AC/DC
Wikipedia
Angus Young ja Bon Scott Ulster Hallissa 1979 |
||||||||||||
| Tiedot | ||||||||||||
| Toiminnassa: | 1973– | |||||||||||
| Tyylisuunta: | rock | |||||||||||
| Tyylilaji: | Hard rock Rock & Roll Blues rock |
|||||||||||
| Kotipaikka: | Sydney, Australia | |||||||||||
| Laulukieli: | Englanti | |||||||||||
| Sivusto: | www.acdcrocks.com | |||||||||||
| Jäsenet | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Entiset jäsenet | ||||||||||||
|
||||||||||||
AC/DC on australialainen hard rock -yhtye. Se tunnetaan soolokitaristi Angus Youngin koulupuvun ohella energisestä esiintymisestään ja tehokkaasta hard rock -soundistaan, joka pohjautuu yksinkertaisiin sointukulkuihin ja voimasointujen käyttöön ilman efektejä.
Pelkästään Yhdysvalloissa AC/DC on myynyt yli 68 miljoonaa albumia.[1] Arviot yhtyeen maailmanlaajuisesta albumimyynnistä vaihtelevat 120–200 miljoonan välillä.[2][3][4] Miltei kolmekymmentäviisi vuotta toiminnassa ollut AC/DC on eräs maailman pitkäikäisimmistä ja suosituimmista hard rock -yhtyeistä.
AC/DC on levyttänyt viisi kappaletta, joita ei ole julkaistu Australian ulkopuolella: "Love Song", "Stick Around" (albumilta High Voltage), "School Days" (albumilta T.N.T.), "R.I.P. (Rock In Peace)" (albumilta Dirty Deeds Done Dirt Cheap) ja "Crabsody In Blue" (albumilta Let There Be Rock).lähde?
Yhtyeen nimi AC/DC on herättänyt keskustelua alusta asti. Eräitä vahvistamattomia tulkintoja ovat muun muassa "Antichrist/Devil's Children" (suom. Antikristus/Paholaisen lapset) tai biseksuaalisuutta kuvaava slangitermi. Logossa oleva salama puoltaisi kuitenkin yleisintä tulkintaa sähkövirtamerkinnästä (AC/DC). Maximum Rock 'N' Roll -kirjan mukaan yhtyeen nimi on kuitenkin otettu suoraan radionauhurin takaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Alkuajat (1973-1978)
Veljekset Angus ja Malcolm Young perustivat AC/DC:n Sydneyssä vuonna 1973. AC/DC tuli suosituksi Australiassa hiteillä "Can I Sit Next to You Girl" ja "Baby, Please Don't Go".
Alun perin molemmat kitaristiveljekset soittivat sooloja, mutta Malcolm jättäytyi myöhemmin komppikitaristiksi ja jätti soolot Angukselle. Vuonna 1974 Bon Scott, jota bändi kaavaili AC/DC:n uudeksi laulajaksi, korvasi Dave Evansia yhden illan ajan. Tämän jälkeen Youngin veljekset päättivät ottaa hänet mukaan pysyvästi. Muutamaa kuukautta myöhemmin ilmestyi AC/DC:n ensimmäinen albumi High Voltage. Yhtyeen seuraava levy T.N.T. sai jo enemmän huomiota, ja yhtye alkoi saada suosiota kotimaansa ulkopuolella siirtyessään vuonna 1976 Lontooseen.
Yhtye julkaisi albuminsa Dirty Deeds Done Dirt Cheap (1976) ja vuotta myöhemmin Let There Be Rock, jonka nimikappale ja "Whole Lotta Rosie" nousivat suuriksi hiteiksi. Albumin jälkeen samana vuonna basistiksi tuli Cliff Williams.
AC/DC julkaisi 1978 albumin Powerage, jolta nousi mm. hitit "Riff Raff" ja "Sin City". Samana vuonna Skotlannin Glasgow'ssa nauhoitettu konsertti julkaistiin livealbumina samana vuonna nimellä If You Want Blood You've Got It, joka sai Isossa-Britanniassa suuria kehuja. Tämä huomattiin Yhdysvalloissa ja yhtyeen maine kasvoi vielä suuremmaksi, Australiassa yhtye oli jo näihin aikoihin noussut legendaksi.
[muokkaa] Suurmenestys ja tragedia (1979-1980)
Vuonna 1979 AC/DC julkaisi albumin Highway To Hell, josta yhtye sai Yhdysvalloissa ensimmäisen kultalevynsä. Albumi oli Bon Scottin aikaisen AC/DCn suurin menestys. Albumin ehkä tunnetuin hitti on sen nimikappale "Highway to Hell", muita suuria hittejä albumilta ovat "Touch Too Much", "Girls Got Rhythm" ja "Shot Down in Flames". Kyseisen levyn nimi osoittautui kuitenkin ikävällä tavalla enteelliseksi Bon Scottille. Yhtyeen viimeinen nauhoitettu esiintyminen Bon Scottin kanssa oli Espanjan televisiossa vain viikkoa ennen Scottin kuolemaa. Taltiointi kyseisestä esiintymisestä on muun muassa yhtyeen Family Jewels-DVD:llä.
[muokkaa] Kuolema ja comeback (1980-1982)
Bon Scott löydettiin 19. helmikuuta 1980 tuttavansa autosta kuolleena Lontoossa. Kuolinsyyksi ilmoitettiin alkoholimyrkytys.[5] Yhtyeen tulevaisuuteen ei uskottu, mutta AC/DC alkoi kuitenkin etsiä uutta laulajaa.
Bon Scott sanoi eläessään, että Brian Johnson on paras laulaja, jonka hän on koskaan tavannut ja Johnsonia pyydettiin liittymään AC/DC:hin. Välittömästi tämän jälkeen yhtye alkoi työstää uutta albumia, Back in Black, jonka nimiraita on omistettu Bon Scottille. Tuosta levystä tuli AC/DCn menestynein julkaisu ja se on myynyt 42 miljoonaa kappaletta, ollen tällä hetkellä maailman toiseksi myydyin äänite.[6] Albumilta poiki suuret hitit "Hell's Bells", "Back in Black", "You Shook Me All Night Long" ja "Rock And Roll Ain't Noise Pollution".
Seuraava albumi For Those About to Rock We Salute You vuonna 1981 myi niin ikään hyvin ja sen nimikappale nousi suureksi hitiksi, muita tärkeitä kappaleita ovat mm. "Let's Get It Up" ja "Evil Walks".
[muokkaa] Maineen lasku (1983-1989)
For Those About to Rock -albumia seurannutta Flick of the Switchiä pidetään hienoisena pettymyksenä, vaikka nimikappaleesta tulikin hitti. Levyn julkaisun jälkeen rumpali Phil Rudd jätti yhtyeen riitojen vuoksi. Vuonna 1986 julkaistu Who Made Who nosti yhtyeen taas listoille. Blow Up Your Video julkaistiin 1988, jonka kappaleet That's the Way I Wanna Rock 'n' Roll ja Heatseeker nousivat hiteiksi. Rumpali Simon Wright lähti yhtyeestä vuonna 1989 ja hänen tilalleen tuli Chris Slade.
[muokkaa] Kolmen soinnun renessanssi (1990-1999)
Yhtye pääsi uudestaan jättimenestykseen Bon Jovin ja KISSin tuottajan, Bruce Fairbairnin, kanssa vuonna 1990 tehdyn The Razor's Edge -albumin myötä, jonka kappaleet "Thunderstruck" ja "Moneytalks" nousivat suuriksi radiohiteiksi. Yhtye oli 28. syyskuuta 1991 pääesiintyjänä Moskovan Tushino-lentokentällä järjestetyssä Monsters of Rock -tapahtumassa, jossa esiintyivät lisäksi Metallica, The Black Crowes, E.S.T ja Pantera. Yleisöä ilmaiskonsertissa oli arviolta puoli miljoonaa.
Vuonna 1991 AC/DC julkaisi Live-nimisen konserttitaltioinnin, jota painettiin yhden sekä kahden CD:n versioina. Myös 21. syyskuuta 1991 Castle Doningtonin festivaaleilla kuvattu konsertti julkaistiin videona ja myöhemmin DVD:nä. Konsertti kuvattiin 22 kameralla.
AC/DC:n single "Big Gun" vuodelta 1993 päätyi Arnold Schwarzeneggerin tähdittämään Last Action Hero -elokuvaan. Elokuva ei menestynyt, mutta single myi hyvin ja sai paljon radiosoittoaikaa.
Vuonna 1994 alkuperäinen rumpali Phil Rudd tuli kuitenkin takaisin AC/DC:hin Chris Sladen tilalle.
Loppusyksystä 1995 ilmestyi Rick Rubinin tuottama albumi Ballbreaker, joka nousi useissa maissa listakärkeen.
Vuonna 1997 AC/DC julkaisi Bonfire-kokoelman, joka sisältää muun muassa livetallenteita Bon Scott -aikakaudelta. Joihinkin Bonfire-bokseihin sisältyy myös albumi Back In Black.
[muokkaa] Uusi levytyssopimus ja Hall of Fame (2000–)
Helmikuussa 2000 AC/DC julkaisi uuden studioalbumin Stiff Upper Lip, jota seurasi pitkä maailmankiertue.
Vuonna 2002 AC/DC teki sopimuksen Sony Musicin kanssa, jonka ansiosta Sony julkaisi "AC/DC Remasters"-sarjassa koko AC/DC:n katalogin uudestaan lisämateriaalein. Kunkin albumin mukana tuli uudelleen painettu lehtinen höystettynä harvinaisilla valokuvilla ja triviatiedolla.
AC/DC nimettiin Rock and Roll Hall of Famen jäseneksi maaliskuussa 2003. Seremonian yhteydessä yhtye esitti kappaleet "Highway to Hell" ja "You Shook Me All Night Long". Juontaja Steven Tyler liittyi esitykseen mukaan. Hän kuvaili seremoniassa yhtyeen voimasointujen mestarillista käyttöä "Australian ukkoseksi, joka saa aikaan toiseksi voimakkaimman virtauksen ihmisen kehossa".[7]
Kiitospuheessa vokalisti Brian Johnson siteerasi vuoden 1977 kappaletta "Let There Be Rock":
»"In the beginning, back in 1955, man didn't know about the rock 'n roll show and all that jive. The white man had the schmaltz, the black man had the blues, but no one knew what they was gonna do but Tchaikovsky had the news, he said: 'let there be rock'." Bon Scott wrote that. And it's a real privilege to accept these awards tonight.»
([8])
Vuoden 2006 alusta lähtien AC/DC on työskennellyt uuden materiaalin parissa, mutta seuraavan albumin julkaisuajankohta ei ole vielä varmuudella tiedossa. AC/DC:ltä ilmestyi syksyllä 2007 tupla-DVD, jonka toisella levyllä on materiaalia Bon Scottin ajoilta ja toisella Brian Johnsonin aikakaudelta. Uuden studioalbumin ilmestymisajankohtaa ei ole vielä vahvistanut yhtye itse, eikä levy-yhtiö EMI, mutta albumia on jo mainostettu Music Televisionilla ilmestyväksi vuonna 2008. Niin ikään vahvistamattomien huhujen mukaan yhtyeen jäseniä olisi nähty myös edellisten albumien äänityspaikkana toimineessa Vancouverin kaupungissa maaaliskuun alussa.[9]
[muokkaa] Maailmankiertueita
Suomessa AC/DC on esiintynyt kahdeksan kertaa vuosien varrella. Ensimmäinen esiintyminen oli Helsingin Kulttuuritalolla Let There Be Rock Tourilla vuonna 1977, viimeksi yhtye on esiintynyt suomessa vuonna 2001 Stiff Upper Lip -kiertueella Helsingin Olympiastadionilla.
Konsertit Suomessa
- 1977 Helsingin Kulttuuritalo - Let There Be Rock Tour
- 1986 Helsingin Jäähalli - Fly On The Wall Tour
- 1988 Helsingin Jäähalli - Blow Up Your Video Tour
- 1991 Helsingin Jäähalli - The Razors Edge Tour
- 1996 Helsingin Jäähalli - Ballbreaker Tour
- 2000 Hartwall Arena Helsinki - Stiff Upper Lip Tour
- 2000 Elysé Arena Turku - Stiff Upper Lip Tour
- 2001 Helsingin Olympiastadion - Stiff Upper Lip Tour
[muokkaa] Jäsenet
[muokkaa] Nykyiset
- Angus Young (soolokitara) 1973-
- Malcolm Young (rytmikitara) 1973-
- Brian Johnson (laulu) 1980-
- Phil Rudd (rummut) 1973-1983, 1994-
- Cliff Williams (basso) 1977-
[muokkaa] Entiset
- Dave Evans (laulu) 1973-1974
- Bon Scott (laulu) 1974-1980
- Mark Evans (basso) 1975-1977
- Simon Wright (rummut) 1984-1989
- Chris Slade (rummut) 1989-1994
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Albumit
- High Voltage (helmikuu 1975) (Australia)
- T.N.T. (joulukuu 1975) (Australia)
- High Voltage (huhtikuu 1976)
- Dirty Deeds Done Dirt Cheep (syyskuu 1976)
- Dirty Deeds Done Dirt Cheap (marraskuu 1976)
- Let There Be Rock (maaliskuu 1977)
- Let There Be Rock (kesäkuu 1977)
- Powerage (toukokuu 1978) (Australia)
- Powerage (toukokuu 1978) UK & Eurooppa
- If You Want Blood You've Got It (lokakuu 1978); live
- Highway to Hell (heinäkuu 1979)
- Back in Black (heinäkuu 1980)
- For Those About to Rock We Salute You (marraskuu 1981)
- Flick of the Switch (elokuu 1983)
- '74 Jailbreak (lokakuu 1984) (yksi kappale Dirty Deeds Done Dirt Cheapin australialaisesta versiosta ja neljä kappaletta australialaisesta High Voltagesta)
- Fly on the Wall (kesäkuu 1985)
- Who Made Who (toukokuu 1986)
- Blow Up Your Video (tammikuu 1988)
- The Razor's Edge (syyskuu 1990)
- Live (lokakuu 1992)
- Live: 2 CD Collector's Edition (lokakuu 1992)
- Ballbreaker (syyskuu 1995)
- Bonfire (marraskuu 1997)
- Stiff Upper Lip (helmikuu 2000) (Special Tour Edition 2001)
- TBA (2008)
[muokkaa] Singlet
- 1974 Baby, Please Don't Go (AUS)
- 1974 Rockin in the Parlour / Show Business / Can I Sit Next to You Girl (AUS)
- 1975 It's a Long Way to the Top (If You Wanna Rock 'n' Roll) / Can I Sit Next to You Girl
- 1975 High Voltage / Show Business (AUS)
- 1975 High Voltage
- 1975 T.N.T.
- 1976 Jailbreak / Show Business (AUS)
- 1977 Dirty Deeds Done Dirt Cheap
- 1977 Love at First Feel
- 1977 Dog Eat Dog
- 1977 Let There Be Rock
- 1978 Whole Lotta Rosie
- 1978 Rock N' Roll Damnation
- 1979 Highway to Hell
- 1979 Girls Got Rhythm
- 1980 Touch Too Much
- 1980 You Shook Me All Night Long
- 1981 Back in Black
- 1981 Rock and Roll Ain't Noise Pollution
- 1981 Big Balls (USA)
- 1981 Dirty Deeds Done Dirt Cheap (USA)
- 1982 Let's Get It Up
- 1982 For Those About To Rock (We Salute You)
- 1982 Put The Finger On You
- 1983 Guns For Hire
- 1983 Nervous Shakedown
- 1983 Flick Of The Switch
- 1985 Danger
Fly on the Wall: Album
- 1985 Sink The Pink
- 1986 Shake Your Foundations
- 1986 Who Made Who
- 1988 Heatseeker
- 1988 That's The Way I Wanna Rock'n'Roll
- 1990 Thunderstruck
- 1990 Moneytalks
- 1991 Are You Ready
- 1992 Highway To Hell (live)
- 1993 Dirty Deeds Done Dirt Cheap (live)
- 1993 Big Gun
- 1995 Hard as a Rock
- 1996 Hail Caesar
- 1996 Cover You In Oil
- 1997 Dirty Eyes
- 2000 Stiff Upper Lip
- 2000 Safe In New York City
- 2001 Satellite Blues
[muokkaa] DVD:t
- Let There Be Rock
- Live at Donington (1991)
- No Bull (1996)
- Stiff Upper Lip (2001)
- Toronto Rocks (2003)
- Family Jewels (2005)
- Rough and tough(2006)
- Plug Me In (2007)
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Murray Engleheart ja Arnaud Durieux: AC/DC:Maximum Rock & Roll. Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21005-4.
- Putterford, Mark: AC/DC:Shock To The System. Omnibus, 1992. ISBN 0-7119-2823-1. (englanniksi)
[muokkaa] Lähteet
- ↑ RIAA - Gold and Platinum: Best Sellers RIAA. Viitattu 14.7.2007. (englanniksi)
- ↑ New licensing agreement for Australia and New Zealand commencing June 2006 8. toukokuuta 2006. crabsodyinblue.com. Viitattu 14.7.2007. (englanniksi)
- ↑ Paul Mulvey: Back to roots for AC/DC 23. lokakuuta 2003. Sydney Morning Herald. Viitattu 14.7.2007. (englanniksi)
- ↑ Jennifer Ordonez: Sony's Newest Boy Band, AC/DC, Took Stage In 1970s 5. joulukuuta 2002. Wall Street Journal. Viitattu 14.7.2007. (englanniksi)
- ↑ Richard Jinman: 25 years on, AC/DC fans recall how wild rocker met his end 19. helmikuuta 2005. Guardian.co.uk. Viitattu 5.4.2007. (englanniksi)
- ↑ Record Breakers and Trivia: Best-Selling Albums of All Time - Global All-Time Top 20 Albums everyHit.com. Viitattu 19.2.2007. (englanniksi)
- ↑ AP: Rock and Roll Hall of Fame open doors to Clash, Police, Costello, AC/DC 11. maaliskuuta 2003. CNN.com. Viitattu 19.2.2007. (englanniksi)
- ↑ Billy Johnson Jr.: AC/DC, The Clash, The Police And Others Inducted Into Hall Of Fame 11. maaliskuuta 2003. Yahoo! Music. Viitattu 19.2.2007. (englanniksi)
- ↑ AC/DC äänittää uutta levyä Kanadassa 5.3.2008. Iltalehti. Viitattu 30.3.2008.
| AC/DC |
| Brian Johnson • Cliff Williams • Angus Young • Malcolm Young • Phil Rudd |
| Bon Scott • Dave Evans • Mark Evans • Chris Slade • Simon Wright |
| Albumit |
| Studioalbumit: High Voltage (AUS) • T.N.T. • Dirty Deeds Done Dirt Cheap (AUS) • High Voltage • Dirty Deeds Done Dirt Cheap • Let There Be Rock (AUS) • Let There Be Rock • Powerage • Highway to Hell • Back in Black • For Those About to Rock We Salute You • Flick of the Switch • '74 Jailbreak • Fly on the Wall • Who Made Who • Blow Up Your Video • The Razor's Edge • Ballbreaker • Bonfire • Stiff Upper Lip |
| Konserttitaltioinnit: If You Want Blood • Live • Live: 2 CD Collector's Edition • Live from the Atlantic Studios • Let There Be Rock: The Movie
Luokat: AC/DC | AC/DC:n albumit | AC/DC:n jäsenet |

