Trenton kirkolliskokous

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ekumeeniset kirkolliskokoukset
  1. Nikean ensimmäinen kirkolliskokous
  2. Konstantinopolin ensimmäinen kirkolliskokous
  3. Efesoksen kirkolliskokous
  4. Khalkedonin kirkolliskokous
  5. Konstantinopolin toinen kirkolliskokous
  6. Konstantinopolin kolmas kirkolliskokous
  7. Nikean toinen kirkolliskokous
  8. Konstantinopolin neljäs kirkolliskokous
  9. 1. Lateraanikonsiili
  10. 2. Lateraanikonsiili
  11. 3. Lateraanikonsiili
  12. 4. Lateraanikonsiili
  13. Lyonin ensimmäinen kirkolliskokous
  14. Lyonin toinen kirkolliskokous
  15. Viennen kirkolliskokous
  16. Konstanzin kirkolliskokous
  17. Firenzen kirkolliskokous
  18. 5. Lateraanikonsiili
  19. Trenton kirkolliskokous
  20. Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous
  21. Vatikaanin toinen kirkolliskokous
Trenton kirkolliskokous.

Katolisen kirkon yhdeksästoista ekumeeninen kirkolliskokous pidettiin vuosina 15451563 Trentossa, joka sijaitsee Pohjois-Italiassa. Sitä kutsutaan myös nimellä Trenton kirkolliskokous (latinaksi Concilium Tridentinum).

Paavi Paavali III:n kutsuma kokous kesti paavien Julius III, Marcellus II ja Paavali IV hallintojen ajan ja päättyi Pius IV:n paaviuden aikana. Keisarina kokouksen alkaessa oli Kaarle V ja sen päättyessä Ferdinand. Läsnä oli viisi paavin kardinaalilegaattia, kolme patriarkkaa, 33 arkkipiispaa, 235 piispaa, seitsemän apottia, seitsemän luostarijärjestön johtajaa ja 160 muuta teologia.

Kirkolliskokous kutsuttiin koolle protestanttisen reformaation vastareaktiona, ja tarkoitus oli vahvistaa katolisen kirkon oppia ja rakenteita. Protestanteille myönnettiin läsnäolo-oikeus, mutta heitä ei osallistunut kirkolliskokoukseen.

Kokous dogmatisoi eli julisti osaksi ilmoitettua, muuttumatonta totuutta ja katolilaisille pakollisiksi uskonkappaleiksi katolisen kirkon virallisen opin asioista, joissa protestantit olivat eri mieltä, muun muassa sakramenteista, vanhurskauttamisesta, Raamatun kaanonista ja kiirastulesta. Kokouksessa myös kanonisoitiin latinankielisen messun virallinen muoto ja määrättiin sillä korvattavan paikalliset muunnelmat. Kirkon oppia ei ollut aiemmin dogmatisoitu näin tarkasti.

Lisäksi kokous uudisti kirkon rakenteita ja kirkkojärjestystä sekä määräsi useita uusia käytäntöjä, jotta monien mielestä byrokratisoitunutta kirkkoa voitaisiin hallita paremmin. Nyt lakkautettiin lopullisesti muun muassa anekauppa, joka oli muuttunut pelkäksi harmin aiheeksi; sen tuotto hupeni liian moniin ahnaisiin välikäsiin: oli itse asiassa varsin tavallista, että rosvot tai jopa anekauppiaan itsensä palkkaamat vartijat ryöstivät hyvin menestyneen kauppiaan ja ohittivat moisen rikoksen varastamalla tämän aneet - jotka teoriassa antoivat kaikki pahimmatkin rikokset anteeksi. Tämän vuoksi koko anekäytäntö todettiin toivottomaksi jatkaa ja lakkautettiin. Pietarinkirkkoa rahoitettiin nyt suorilla lahjoituksilla ja vain lähialueilla - tosin tällaisia lahjoituksia vastaan sai myös synninpäästön, mutta tämä jäänne aneista hiipui nopeasti.

Myös kirkkokuria tiukennettiin ja jesuiitat saivat tehtäväkseen laatia kysymyksiin ja vastauksiin perustuvan katekismuksen kansaa varten.

Sen sijaan Lutherin ja eräiden muiden protestanttien vaatimaa kansankielistä Raamattua ei haluttu levittää.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]