Gospel

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Florence Joy gospelkonsertissa Schenefeldissä, Saksassa 2006
Florence Joy gospelkonsertissa Schenefeldissä, Saksassa 2006

Gospel tarkoitti alun perin lähinnä Yhdysvaltojen mustan väestön esittämää rytmikästä, kristillistä kuoromusiikkia. Perinteinen gospel onkin bluesin ja jazzin ohella osa sitä musiikin traditiota, josta moderni populaarimusiikki syntyi 1950-luvulla.

Sana "gospel" tarkoittaa englannin kielessä evankeliumia eli ilosanomaa. Sittemmin gospel-termin merkitys suomen kielessä on eriytynyt tarkoittamaan kaikkea kristillistä uskoa tunnustavaa musiikkia, jonka sanoitukset vaihtelevat vahvasti Raamatun sanomaan pohjautuvasta julistuksesta uskovan ihmisen arkisiin kokemuksiin. Näin ollen, moderni gospelmusiikki ei rajoitu nykymerkityksessään tiettyyn musiikkityyliin, vaan sen edustajia löytyy niin virsistä, dance-musiikista, punkista kuin kristillisestä metallistakin, joka tunnetaan myös White Metalina.

Kristillisessä nuorisokulttuurissa on joitakin erityispiirteitä populaarikulttuuriin nähden. Populaarikulttuuriin yleisesti liitettyä päihteiden käyttöä ei juurikaan esiinny. Toisinaan tilaisuuksissa on mahdollisuus myös sielunhoitoon (lyhytaikaista keskusteluapua), jossa nuoret voivat keskustella ja jakaa ongelmiaan muiden uskovaisten kanssa.

Maata Näkyvissä -festareiden, joka on Pohjoismaiden suurin kristillinen nuorille suunnattu tapahtuma (vuosittain yli 11 000 osallistujaa), merkittävänä osana on gospel-musiikki. Muita vuosittain järjestettäviä kristillisiä musiikkitapahtumia ovat muun muassa VappuGospel, Ristirock, Joensuun Gospel-festivaalit ja Evankeliset Musiikkimessut.

Gospelmusiikkia ei yleensä löydä tavallisista musiikkia myyvistä myymälöistä, sillä sen markkinaosuus on melko pieni. Osin siksi sille on tullut salaperäinen leima, mutta useimmiten etsivä kuitenkin löytää hyllyjen välistä tunnetuimpien yhtyeiden levyjä.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Perinteisen gospelmusiikin juuret ulottuvat 1800-luvun Yhdysvaltoihin mustan väestön keskuuteen. Mustilta orjilta oli kielletty omien uskontojen harjoittaminen ja valkoisen valtaväestön uskonnon, kristinuskon, omaksuminen oli helpompaa, kun siihen liitettiin mustan väestön tapoja joihin he olivat tottuneet. Periafrikkalaisia tapoja olivat muun muassa laulu, estoton ilon ilmaiseminen ja tanssi.

[muokkaa] Suomalaisen gospelmusiikin historiaa

Suomalaisen modernin gospelmusiikin ja samalla kristillisen nuorisokulttuurin yksi alullepanijoista on 1966 perustettu Pro Fide -yhtye. 60- ja 70-luvuilla monet kauhistelivat ja tuomitsivat musiikin sen rytmikkyyden ja tyylilajin perusteella. Pro Fide -yhtye on edelleen olemassa 40 vuoden taipaleen jälkeen. 80-luvulla tutuiksi tulleita suomalaisia kristillisen musiikin vaikuttajia olivat mm. The Road, Exit ja Gospel Power.

[muokkaa] Gospel-genren erityispiirteitä ja ilmiöitä

Uskotaan, että aloittelevien gospelartistien- ja yhtyeiden on helpompaa saada keikkoja kuin alkuvaiheessa toimivien sekulaariyhtyeiden, kunhan musiikki on vain julistavaa. Tämä on eräs syy siihen, että osa gospelyhtyeistä jättää kristillisen missionsa saatuaan tarpeeksi suosiota sekulaarikentillä. Toinen näkökulma taas on, että mikään yhtye ei halua kristillistä leimaa otsaansa, ellei tosissaan ole asian takana.

On myös huomattavaa, että gospel-käsitteen ja -genren erityispiirteisyyden takia osa artisteista ei halua itseään kutsuttavan gospelmuusikoiksi. Tämä johtuu toisinaan siitä, että osa musiikintekijöistä arvioi gospel-genreleiman vähentävän mahdollisuuksia menestyä levytys- ja keikkailurintamalla. Tästä asetelmasta johtuen on olemassa ns. gospelyhtyeitä, jotka kuitenkin kieltävät olevansa "gospelyhtye", vaikka esiintyvät enemmän tai vähemmän säännöllisesti gospeltapahtumissa.

Vaikka moderni gospelmusiikki onkin pitkään ollut marginaalimusiikkia, on suomalainen gospelmusiikki saanut jalansijaa myös albumilistoilla. Esimerkiksi forssalaisen HB:n 2006 ilmestynyt toinen pitkäsoitto Enne oli neljä viikkoa Suomen virallisella albumilistalla, nousten sijalle 27. Vuonna 2007 Exit-yhtyeen Sateen kohinaa nousi ilmestymisviikollaan aina albumilistan sijalle 6.

[muokkaa] Perinteisiä afroamerikkalaisia gospel-kappaleita

  • "John the Revelator"
  • "Nobody knows the trouble I've seen" (suom. "Kukaan ei tunne murheitani")
  • "On the other side" (suom. "Paremmalle rannalle")
  • "Swing low, sweet chariot"
  • "When the saints go marchin' in"
  • "Amazing grace"
  • "How Great Thou Art"

[muokkaa] Gospelmusiikin esittäjiä

[muokkaa] Perinteinen afroamerikkalainen gospel

[muokkaa] Suomessa

[muokkaa] Maailmalla

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut