Metallica

Wikipedia

Metallica konsertissaan vuonna 2003. Vasemmalta oikealle: Robert Trujillo, Kirk Hammett, Lars Ulrich, James Hetfield.
Tiedot
Toiminnassa:	1981–
Tyylisuunta:	metallimusiikki
Tyylilaji:	Thrash metal Hard rock Heavy metal
Kotipaikka:	Yhdysvallat
Laulukieli:	englanti
Sivusto:	metallica.com
Jäsenet
James Hetfield Laulu, rytmikitara Lars Ulrich Rummut Kirk Hammett Soolokitara Robert Trujillo Bassokitara
Entiset jäsenet
Jason Newsted Bassokitara (1986–2001) Cliff Burton Bassokitara (1982–1986) Dave Mustaine Soolokitara (1981–1983) Ron McGovney Bassokitara (1981-1982) Lloyd Grant Soolokitara (1981)
Levy-yhtiöt
Elektra Records 1988–1995, 1999– Vertigo 1984–1988, 1995–1998 Megaforce Records 1983–1984

Metallica on yhdysvaltalainen metallimusiikkia soittava yhtye, jonka tyyli on vaihdellut thrash metalista lähes valtavirran rockiin asti. Yhtyeen perustivat James Hetfield (rytmikitara ja laulu) ja Lars Ulrich (rummut) 28. lokakuuta vuonna 1981.

Metallica on julkaissut kahdeksan studioalbumia, kaksi livealbumia, kaksi EP:tä, yhdeksän virallista videojulkaisua. Yhdeksäs studioalbumi julkaistaneen vielä vuonna 2008.^[1]

Metallican albumeja oli vuoteen 2004 mennessä myyty maailmanlaajuisesti yli 90 miljoonaa.^[2] Yhdysvalloissa yhtye on myynyt 57 miljoonaa albumia.^[3]

Metallica on voittanut seitsemän Grammy-palkintoa ja on albumimyynnin perusteella AC/DC:n, KISSin ja Aerosmithin ohella yksi menestyneimmistä raskaan musiikin yhtyeistä Yhdysvalloissa.^[3]

Yhtyeen sävellystyöstä vastaavat pääasiassa kitaristi-laulaja Hetfield ja rumpali Ulrich. Metallica-kappaleiden sanoituksista vastaa lähes yksinomaan Hetfield. James Hetfield onkin osallistunut kaikkiin 87 Metallican kappaleen tekoon ja Lars Ulrich 86 kappaleen tekoon jääden pois ainoastaan "Motorbreathin" teosta.

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Alkuvuodet (1981-1984) 1.2 Master Of Puppets ja ensiaskeleet kohti suurmenestystä (1985-1986) 1.3 ...And Justice for All ja Metallica (1987-1993) 1.4 Load, ReLoad ja Napster (1996-2000) 1.5 Ongelmia (2000) 1.6 St. Anger-albumi ja uusi basisti (2001-2006) 1.7 Uusi albumi (2006–) 2 Jäsenet 2.1 Nykyiset 2.2 Entiset 2.3 Muut henkilöt 3 Diskografia 3.1 Varhaistuotanto 3.2 Studioalbumit 3.3 EP:t 3.4 DVD/VHS 3.5 Singlet 3.6 Musiikkivideot 4 Konsertit Suomessa 5 Lähteet 6 Katso myös 7 Kirjallisuutta 8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Alkuvuodet (1981-1984)

Vuoden 1981 kesällä rumpali Lars Ulrich tapasi erään ystävänsä kautta kitaristi-laulajan James Hetfieldin. Ulrichin koesoitto James Hetfieldistä, Hugh Tannerista ja Ron McGovneystä koostuvalle Leather Charmille ei kuitenkaan ollut menestys; yhtye piti Ulrichin suoritusta suorastaan surkeana.^[4] Myöhemmin kuitenkin Lars otti Jamesiin yhteyttä myöhemmin saatuaan Brian Slagelilta luvan julkaista hänen Metal Massacre -kokoelma-albumilla yhden kappaleen.^[5]. James suostui, ja yllätyksekseen huomasi että Larsin rumpalintaidot olivat kehittyneet merkittävästi. He nauhoittivat Ulrichin vuokraamalla studiolla^lähde? Leather Charmin aikaisen kappaleen "Hit The Lights", johon Hetfield soitti kitarat, bassoraidat sekä lauloi ja Ulrich soitti rummut.

Kappale tarvitsi kuitenkin vielä sooloja, mutta James Hetfieldin taidot eivät vielä riittäneet uskottaviin sooloihin. Lopulta Recycler-lehteen jätettyjen ilmoitusten perusteella Ulrichille ja Hetfieldille tuli kaksi varteenotettavaa ehdokasta: toinen oli Lloyd Grant ja toinen Dave Mustaine, joka myöhemmin nousi maineeseen Megadeth-yhtyeellään.^[6] Kummankin annettiin yrittää soittaa kappaleen soolot, ja lopulta Lloydin versio päätyi nauhalle, joskin Dave sai paikan Metallican virallisena toisena kitaristina. Metallican ensimmäinen kappale pääsi mukaan Metal Massacre -kokoelmalle, joskin yhtyeen harmiksi yhtyeen nimi oli kirjoitettu muotoon "Mettallica". Myöhemmillä levyn painoksilla kirjoitusvirhe kuitenkin korjattiin ja ne myös sisälsivät uudelleennauhoitetun version Hit The Lightsistä, jossa soolot soitti Mustaine, ja bassoa soitti Jamesille ennestään yhteisestä yhtyetoiminnasta tuttu Ron McGovney.^[7]

McGovneyn ura yhtyeen basistina ei kuitenkaan jatkunut kovinkaan pitkään hänen erottuaan yhtyeestä.^[8] Kolmikko Ulrich, Hetfield ja Mustaine halusivat korvata McGovneyn Trauma-yhtyeen basisti Cliff Burtonilla.^[9]

Kolmihenkinen Metallica sai pitkän maanittelun jälkeen tahtonsa läpi, kun soittajat muuttivat San Franciscoon ja 28. joulukuuta 1982 basistiksi vakiintui Cliff Burton. Burtonin ehtona oli nimittäin, ettei hänen tarvitsisi jättää ystäviään ja perhettään.^[9] Hetfield ja Ulrich pitivät Burtonin soittotyylistä ja lavaesiintymisestä: "Tuntui kuin lavalla olisi soittanut soolokitaristin sijaan soolobasisti"^[10]. Burton puolestaan piti Metallican aggressiivisesta ja konstailemattomasta tyylistä.^[8]

Miehistövaihdokset jatkuivat keväällä 1983 Metallican vieraillessa itärannikolla, New Yorkissa. Mustaine erotettiin ja tilalle tuli Exodus-yhtyeen perustajajäsen, Kirk Hammett.^[11] Mustainen erottamisen syinä on pidetty liian runsasta päihteiden käyttöä ja vaikeaa luonnetta. Uusi soolokitaristi Hammett pääsi heti tositoimiin Metallican levyttäessä New Yorkissa debyyttialbuminsa Kill 'Em All. Esikoisalbumilta klassikoiksi ovat nousseet muun muassa kappaleet "Whiplash", "Jump in the fire", "Seek & Destroy" ja "Motorbreath".

Toinen albumi Ride the Lightning julkaistiin 1984, jolta "For Whom the Bell Tolls", yhtyeen ensimmäinen balladi "Fade To Black", nopeatempoinen thrash-kappale "Fight Fire Wit Fire" ja keskitempoinen, muinaisen Egyptin vitsauksista kertova "Creeping Death" nousivat hiteiksi. Albumilla yhtye meni melodisempaan ja kunnianhimoisempaan suuntaan. Metallica pyysi kyseisen albumin aikaan John Bushia (ex-Armored Saint, ex-Anthrax) laulajakseen, koska Hetfield ei pitänyt itseään tarpeeksi hyvänä laulajana.^[10]

[muokkaa] Master Of Puppets ja ensiaskeleet kohti suurmenestystä (1985-1986)

Vuoden 1985 lopulla valmistui yhtyeen kolmas albumi Master of Puppets, joka julkaistiin seuraavan vuoden alkupuolella. Albumi oli metallimusiikin piireissä suuri menestys, vaikka siltä ei julkaistu yhtään singleä. Kappaleet "Battery", "Welcome Home (Sanitarium)", "Orion" ja varsinkin albumin nimikappale "Master of Puppets" nousivat klassikoiksi. Albumin seitsemäs raita oli Cliff Burtonin yli kahdeksanminuuttinen taidonnäyte: bassovetoinen, hidastempoisella B-osalla varustettu ja svengaava instrumentaalikappale "Orion" oli aggressiivisesta thrash metal -musiikkityylistä tunnetulle Metallicalle erikoinen valinta.

Master of Puppets -albumin aikainen maailmankiertue koitui kohtalokkaaksi, sillä syyskuussa 1986 Ljungbyssä Etelä-Ruotsissa matkalla Tukholmasta Kööpenhaminaan yhtyeen kiertuebussi syöksyi ojaan, ja yhtyeen 24-vuotias basisti Cliff Burton kuoli.

Cliff Burtonin hautajaisissa soitettiin hänen tekemänsä kappale, "Orion" ja hänelle suoritettiin polttohautaus lähipiirin ollessa läsnä.

[muokkaa] ...And Justice for All ja Metallica (1987-1993)

Uusi basisti, Flotsam and Jetsam -yhtyeen Jason Newsted, löytyi nopeasti järjestetyistä koesoitoista. Newsted sai kestää kiusaamista ja muuta pahantekoa noin vuoden päivät, koska muut Metallican jäsenet halusivat nähdä, oliko Newsted tarpeeksi kova liittymään yhtyeeseen. ^[12]

Vuonna 1987 Metallica julkaisi cover-kappaleista koostuvan Garage Days Re-Revisited -EP:n, ja vuonna 1988 albumin ...And Justice for All, jossa oli myös edesmenneen Cliff Burtonin viimeiseksi sävellykseksi jäänyt kappale "To Live Is To Die". Joel McIverin kirjassa Metallica mainitaan, että James ja Lars olivat miksanneet ...And Justice For All -albumilta basson lähes olemattomiin.^[10] Albumilta tuotettiin Metallican ensimmäinen musiikkivideo, Dalton Trumbon sodanvastaista romaania Sotilaspoika (eng.Johnny Got His Gun) mukaileva One, joka nousi ennennäkemättömäksi hitiksi. Vuosina 1988-1989 yhtye oli suurella Damaged Justice -maailmankiertueella.

Vuonna 1991 ilmestyi tyyliltään hieman aiempaa kevyempi Metallica-albumi (tunnetaan myös nimellä The Black Album), joka nousi listaykköseksi useiden maiden albumilistoilla. Albumilta nousseet suuret radiohitit, kitarariffistään tunnettu Enter Sandman, raskas Sad But True sekä melodinen Nothing Else Matters nostivat yhtyeen lopullisesti metallimusiikin valtavirtaan.

Metallica lähti maailmankiertueelle, joka kesti yli kaksi vuotta. Kiertue alkoi Euroopasta kesällä 1991, kun Metallica soitti Monsters of Rock -kiertueella yhdessä muun muassa Panteran ja AC/DCn kanssa. Euroopan osio päättyi 28. syyskuuta 1991 Moskovaan, jossa järjestettiin massiivinen ilmaiskonsertti Tushinon lentokentällä yli 500 000 katsojan edessä^lähde?. Konsertissa on sanottu olleen myös lähes miljoona ihmistä, sillä tarkkaa lukua ei saada koskaan selville. Seuraavaksi yhtye jatkoi kiertuettaan kotimaassaan lähes vuoden mittaisella osiolla "Wherever I May Roam", joka päättyi heinäkuussa 1992. Tämän kiertueen eräässä konsertissa "Fade to Black" -kappaleen aikana James Hetfield oli väärässä paikassa väärään aikaan seisoessaan tulisuihkun päällä. Hän sai kolmannen asteen palovammoja. Kiertue kuitenkin vietiin loppuun ja Hetfieldin keskittyessä pelkästään laulamiseen hänen tilallaan kitaraa soitti Kirk Hammettin pitkäaikainen ystävä ja yhtyeen kitarateknikko John Marshall. "Wherever I May Roam" -kiertue jatkui Guns N' Rosesin kanssa tehdyllä USA:n stadionkiertueella kestäen lokakuuhun 1992 saakka. Loppusyksyn 1992 Metallica kiersi sisähalleja Euroopassa pysähtyen myös Helsingin jäähallissa 16. joulukuuta.

Vuonna 1993 yhtye jatkoi kiertuettaan "Nowhere Else To Roam" -nimellä pysähtyen muun muassa Oulunkylän urheilupuistossa kesäkuussa 1993. Pitkä kiertue rasitti yhtyeen jäseniä suunnattomasti ja ongelmat alkoivat kasautua varsinkin Lars Ulrichin ja päihdeongelmista kärsivän James Hetfieldin välille.

Metallica julkaisi vuonna 1993 livekokoelman Live Shit: Binge & Purge, joka sisälsi materiaalia vuosien 1989-1992 esiintymisistä.

[muokkaa] Load, ReLoad ja Napster (1996-2000)

Vuonna 1996 julkaistiin albumi Load, jolla Metallica muutti jälleen tyyliään entistä selvemmin kevyempään suuntaan. Ehkä kaikkein suurimpana järkytyksenä faneille oli se, että yhtyeen jäsenet olivat leikanneet pitkät hiuksensa pois. Albumi nousi ilmestyttyään listojen kärkeen, vaikka jakoikin fanien mielipiteet kahtia. Albumista ei tullutkaan samanlaista klassikkoa kuin yhtyeen aiemmista tuotoksista, mutta kappaleet "Until It Sleeps" ja "Mama Said" olivat ahkerassa radiosoitossa. Seuraavana vuonna ilmestyi ReLoad-albumi, jonka kappaleet alun perin pitivät ilmestyä Loadin kanssa tuplalevynä.ReLoad-albumilta hiteiksi nousivat kappaleet "Fuel" ja "The Memory Remains". Yhtye piti pitkän kiertuetauon, jonka aikana Metallica äänitti cover-biiseistä kappaleista koostuneen Garage Inc. -albumin ja säveltäjä Michael Kamenin ehdotuksesta San Franciscon sinfoniaorkesterin kanssa nauhoitetun S&M-livealbumin.

Metallica kävi vielä kerran studiossa ja äänitti Mission: Impossible II -elokuvan soundtrackille kappaleen "I Disappear", joka oli viikkoja ennen kappaleen valmistumista ladattavana vertaisverkko-ohjelmien kautta. Tästä rumpali Ulrich sai tarpeekseen ja haastoi kappaleita levittäneen Napsterin oikeuteen.^[13][14] Hän myös voitti oikeudenkäynnin. Tapauksen takia monet fanit "pesivät kätensä" Metallicasta kokonaan ja vannoivat, etteivät enää kuuntelisi yhtyeen musiikkia – monet myös hajottivat ja polttivat Metallica-albumeja protestiksi.^[15][16]

Metallica ei käynyt käräjiä pelkästään Napsterin kanssa. Vuonna 1999 yhtye haastoi oikeuteen myös alusvaateyritys Victoria's Secretin^[17] sekä vuonna 2000 Guerlain-kosmetiikkayhtiön^[18] tavaramerkkinsä, Metallica-nimen, väärinkäytösten takia. Korvausvaatimukset sovittiin oikeussalien ulkopuolella.^[17]

[muokkaa] Ongelmia (2000)

Vuonna 2000 Metallican jäsenten keskinäiset suhteet olivat tulehtuneet. Yhtyeen sisäinen työnjako oli vuosien jälkeen käynyt jäsenille hyvin raskaaksi. Rumpali Lars Ulrich johti käytännössä Metallican liiketoimintaa, kitaristi-laulaja James Hetfield sanoitti yhtyeen lähes kaikki kappaleet ja sävelsi ne yhdessä Lars Ulrichin kanssa. Basisti Jason Newsted koki olevansa Metallican "uusi" jäsen vielä kaikkien vuosien jälkeenkin, eikä tuntenut saavansa tarpeellista arvostusta yhtyeessä.^[19] Newsted kertoi myös, että James Hetfield ei suvainnut eri jäsenten sooloprojekteja edes yhtyeen suvantoaikoina. Esimerkiksi Newstedillä oli useampiakin omia sivuprojekteja vuosien varrella, kuten Echobrain ja IR8.^[20]

Metallica oli aallonpohjassa: kaksi edellistä virallista studioalbumia Load ja ReLoad eivät menestyneet odotetusti, rumpali Ulrich sai kielteistä julkisuutta Napster-jupakan takia, Hetfieldin päihdeongelmat pahenivat ja lopulta basisti Newsted luuli, että Metallica hajoaisi.^[21] Newsted erosi yhtyeestä vuonna 2001. Muutkin jäsenet kuin jo yhtyeen jättänyt Newsted alkoivat pelätä yhtyeen hajoavan.^[21]

[muokkaa] St. Anger-albumi ja uusi basisti (2001-2006)

Ongelmista huolimatta hajoamispisteessä ollut kolmikko Hetfield, Hammett ja Ulrich päättivät jatkaa yhtyeenä intensiivisen terapian avulla. St. Anger -albumin äänitykset aloitettiin vuoden 2001 alkupuolella, mutta työ keskeytyi Hetfieldin mentyä päihdevieroitukseen. Siellä Hetfield vietti puoli vuotta, eikä hän pitänyt minkäänlaista yhteyttä yhtyeeseen. Uusi albumi valmistui vasta vuonna 2003 monien vastoinkäymisten ja yhteisten terapiajaksojen johdosta, jotka saatiin taltioiduksi Metallicasta kertovaan dokumentaariseen Metallica: Some Kind of Monster -elokuvaan. Vaikka albumin tekeminen oli vaikeaa, ensimmäistä kertaa Metallican historiassa esimerkiksi kappaleiden sanoituksiin osallistuivat aktiivisesti muutkin jäsenet kuin James Hetfield. Kappaleiden kirjoittamista ja albumin äänityksiä hidastivat myös päihdevieroituksesta palanneen ja päihdeterapian aloittaneen Hetfieldin asettamat ehdottomat aikarajat työnteolle. James Hetfield oli terapeuttien kehotuksesta Metallicassa käytännössä päivätöissä kahdestatoista neljään, jonka jälkeen Lars Ulrich ja Kirk Hammett jäivät tuottaja Bob Rockin kanssa studiolle keskenään työstämään materiaalia. Muun muassa Ulrichia tämä järjestely ei miellyttänyt, mutta Hetfield ei pyynnöistä huolimatta joustanut ajankäytöstään.^[21] Nihkeästä prosessista huolimatta albumi valmistui huhtikuussa 2003.

St. Anger -albumilla soitti bassoa tuottaja Bob Rock. Albumin valmistumisen aikana yhtye järjesti koesoittoja, joihin osallistuivat muun muassa Jeordie White (ex-Marilyn Manson), Scott Reeder (Kyuss), Eric Avery (ex-Jane's Addiction), Pepper Keenan (Corrosion of Conformity), Les Claypool (Primus) ja Danny Lohner (Nine Inch Nailsin entinen live-basisti). Lopullinen valinta osui kuitenkin aiemmin Suicidal Tendenciesissä ja Ozzy Osbournen yhtyeessä soittaneeseen basisti Robert Trujilloon, joka liittyi pian yhtyeeseen. Trujillon ensimmäinen julkinen esiintyminen tapahtui 6. toukokuuta 2003 MTV Icons -tapahtumassa New Yorkissa. St. Anger -albumin mukaan liitettiin DVD, jossa kaikki albumin kappaleet soitettiin yhtyeen harjoitustilassa livenä Trujillon kanssa.

St. Anger merkitsi Metallican paluuta taas raskaampaan soundiin hieman kevyempien albumien jälkeen. Se soitti nyt matalimmalle viritetyillä kitaroilla ja bassolla kuin koskaan ennen. Lähes kaikki kappaleet on soitettu C-virityksellä. Edellä mainittu dokumenttielokuva, Metallica: Some Kind of Monster, jonka maailman ensi-ilta elokuvateatterissa oli 21. toukokuuta 2004, kertoo St. Angerin nauhoitussessioista, ja siitä, miten yhtye pääsi vaikeuksistaan muun muassa terapeutti Phil Towlen avulla. St. Angeriltä hitiksi nousi nimiraita "St. Anger", jonka korkein sijoitus Billboardin Mainstream Rock Tracks -listalla oli 2. Toinen samalla listalla hyvin menestynyt kappale oli "Frantic", joka nousi sijalle 21.

Vuonna 2004 yhtye julkaisi Some Kind of Monster -EP:n, joka tuki samannimistä elokuvaa. EP sisälsi livekappaleita vuoden 2003 Pariisin konsertista sekä kaksi versiota uudesta "Some Kind of Monster" -kappaleesta.

Vuonna 2004 Metallica soitti ensimmäisen basistinvaihdoksen jälkeisen Suomen konserttinsa 28. toukokuuta 2004 loppuunmyydyllä Helsingin Olympiastadionilla. Yli puoli vuotta aiemmin, 15. joulukuuta 2003 myyntiin tulleet noin 41 000 lippua myytiin loppuun neljässä tunnissa.^[22] Myöhemmin myyntiin tulleet liput menivät myös kaupaksi, minkä vuoksi yleisömäärä nousi lähes 50 000 katsojaan. Yhtye soitti ylimääräisenä encore-kappaleena vuonna 1983 ilmestyneen Kill 'Em All -albumin kappaleen "Jump In The Fire", joka soi tuolloin ensimmäisen kerran live-versiona Euroopassa koko yhtyeen historian aikana.^[10] Myös Ruotsissa menekki oli kova, sillä kaksi päivää Helsingin konsertin jälkeen Göteborgin Ullevi-stadionilla katsojia oli 55 802.^[23]

Slipknotin rumpali Joey Jordison ja Slayerin rumpali Dave Lombardo tuurasivat Metallica-rumpali Lars Ulrichia yhden konsertin ajan Englannin Download-festivaaleilla 2004, koska Ulrich oli terveydellisistä syistä sivussa.

[muokkaa] Uusi albumi (2006–)

Metallica ilmoitti 16. helmikuuta 2006 virallisilla WWW-sivuillaan, että yli viidentoista vuoden yhteistyö tuottaja Bob Rockin kanssa on päättynyt. Toistaiseksi vielä nimettömän Metallican kymmenennen virallisen kokopitkän studioalbumin tuottaa Rick Rubin. Albumi julkaistaneen 9. syyskuuta vuoden 2008 aikana.^[24] Rubin on aiemmin toiminut tuottajana musiikkityyliltään kirjavalle artistijoukolle: Beastie Boys, Red Hot Chili Peppers, Weezer, Audioslave, Slipknot, System of a Down, Johnny Cash, LL Cool J, Jay-Z, Slayer ja Linkin Park.

Metallica kiersi vuonna 2006 ympäri maailmaa "Escape From The Studio '06"-kiertueella. Yhtye teki samankaltaisen kiertueen vuonna 1995. Vuonna 2006 Metallican ainoaksi Pohjois-Euroopan konsertiksi jäi esiintyminen Tallinnan Laululavalla 13. kesäkuuta. Esiintyminen oli osa Master of Puppetsin 20-vuotisjuhlakiertuetta. Yhtye soitti muun muassa kaikki Master of Puppets -albumin kappaleet sekä muita hittejä yli 78 000 hengen edessä. Kiertueen konserteissa kuultiin myös instrumentaalikappale "Orion" ensimmäistä kertaa Cliff Burtonin kuoleman jälkeen.

Metallica on parhaillaan valmistelemassa uutta albumia, jota on sanottu St. Angerin ja Master of Puppetsin sekoitukseksi. Yksi uusi, vielä nimetön kappale ("The New Song") on kuunneltavissa Internetissä ja soitettu eri konserteissa, muun muassa 6. kesäkuuta 2006 Berliinissä Saksassa. Toinen aivan uusi, mutta myös nimetön ("The Other New Song") Metallica-kappale kuultiin 12. elokuuta 2006 Japanissa Summer Sonic -festivaaleilla.

Huhtikuussa 2007 ruotsalainen pariskunta joutui kiistelemään viranomaisten kanssa siitä voiko heidän tyttärensä nimi olla Metallica. Veroviraston mielestä Metallica ei sovellu etunimeksi. Ruotsin väestörekisterissä oli kuitenkin jo entuudestaan yksi Metallica-niminen nainen.^[25]

Viikolla 22 vuonna 2007 Metallica teki suomalaista listahistoriaa, kun yhtyeellä oli levy-yhtiön ottamien ylimääräisten painosten ja alennusmyyntien siivittämänä samanaikaisesti kymmenen albumia Suomen virallisella Top 40 -albumilistalla.

Metallica kävi myös soittamassa 2007 heinäkuussa Live Earth -konsertissa Lontoossa. Yhtye aloitti vuonna 2007 "Sick of the Studio '07" -kiertueen Portugalista 28. kesäkuuta 2007. Konsertissa kuultiin kahdeksantoista vuoden tauon jälkeen muun muassa kappale "...And Justice For All". "Sick of the Studio '07"-kiertueella Metallica esiintyi Suomessa 15. heinäkuuta 2007 Helsingin Olympiastadionilla. Suomen konsertin ensimmäiset 40 000 lippua myytiin loppuun noin 45 minuutissa.^[26] Metallican edellisellä Suomeen ulottuneella kiertueella vuonna 2004 Olympiastadion myytiin loppuun noin neljässä tunnissa.^[22]

[muokkaa] Jäsenet

[muokkaa] Nykyiset

• James Hetfield – laulu, rytmikitara (satunnainen soolokitara)
• Lars Ulrich – rummut
• Kirk Hammett – soolokitara, taustalaulu (1983–)
• Robert Trujillo – basso, taustalaulu (2003–)

[muokkaa] Entiset

• Jason Newsted – basso, taustalaulu (1986–2001)
• Cliff Burton – basso, taustalaulu (1982–1986)
• Dave Mustaine – soolokitara (1981–1983)
• Ron McGovney – basso, taustalaulu (1981–1982)
• Lloyd Grant – soolokitara, väliaikainen ennen Mustainea (1981)

[muokkaa] Muut henkilöt

• Rick Rubin – tuottaja (2006–)

• Bob Rock – tuottaja (1991–2003), basso albumilla St. Anger (2002–2003)
• Flemming Rasmussen – tuottaja (1984–1988)

[muokkaa] Diskografia

[muokkaa] Varhaistuotanto Hit The Lights Kokoelmalevyllä Metal Massacre vol. 1  (1981) Power Metal-Demo  (1982) No Life Til' Leather-demo  (1982) Metal Up Your Ass  (1982) Old Waldorf, San Francisco [muokkaa] Studioalbumit Kill 'Em All  (1983) Ride the Lightning  (1984) Master of Puppets  (1986) ...And Justice for All  (1988) Metallica (The Black Album)  (1991) Load  (1996) ReLoad  (1997) Garage Inc.  (1998) St. Anger  (2003) TBA  (2008)

[muokkaa] EP:t Garage Days Re-Revisited  (1987) Creeping Death / Jump in the Fire  (1990) The Good, the Bad and the Live single- ja liveboksi  (1990) The Unnamed Feeling  (2003) Some Kind of Monster  (2004) [muokkaa] DVD/VHS Cliff 'em All  (1987) 2 of One  (1989) A Year and a Half in the Life of Metallica  (1992) Live at San Diego  (1992) Live Shit: Binge & Purge  (1993) Cunning Stunts  (1998) S&M  (1999) Metallica - Metallica (Classic Albums)  (2001) Live Shit: Binge & Purge  (2004) (uudelleenjulkaisu) Metallica: Some Kind of Monster  (2004) The Videos: 1989-2004  (2006)

[muokkaa] Singlet Jump in the Fire  (1984) Creeping Death  (1984) Eye of the Beholder  (1988) Harvester of Sorrow  (1988) Enter Sandman  (1991) The Unforgiven  (1992) Nothing Else Matters  (1992) Wherever I May Roam  (1992) Sad But True  (1992) Until It Sleeps  (1996) Hero of the Day  (1996) Mama Said  (1996) King Nothing  (1997) The Memory Remains  (1997) The Unforgiven II  (1998) Fuel  (1998) Turn the Page  (1998) Whiskey in the Jar  (1999) Die, Die My Darling  (1999) Nothing Else Matters '99  (1999) No Leaf Clover  (2000) I Disappear  (2000) St. Anger  (2003) Frantic  (2003) The Unnamed Feeling  (2004) Some Kind of Monster  (2004)

[muokkaa] Musiikkivideot One  (1989) Enter Sandman  (1991) The Unforgiven  (1991) Nothing Else Matters  (1992) Wherever I May Roam  (1992) Sad But True  (1992) Until It Sleeps  (1996) Hero of the Day  (1996) Mama Said  (1996) King Nothing  (1997) The Memory Remains  (1997) The Unforgiven II  (1998) Fuel  (1998) Turn the Page  (1998) Whiskey in the Jar  (1998) No Leaf Clover  (1999) I Disappear  (2000) (Elokuvasta: Mission: Impossible II) St. Anger  (2003) Frantic  (2003) The Unnamed Feeling   (2004) Some Kind of Monster  (2004)

[muokkaa] Konsertit Suomessa

• Tarvashovi, Tarvasjoki (14. joulukuuta 1984)
• Tuiskula, Nivala (15. joulukuuta 1984)
• Kulttuuritalo, Helsinki (16. joulukuuta 1984)
• Saapasjalkarock, Pihtipudas (5. heinäkuuta 1986)
• Jäähalli, Helsinki (15. lokakuuta 1988)
• Jäähalli, Helsinki (16. joulukuuta 1992)
• Oulunkylän urheilupuisto, Helsinki (1. kesäkuuta 1993)
• Jäähalli, Helsinki (18. ja 19. marraskuuta 1996)
• Ruisrock, Turku (2. heinäkuuta 1999)
• Olympiastadion, Helsinki (28. toukokuuta 2004)
• Olympiastadion, Helsinki (15. heinäkuuta 2007)

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Metallica: News Headlines: METALLICA STUDIO UPDATE 16. helmikuuta 2006. metallica.com. Viitattu 12. tammikuuta 2007. (englanniksi)
2. ↑ Scott McKenzie: So What! The Good, The Mad, and The Ugly 14.9.2004. Popmatters.com. Viitattu 8.2.2008. (englanniksi)
3. ↑ ^{3,0 3,1} RIAA - Gold and Platinum: Best Sellers RIAA. Viitattu 14.7.2007. (englanniksi)
4. ↑ McIver, Joel: "2. Esikaupungin Aavelordit", Metallica, s. 42. Omnibus Press, 2004. ISBN 978-952-01-0004-9. Suomi
5. ↑ McIver, Joel: "3", Metallica, s. 55-56. Omnibus Press, 2004. ISBN 978-952-01-0004-9. Suomi
6. ↑ McIver, Joel: "3", Metallica, s. 58-59. Omnibus Press, 2004. ISBN 978-952-01-0004-9. Suomi
7. ↑ McIver, Joel: "4", Metallica, s. 55-56. Omnibus Press, 2004. ISBN 978-952-01-0004-9.
8. ↑ ^{8,0 8,1} {{Kirjaviite | Tekijä = Joel McIver | Nimike = Metallica |
9. ↑ ^{9,0 9,1} Ian Christe: Pedon meteli: Heavy metallin Vanha ja Uusi testamentti, s. 90. Johnny Kniga Publishing, 2006. ISBN 951-0-31126-X.
10. ↑ ^{10,0 10,1 10,2 10,3} Joel McIver: Metallica
11. ↑ Ian Christe: Pedon meteli: Heavy metallin Vanha ja Uusi testamentti, s. 114-115. Johnny Kniga Publishing, 2006. ISBN 951-0-31126-X.
12. ↑ Ian Christe: Pedon meteli: Heavy metallin Vanha ja Uusi testamentti, s. 228-229. Johnny Kniga Publishing, 2006. ISBN 951-0-31126-X.
13. ↑ Robert Menta: Napster Users, Metallica Has Your Name 3. toukokuuta 2000. www.mp3newswire.net. Viitattu 27.3.2007. (englanniksi)
14. ↑ Editorial: Facing the Music 25. heinäkuuta 2005. The Daily Californian. Viitattu 27.3.2007. (englanniksi)
15. ↑ Brian Lew: Metallica, how could you? 9. toukokuuta 2007. salon.com. Viitattu 27.3.2007. (englanniksi)
16. ↑ Rock's Biggest Wusses. Blender magazine, 2006, nro Aug 2006, vol. 7, no 6, s. 17.
17. ↑ ^{17,0 17,1} Joel Selvin: No One Messes With Metallica - Band goes after maker of Napster 30. huhtikuuta 2000. San Francisco Chronicle. Viitattu 10.11.2007. (englanniksi)
18. ↑ Jojo Moyes: Metallica the band get sniffy about Metallica the perfume 16. joulukuuta 2000. The Independent. Viitattu 10.11.2007. (englanniksi)
19. ↑ Rock Star Go Home!: Jason Newsted From Metallica Forms Supernova With Tommy Lee and Gilby Clarke www.rockstargohome.com. Viitattu 27.3.2007. (englanniksi)
20. ↑ Metallica: Some Kind of Monster -dokumenttielokuva: Jason Newstedin haastattelu
21. ↑ ^{21,0 21,1 21,2} Metallica: Some Kind of Monster -dokumenttielokuva: Hetfieldin, Ulrichin ja Hammettin haastattelut
22. ↑ ^{22,0 22,1} Turun Sanomat: Metallica-liput myytiin loppuun neljässä tunnissa 16. joulukuuta 2003. turunsanomat.fi. Viitattu 6.4.2007.
23. ↑ Expressen: Fem tunga getingar! 31. toukokuuta 2004. expressen.se. Viitattu 6.4.2007. (ruotsiksi)
24. ↑ Metallica: News Headlines: METALLICA STUDIO UPDATE 16. helmikuuta 2006. metallica.com. Viitattu 12. tammikuuta 2007. (englanniksi)
25. ↑ Helsingin Sanomat
26. ↑ Seppo Haaparanta: Metallican keikkamyynti houkutteli trokareita 1. maaliskuuta 2007. iltalehti.fi. Viitattu 1.3.2007.

[muokkaa] Katso myös

• Luettelo Metallican kappaleista

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Joel McIver: Metallica. Like, 2007. ISBN 978-952-01-0004-9.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Metallica.com - Metallican virallinen kotisivu (englanniksi)
• Metallica Last.fm-sivustolla (englanniksi)
• MetClub.com - The Official Fan Club's Website (englanniksi)
• Metallica Club Scandinavia
• MetClub.fi - The Official Finnish Metallica Local Chapter
• LiveMetallica.com - Official Website for sale of Live Recordings of Metallica's performances on the Madly In Anger With the World Tour (englanniksi)
• Metallica MySpace-sivustolla (englanniksi)
• YLE Elävä arkisto: Raskasmetallin jättiläinen Metallica