojen pappisvaltaisuutta ja institutionalisuutta vastaan korostaen yksinkertaista kristillisyyttä ja yksilön hurskautta. Baptismi toi Raamatun kaikkien luettavaksi. Tällainen kristillisyys tarjosi vaihtoehdon keisarin yksinvaltiuteen sidotulle ortodoksiselle kirkolle.[3]
Sekä Venäjän valtiovalta että ortodoksinen kirkko näkivät baptismissa poliittisen vaaratekijän. Baptismi yhdistettiin niihin uusiin virtauksiin, joiden katsottiin horjuttavan yksinvaltiuden perusteita. Sekä tsaari Aleksanteri III että yliprokuraattori Konstantin Pobedonostsev olivat huolissaan liikkeen vaikutuksesta.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lahtinen Aarno, Laitila Teuvo & Suttner Ernst Chr.: Usko, toivo ja vallankumous. Kristinusko ja kirkot Neuvostoliitossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1990. ISBN 951-1-11578-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||