Bon Jovi

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tiedot
Toiminnassa: 1983–
Tyylisuunta: rock
Tyylilaji: Hard rock
Hair metal
AOR
Kotipaikka: New Jersey, Yhdysvallat
Laulukieli: englanti
Sivusto: www.bonjovi.com
Jäsenet
Jon Bon Jovi laulu, kitara
Richie Sambora kitara
David Bryan kosketinsoittimet
Tico Torres rummut
Entiset jäsenet
Alec John Such basso (1983–1994)
Levy-yhtiöt
Island Records  
Laulaja Jon Bon Jovi ja kitaristi Richie Sambora
Laulaja Jon Bon Jovi ja kitaristi Richie Sambora

Bon Jovi on New Jerseystä kotoisin oleva, vuonna 1983 perustettu rockyhtye. Bon Jovin jäsenet ovat laulaja ja kitaristi Jon Bon Jovi, kitaristi Richie Sambora, rumpali Tico Torres sekä kosketinsoittaja David Bryan. Alkuperäinen basisti Alec John Such erosi/erotettiin yhtyeestä vuonna 1994. Sen jälkeen otetuissa kuvissa näkyy neljän hengen yhtye, vaikka keikoilla bassoa soittaa Hugh McDonald, joka on Jonin pitkäaikainen ystävä. Hän myös soitti bassoa yhtyeen ensimmäisessä hitissä "Runawayssa". Tietyllä tavalla ympyrä on siis sulkeutunut.

Sisällysluettelo

[muokkaa] 1983–1985

John Francis Bongiovi, joka tunnetaan nykyään nimellä Jon Bon Jovi, kokosi Bon Jovin vuonna 1983. Johnin studiomuusikoiden (joihin kuului mm. myöhemmin Skid Rown perustanut Dave Sabo) kanssa levyttämä "Runaway" nousi uusien artistien kokoelmalevyltä radiohitiksi. John tarvitsi ympärilleen yhtyeen ja alkoi kasata muusikoita sitä varten. Hän sai mukaansa vanhan ystävänsä, kosketinsoittaja David Bryan Rashbaumin, rumpali Hector "Tico" Torresin ja basisti Alec John Suchin sekä erään konsertin jälkeen kitaristi Richie Samboran.

Mercury Recordsin julkaistessa yhtyeen ensimmäisen levyn John Bongiovin nimi vaihdettiin Jon Bon Joviksi. Helmikuussa 1984 julkaistiin ensimmäinen albumi Bon Jovi, joka sisälsi hitin "Runaway". Levyltä ilmestyi myös toinen single, "She Don't know Me" joka ei kuitenkaan yltänyt ensisinglen suosioon. Bon Jovin suosio kasvoi myös live-esiintymistensä ansioista. Seuraava levy 7800° Fahrenheit oli kassamenestys ja siltä julkaistiin singlet "Only Lonely", "In And Out Of Love", "Silent Night" sekä "The Hardest Part Is The Night". Levyllä ei kuitenkaan ollut yhtään varsinaista hittiä.

[muokkaa] 1986–1991

Yhtyeen laulaja Jon Bon Jovi
Yhtyeen laulaja Jon Bon Jovi

Vuonna 1986 julkaistiin varsinainen läpimurtolevy Slippery When Wet, jolta julkaistiin useita top 10 -singlejä. Levy nosti yhtyeen nopeasti rockin supertähtien joukkoon ja maailman huipulle. Ennennäkemättömälle menestykselle oli useita syitä. Tärkeä tekijä levyn menestyksen taustalla oli hittisäveltäjä Desmond Childin kanssa tehty yhteistyö. Aiemmin mm. Kissin ja Bonnie Tylerin kanssa säveltänyt Child muokkasi Bon Jovi -tyyliä radioystävällisemmäksi mahtipontisine ja melodisine kertosäkeineen. 80-luvun melodisen hard rockin tyylipuhtaat taidonnäytteet "You Give Love A Bad Name" ja "Livin’ On A Prayer" olivat välittömiä megahittejä ja osoittautuivat sittemmin aikaa kestäviksi rockmusiikin neronleimauksiksi. Ne nousivat molemmat Yhdysvaltain singlelistan kärkeen ja tekivät Bon Jovi -tyylin maailmankuuluksi. "You Give Love A Bad Namea" on sittemmin vuosien saatossa jäljitelty eri tahoilla lukemattomissa hittisävellyksissä sillä seurauksella, että kertosäe voidaan jo tulkita ikivihreäksi popmusiikin "ikuiseksi koukuksi"lähde?. "Livin´On A Prayer" oli, jos mahdollista, vieläkin suurempi hitti, jossa kulminoitui Bon Jovin kyky yhdistää rock ja pop useisiin eri kuulijakuntiin vetoavalla tavalla. Yhtyeen tavaramerkiksi muodostui "Livin´On A Prayerissa" Richie Samboran käyttämä talkbox-kitaraefekti, jota yhtye sittemmin on itsekin toistanut useita kertoja vuosien saatossa. "Livin´On A Prayerin" korkealla kulkeva kertosäe on "You Give Love A Bad Namen" ohella eräs 80-luvun tunnetuimmista rockteemoista. Levyn kolmas single, cowboy-henkinen "Wanted Dead Or Alive" muodostui yhtyeen tavaramerkiksi. Kiertue-elämästä kertova melankolisen kaunis laulu poiki suuren määrän jäljittelöitä ja pani alulle rockyhtyeiden 80-luvun lopulla vallinneen muodin tehdä puoliakustisia, western-henkisiä balladeja.

Melodisen voiman ohella Slipperyn When Wetin menestystä selittää yhtyeen erinomainen soveltuvuus Music Televisioniin, joka pyöritti "Slippery When Wetiltä" lohkaistujen singlejen videoita lähes tauotta ja levitti sanaa nopeasti. "You Give Love A Bad Name" ja "Livin´On A Prayer" -kappaleista tehdyt musiikkivideot kuvattiin aidoissa konserttitilanteissa, ja niistä ilmeni yhtyeen energinen ja iloinen lavaolemus. Nopean menestyksen taustalla on huomattava myös erityisesti Jon Bon Jovin ulkonäkö, joka vetosi naispainotteiseen yleisöön.

Slippery When Wetiä seurasi massiivinen maailmankiertue, jonka nostattama hysteria muistutti ainakin Pohjois-Amerikassa The Beatlesin aikaansaamaa mediakohua 60-luvun alussa.

Slippery When Wetin menestyksen jälkeen yhtye palasi suoraan kiertueelta studioon ja äänitti albumin seuraajan New Jerseyn vuonna 1988. Levyllä oli suuri merkitys yhtyeen uran kannalta, koska Slippery When Wetin jälkeen yhtyeen oli aika todistaa Bon Jovin pysyvämpi maine rockmaailman huipulla. Jon Bon Jovilla ja Richie Samboralla oli suuret paineet toistaa Slippery When Wetin menestys. Uutta materiaalia syntyi niin paljon, että jossakin vaiheessa harkittiin jopa tupla-albumin julkaisua. Levy-yhtiö kuitenkin päätyi yhden levyn julkaisuun, joka sittemmin osoittautui hyväksi ratkaisuksi. New Jersey myi lähes yhtä hyvin kuin Slippery When Wet ja lujitti Bon Jovin maineen kiintotähtenä. Desmond Childin kanssa kirjoitettiin jälleen useita lauluja, joista asenteellisesti ja musiikillisesti lähimpänä Slippery When Wetiä ollut "Bad Medicine" onnistui parhaiten tehtävässään toistaa "You Give Love A Bad Namen" ja "Livin ´On A Prayerin menestys". "Bad Medicine" oli levyn ensimmäinen single, ja tarttuvan kertosäkeensä siivittämänä se nousi Yhdysvaltain singlelistan kärkeen. Sittemmin siitä on tullut eräs Bon Jovin rakastetuimmista klassikoista Slippery When Wetin hittien ohella. Yhtyeen valtavasta suosiosta 80-luvun lopulla kertoo, että kaikki levyltä julkaistut singlet nousivat top 10:een Yhdysvalloissa ("Bad Medicine", "Born To Be My Baby", "I’ll Be There For You", "Lay Your Hands On Me", "Living In Sin"). "I´ll be There For You" oli ensimmäinen listaykköseksi päässyt Bon Jovi -laulu, jossa ei ollut mukana yhtyeen ulkopuolista kirjoitusapua. Menestys ei kuitenkaan ollut täysin samaa luokkaa kuin Slippery When Wetin aikana. Tälle oli useita syitä: uudella levyllä Bon Jovin linja oli selvästi aiempaa lähempänä keskitien rockia kuin Slippery When Wetin korkealta laulettu, dramaattisempi hard rock. Viittaukset Bruce Springsteeniin alkoivat olla ilmeisiä, ja kohderyhmä oli laajenemassa teini-ikäisistä ylöspäin. Rockmaailma oli jo muuttumassa kohti 90-lukua ja 80-lukulainen, Bon Joville ominainen romanttinen ja melodinen rock oli alkanut hiipua pois muodista. Samaan aikaan katu-uskottavamaksi tulkittu Guns N' Roses oli noussut maailmanmaineeseen verottaen osaltaan Bon Jovin monopoliasemaa rockmaailman huipulla. New Jerseytä seurannut maailmankiertue oli menestyksekäs mutta pitkä ja raskas ja johti yhtyeen jäsenten tarpeeseen laittaa Bon Jovi määrittämättömäksi ajaksi tauolle. 80- ja 90-lukujen taitteessa Bon Jovin tulevaisuus olikin jonkin aikaa avoin, ja liikkui huhuja jopa yhtyeen hajoamisesta ja Jon Bon Jovin ja Richie Samboran välirikosta.lähde?

Kun New Jersey -albumia tukenut kiertue oli ohi kevättalvella 1990, yhtyeen jäsenet lähtivät jokainen eri suuntaan. "Viisi jätkää lähti kukin lentokoneella viiteen eri paikkaan", Jon Bon Jovin sanoin. Kaksi pitkää maailmankiertuetta (Slippery When Wet -kiertue 16 kk + New Jersey -kiertue 16 kk) polttivat yhtyeen jäsenet niin loppuun, että he päättivät pitää tauon.

Tauon aikana yhtyeen jäsenet keskittyivät kukiin omiin henkilökohtaisiin projekteihinsa. Jon julkaisi soololevyn nimeltä Blaze Of Glory, joka oli samalla soundtrack elokuvaan Young Guns II, jossa esiintyi mm. Jonin hyvä ystävä Emilio Estevez. Alun perin elokuvan tuottajat olivat pyytäneet Jonilta lupaa "Wanted Dead or Aliven" käyttämiseen, mutta Jon oli ehdottanut heille, että hän tekisi kokonaisen levyn musiikkia elokuvaan. Lopulta Jon myös esiintyi elokuvassa hyvin pienessä roolissa. Myös Richie julkaisi soololevyn, nimeltään Stranger In This Town, jolla vieraili mm. kitaristilegenda Eric Clapton sekä vanhat yhtyekaverit Tico ja David. Tico puolestaan keskittyi maalaamiseen. David teki pääasiassa elokuvamusiikkia ja julkaisi hänkin soololevyn nimeltään The Netherworld, joka oli myös soundtrack samannimiseen kauhuelokuvaan. Alec keskittyi enimmäkseen moottoripyörien parissa puuhasteluun ja joutui vakavaan onnettomuuteen, jossa hän loukkasi soittokätensä sillä seurauksella, että joutui opettelemaan uuden tavan soittaa instrumenttiansa.

[muokkaa] 1992–1999

Vuonna 1992 Bon Jovi palasi julkisuuteen ja julkaisti viidennen pitkäsoittonsa, nimeltään Keep The Faith. Kahden vuoden tauko oli tehnyt tehtävänsä Yhdysvalloissa ja grunge oli alkanut vallata alaa. Bon Jovin suosio ei ollut Yhdysvalloissa enää entisensä. Euroopassa yhtye kuitenkin oli edelleen yhtä suosittu kuin 80-luvulla, jopa suositumpi. Keep The Faith -levyllä Bon Jovi myös avasi itselleen monia uusia markkina-alueita kuten Sri Lanka, Malesia jne. Levyltä irtosi mm. hittisingle "Bed Of Roses".

Vuonna 1994 Bon Jovi julkaisi Cross Road-kokoelman, jolla oli kaksi uutta laulua, megahitti "Always" sekä "Someday I'll Be Saturday Night". Molemmat julkaistiin singlenä.

Huhtikuussa 1995 alkoi Cross Road-levyä tukeva maailmankiertue, joka alkoi Aasiasta ja jatkoi sieltä Eurooppaan. Yhtyeen seuraava albumi, These Days, julkaistiin kesken yhtyeen Euroopan kiertueen. Ensimmäinen single, "This Ain't A Love Song" oli suuri hitti ympäri maailman. Yhtye alkoi vähitellen sisällyttää uusia kappaleita settilistoihin. Kiertueella Bon Jovi teki kolme keikkaa Lontoon Wembley Stadiumilla. Yhdestä näistä keikoista on myös olemassa dvd-julkaisu. Euroopan kiertue päättyi yhtyeen esiintymiseen Ruisrockissa, Turussa. Tämän jälkeen yhtyeen kiertue jatkui Pohjois-Amerikan kautta Etelä-Amerikkaan, ja aina Australiaan saakka. Joulukuussa 1995 yhtye esiintyi Etelä-Afrikassa.

Vuoden 1996 alussa yhtye piti kiertuetaukoa ja keulakuva Jon Bon Jovi teki elokuvan The Leading Man. Kiertue jatkui toukokuussa viidellä Japanin konsertilla, joiden jälkeen yhtye suuntasi Eurooppaan viimeistelemään pitkän kiertueen. Yhtyeen pitkä maailmankiertue päättyi Helsingin Olympiastadionille 19. heinäkuuta.

Vuonna 1997 Jon Bon Jovi julkaisi toisen sooloalbuminsa nimeltään Destination Anywhere. Levy oli jotain täysin muuta kuin mitä oltiin totuttu kuulemaan. Levy menestyi listoilla vain kohtalaisesti, mutta Jon Bon Jovi sai mitä halusi ja valtasi uudenlaista alaa musiikin saralla.lähde?

Seuraavana vuonna myös Richie Sambora julkaisi oman toisen soololevynsä Undiscovered Soul. Levy oli hieman rock-henkisempi kuin Richien aikaisempi, blues-henkinen Stranger In This Town.

Pitkän tauon (1996–1999) aikana yhtyeen jäsenet keskittyivät jälleen kaikki omiin projekteihinsa. David Bryan teki hänkin oman soololevynsä ja kirjoitti musikaaleja. Tico Torres keskittyi jälleen kerran maalaamiseen, ja lanseerasi oman lastenvaate-mallistonsa, "Rock Star Baby".

[muokkaa] 2000–2008

Bon Jovi palasi parrasvaloihin vuoden 2000 albumilla Crush. Muutos These Days -levyn tyyliin nähden oli suuri: Varttuneempi, hillitympi ja romanttisempi linja sai väistyä aiemman, radioystävällisen stadionrockin tieltä. Jon Bon Jovi ja Richie Sambora käyttivät Crushilla selkeästi aiempaa enemmän yhtyeen ulkopuolista laulunkirjoitusapua. Jo 80-luvulla hittisäveltäjä Desmond Childin kanssa kehitetty laulunkirjoitustyyli kulminoitui useilla levyn rocklauluilla kuten "It´s My Life" tai "One Wild Night". Iskevä ja melodisella kertosäkeellä varustettu "It´s My Life" (joka oli tosin kirjoitettu Britney Spearsillekin säveltäneen Max Martinin kanssa) oli tyylipuhdas Bon Jovi -laulu, joka osoittautui erääksi yhtyeen uran menestyneimmistä singleistä. 80-luvun lopun jättihitti "Livin' On A Prayerin" vaikutus kuuluu selvästi niin sävellyksessä kuin sovituksessakin. Levyn muut singlet "Say It Isn´t So" ja "Thank You For Loving Me" eivät nousseet suuriksi hiteiksi. Seuraavana vuonna julkaistiin live-levy One Wild Night, jonka kaupallinen menestys oli vaatimattomampaa. Bon Jovi -fanien pitkään toivoma live-levy osoittautui keskeneräiseksi ja varsin rajatuksi näkemykseksi Bon Jovin siihenastisesta urasta. 80-luvun äänityksiä on mukana hyvin niukasti.

Syksyllä 2002 julkaistiin albumi Bounce, jonka teemoissa oli kuultavissa vuoden 2001 New Yorkin terrori-iskun vaikutuksia. Laulunkirjoitusapua oli saatu Desmond Childin lisäksi Andreas Carlssonilta ja Billy Falconilta. Bouncen ensimmäinen ja vaatimattomasti menestynyt single oli "Everyday". Muita levyn singlejä olivat "Misunderstood" ja "All About Lovin' You". 2003 julkaistiin levy This Left Feels Right, joka sisälsi uudelleen sovitetut versiot monista yhtyeen hiteistä. Sekä Bounce että This Left Feels Right olivat Bon Jovi -kriteerein arvioituna kaupallisia pettymyksiä. Myös useat pitkän linjan Bon Jovi -fanit suhtautuivat varauksellisesti Bounceen, jolta jäi puuttumaan varsinainen myyntiä edistävä¨menestyssingle.

Vuonna 2004 julkaistiin yhtyeen 20-vuotista taivalta juhlistava 100,000,000 Bon Jovi Fans Can't Be Wrong - box set, joka sisälsi arkistoista kaivettuja, suurimmaksi osaksi ennenjulkaisemattomia kappaleita yhtyeen koko uran ajalta. Suurimmaksi osaksi demoversioista koostuva Box Set sisältää neljä levyä ja yhden DVD:n.

Syyskuussa 2005 ilmestyi albumi Have A Nice Day, jonka ensimmäinen single on albumin nimikappale. Levy oli selkeätä paluuta Bon Jovin aiempaan stadionrock -tyyliin melodisine, korkealla kulkevine kertosäkeineen. Have A Nice Daylle Bon Jovi hankki tuottajaksi John Shanksin, joka toi merkittävää ulkopuolista näkökulmaa Bon Jovi -kaavaan ja jonka kanssa Jon Bon Jovi ja Richie Sambora myös kirjoittivat useita levyn lauluista. Lisäksi yhteistyö Desmond Childin kanssa jatkui. Albumi menestyi kaupallisesti paremmin kuin Bounce ja on myynyt USA:ssa yli miljoona kappaletta ja maailmanlaajuisesti noin 3,5 miljoonaa. Muita levyn singlejä ovat "Welcome To Wherever You Are" ja "Who Says you Can't Go Home", josta on myös olemassa duettoversio Sugarland-yhtyeen Jennifer Nettlesin kanssa. "Who Says You Can´t Go Home" oli yhtyeelle erityisen merkityksellinen laulu, koska se laajensi Bon Jovin kuulijakuntaa edelleen aikuisrockin suuntaan ja nousi Yhdysvalloissa country-listan ykkössijalle. Merkittävää oli myös, että yllätyshitiksi noussut single oli sävelletty ilman yhtyeen ulkopuolista laulunkirjoitusapua.

19. kesäkuuta 2007 Bon Jovilta ilmestyi uusi albumi Lost Highway. Ainakin osittain edellisen levyn "Who Says You Can´t Go Home" -singlen menestyksen innoittamana Nashvillessa äänitetty Lost Highway sisältää countryvaikutteita, joskaan kovin suuresta muutoksesta perinteiseen Bon Jovin rocktyyliin nähden ei ole kyse. Levy on sävelletty ja tuotettu yhteistyössä John Shanksin ja Desmond Childin kanssa, joskin sävellysapua on saatu myös muilta tahoilta. Levy sisältää singlekappaleen "(You Want To) Make A Memory". Jon Bon Jovin mukaan omaelämäkerrallinen nimikappale "Lost Highway" on eräs yhtyeen uran merkityksellisimmistä lauluista. Heti ilmestyttyään Lost Highway nousi Yhdysvaltain Billboard-albumilistan kärkeen. Saavutus oli Bon Joville ensimmäinen sitten vuoden 1988 New Jersey -albumin. Yhtye aloitti sittemmin laajalle ulottuvan Lost Highway -maailmankiertueen.

Tähän mennessä Bon Jovin levyjä on myyty yhteensä yli 120 miljoonaa. Bon Jovi esiintyy Helsingin Olympiastadionilla kesäkuun 16. päivä 2008.

[muokkaa] Yhtyeen ulkopuolella

Jon Bon Jovi on esiintynyt tv-sarjoissa, näytellyt elokuvissa sekä osallistunut politiikkaan olemalla mukana John Kerryn ja Al Goren presidentinvaalikampanjoissa. Jon on julkaissut kaksi soololevyä Blaze of Glory ja Destination Anywhere. Richie Sambora on hänkin tehnyt muutamia esiintymisiä televisiossa, sekä säveltänyt musiikkia televisioon ja elokuviin. Richie on myös julkaissut kaksi soololevyä, Stranger In This Town (1991) ja Undiscovered Soul (1998). David Bryan on julkaissut myös soololevyjä (mm. Lunar Eclipse (2000)), säveltänyt musiikin musikaaliin Memphis sekä ollut mukana muutamissa hyväntekeväisyyskampanjoissa. Tico Torres on perustanut lasten vaatteita valmistavan ”Rock Star Baby” -yhtiön. Lisäksi hän on tuottelias taidemaalari.

[muokkaa] Jäsenet

  • Jon Bon Jovi (ent. John Francis Bongiovi) s. 2. maaliskuuta 1962, yhtyeen laulaja. Naimisissa Dorothea Hurleyn kanssa vuodesta 1989 lähtien. Parilla on neljä lasta.
  • Richie Sambora (oik. Richard Stephen Sambora) s. 11. heinäkuuta 1959, yhtyeen kitaristi. Eronnut näyttelijä Heather Locklearista, jonka kanssa tytär.
  • David Bryan (oik. David Bryan Rashbaum) s. 7. helmikuuta 1962 Yhtyeen kosketinsoittaja. Eronnut, kolme lasta.
  • Tico Torres (oik. Hector Samuel Juan Torres) s. 7. lokakuuta 1953, yhtyeen rumpali. Vaimo Alejandra, jonka kanssa yksi lapsi.
  • Lisäksi basisti Hugh McDonald, joka ei virallisesti kuulu yhtyeeseen, sekä ex-basisti Alec John Such.

[muokkaa] Diskografia

[muokkaa] Studioalbumit

[muokkaa] Livet ja kokoelmat

Muilla levyillä julkaistuja kappaleita:

* Mukana 100,000,000 Bon Jovi Fans Can't Be Wrong-kokoelmalla

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bon Jovi.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Bon_Jovi
Henkilökohtaiset työkalut