Dokumenttielokuva

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Dokumenttielokuva on elokuva, joka todellisista ilmiöistä otetuin kuvin tai rekonstruktion kautta pyrkii lisäämään tietämystä sekä paljastamaan ongelmia ja vaikuttamaan niiden ratkaisuihin.[1]

Dokumenttielokuva ennen kaikkea välittää tunteita ja sanomia, luo kuvia maailmasta, kulttuureista ja ihmisistä. Se kuvaa prosesseja, tapahtumia, matkoja ja tarinoita yleensä pyrkien esittämään ne henkilöiden kautta, heille tapahtuvina asioina. Tällä tavalla katsojalle synnytetään samaistumiskohde ja luodaan mahdollisuus myötäelämiseen. Dokumenttielokuvassa on hyvin tärkeää löytää henkilö, jonka kautta tai näkökulmasta asioita ja tapahtumia voidaan esittää.

Toisaalta, dokumenttielokuvat ovat vapaita elokuvan säännöistä. Niin sanottu poeettinen elokuva käyttää hyväkseen muita kuvallisen kerronnan keinoja kuin henkilökeskeisyyttä ja tarinallisuutta. Poeettiset dokumenttielokuvat luovat tunnelmia, tunnekuvia ja mielikuvia esimerkiksi Sergei Eisensteinin kehittämien montaasiteorioiden tai Dziga Vertovin kehittämien vapaiden montaasien kautta. Hyvä esimerkki poeettisesta dokumenttielokuvasta on Godfrey Reggion ohjaama Koyaanisqatsi (1982).

Dokumenttielokuva voi olla myös kokonaan käsikirjoitettu ja lavastettu. Tässä tapauksessa dokumenttielokuvaksi sen määrää tekijän oma määritelmä. Jos tekijä on tarkoittanut jonkin elokuvan dokumentiksi, se on silloin dokumentti. Tosin tekijän olisi noudatettava tiettyjä eettisiä sääntöjä. Suoranaisesti valehdella tai muuten harhaan johtaa ei saisi, mutta näkökulma voi olla persoonallinenkin. Luontodokumenttielokuvan tekijöiden tulisi sitoutua säännöstöön, jonka mukaan he eivät saa vaikuttaa normaaliin luonnon kiertokulkuun esimerkiksi pelastamalla kuolevia eläimiä tai häiritsemällä petoeläimen saalistamista.

Päälle puhutut "voice of god" -dokumentit jäävät pääosin edellisten määritelmien ulkopuolelle. Niiden tapahtumat niin sanotusti väännetään rautalangasta ja niitä voidaan kutsua televisiossa laajalti esitettyjen asiadokumenttien kanssa reportaasidokumenteiksi. Niiden tarkoitus on yleensä valottaa jonkin asian faktoja tai muuten tuottaa informaatiota katsojalle.

Tunnettuja dokumentaristeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja suomalaisia dokumenttielokuvatekijöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Miten päästä lähelle totuutta?. Kirkko&kaupunki, 2008, nro 2, s. 22.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aaltonen, Jouko: Seikkailu todellisuuteen. Dokumenttielokuvan tekijän opas. Like Kustannus Oy, 2011
  • Jari Sedergren ja Ilkka Kippola: Dokumentin ytimessä. Suomalaisen dokumentti- ja lyhytelokuvan historia 1904-1944. SKS, 2009. ISBN 978-952-222-106-3.
  • Peter von Bagh: Vuosisadan tarina: dokumenttielokuvan historia. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-093-5 (sid.).
  • Saksala, Elina: Asiaa ruudussa: tv-dokumentin anatomia. Helsinki: Like, 2008. ISBN 978-952-01-0205-0