Playboy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee lehteä. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Playboyn tunnus.

Playboy on Hugh Hefnerin Chicagossa vuonna 1953 perustama aikakauslehti. Lehti ilmestyy kuukausittain. Se sisältää naisten alastonkuvia sekä novelleja, julkisuuden henkilöiden haastatteluja ja asia-artikkeleita.

Lehdellä on tarkoin harkittu imago, jota se myy lukijoilleen. Imagoon kuuluvat kauniit naiset, kalliit autot ja erilaiset kalliit ylellisyystarvikkeet. Playboy on oman näkemyksensä mukaan juhlinut naiskauneutta sen sijaan, että se olisi alentanut naisia. Lehteen liittyi klubitoiminta ja softcore-seksivideot, joiden molempien taloudellinen menestys on hiipunut sitten 1970-luvun.

Lehti löi läpi jos ensimmäisellä numerollaan, jossa oli Marilyn Monroen alastonkuvia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hugh Hefner loi Playboyn Chicagon-asunnossaan vuonna 1953, kun hän ei ollut saanut toivomaansa viiden dollarin palkankorotusta Esquire-lehden copywriterina. Hän keräsi 8000 dollaria ensimmäisen numeron tuottamiseen. Lehden ensimmäisessä numerossa oli Marilyn Monroen kansikuva ja alastonkuvia, ja se myi menestykselliset 54 000 kappaletta.[1] Monroen kuvat Hefner oli ostanut paikallisesta kalenteripainosta. Lehdessä oli 44 sivua, mutta kannessa ei ollut päiväystä, sillä Hefner ei ollut varma että toista numeroa tulisi. Hefner kirjoitti ensimmäisellä sivulla: "Haluamme tehdä heti alusta selväksi, ettemme ole mikään perhelehti. Jos olet jonkun sisko, vaimo tai anoppi ja poimit tämän lehden vahingossa, ole hyvä ja ojenna meidät miehellesi ja palaa Ladies Home Companion -lehtesi pariin."[2] Hefner oli aikonut nimetä lehden Stag Party (engl. "sulhasen polttarijuhla"), mutta vaihtoi nimen viime hetkellä työtoverinsa Eldon Sellersin ehdotuksesta.[3]

Lehdessä alettiin julkaista tyttökuvien lisäksi novelleja tunnetuilta kirjailijoilta kuten John Updikelta ja Vladimir Nabokovilta. Playboy oli 1960-luvun seksuaalisen vallankumouksen kärjessä, mutta samalla rohkeammat lehdet kuten Penthouse ja myöhemmin Hustler alkoivat uhata sen asemaa. Playboy palasi rohkeampien kokeilujen jälkeen kuitenkin takaisin pehmeämpään kuvastoon.[1]

Playboyn suosio oli huipussaan vuonna 1972 kun sen levikki oli 7 miljoonaa ja joka neljäs miespuolinen college-opiskelija osti lehteä. Lehti meni pörssiin 1971.[1]

Artikkelen kirjoittajien joukossa on ollut tulevia menestyskirjailijoita kuten Stephen King. Lehti on aika ajoin – etenkin Yhdysvaltain suurempien vaalien tienoilla – julkaissut poliitikkojen haastatteluja, joista kuuluisin lienee Jimmy Carterin haastattelu presidentinvaalin aikana 1980.

Nykyisin Playboy on menettänyt asemansa muille lehdille ja internet-pornografialle, ja sitä julkaiseva Playboy Enterprises saa suuren osan tuloistaan muuta kautta.[1]

Tunnus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Graafinen suunnittelija Art Paul loi kuuluisan Playboy-logon, joka esittää rusettikaulaista kanin sivuprofiilia. Logo ilmestyi lehden toisessa numerossa ja on ollut siitä lähtien erottamaton osa Playboyn imagoa.[4] Kaninpää esiintyy miltei poikkeuksetta jossakin muodossa lehden kannessa, joko näkyvästi tai piilokuvana. Aikoinaan kanin löytämisestä oli kussakin numerossa kilpailu.

Hugh Hefner kertoi valinneensa kanin lehtensä symboliksi siihen liitettävän seksuaalisuuden vuoksi, ja koska kani on eloisa ja leikkisä. Kanin smokki edustaa hienostuneisuutta. Kani myös erottui muiden lehtien symboleista.[4] Playboy-kanin kunniaksi on nimetty kanin alalaji sylvilagus palustris hefner.[4]

Playboy-klubit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hugh Hefner avasi Playboy-lehden kuvaaman elämäntyylin ilmentymäksi Playboy-klubeja Yhdysvaltoihin ja ulkomaille. Kerhot olivat yökerhoja, joiden tarjoilijattaret ("Playboy-puput") pukeutuivat pupuasuihin töpöhäntineen ja pupukorvineen. Playboy-klubit toimivat Yhdysvalloissa vuodesta 1960 aina 1980-luvun puoliväliin, ja muualla maailmassa hiukan pidempään. Klubeja oli yhteensä 33.[5] New Yorkin -klubin jäsenille 1960-luvulla lähetetyssä tietopaketissa luki: "Astu leikkihuoneeseen, ja Playboyn ihmeellinen maailma on sinun! Lehden upeat kansikuvat seinillään lehden sivujen ilmentämä elämänilo herää henkiin."[5]

Suomalaiset Playboyssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Playboyn julkaisuissa on nähty myös suomalaisia. Lehdessä ovat esiintyneet ainakin Gina Goldberg (Tiina Virenius), Kata Kärkkäinen ("Playmate of the Month" joulukuussa 1988) ja Linda Lampenius. Lampenius on ainoa suomalainen, joka on ollut lehden julkkis-kansikuvahahmo. Lampenius oli "Sex & Music" -erikoisnumerossa ja hänestä tehtiin kymmenen sivun artikkeli. Susanna Penttilä on poseerannut Playboy-konsernin toiselle lehdelle nimeltä Voluptuous Vixens.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Josh Sanburn: Brief History: Playboy 24.1.2011. Time Magazine. Viitattu 9.3.2014.
  2. Jennifer Rosenberg: The First Playboy Magazine About.com. Viitattu 9.3.2014.
  3. 'Playboy' was originally called 'Stag Party': Hugh Hefner 20.9.2012. IBN Live. Viitattu 9.3.2014.
  4. a b c FAQ on the 'playboy' logo 2000. Design Boom. Viitattu 9.3.2014.
  5. a b Bruce Handy: A Bunny Thing Happened: An Oral History of the Playboy Clubs 5/2011. Vanity Fair. Viitattu 9.3.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]