Michael Moore

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Michael Moore, tässä kuvattuna vuonna 2004, on tunnettu rahvaanomaisesta ulkomuodostaan.

Michael Moore (s. 23. huhtikuuta 1954) on yhdysvaltalainen dokumentaristi ja kirjailija. Moore tunnetaan yhteiskuntakriitikkona, joka on arvostellut dokumenteissaan mm. Yhdysvaltain suurteollisuutta, asejärjestö NRA:ta sekä presidentti George W. Bushin hallintoa. Moore voitti parhaan dokumentin Oscar-palkinnon elokuvallaan Bowling for Columbine ja Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon Kultaisen palmun elokuvastaan Fahrenheit 9/11.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moore on kotoisin Flintista Michiganista. Hänen isänsä oli autotehtaan liukuhihnatyöntekijä. Suku on irlantilainen ja Moore onkin katolilainen. Hän opiskeli viestintää University of Michigan-Flint -yliopistossa, mutta jätti opinnot kesken. Hän kirjoitti jo opiskelijana opiskelijalehteen ja perusti 22-vuotiaana The Flint Voicen, joka laajeni osavaltionlaajuiseksi. Lehti kuitenkin lopetettiin 1986 kun Moore muutti Kaliforniaan. Hän työskenteli hiukan aikaa Mother Jones -lehdessä ennen menemistään töihin Ralph Naderille.

Moore tuli Yhdysvalloissa tunnetuksi Roger ja minä -elokuvalla, joka kuvasi mitä Flintissa tapahtui kun General Motors sulki tehtaansa ja avasi uuden Meksikossa, jossa palkat olivat pienemmät. Nimi Roger viittaa Roger B. Smithiin, entiseen General Motorsin toimitusjohtajaan ja johtokunnan puheenjohtajaan.

Maailman tietoisuuteen Moore nousi vuoden 2002 dokumentillaan Bowling for Columbine, joka kuvaa yhdysvaltalaista asekulttuuria. Dokumentin tekoon innoitti vuoden 1999 Columbinen verilöyly Columbinen lukiossa Coloradossa. Elokuva palkittiin Cannesin filmifestivaalilla, Ranskan Cesar-palkinnolla parhaana ulkomaisena elokuvana ja dokumenttielokuvan Oscar-palkinnolla.

Seuraava elokuva Fahrenheit 9/11 suomii kovalla kädellä presidentti George W. Bushin hallintoa. Elokuva jakoi yhdysvaltalaiset vahvasti puolesta ja vastaan. Elokuva julkaistiin taktisesti kesällä 2004, juuri ennen marraskuun presidentinvaaleja, joissa Moore tuki John Kerrya. Bushin voitettua vaalit Moore ilmoitti tekevänsä jatko-osan, sillä enemmistö Yhdysvaltain kansasta ei Mooren mukaan vieläkään tiedä totuutta. Moore viittasi tällä vaalitulokseen.

Mooren dokumenttielokuva Sicko käsittelee hyvin kriittisesti USA:n terveydenhuoltojärjestelmää, mutta ei aiheuttanut samanlaista kohua ja kiistaa kuin edellinen elokuva Fahrenheit 9/11

Slacker uprising -dokumenttielokuva käsittelee vuoden 2004 vaaleja. Dokumenttia varten Moore kierteli ympäri Yhdysvaltoja koettaen vaikuttaa etenkin nuorten äänestyskäyttäytymiseen. Dokumentin tekeminen maksoi vain 2 miljoonaa dollaria ja sitä jaettiin ilmaiseksi internetin kautta Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Uusin elokuva Capitalism: A Love Story kysyy - huumorilla ja rohkeasti - mikä on tämän rakkauden hinta ja kuka sen maksaa? Dokumentti tutkii globaalin talousromahduksen syitä ja seurauksia ohjaaja Michael Mooren omintakeisella tyylillä, joka on tuttu hänen edellisistä elokuvistaan.

Erikoispiirteenä Moorella on että hänellä on aina erilainen nk. baseball-lippalakki päässään, esim. omien elokuviensa kuvausjaksoissa ja siviilissä valokuvissa.

Poliittinen kanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Michael Moore on kertonut olevansa liberaali.[1] Hän on arvostellut elokuvissaan suuryrityksiä, asekulttuuria, Irakin sotaa, presidentti George W. Bushia ja Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmää. Moore mukaan kapitalismi on "anti-Jeesus" ja "laillistettua ahneutta"[2]. Moore sanoo olevansa katolinen, joskin abortin ja homoliittojen suhteen eri kannalla kirkon kanssa.

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irakin sotaa kannattanut journalisti Christopher Hitchens katsoi Mooren elokuvan Fahrenheit 9/11 olevan äärimmäisen "epärehellinen ja demagoginen".[3][4]

Johtavan Moore-kriitikon Dave Kopelin mielestä elokuvassa Fahrenheit 9/11 on 59 valhetta[5]. Hänen mielestään esimerkiksi ensimmäisessa elokuvan kolmesta jaksossa useimmissa kohtauksissa on valheita. Kopel vastusti Bushin hallintoa ja totesi keskimmäisen, Patriot Actia vastustavan jakson perustuvan pääosin totuuteen.

Konservatiivikirjailija Peter Schweizer arvostelee Moorea siitä, että tämä sanoo vastustavansa veronkevennyksiä yrityksille ja kuitenkin ylistää "kaikkein parhaaksi kannustinjärjestelmäksi" Michiganin elokuvayritysten valtavia verotukia, joista hän itse hyötyy ja joiden perässä hän muutti, puhuu niiden aikaansaamasta kasvusta ja sanoo niiden "tarkoittavan töitä ja rahaa". Moore myös neuvoo työläisiä, että Hollywoodin korporaatioiden tullen näiden ei pidä nostaa taksojaan, jotteivät yritykset lähde pois.[2]

Bowling for Columbine -elokuvassa mukana ollut, Columbinesta selvinnyt Mark Taylor kertoi Westword-lehden haastattelussa vuonna 2007, että Moore käytti häntä ajaakseen omaa asiaansa. Taylorin mukaan Moore lupasi auttaa häntä saamaan asiansa julki mikäli tämä esiintyy elokuvassa, mutta todellisuudessa Moore vain käytti Tayloria kertomaan hänen omaa sanomaansa.[6]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Downsize This! (1996)
  • Adventures In A TV Nation (1998)
  • Tyhmät valkoiset miehet (2003) (Stupid White Men, 2001)
  • Mikä maa, mikä planeetta? (Dude, Where's My Country?, 2003)
  • Will They Ever Trust Us Again? – Letters from the War Zone (2004)
  • The Official 9/11 Reader

Dokumenttielokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmäelokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Canadian Bacon (1995)

Televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • TV Nation (1994)
  • The Awful Truth (1999)

Musiikkivideot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mooren ohjaamia musiikkivideoita:

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Michael Moore -sitaatteja.