Dave Mustaine

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dave Mustaine
Megadeth @ Arena Joondalup (12 12 2010) (5272639121).jpg
Syntynyt 13. syyskuuta 1961 (ikä 52)
Kotipaikka La Mesa, Kalifornia, Yhdysvallat
Aktiivisena 1978–
Tyylilajit Thrash metal, heavy metal, punk rock
Ammatit Muusikko
Soittimet Kitara
Laulu
Yhtyeet Panic
Metallica
Megadeth
MD.45
Levy-yhtiöt Combat Records
Capitol Records
Sanctuary Records
Roadrunner Records
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dave Mustaine.

David Scott “Dave“ Mustaine (s. 13. syyskuuta 1961 La Mesa, Kalifornia, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen muusikko, joka tunnetaan parhaiten urastaan thrash metal -yhtye Megadethin toisena perustajajäsenenä, keulahahmona, kitaristina, laulajana ja pääasiallisena lauluntekijänä.

Mustainen ensimmäinen yhtye oli Panic, josta hän liittyi vuonna 1981 thrash metal -yhtye Metallican soolokitaristiksi. Hänet erotettiin yhtyeestä vuonna 1983, ja hän perusti Los Angelesiin muutettuaan Megadethin yhdessä basisti David Ellefsonin kanssa.

Kirjailija Joel McIver on listannut Mustainen kaikkien aikojen suurimmaksi metallikitaristiksi kirjassaan The 100 Greatest Metal Guitarists.[1]

Dave Mustaine soittaa Deanin kitaroilla. Hänellä on myös yhdeksän nimikkokitaraa Deanin mallistossa[2]. Aiemmin Mustaine on soittanut ESP:n ja sitä ennen Jacksonin kitaroilla.lähde?

Mustainella on kaksi lasta vaimonsa Pam Mustainen kanssa, Justis Mustaine (synt. 1992) sekä Electra Mustaine (synt. 1998).[3]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

David Mustaine syntyi 13. syyskuuta 1961 La Mesan kaupungissa, San Diegon liepeillä Kalifornian osavaltiossa Yhdysvalloissa[3] Hänen vanhempansa olivat Emily ja John Mustaine. Vanhempien eron jälkeen Mustaine joutui muuttamaan alituiseen äitinsä ja siskojensa kanssa välttääkseen kontaktia isänsä kanssa.

15-vuotiaana Mustaine oli muuttanut omaan asuntoonsa ja elätti itsensä välittämällä huumeita.[4] Daven tuttu työskenteli levykaupassa, ja hän vaihtoi huumeita levyihin. Dave sai esimerkiksi Iron Maidenin, Kissin, Judas Priestin ja AC/DCn levyjä. Mustainen innoittajana kitaran soiton aloittamisessa toimi Kissin Ace Frehley.[4] Mustainen lempiyhtye oli Iron Maiden ja lopulta hän perusti oman yhtyeensä, Panicin.

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metallica[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1981 Mustaine lähti Panic-yhtyeestään liittyäkseen Metallican soolokitaristiksi. Mustaine oli huomannut ilmoituksen kitaristinpaikasta The Recycler -lehdessä. Ilmoituksen oli laittanut lehteen Metallican rumpali Lars Ulrich. Mustaine liittyi mukaan ilman koesoittoa, mutta hänen pestinsä yhtyeessä jäi lyhyeksi vuosiin 1982-1983.

Metallicaan liityttyään Mustainen päihdeongelma oli paisunut jo mittavaksi. Metallica keikkaili ahkerasti, ja pääsi lopulta levyttämään demon. No Life til’ Leather -nimen saanut demonauha levisi nopeasti, ja Metallican maine alkoi kasvaa. Mustaine nauhoitti Metallican kanssa myös kaksi muuta demonauhaa, Power Metal joista toinen, livedemo Metal Up Your Ass jäi hänen viimeisekseen yhtyeen riveissä.

Mustaine sai potkut yhtyeestä lopullisesti sen jälkeen, kun yhtye oli muuttanut San Franciscoon. Yhtyeen muut jäsenet olivat ostaneet Mustainelle bussilipun kohti Los Angelesin kaupunkia, ja olivat Mustainen nukkuessa pakanneet hänen laukkunsa ja tämän herättyä ilmoittaneet, ettei Mustaine ole enää osa Metallicaa. Matkalla Los Angelesiin Mustaine päätti, että perustaisi yhtyeen, joka soittaisi raskaampaa ja nopeampaa musiikkia kuin Metallica.

Metallica-pestinsä aikana Mustaine kirjoitti yhtyeelle useita kappaleita, joista osa julkaistiin myöhemmin Metallican kahdella ensimmäisellä albumilla ilman Mustainen käyttölupaa, mikä kasvatti Mustainen ja Metallican jäsenten välille kitkaa useiksi vuosiksi.

Megadeth[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1983 Mustaine perusti oman yhtyeensä, Megadethin. Mustaine päätti, että Megadeth soittaisi kovempaa, nopeampaa ja raskaampaa musiikkia mitä Metallica oli soittanut. Pian hän tutustui bassokitaristi David Ellefsoniin, joka liittyi mukaan Megadethiin. Kokoonpano täydentyi lopulta, kun rumpaliksi tuli Dijon Carruthers ja kitaristiksi Greg Handevidt. Epäonnistuneiden laulajanhakuyritysten jälkeen Mustaine päätti kitaransoiton lisäksi hoitaa vokaalit itse. 1984 Megadeth nauhoitti kolmen kappaleen demon uuden rumpalinsa, Lee Raushin kanssa. Slayer-kitaristi Kerry King liittyi myös yhtyeeseen, mutta vain muutaman konsertin ajaksi, jonka jälkeen päätti palata Slayerin rivistöihin. Tästä Mustaine ja King riitaantuivat useiksi vuosiksi eteenpäin. Lopulta kokoonpano täyttyi kahdella fuusiojazz-muusikolla. Rumpaliksi otettiin Gar Samuelson ja kitaristiksi ryhtyi Chris Poland. Marraskuussa 1984 yhtye kirjoitti levytyssopimuksen Combat Records-levy-yhtiön kanssa ja lähti kiertueelle.

Toukokuussa 1985 Megadeth julkaisi debyyttialbuminsa Killing Is My Business... And Business Is Good!. Saman kesän aikana yhtye kiersi Yhdysvaltoja sekä Kanadaa kitaristi Mike Albertin kanssa.[5] Poland palasi yhtyeeseen kiertueen päätyttyä, kun se lokakuussa 1985 suuntasi studioon nauhoittamaan uutta albumiaan. Uudenvuodenaattona 1985 Megadeth soitti San Francisossa Exoduksen, Metal Churchin ja Metallican kanssa.

1986 Mustaine siirtyi Jackson Guitarsin artistiksi, ja yhtiö valmisti Mustainelle tämän ensimmäisen nimikkokitaransa, joka oli muunneltu versio yhtiön aiemmasta kitaramallista Jackson King V:stä. 90-luvulla yhtiö aloitti Mustainen nimikkomallin massavalmistuksen, joka jatkui yli kymmenen vuotta. Samana vuonna julkaistiin Megadethin toinen albumi, Peace Sells... But Who's Buying?, jonka menestyksen ansiosta suuri levy-yhtiö Capitol Records osti oikeudet Megadethin levyjulkaisuun.

Kiertueella Megadeth kiersi mm. King Diamondin ja Motörheadin lämmittelijänä. Peace Sells-kappaleen bassointro soi myös Music Televisionin uutisten avausmusiikkina useita vuosia.

Helmikuussa 1987 Megadeth kiersi lämmittelijänä Alice Cooperin Constrictor-kiertueella. Maaliskuussa Megadeth aloitti ensimmäisen oman maailmankiertueensa Englannista. Saman kesän aikana Megadeth kiersi myös Overkillin kanssa. Kiertueen päätyttyä Poland ja Samuelson erotettiin yhtyeestä liiallisen päihteenkäytön vuoksi. Rumpaliksi palkattiin Chuck Behler (joka oli toiminut Samuelsonin rumputeknikkona) ja kitaristiksi palkattiin Jeff Young. Tämä kokoonpano julkaisi Megadethin kolmannen studioalbumin, So Far, So Good... So What! vuonna 1988. Albumi sisälsi myös kappaleen In My Darkest Hour, jonka musiikin Mustaine sävelsi kuultuaan Metallican bassokitaristin, Cliff Burtonin traagisesta kuolemasta. Kiertueen jälkeen Megadeth jäi jälleen kahden hengen kvartetiksi, kun Behler ja Young erotettiin yhtyeestä. Mustaine tuotti samana vuonna myös Sanctuary-yhtyeen debyyttialbumin Refuge Denied.

Saman vuoden lopulla Megadeth esiintyi myös Englannissa Monsters of Rock-festivaaleilla yhdessä Kissin, David Lee Rothin ja Helloweenin kanssa. Seuraavana vuonna Megadeth nauhoitti Alice Cooperin tunnetuksi tekemän kappaleen No More Mr. Nice Guy Wes Cravenin ohjaaman Shocker-elokuvan soundtrackille. Musiikkivideota kuvatessa Mustaine oli niin päihtynyt, ettei pystynyt soittamaan kitaraa ja laulamaan yhtä aikaa. Tämä on syy, minkä takia Mustainea ei kuvata kertaakaan videolla laulamassa ja soittamassa kitaraa samanaikaisesti samassa kuvakulmassa.

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 1990 Megadeth täydentyi jälleen nelihenkiseksi, kun rumpuihin palkattiin Nick Menza ja kitaristiksi valittiin Marty Friedman. Saman vuoden lokakuussa Megadeth lähti kiertueelle Testamentin, Slayerin ja Suicidal Tendenciesin kanssa. Kiertueen nimeksi tuli lopulta Clash of the Titans Tour, ja kiertue saavutti ennennäkemättömän suosion.

24. lokakuuta 1990 julkaistiin myös Megadethin uraauurtava albumi, Rust In Peace, joka on merkkiteoksia koko heavymetallin saralla. Albumi sisälsi myös neljä hittikappaletta, jotka tiivistivät levyn suosiota.

Vuonna 1991 Megadeth aloitti maailmankiertueensa Brasiliasta esiintyen 145,000 hengelle. Kiertueen päätyttyä yhtye esiintyi myös Alice In Chainsin vierailevana esiintyjänä. Mustaine meni naimisiin saman vuoden huhtikuussa. Vuonna 1992 Megadeth julkaisi kaikkien aikojen menestyneimmän albuminsa, kun yhtyeen järjestyksessään viides studioalbumi Countdown to Extinction ilmestyi kauppoihin. Albumi sijoittui Billboardin listoilla sijalle 2., kun Metallican edellisvuonna julkaistu Metallica-albumi hallitsi edelleen ykkössijaa. Albumi nosti Megadethin lopullisesti kansainvälisten huippuesiintyjien kaartiin, ja kappaleet Symphony Of Destruction, Skin o' My Teeth ja Sweating Bullets siivittivät suosiota entisestään.

Vuonna 1993 Megadeth nauhoitti kappaleen Angry Again Arnold Schwarzeneggerin tähdittämän elokuvan Last Action Heron soundtrackille. Vuonna 1994 Megadeth oli jälleen studiossa nauhoittamassa uutta albumia. 1. marraskuuta 1994 julkaistu Youthanasia-albumi oli entistä kevyempää Megadethia, mutta myi siitä huolimatta nopeimmin platinaa kuin yksikään aiempi Megadeth-albumi. Albumi oli myös nopeiten kultalevyn oikeuttavan määrän myynyt albumi koko Kanadan levymyynnin historiassa.

Vuonna 1995 Megadeth nauhoitti coverin Black Sabbathin kappaleesta Paranoid tribuuttilevylle Navity In Black - A Tribute To Black Sabbath. Megadethin versiointi kappaleesta julkaistiin myös kokoelmalevyllä Hidden Treasures.

Vuonna 1997 Megadeth julkaisi jälleen uutta materiaalia. Cryptic Writings-niminen albumi oli vielä kevyempää ja pelkistettyä materiaalia edeltäjästään, mutta myi silti hyvin. Trust-kappale sijoittui Billboardin singlelistan ensimmäiselle sijalle ja soi alituiseen radiossa. Vuoden lopulla yhtye esiintyi myös ensimmäistä kertaa täysin akustisten kitaroiden säestyksellä.

Mustainen tytär, Electra Mustaine syntyi 28. tammikuuta 1998, ja samassa kuussa Trust-single huomioitiin Grammy-ehdokkuudella. Pitkäaikainen rumpali Nick Menza, joka oli soittanut yhtyeessä Chuck Behlerin seuraajana vuodesta 1989 sai Ozzfest-konserttitapahtuman jälkeen vakavan polvivamman, jonka takia Mustaine joutui ilmoittamaan, ettei hänen palveluitaan tarvita enää yhtyeessä. Menzan korvaajaksi valittiin Jimmy DeGrasso, joka oli soittanut Mustainen kanssa MD.45-yhtyeessä. Vuoden 1998 uudenvuodenaattona Megadeth toimi Black Sabbathin lämmittelijänä Slayerin, Panteran ja Soulflyn kanssa.

31. toukokuuta 1999 Megadeth julkaisi kahdeksannen pitkäsoittonsa, kun studioalbumi Risk ilmestyi kauppoihin. Single Crush ‘Em julkaistiin myös Universal Soldier 2-elokuvan soundtrackilla, ja Megadeth nauhoitti jälleen Black Sabbathin materiaalia, kun yhtye soitti Never Say Die-kappaleen toiselle Sabbath-tribuutille.

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Risk World Tour-kiertue oli saatu päätökseen, Marty Friedman, Megadethin riveissä yli kymmenen vuotta soittanut kitaristi korvattiin Al Pitrellillä. Huhtikuussa uusi kokoonpano (Mustaine-Ellefson-DeGrasso-Pitrelli) suuntasi studioon ja nauhoitti kaksi uutta kappaletta uudelle Megadeth-kokoelmalle Capitol Punishment: The Megadeth Years. Vuoden lopulla Megadeth palasi studioon nauhoittamaan uutta albumia.

The World Needs a Hero-nimen saanut studioalbumi ilmestyi kauppoihin vuonna 2001. Radioystävällisestä, melodisesta rockista oli luovuttu ja albumin musiikki nojautuikin jälleen Mustainen heavy metal-taustaan. Saman kesän aikana Megadeth kiersi myös AC/DCn kanssa. 2002 julkaistiin myös remasteroitu versio yhtyeen debyyttialbumista. Rude Awakening-livealbumin julkaisun jälkeen bassokitaristi David Ellefson erosi/erotettiin yhtyeestä.

Megadeth lopetti soittamisen vuoden 2002 lopulla. Mustaine oli saanut hermovaurion käteensä nukahdettuaan sen päälle. Tämä oli aiheuttanut hermoratojen surkastumista, mikä vaikutti radikaalisti Mustainen kitaransoittoon. Kun tunto alkoi palata käteen vuoden 2003 lopulla, Mustaine aloitti armottoman kitaraharjoittelun jotta pystyisi soittamaan edelleen nopeaa ja raskasta musiikkia. Kun hän jälleen oli valmis palaamaan lavoille, hän alkoi kirjoittaa materiaalia sooloalbumilleen.

Megadeth palasi parrasvaloihin vuonna 2004 uudella albumillaan The System Has Failed. Albumilla soolokitaraa oli soittanut Chris Poland, joka kuitenkin kieltäytyi kiertueelle lähtemisestä. Mustaine kaavaili Nick Menzaa jälleen rumpupatteriston taakse, mutta luopui ajatuksesta koska Menza ei ollut kykenevä soittamaan uutta materiaalia. Uuden kokoonpanon muodostivat Mustainen lisäksi kitaristi Glen Drover, rumpali Shawn Drover sekä bassokitaristi James MacDonough. MacDonough kuitenkin korvattiin pian James LoMenzolla. Tämä kokoonpano nauhoitti uuden Megadeth-pitkäsoiton United Abominationsin, joka julkaistiin 2007. Glen Drover jättäytyi pois yhtyeestä ja hänet korvasi Chris Broderick.

Vuonna 2009 julkaistiin jälleen tuoretta materiaalia, kun yhtyeen 12. pitkäsoitto Endgame julkaistiin. Albumin julkaisun jälkeen, vuonna 2010 David Ellefson palasi yhtyeen bassokitaristiksi.

Gigantour[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 2005 Mustaine perusti oman, Pohjois-Amerikkaa kiertävän konserttikiertueen. Gigantour-nimellä kulkeva festivaalikiertue on yksi suurimpia musiikkifestivaaleja koko Pohjois-Amerikassa. Ensimmäisellä kiertueella sillä esiintyivät Megadeth, Dream Theater ja Fear Factory. Tämän jälkeen festivaaleilla on esiintynyt myös joukko muita maineikkaita artisteja, mukaan lukien myös suomalainen Children of Bodom.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Megadeth

ks. Megadethin diskografia

Metallica

  • Power Metal  (1982, demo, omakustanne)
  • Live Metal Up Your Ass  (1982, demo, omakustanne)

MD.45

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dave Ling: Dave Mustaine Discusses 'The 100 Greatest Metal Guitarists' 27.8.2009. ultimate-guitar.com. Viitattu 20.2.2011. (englanniksi)
  2. Dean Guitars - Dave Mustaine deanguitars.com. Viitattu 20.2.2011. (englanniksi)
  3. a b http://www.nndb.com/people/837/000025762/
  4. a b Phyllis Pollack: Megadeth's Dave Mustaine concedes 'Oh my God, I'm not Keith Richards' 17.8.2010. examiner.com. Viitattu 2.3.2011. (englanniksi)
  5. VH1: VH1 - Behind the Music: Megadeth (video). 2. toukokuuta 2008. youtube.com. Viitattu 21.12.2010. (englanniksi)