Kalvinismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jean Calvin

Kalvinismi on protestanttisen kristinuskon oppisuunta, joka sai nimensä ranskalaissyntyisen Jean Calvinin mukaan. Laajemmassa merkityksessään nimitystä kalvinismi käytetään synonyyminä reformoidulle kirkolle.

Protestantismin merkitys laajentui 1500-luvulla pian koskemaan myös muitakin kuin kirkkoa ja Lutheria, esimerkiksi Sveitsissä uskonpuhdistus oli Saksaa enemmän poliittinen ja yhteiskunnallinen liike. Sveitsin uskonpuhdistajana tunnetun Ulrich Zwinglin ja Lutherin yhteistyön rapautuessa kehittyi protestantismin toinen haara, reformoitu kirkko, joka nojaa Zwinglin ja Calvinin oppeihin. Riippuen kansallisesta ja teologisesta traditiosta reformoidun kirkon edustajista käytetään nimitystä reformoidut, kalvinistit tai presbyteriaanit.

Lutherin ja Calvinin erona on, että Luther säästi katolisesta kirkosta suurimman osan siitä mitä Raamattu ei suoranaisesti kieltänyt, Calvin ja Zwingli taas poistivat kirkosta kaiken mitä Raamattu ei määrännyt.[1]

Yhteenvetona voidaan sanoa, että kaikki protestanttisten uskonsuuntien, pois lukien anglikaaniset ja luterilaiset kirkot, kirkkokunnat pohjautuvat kalvinistiseen traditioon, perinteeseen, erityisesti seurakuntamuodon sekä opin armonvälineiden (sakramentit) osalta. Esimerkiksi helluntailaisuus, vapaakirkko, baptismi, adventismi ja metodismi (anglikaaninen tausta) ovat tavalla tai toisella saaneet alkunsa kalvinistisesta perinteestä.

Kalvinistiseen perinteeseen kuuluu vahvasti Jumalan kaikkivaltiuden korostaminen. Raamatun Jumala on kaikkivaltias, jonka tahtoa tai tekoja ei voida kyseenalaistaa eikä muuttaa.

Kalvinismi eri maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skotlannin kirkko erosi katolisesta kirkosta vuonna 1560, kun parlamentti hyväksyi uskonpuhdistaja John Knoxin ankaran kalvinistisen uskontunnustuksen. Tämä johti sisällissotaan ja Maria Stuartin kukistumiseen. Jo aiemmin uskonpuhdistajana Skotlannissa toiminut Knox oli paennut maasta katolisen kuningatar Marian tultua valtaan ja tutustunut Calviniin Genevessä sekä jyrkentynyt tämän kannattajaksi ja palannut vuonna 1559.

Kalvinismin oppeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raamattu on kristinuskon ainoa perusta, joka tarjoaa myös ohjeita yhteiskuntaelämää varten.

Kalvinismin viisi pistettä, joihin viitatessa usein käytetään akronyymiä TULIP:

  • T = Total depravity (täydellinen turmelus). Ihminen on niin synnin turmelema, ettei hän tahdo eikä edes kykene aitoon parannukseen tai pelastavaan uskoon ilman Jumalan uudestisynnyttävää voimaa. Ihminen ei voi mitenkään parantaa hengellistä tilaansa tai valmistaa itseänsä armon vastaanottamiseen. Syntiinlankeemuksen tuoma turmelus ulottuu koko ihmiseen, hänen ajatteluunsa, tunteisiinsa ja tahtoonsa niin, että hän on, mitä hengellisyyteen tulee, kuollut.
  • U = Unconditional election (ehdoton armonvalinta). Ennen maailman luomista, Jumala armossansa valitsi oman tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti jotkut ihmiset pelastukseen. Tämä valinta ei perustu mihinkään tekijään ihmisessä itsessään, ei mihinkään minkä Jumala olisi heissä ennalta nähnyt kuten uskoon, parannukseen, hyviin tekoihin, uskonratkaisuun tai yhteistyöhaluihinsa. Yksittäisen ihmisen pelastuksen syy on täysin Jumalassa eikä ihmisessä ollenkaan.
  • L = Limited atonement (rajallinen sovitus). Rajallinen tai erityinen sovitus tarkoittaa sitä, että Kristus kärsi synnin täyden rangaistuksen kaikkien Jumalan valittujen puolesta. Hänen ristikuolemansa on tehokas sovitus, joka todella pelastaa kaikki ne, joiden puolesta Hän antoi itsensä alttiiksi. Näin Kristuksen sovitus ”rajoittuu” seurakuntaan: vain seurakunta (aidot uskovat) on sovitettu Jumalan kanssa.
  • I = Irresistible grace (vastustamaton armo). Evankeliumia julistettaessa valitut kääntyvät Pyhän Hengen vastustamattoman sisäisen kutsun ansiosta, kun muut kovettavat sydämensä ja paatuvat edelleen. Kukaan ei pelastuisi, jos armo olisi vastustettavissa.
  • P = Perseverance of the saints (ehdoton pelastusvarmuus). Isän valitsemat, Pojan sovittamat ja Pyhän Hengen uudestisynnyttämät ovat kolmiyhteisen Jumalan ikuisen rakkauden ja huolenpidon kohteita. Aidot uskovat ovat siirtyneet kuolemasta elämään, he kuuluvat Jumalan perheväkeen, heidän ikuinen kohtalonsa on Jumalan varmoissa käsissä ja he voivat asettaa luottamuksensa siihen, ettei Hän jätä työtänsä kesken.

Monin osin kalvinistit kieltävät hyperkalvinismin kaksinkertaisen valinnan.

Tunnettuja kalvinisteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. McGrath, Alister E.: ”Reformaatio ja sen jälkeinen aika, n. 1500-n. 1750”, Kristillisen uskon perusteet: johdatus teologiaan, s. 78-79. Helsinki: Kirjapaja, 1996. ISBN 951-625-616-3. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]