AC/DC

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee yhtyettä. AC/DC on myös akronyymi englanninkielisestä sähkötermistä, joka tarkoittaa laitteen olevan käyttökelpoinen sekä vaihtovirralla (Alternating Current) että tasavirralla (Direct Current).
Angus Young ja Bon Scott Ulster Hallissa 1979
Angus Young ja Bon Scott Ulster Hallissa 1979
Tiedot
Toiminnassa: 1973–
Tyylisuunta: rock
Tyylilaji: Hard rock
Rock & Roll
Blues rock
Kotipaikka: Sydney, Australia
Laulukieli: Englanti
Sivusto: www.acdcrocks.com
Jäsenet
Brian Johnson laulu (1980 – )
Malcolm Young komppikitara
Angus Young soolokitara
Phil Rudd rummut (1973 – 1983, 1994 – )
Cliff Williams basso (1977 – )
Entiset jäsenet
Dave Evans laulu (1973 – 1974)
Bon Scott laulu (1974 – 1980)
Mark Evans basso (1975 – 1977)
Simon Wright rummut (1984 – 1989)
Chris Slade rummut (1989 – 1994)

AC/DC on australialainen hard rock -yhtye. Se tunnetaan soolokitaristi Angus Youngin koulupuvun ohella energisestä esiintymisestään ja tehokkaasta hard rock -soundistaan, joka pohjautuu yksinkertaisiin sointukulkuihin ja voimasointujen käyttöön ilman efektejä.

Pelkästään Yhdysvalloissa AC/DC on myynyt yli 68 miljoonaa albumia.[1] Arviot yhtyeen maailmanlaajuisesta albumimyynnistä vaihtelevat 120–200 miljoonan välillä.[2][3][4] Miltei kolmekymmentäviisi vuotta toiminnassa ollut AC/DC on eräs maailman pitkäikäisimmistä ja suosituimmista hard rock -yhtyeistä.

AC/DC on levyttänyt viisi kappaletta, joita ei ole julkaistu Australian ulkopuolella: "Love Song", "Stick Around" (albumilta High Voltage), "School Days" (albumilta T.N.T.), "R.I.P. (Rock In Peace)" (albumilta Dirty Deeds Done Dirt Cheap) ja "Crabsody In Blue" (albumilta Let There Be Rock).lähde?

Yhtyeen nimi AC/DC on herättänyt keskustelua alusta asti. Eräitä vahvistamattomia tulkintoja ovat muun muassa "Antichrist/Devil's Children" (suom. Antikristus/Paholaisen lapset) tai biseksuaalisuutta kuvaava slangitermi. Logossa oleva salama puoltaisi kuitenkin yleisintä tulkintaa sähkövirtamerkinnästä (AC/DC). Maximum Rock 'N' Roll -kirjan mukaan yhtyeen nimi on kuitenkin otettu suoraan radionauhurin takaa.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Alkuajat (1973-1978)

Veljekset Angus ja Malcolm Young perustivat AC/DC:n Sydneyssä vuonna 1973. AC/DC tuli suosituksi Australiassa hiteillä "Can I Sit Next to You Girl" ja "Baby, Please Don't Go".

Alun perin molemmat kitaristiveljekset soittivat sooloja, mutta Malcolm jättäytyi myöhemmin komppikitaristiksi ja jätti soolot Angukselle. Vuonna 1974 Bon Scott, jota bändi kaavaili AC/DC:n uudeksi laulajaksi, korvasi Dave Evansia yhden illan ajan. Tämän jälkeen Youngin veljekset päättivät ottaa hänet mukaan pysyvästi. Muutamaa kuukautta myöhemmin ilmestyi AC/DC:n ensimmäinen albumi High Voltage. Yhtyeen seuraava levy T.N.T. sai jo enemmän huomiota, ja yhtye alkoi saada suosiota kotimaansa ulkopuolella siirtyessään vuonna 1976 Lontooseen.

Yhtye julkaisi albuminsa Dirty Deeds Done Dirt Cheap (1976) ja vuotta myöhemmin Let There Be Rock, jonka nimikappale ja "Whole Lotta Rosie" nousivat suuriksi hiteiksi. Albumin jälkeen samana vuonna basistiksi tuli Cliff Williams.

AC/DC julkaisi 1978 albumin Powerage, jolta nousi mm. hitit "Riff Raff" ja "Sin City". Samana vuonna Skotlannin Glasgow'ssa nauhoitettu konsertti julkaistiin livealbumina samana vuonna nimellä If You Want Blood You've Got It, joka sai Isossa-Britanniassa suuria kehuja. Tämä huomattiin Yhdysvalloissa ja yhtyeen maine kasvoi vielä suuremmaksi, Australiassa yhtye oli jo näihin aikoihin noussut legendaksi.

[muokkaa] Suurmenestys ja tragedia (1979-1980)

Vuonna 1979 AC/DC julkaisi albumin Highway To Hell, josta yhtye sai Yhdysvalloissa ensimmäisen kultalevynsä. Albumi oli Bon Scottin aikaisen AC/DCn suurin menestys. Albumin ehkä tunnetuin hitti on sen nimikappale "Highway to Hell", muita suuria hittejä albumilta ovat "Touch Too Much", "Girls Got Rhythm" ja "Shot Down in Flames". Kyseisen levyn nimi osoittautui kuitenkin ikävällä tavalla enteelliseksi Bon Scottille. Yhtyeen viimeinen nauhoitettu esiintyminen Bon Scottin kanssa oli Espanjan televisiossa vain viikkoa ennen Scottin kuolemaa. Taltiointi kyseisestä esiintymisestä on muun muassa yhtyeen Family Jewels-DVD:llä.

[muokkaa] Kuolema ja comeback (1980-1982)

Bon Scott löydettiin 19. helmikuuta 1980 tuttavansa autosta kuolleena Lontoossa. Kuolinsyyksi ilmoitettiin alkoholimyrkytys.[5] Yhtyeen tulevaisuuteen ei uskottu, mutta AC/DC alkoi kuitenkin etsiä uutta laulajaa.

Bon Scott sanoi eläessään, että Brian Johnson on paras laulaja, jonka hän on koskaan tavannut ja Johnsonia pyydettiin liittymään AC/DC:hin. Välittömästi tämän jälkeen yhtye alkoi työstää uutta albumia, Back in Black, jonka nimiraita on omistettu Bon Scottille. Tuosta levystä tuli AC/DCn menestynein julkaisu ja se on myynyt 42 miljoonaa kappaletta, ollen tällä hetkellä maailman toiseksi myydyin äänite.[6] Albumilta poiki suuret hitit "Hell's Bells", "Back in Black", "You Shook Me All Night Long" ja "Rock And Roll Ain't Noise Pollution".

Seuraava albumi For Those About to Rock We Salute You vuonna 1981 myi niin ikään hyvin ja sen nimikappale nousi suureksi hitiksi, muita tärkeitä kappaleita ovat mm. "Let's Get It Up" ja "Evil Walks".

[muokkaa] Maineen lasku (1983-1989)

For Those About to Rock -albumia seurannutta Flick of the Switchiä pidetään hienoisena pettymyksenä, vaikka nimikappaleesta tulikin hitti. Levyn julkaisun jälkeen rumpali Phil Rudd jätti yhtyeen riitojen vuoksi. Vuonna 1986 julkaistu Who Made Who nosti yhtyeen taas listoille. Blow Up Your Video julkaistiin 1988, jonka kappaleet That's the Way I Wanna Rock 'n' Roll ja Heatseeker nousivat hiteiksi. Rumpali Simon Wright lähti yhtyeestä vuonna 1989 ja hänen tilalleen tuli Chris Slade.

[muokkaa] Kolmen soinnun renessanssi (1990-1999)

Yhtye pääsi uudestaan jättimenestykseen Bon Jovin ja KISSin tuottajan, Bruce Fairbairnin, kanssa vuonna 1990 tehdyn The Razor's Edge -albumin myötä, jonka kappaleet "Thunderstruck" ja "Moneytalks" nousivat suuriksi radiohiteiksi. Yhtye oli 28. syyskuuta 1991 pääesiintyjänä Moskovan Tushino-lentokentällä järjestetyssä Monsters of Rock -tapahtumassa, jossa esiintyivät lisäksi Metallica, The Black Crowes, E.S.T ja Pantera. Yleisöä ilmaiskonsertissa oli arviolta puoli miljoonaa.

Vuonna 1991 AC/DC julkaisi Live-nimisen konserttitaltioinnin, jota painettiin yhden sekä kahden CD:n versioina. Myös 21. syyskuuta 1991 Castle Doningtonin festivaaleilla kuvattu konsertti julkaistiin videona ja myöhemmin DVD:nä. Konsertti kuvattiin 22 kameralla.

AC/DC:n single "Big Gun" vuodelta 1993 päätyi Arnold Schwarzeneggerin tähdittämään Last Action Hero -elokuvaan. Elokuva ei menestynyt, mutta single myi hyvin ja sai paljon radiosoittoaikaa.

Vuonna 1994 alkuperäinen rumpali Phil Rudd tuli kuitenkin takaisin AC/DC:hin Chris Sladen tilalle.

Loppusyksystä 1995 ilmestyi Rick Rubinin tuottama albumi Ballbreaker, joka nousi useissa maissa listakärkeen.

Vuonna 1997 AC/DC julkaisi Bonfire-kokoelman, joka sisältää muun muassa livetallenteita Bon Scott -aikakaudelta. Joihinkin Bonfire-bokseihin sisältyy myös albumi Back In Black.

[muokkaa] Uusi levytyssopimus ja Hall of Fame (2000–)

Helmikuussa 2000 AC/DC julkaisi uuden studioalbumin Stiff Upper Lip, jota seurasi pitkä maailmankiertue.

Vuonna 2002 AC/DC teki sopimuksen Sony Musicin kanssa, jonka ansiosta Sony julkaisi "AC/DC Remasters"-sarjassa koko AC/DC:n katalogin uudestaan lisämateriaalein. Kunkin albumin mukana tuli uudelleen painettu lehtinen höystettynä harvinaisilla valokuvilla ja triviatiedolla.

AC/DC nimettiin Rock and Roll Hall of Famen jäseneksi maaliskuussa 2003. Seremonian yhteydessä yhtye esitti kappaleet "Highway to Hell" ja "You Shook Me All Night Long". Juontaja Steven Tyler liittyi esitykseen mukaan. Hän kuvaili seremoniassa yhtyeen voimasointujen mestarillista käyttöä "Australian ukkoseksi, joka saa aikaan toiseksi voimakkaimman virtauksen ihmisen kehossa".[7]

Kiitospuheessa vokalisti Brian Johnson siteerasi vuoden 1977 kappaletta "Let There Be Rock":

»"In the beginning, back in 1955, man didn't know about the rock 'n roll show and all that jive. The white man had the schmaltz, the black man had the blues, but no one knew what they was gonna do but Tchaikovsky had the news, he said: 'let there be rock'." Bon Scott wrote that. And it's a real privilege to accept these awards tonight.»
([8])

Vuoden 2006 alusta lähtien AC/DC on työskennellyt uuden materiaalin parissa, mutta seuraavan albumin julkaisuajankohta ei ole vielä varmuudella tiedossa. AC/DC:ltä ilmestyi syksyllä 2007 tupla-DVD, jonka toisella levyllä on materiaalia Bon Scottin ajoilta ja toisella Brian Johnsonin aikakaudelta. Uuden studioalbumin ilmestymisajankohtaa ei ole vielä vahvistanut yhtye itse, eikä levy-yhtiö EMI, mutta albumia on jo mainostettu Music Televisionilla ilmestyväksi vuonna 2008. Niin ikään vahvistamattomien huhujen mukaan yhtyeen jäseniä olisi nähty myös edellisten albumien äänityspaikkana toimineessa Vancouverin kaupungissa maaaliskuun alussa.[9]

ACDC Lane -katukyltti Melbournessa
ACDC Lane -katukyltti Melbournessa

[muokkaa] Maailmankiertueita

Suomessa AC/DC on esiintynyt kahdeksan kertaa vuosien varrella. Ensimmäinen esiintyminen oli Helsingin Kulttuuritalolla Let There Be Rock Tourilla vuonna 1977, viimeksi yhtye on esiintynyt suomessa vuonna 2001 Stiff Upper Lip -kiertueella Helsingin Olympiastadionilla.

Konsertit Suomessa

[muokkaa] Jäsenet

[muokkaa] Nykyiset

[muokkaa] Entiset

[muokkaa] Diskografia

[muokkaa] Albumit


[muokkaa] Singlet

Fly on the Wall: Album

[muokkaa] DVD:t

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Putterford, Mark: AC/DC:Shock To The System. Omnibus, 1992. ISBN 0-7119-2823-1. (englanniksi)

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ RIAA - Gold and Platinum: Best Sellers RIAA. Viitattu 14.7.2007. (englanniksi)
  2. ↑ New licensing agreement for Australia and New Zealand commencing June 2006 8. toukokuuta 2006. crabsodyinblue.com. Viitattu 14.7.2007. (englanniksi)
  3. ↑ Paul Mulvey: Back to roots for AC/DC 23. lokakuuta 2003. Sydney Morning Herald. Viitattu 14.7.2007. (englanniksi)
  4. ↑ Jennifer Ordonez: Sony's Newest Boy Band, AC/DC, Took Stage In 1970s 5. joulukuuta 2002. Wall Street Journal. Viitattu 14.7.2007. (englanniksi)
  5. ↑ Richard Jinman: 25 years on, AC/DC fans recall how wild rocker met his end 19. helmikuuta 2005. Guardian.co.uk. Viitattu 5.4.2007. (englanniksi)
  6. ↑ Record Breakers and Trivia: Best-Selling Albums of All Time - Global All-Time Top 20 Albums everyHit.com. Viitattu 19.2.2007. (englanniksi)
  7. ↑ AP: Rock and Roll Hall of Fame open doors to Clash, Police, Costello, AC/DC 11. maaliskuuta 2003. CNN.com. Viitattu 19.2.2007. (englanniksi)
  8. ↑ Billy Johnson Jr.: AC/DC, The Clash, The Police And Others Inducted Into Hall Of Fame 11. maaliskuuta 2003. Yahoo! Music. Viitattu 19.2.2007. (englanniksi)
  9. ↑ AC/DC äänittää uutta levyä Kanadassa 5.3.2008. Iltalehti. Viitattu 30.3.2008.


AC/DC
Brian Johnson • Cliff Williams • Angus Young • Malcolm Young • Phil Rudd
Bon Scott • Dave Evans • Mark Evans • Chris Slade • Simon Wright
Albumit
Studioalbumit: High Voltage (AUS) • T.N.T. • Dirty Deeds Done Dirt Cheap (AUS) • High Voltage • Dirty Deeds Done Dirt Cheap • Let There Be Rock (AUS) • Let There Be Rock • Powerage • Highway to Hell • Back in Black • For Those About to Rock We Salute You • Flick of the Switch • '74 Jailbreak • Fly on the Wall • Who Made Who • Blow Up Your Video • The Razor's Edge • Ballbreaker • Bonfire • Stiff Upper Lip
Konserttitaltioinnit: If You Want Blood • Live • Live: 2 CD Collector's Edition • Live from the Atlantic Studios • Let There Be Rock: The Movie

Luokat: AC/DC | AC/DC:n albumit | AC/DC:n jäsenet

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/AC/DC
Henkilökohtaiset työkalut