Bon Jovi

Bon Jovi Montrealissa vuoden 2007 marraskuussa.
Tiedot
Toiminnassa:	1983–
Tyylisuunta:	rock
Tyylilaji:	Rock, hard rock, glam metal, country rock
Kotipaikka:	New Jersey, Yhdysvallat
Laulukieli:	englanti
Sivusto:	www.bonjovi.com
Jäsenet
Jon Bon Jovi laulu Richie Sambora kitara David Bryan kosketinsoittimet Tico Torres rummut
Entiset jäsenet
Alec John Such basso (1983–1994)
Levy-yhtiöt
Island Records 2000- Mercury Records 1984-2000

Bon Jovi on vuonna 1983 New Jerseyssä perustettu yhdysvaltalainen hard rock -yhtye. Yhtye henkilöityy useimmiten sen keulakuvaan, laulaja Jon Bon Joviin. Yhtyeen nykyiseen kokoonpanoon kuuluvat hänen lisäkseen kitaristi Richie Sambora, kosketinsoittaja David Bryan, rumpali Tico Torres ja bassokitaristi Hugh McDonald, joka ei kuitenkaan ole virallisesti yhtyeen jäsen. Yhtyeen kokoonpano on pysynyt samana lähes koko sen olemassaolon ajan, lukuun ottamatta Hugh McDonaldin korvaaman, alkuperäisen bassokitaristin Alec John Suchin lähtöä yhtyeestä vuonna 1994.

Bon Jovi tuli 1980-luvun puolivaiheilla tunnetuksi kirjoittamistaan rockin "tunnuskappaleista". Vaikka yhtyeen debyyttialbumin, Bon Jovin singlejulkaisu Runaway saavutti jo paljon suosiota, yhtyeen läpimurto tapahtui vasta vuonna 1986 julkaistulla hittialbumilla Slippery When Wet. Albumin julkaisun jälkeen yhtye nousi yhdeksi 80-luvun suurimmista sensaatioista, mutta jättäytyi tauolle vuonna 1990. Yhtye palasi kuitenkin parrasvaloihin vuonna 1992. Yhdysvalloissa yhtyeen suosio oli päässyt kuitenkin hiipumaan jo hieman, kun taas Euroopassa mentiin vastakkaiseen suuntaan ja suosio oli jopa kasvanut entisestään. 90-luvun aikana yhtye julkaisi kuitenkin ainoastaan kaksi studioalbumia. 2000-luvun alussa yhtye teki näyttävän paluun Crush-albumilla ja megahitillä It's My Life. Vuosituhannen vaihteen jälkeen yhtye tuli tunnetuksi myös siitä, että osasi käyttää kappaleissaan erilaisia tyylisuuntia. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan pitää vuonna 2007 julkaistua kantrirockin tyylisuuntaa edustavaa albumia Lost Highway. Yhtyeen uusin studioalbumi, The Circle julkaistiin 10. marraskuuta 2009.

Yhtye on uransa aikana julkaissut 11 studioalbumia, 3 kokoelma-albumia sekä 1 livealbumin ja boksin. Yhtye on myynyt maailmanlaajuisesti yli 130 miljoonaa albumia. Lisäksi yhtye on soittanut yli 2 600 konserttia 50 eri maassa yli 34 miljoonalle fanille. Vuonna 2010 yhtye oli myös ehdolla pääsystä Rock and Roll Hall of Fameen, muttei onnistunut tavoitteessa.

Historia

Aika ennen Bon Jovia

Jon Bon Jovi (oik. John Francis Bongiovi) aloitti pianon ja kitaransoiton 13-vuotiaana vuonna 1975 ensimmäisen yhtyeensä, Razen kanssa. 16-vuotiaana hän tutustui David Bryaniin, jonka kanssa hän perusti kahdentoista soittajan muodostaman, covereita soittavan yhtyeen, American City Expresswayn, joka kuitenkin jäi puolen vuoden mittaiseksi projektiksi. Tämän jälkeen hän perusti oman yhtyeensä, John Bongiovi and the Wild Ones, joka soitteli useilla klubeille New Jerseyn alueella lämmittelyesiintyjänä.

Vuoden 1982 puolivälissä koulunkäynnin loppuun saattanut, osa-aikaisena työntekijänä naisten kenkäkaupassa ollut Jon päätti lopettaa nykyisissä työtehtävissään ja siirtyi siivoojaksi Power Station-studiolle, jossa hänen serkkunsa Tony Bongiovi oli osaomistajana. Palkkana Jon sai äänittää omia sävellyksiään ja käyttää studion laitteistoa. Hän äänitti lukuisia demonauhoja, mutta yksikään levy-yhtiö ei ollut kiinnostunut nuoren studion siivoojan nauhoittamista demoista.

Tuohon aikaan Jon kirjoitti myös Runawayn. Hänet päästettiin lopulta paikallisen dj:n, John Lassmanin puheille. Lassman suostuisi soittamaan kappaletta, mikäli se saataisiin nauhoitettua tulevaksi päiväksi. Jon kasasi väliaikaisen kokoonpanon, johon kuuluivat hänen lisäkseen bassokitaristi Hugh McDonald, kosketinsoittaja Roy Bittan, rumpali Frankie LaRocka ja kitaristi Tim Pierce. Tämä kokoonpano nauhoitti kappaleen soitettavaksi kolmessa tunnissa.

Kappale alkoi saada soittoaikaa myös New Yorkissa, ja pian myös pienemmän radioasemat alkoivat soittaa kappaletta. Pian Jon otti yhteyden vanhaan soittokaveriinsa David Bryaniin, ja kysyi, olisiko tämä kiinnostunut liittymään hänen yhtyeeseensä. Bryanin liittymisen jälkeen myös bassokitaristi Alec John Such ja rumpali Tico Torres liittyivät yhtyeeseen. Kitaristiksi valittiin Dave Sabo, joka asui tuolloin Jonin naapurissa. Richie Sambora kuitenkin korvasi Sabon varsin pian. Sabo perusti myöhemmin oman yhtyeensä, Skid Rowin (jonka perustamisessa Jon Bon Jovi auttoi vastapalvelukseksi "Runawayn" levyttämisestä). Ennen liittymistään yhtyeeseen Sambora oli kiertänyt mm. Joe Cockerin kanssa ja ollut ehdolla Kiss-yhtyeen kitaristiksi. Bon Jovi oli saanut ensimmäisen kiinteän kokoonpanonsa.

Varhaiset vuodet (1984-1985)

Eräänä iltana, jolloin Bon Jovin oli määrä esiintyä paikallisella klubilla, yhtye herätti paikallisen musiikkialan ammattilaisen, Derek Shulmanin kiinnostuksen. Shulman sai suostuteltua Mercury Recordsin yhteistyöhön Bon Jovin kanssa. Yhtyeeltä puuttui kuitenkin nimi. Eräs Mercury Recordsin työntekijä ehdotti, että yhtye nimeäisi itsensä Bon Joviksi Van Halenin tapaan. Aluksi yhtye oli epävarma nimestä, mutta muutaman vuoden kuluttua yhtyeen nimi olisi jokaisen musiikkifanin huulilla.

Uuden managerinsa, Doc McGheen avustuksella yhtye pääsi nauhoittamaan debyyttialbumiaan. Bon Jovi-nimen saanut debyyttialbumi julkaistiin 21. tammikuuta 1984. Albumilta julkaistiin kaksi singleä; Runaway ja She Don’t Know Me. Lisäksi Japanissa julkaistiin myös kolmas single, Burning For Love. She Don’t Know Me on myös Bon Jovin historian ainoa kappale, jonka kirjoittamiseen Jon Bon Jovi ei ole osallistunut.

Kesällä 1984 yhtye kiersi Scorpionsin ja Kissin lämmittelijänä ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Lisäksi yhtye esiintyi Japanissa herättäen suurta kiinnostusta. Samana vuonna yhtyeen debyyttialbumi myi kultaa Japanissa, ja ylsi samaan suoritukseen vuotta myöhemmin Yhdysvalloissa.

20. huhtikuuta 1985 Bon Jovi julkaisi toisen albuminsa, 7800° Fahrenheitin. Albumin nimi viittasi lämpötilaan, jossa kivi nesteytyy. Levyltä julkaistiin kolme singleä; Only Lonely, Silent Night sekä pienoiseksi hitiksi noussut In And Out Of Love. Albumi oli ilmestymisviikollaan Billboard 200-listan sijalla 37 ja saavutti kultalevyn myyntirajan kotimaassaan ja Japanissa, jossa Bon Jovin suosio oli kasvanut entisestään.

Hittialbumit ja supersuosio (1986-1990)

Huhtikuussa 1986 yhtye muutti väliaikaisesti Vancouveriin nauhoittamaan kolmatta studioalbumiaan. Puoli vuotta kestänyt studiosessio tuotti pian tulosta, kun 18. elokuuta 1986 julkaistu, supersuosion saavuttanut studioalbumi Slippery When Wet ilmestyi kauppojen hyllyihin. Albumilta julkaistiin neljä singleä, joista kaikki sijoittuivat listoilla kymmenen parhaan joukkoon. Megahittejä säveltänyt hittitrio Jon Bon Jovi, Richie Sambora ja Desmond Child ovat jatkaneet sävellysyhteistyötään nykypäivään asti.

Melodisen voiman ohella Slipperyn When Wetin menestystä selittää yhtyeen erinomainen soveltuvuus Music Televisioniin, joka pyöritti Slippery When Wetin singlejen videoita lähes tauotta ja levitti sanaa nopeasti. You Give Love A Bad Name, Never Say Goodbye, Wanted Dead Or Alive ja Livin' on a Prayer -kappaleista tehdyt musiikkivideot kuvattiin aidoissa konserttitilanteissa, ja niistä ilmeni yhtyeen energinen ja iloinen lavaolemus. Nopean menestyksen taustalla on huomattava myös erityisesti Jon Bon Jovin komea ulkonäkö, joka vetosi naispuoleiseen yleisöön.

Slippery When Wetiä seurasi massiivinen maailmankiertue, jonka nostattama hysteria muistutti ainakin Pohjois-Amerikassa The Beatlesin aikaansaamaa mediakohua 60-luvun alussa.

Slippery When Wetin menestyksen jälkeen yhtye palasi suoraan kiertueelta studioon ja äänitti albumin seuraajan, New Jerseyn vuonna 1988. Levyllä oli suuri merkitys yhtyeen uran kannalta, koska edellisen albuminsa jälkeen yhtyeen oli aika todistaa Bon Jovin pysyvämpi maine rockmaailman huipulla. Jon Bon Jovilla ja Richie Samboralla oli suuret paineet toistaa edellisen hittialbuminsa menestys. Uutta materiaalia syntyi niin paljon, että yhtye harkitsi jopa tupla-albumin julkaisemista. Levy-yhtiö kuitenkin päätyi yhden levyn julkaisuun peläten, ettei uusi albumi täyttäisi toivottuja myyntivaatimuksia ja tuottaisi samankaltaista voittoa kuten edeltäjänsä . New Jersey myi lähes yhtä hyvin kuin edeltäjänsä ja lujitti Bon Jovin maineen rockmaailman kiintotähtenä. Desmond Childin kanssa kirjoitettiin jälleen useita lauluja, joista asenteellisesti ja musiikillisesti lähimpänä Slippery When Wetiä ollut Bad Medicine onnistui parhaiten tehtävässään toistaa edellisten hittisinglejen menestys. Bad Medicine oli levyn ensimmäinen single, ja tarttuvan kertosäkeensä siivittämänä se nousi Yhdysvaltain singlelistan kärkeen. Sittemmin siitä on tullut eräs Bon Jovin rakastetuimmista klassikoista Slippery When Wetin hittien ohella. Yhtyeen valtavasta suosiosta 80-luvun lopulla kertoo, että kaikki levyltä julkaistut singlet nousivat Top 10:neen Yhdysvalloissa (Bad Medicine, Born To Be My Baby, I’ll Be There For You, Lay Your Hands On Me ja Living In Sin). I´ll Be There For You oli ensimmäinen listaykköseksi päässyt Bon Joviin kappale, jossa ei ollut mukana yhtyeen ulkopuolista kirjoitusapua. Menestys ei kuitenkaan ollut täysin samaa luokkaa kuin parin vuoden takaisen huuman aikana. Tälle oli useita syitä: uudella levyllä Bon Jovin linja oli selvästi aiempaa lähempänä keskitien rockia kuin Slippery When Wetin korkealta laulettu, dramaattisempi hard rock. Viittaukset Bruce Springsteeniin alkoivat olla ilmeisiä, ja kohderyhmä oli laajenemassa teini-ikäisistä ylöspäin. Rockmaailma oli jo muuttumassa kohti 90-lukua ja 80-lukulainen, Bon Joville ominainen romanttinen ja melodinen rock oli alkanut hiipua pois muodista. Samaan aikaan katu-uskottavamaksi tulkittu Guns N' Roses oli noussut maailmanmaineeseen verottaen osaltaan Bon Jovin monopoliasemaa rockmaailman huipulla. New Jerseytä seurannut maailmankiertue oli menestyksekäs, mutta pitkä ja raskas. Se johti yhtyeen jäsenten tarpeeseen laittaa Bon Jovi määrittämättömäksi ajaksi tauolle.

Bon Jovin ollessa tauolla yhtyeen jäsenet keskittyivät rauhassa omiin projekteihinsa. Jon julkaisi oman soololevynsä, Blaze Of Gloryn, joka oli myös soundtrack elokuvaan "Nuoret sankarit 2". Myös Richie keskittyi omaan soololevyynsä, Stranger In This Towniin. David sävelsi pääasiassa musiikkia elokuviin oman sooloalbuminsa, The Netherworldin ohella. Tico keskittyi pääasiassa maalaamiseen ja Alec kulutti vapaa-aikansa moottoripyörien parissa, ja loukkasi myös kätensä harrastuksensa parissa. Tämän seurauksena hän joutui opettelemaan uuden soittotavan.

Esiintymislavoille palaaminen (1992-1999)

Yhtye palasi parrasvaloihin vuonna 1992 julkaistessaan viidennen pitkäsoittonsa, Keep the Faithin. Kahden vuoden tauon aikana grunge oli kuitenkin alkanut saada jalansijaa musiikkialalla ja Bon Jovin tapaiset 80-luvun ”tukkabändit” pysyivät pinnalla vain muuttamalla tyyliään aikuisempaan suuntaan.

Vuonna 1994 yhtye julkaisi kokoelmalevyn Cross Road, joka sisälsi vanhojen hittien lisäksi kaksi uutta kappaletta: Always ja Someday I'll Be Saturday Night. Cross Roadia myytiin Suomessa yli 120 000 kappaletta, ja se on kaikkien aikojen kolmanneksi eniten myydyin ulkomaalainen äänite Suomessa.

Ennen uuden albumin julkaisua bassokitaristi Alec John Such jätti yhtyeen ja on tämän jälkeen viettänyt hiljaiseloa. Tilalle pestattiin Jonin hyvä ystävä Hugh McDonald, joka soitti bassoa jo yhtyeen ensimmäisessä nauhoitussessiossa. 1995 yhtye julkaisi uuden studioalbuminsa. These Days-nimen saanut albumi tuotti muutaman radiosoittoa saaneen kappaleen ja yhden listahitin. Monien fanien mielestä tämä albumi oli Bon Jovin viimeinen onnistunut albumi. Kiertueen jälkeen yhtye päätti pitää taukoa konsertoinnista.

Vuoden 1996 alussa yhtye piti kiertuetaukoa ja Jon Bon Jovi keskittyi näyttelemiseen esittäen pääosaa elokuvassa The Leading Man - petoksen näyttämö. Kiertue jatkui toukokuussa viidellä Japanin konsertilla, joiden jälkeen yhtye suuntasi Eurooppaan viimeistelemään pitkän kiertueen. Yhtyeen pitkä maailmankiertue päättyi Helsingin Olympiastadionille 19. heinäkuuta.

Vuonna 1997 Jon Bon Jovi julkaisi toisen sooloalbuminsa nimeltään Destination Anywhere. Levy oli jotain täysin muuta kuin mitä oltiin totuttu kuulemaan. Levy menestyi listoilla vain kohtalaisesti, mutta Jon sai jalansijaa toisenlaisissa musiikkipiireissä

Seuraavana vuonna myös Richie Sambora julkaisi oman toisen soololevynsä Undiscovered Soul. Levy oli hieman rock-henkisempi kuin edeltäjänsä, joka oli pääasiassa blues-tyyppistä

Pitkän tauon aikana yhtyeen jäsenet keskittyivät jälleen kaikki omiin projekteihinsa. David Bryan julkaisi toisen soololevynsä ja kirjoitti musikaaleja. Tico Torres keskittyi jälleen kerran maalaamiseen, ja lanseerasi oman lastenvaate-mallistonsa "Rock Star Baby".

Uusi vuosituhat

Bon Jovi palasi parrasvaloihin vuoden 2000 albumilla Crush. Muutos These Days -levyn tyyliin nähden oli suuri: Varttuneempi, hillitympi ja romanttisempi linja sai väistyä aiemman, radioystävällisen stadionrockin tieltä. Jon Bon Jovi ja Richie Sambora käyttivät Crushilla selkeästi aiempaa enemmän yhtyeen ulkopuolista laulunkirjoitusapua. Jo 80-luvulla hittisäveltäjä Desmond Childin kanssa kehitetty laulunkirjoitustyyli kulminoitui useilla levyn rocklauluilla kuten It´s My Life tai One Wild Night. Iskevä ja melodisella kertosäkeellä varustettu It´s My Life (joka oli tosin kirjoitettu Britney Spearsillekin säveltäneen Max Martinin kanssa) oli tyylipuhdas Bon Jovi -laulu, joka osoittautui erääksi yhtyeen uran menestyneimmistä singleistä. 80-luvun lopun jättihitti Livin' On A Prayerin vaikutus kuuluu selvästi niin sävellyksessä kuin sovituksessakin. Levyn muut singlet Say It Isn’t So ja Thank You For Loving Me eivät nousseet suuriksi hiteiksi. Seuraavana vuonna julkaistiin live-levy One Wild Night 1985-2001, jonka kaupallinen menestys jäi vaatimattomaksi. Bon Jovi -fanien pitkään toivoma livealbumi osoittautui keskeneräiseksi ja varsin rajatuksi näkemykseksi Bon Jovin siihenastisesta urasta. 80-luvun äänityksiä on mukana hyvin niukasti.

Syksyllä 2002 julkaistiin albumi Bounce, jonka teemana olivat esimerkiksi Syyskuun 11. päivän iskut. Laulunkirjoitusapua oli saatu Desmond Childin lisäksi Andreas Carlssonilta ja Billy Falconilta. "Bouncen" ensimmäinen ja vaatimattomasti menestynyt single oli Everyday. Muita levyn singlejä olivat Misunderstood ja All About Lovin' You. 2003 julkaistiin albumi This Left Feels Right, joka sisälsi uudelleen sovitetut versiot monista yhtyeen hiteistä.

Vuonna 2004 julkaistiin yhtyeen 20-vuotista taivalta juhlistava 100,000,000 Bon Jovi Fans Can't Be Wrong-boksi, joka sisälsi arkistoista kaivettuja, ennenjulkaisemattomia kappaleita yhtyeen koko uran ajalta. Suurimmaksi osaksi demoversioista koostuva boksi sisältää neljä levyä ja yhden DVD:n.

Syyskuussa 2005 julkaistiin uusi studioalbumi Have a Nice Day, jonka ensimmäinen single on albumin nimikappale. Levy oli selkeätä paluuta Bon Jovin aiempaan stadionrock -tyyliin melodisiin, korkealla kulkeviin kertosäkeineen. Albumille yhtye hankki tuottajaksi John Shanksin, joka toi merkittävää ulkopuolista näkökulmaa Bon Jovi -kaavaan ja jonka kanssa Jon Bon Jovi ja Richie Sambora myös kirjoittivat useita levyn lauluista. Lisäksi yhteistyö Desmond Childin kanssa jatkui.

19. kesäkuuta 2007 yhtye julkaisi uuden studioalbuminsa Lost Highway. Ainakin osittain edellisen levyn Who Says You Can´t Go Home-singlen menestyksen innoittamana Nashvillessa äänitetty Lost Highway sisältää countryvaikutteita, joskaan kovin suuresta muutoksesta perinteiseen Bon Jovin rocktyyliin nähden ei ole kyse. Levy on sävelletty ja tuotettu yhteistyössä John Shanksin ja Desmond Childin kanssa, joskin sävellysapua on saatu myös muilta tahoilta. Jon Bon Jovin mukaan omaelämäkerrallinen nimikappale "Lost Highway" on eräs yhtyeen uran merkityksellisimmistä lauluista. Heti ilmestyttyään albumi nousi Yhdysvaltain Billboard-albumilistan kärkeen. Saavutus oli Bon Joville ensimmäinen sitten vuoden 1988. Yhtye aloitti sittemmin laajalle ulottuvan Lost Highway -maailmankiertueen. Bon Jovi esiintyi Helsingin Olympiastadionilla kesäkuun 16. päivä 2008. Loppuunmyytyä konserttia oli todistamassa yli 43 000 katsojaa.

Bon Jovi oli luvannut levy-yhtiölleen ennen Lost Highwayn julkaisemista tekevänsä lähitulevaisuudessa kokoelma-albumin. Jon ja Richie aloittivat kappaleiden säveltämisen tätä levyä varten, mutta inspiroituivat kirjoittamaan kokonaisen albumin. The Circle julkaistiin 10. marraskuuta 2009. Sen singlet olivat We weren't born to follow, Superman tonight sekä When we were beautiful. Levy nousi listaykköseksi muun muassa Isossa-Britanniassa, Japanissa, Kanadassa ja Saksassa. Albumin deluxe-versio sisälsi lisäksi dokumenttielokuvan When we were beautiful, joka seuraa bändiä vuoden 2008 Lost Highway -kiertueella. Yhtye julkaisi myös samannimisen kirjan, joka sisältää bändin jäsenten ajatuksia pitkältä taipaleelta Bon Jovin kanssa.

Helmikuussa 2010 Bon Jovi lähti kiertueelle. Kesken pitkän kiertueen yhtye julkaisi kauan odotetun kokoelmalevynsä, Greatest Hitsin, joka sisältää tuttujen hittien lisäksi neljä uutta kappaletta. Kiertue jatkui tämän jälkeen Greatest Hits -kiertueena, joka ulottui myös Suomeen 17.6.2011. Kiertue jatkui heinäkuun 2011 loppuun, ja Bon Jovi on ilmoittanut jäävänsä kiertueen jälkeen tauolle pariksi vuodeksi.

Jäsenet

Nykyinen kokoonpano (1994-)

• Jon Bon Jovi - laulu (1983-)
• Richie Sambora - kitara (1983-)
• David Bryan - koskettimet (1983-)
• Tico Torres - rummut (1983-)

Entiset jäsenet

• Alec John Such - bassokitara (1983-1994)
• Dave Sabo - kitara (1983)

Diskografia

Studioalbumit

• Bon Jovi (1984)
• 7800° Fahrenheit (1985)
• Slippery When Wet (1986)
• New Jersey (1988)
• Keep the Faith (1992)
• These Days (1995)
• Crush (2000)
• Bounce (2002)
• Have a Nice Day (2005)
• Lost Highway (2007)
• The Circle (2009)

Kokoelma-albumit

• Cross Road (1994)
• Tokyo Road: Best Of Bon Jovi (2001)
• This Left Feels Right (2003)
• 100,000,000 Bon Jovi Fans Can't Be Wrong (2004)
• Greatest Hits (2010)

Livealbumit

• One Wild Night Live 1985-2001 (2001)

Aiheesta muualla

• Bon Jovin viralliset kotisivut
• Virallinen fan club: Backstage with Jon Bon Jovi
• David Bryanin viralliset sivut
• Tico Torresin viralliset sivut
• Bon Jovi: Lost Highway
• YLE Elävä arkisto: Bon Jovi Rockstop-haastattelussa