Mika Taanila

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mika Taanila, 2013

Mika Taanila (s. 1965 Helsingissä) on suomalainen elokuvaohjaaja ja kuvataiteilija.

Taanila opiskeli kulttuuriantropologiaa Helsingin yliopistossa 1986-88 ja valmistui artenomiksi Lahden Muotoiluinstituutin videokuvauksen osastolta 1992. 1990-luvulla hän ohjasi parikymmentä musiikkivideota kotimaisille artisteille, muun muassa Kauko Röyhkälle, 22-Pistepirkolle ja Circlelle. Taanila kuuluu ikäluokkaan, joka ensimmäisten joukossa alkoi opiskella videotyöskentelyä aikana, jolloin independent-videosektori alkoi kasvaa perinteisen elokuvatuotannon ja traditionaalisemman televisiotyön rinnalle.

Taanilan teokset sijoittuvat dokumenttielokuvan, avantgarden ja videotaiteen välimaastoon. Tunnetuimpia niistä ovat lyhytelokuvat Optinen ääni (2005), Tulevaisuus ei ole entisensä (2002) ja Futuro – tulevaisuuden olotila (1998).

Toden ja fantasian välillä liikkuvissa elokuvissaan Taanila käsittelee usein teknologisia utopioita ja tulevaisuusvisioita. Elokuviensa raaka-aineena Taanila käyttää usein erilaisia arkistomateriaaleja, kuten amatöörifilmejä tai tieteellistä koemateriaalia. Hänen elokuvistaan on sanottu, että ne ovat eräänlaista media-arkeologista kaivaustyötä. Ne tarkastelevat teknologian kasvamista keskeiseksi osaksi yhteiskuntaa eri näkökulmista.

Elokuvat ovat syntyneet läheisessä yhteistyössä elokuvaaja Jussi Eerolan kanssa.

Taanilan teoksia on esitetty elokuvafestivaaleilla ympäri maailmaa ja lukuisilla tv-kanavilla. Perinteisen elokuvamuodon lisäksi hän esittää teoksiaan myös filmi- ja videoinstallaatioina gallerioissa ja taidemuseoissa.

Taanila on voittanut Tampereen elokuvajuhlien kotimaisen kilpailun pääpalkinnon kahdesti (1999 ja 2006) sekä Euroopan laajimman mediataidekilpailun Internationaler Medien Kunstpreisin ja Ars Electronican erikoispalkinnot (2000 ja 2002). Vuonna 1993 MTV:n European Music Video Contestissa Taanilan 22-Pistepirkolle ohjaama musiikkivideo Birdy sijoittui viidenneksi.

Taanila on myös aktiivinen audiovisuaalisen kulttuurin tuntija ja toimi muun muassa Avanto – Helsinki Media Art Festivalin elokuvaohjelmiston suunnittelijana koko tapahtuman ajan 2000-2008.

Taanila on osallistunut lukuisiin kansainvälisiin ryhmänäyttelyihin, kuten Aichi Triennale, Nagoya (2013), Arctic Hysteria, PS.1, New York (2008), Shanghai Biennale (2006), Berlin Biennale (2004) ja Manifesta 4 (2002). Yksityisnättelyihin kuuluvat mm. Kiasma (2013–2014), TENT, Rotterdam (2013), Galleria Heino, Helsinki (2010), Badischer Kunstverein, Karlsruhe (2008), Dazibao, Montréal (2007) ja Migrosmuseum, Zûrich (2005).

Kesällä 2012 Taanila osallistui dOCUMENTA (13) -näyttelyyn kolmikanavaisella ( 3 x 16 metriä) videoinstallaatiolla Suomen sähköisin kunta (2012). Teos kuvaa dokumenttimateriaalin keinoin Olkiluoto 3 -ydinvoimalan rakentamista Eurajoella.

Taanilalle myönnettiin ensimmäistä kertaa jaettu mediataiteen valtionpalkinto marraskuussa 2013.[1] Hän on ehdolla vuoden 2015 Ars Fennica -palkinnon saajaksi.[2]

Filmografia (valikoima)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Thank You for The Music – elokuva muzakista (1997, 24 min, 35mm)
  • Pori (1998, 35 min, 3x16mm, livemusiikki: Circle)
  • Futuro – tulevaisuuden olotila (1998, 28 min, 35 mm)
  • RoboCup99 (2000, 25 min, 35 mm)
  • Fysikaalinen rengas (2002, 4 min, 35 mm)
  • Tulevaisuus ei ole entisensä (2002, 52 min, 35 mm)
  • Optinen ääni (2005, 6 min, 35 mm)
  • Täydellisen pimennyksen vyöhyke (2006, 6 min, 2x16mm)
  • Sommerreise (2006, 3 min, 16 mm)
  • Ihminen ja tiede (2011, 1 min, 16mm)
  • Suomen sähköisin kunta (2012, 15 min, 3 x HD)
  • Kuuden päivän juoksu (2013, 15 min, DCP)
  • My Silence (2013, 15 min, video)
  • SSEENNSSEESS (2013, 55 min, 2 x 16 mm + HD, livemusiikki: Circle)

Musiikkivideoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kauko Röyhkä: Kevät (1991)
  • Maritta Kuula & Karvanopat: Mäen päällä (1992)
  • 22-Pistepirkko: Birdy (1993)
  • 22-Pistepirkko: Don't Say I'm So Evil (slow) (1993)
  • 22-Pistepirkko: Don't Say I'm So Evil (fast) (1993)
  • Kauko Röyhkä: Kultainen aasi (1993)
  • Circle: Kyberia (1994)
  • 22-Pistepirkko: (Just a) Little Bit More (1994)
  • 22-Pistepirkko: Gimme Some Water (1995, yhdessä Asko Keräsen kanssa)
  • Circle: Surrounding (1995)
  • Kauko Röyhkä: Kanerva (1995)
  • 22-Pistepirkko: Don't Say I'm So Evil (remix) (1996)
  • 22-Pistepirkko: Roundabout (1996)
  • The Cybermen: Needle's Eye (1996, yhdessä Marko Homeen kanssa)
  • Circle: Valerian (1996)
  • Circle: Kenttä (1997)
  • 22-Pistepirkko: Onion Soup (1998)
  • Larry & The Lefthanded: No Man’s Land (1998)
  • 22-Pistepirkko: Boardroom Walk (1998)
  • Ektroverde: Inauguration of A Space Bank (1998)
  • Circle: Back To Pori (1999)
  • Maritta Kuula: Peltikatolla (2000)
  • 22-Pistepirkko: This Time (2001)
  • Kiila: Verbranntes Land (2002)
  • Joensuu 1685: Crystal Light (2009)

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Dawn of DIMI. [Erkki Kurenniemen taidetta käsittelevä DVD.] Toimittanut Mika Taanila. Kinotar/Kiasma, 2002.
  • Futuro: Tulevaisuuden talo menneisyydestä. [192-sivuinen kirja, joka sisältää 75-minuuttisen DVD:n Futuro-talosta.] Toimittaneet Marko Home ja Mika Taanila. Desura, 2002.
  • Aika & aine. [Viiden Mika Taanila lyhytelokuvan kokoelma-DVD.] Toimittanut Kamiel van der Ster. Reel23, 2006, Amsterdam.
  • Aikakoneita. [Mika Taanilan näyttelyluettelo.] Toimittaneet Leevi Haapala ja Kati T. Kivinen. Nykytaiteen museo Kiasma, 2013. ISBN 978-951-53-3503-6. ISSN 0789-0338

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ministeri Arhinmäki jakoi elokuva-, kuva-, media- ja valokuvataiteen valtionpalkinnot 1.11.2013. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 16.12.2014.
  2. Ars Fennica 2015 ehdokkaat Arsfennica.fi. Viitattu 16.12.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]