Michael Moore
Michael Moore (s. 23. huhtikuuta 1954 Flint, Michigan) on yhdysvaltalainen dokumentaristi ja kirjailija. Moore tunnetaan yhteiskuntakriitikkona, joka on arvostellut dokumenteissaan muun muassa Yhdysvaltain suurteollisuutta, asejärjestö NRA:ta ja presidentti George W. Bushin hallintoa. Moore voitti parhaan dokumentin Oscar-palkinnon elokuvallaan Bowling for Columbine ja Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon Kultaisen palmun elokuvastaan Fahrenheit 9/11.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Moore on kotoisin Flintista Michiganista. Hänen isänsä oli autotehtaan liukuhihnatyöntekijä. Suku on irlantilainen ja Moore onkin katolilainen. Hän opiskeli viestintää Michiganin yliopistossa mutta jätti opinnot kesken. Hän kirjoitti jo opiskelijana opiskelijalehteen ja perusti 22-vuotiaana The Flint Voicen, joka laajeni osavaltionlaajuiseksi. Lehti kuitenkin lopetettiin 1986, kun Moore muutti Kaliforniaan. Hän työskenteli hiukan aikaa Mother Jones -lehdessä ennen kuin meni töihin Ralph Naderin palvelukseen.
Moore tuli Yhdysvalloissa tunnetuksi Roger ja minä -elokuvalla, joka kuvasi mitä Flintissa tapahtui, kun General Motors sulki tehtaansa ja avasi uuden Meksikossa, jossa palkat olivat pienemmät. Nimi Roger viittaa Roger B. Smithiin, entiseen General Motorsin toimitusjohtajaan ja johtokunnan puheenjohtajaan.
Maailman tietoisuuteen Moore nousi vuoden 2002 dokumentillaan Bowling for Columbine, joka kuvaa yhdysvaltalaista asekulttuuria. Dokumentin tekoon innoitti vuoden 1999 Columbinen verilöyly Columbinen lukiossa Coloradossa. Elokuva palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla sekä Ranskan Cesar-palkinnolla parhaana ulkomaisena elokuvana ja dokumenttielokuvan Oscar-palkinnolla.
Seuraava elokuva Fahrenheit 9/11 suomii kovalla kädellä presidentti George W. Bushin hallintoa. Elokuva jakoi yhdysvaltalaiset vahvasti puolesta ja vastaan. Elokuva julkaistiin taktisesti kesällä 2004, juuri ennen marraskuun presidentinvaaleja, joissa Moore tuki John Kerrya. Bushin voitettua vaalit Moore ilmoitti tekevänsä jatko-osan, sillä enemmistö Yhdysvaltain kansasta ei Mooren mukaan vieläkään tiedä totuutta. Moore viittasi tällä vaalitulokseen.
Mooren dokumenttielokuva Sicko käsittelee hyvin kriittisesti Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmää, mutta ei aiheuttanut samanlaista kohua ja kiistaa kuin edellinen elokuva Fahrenheit 9/11
Slacker Uprising -dokumenttielokuva käsittelee vuoden 2004 vaaleja. Dokumenttia varten Moore kierteli ympäri Yhdysvaltoja koettaen vaikuttaa etenkin nuorten äänestyskäyttäytymiseen. Dokumentin tekeminen maksoi vain kaksi miljoonaa dollaria ja sitä jaettiin ilmaiseksi internetin kautta Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Elokuva Capitalism: A Love Story kysyy – huumorilla ja rohkeasti – mikä on tämän rakkauden hinta ja kuka sen maksaa? Dokumentti tutkii globaalin talousromahduksen syitä ja seurauksia ohjaaja Michael Mooren omintakeisella tyylillä, joka on tuttu hänen edellisistä elokuvistaan. Vuoden 2015 elokuva Where to Invade Next vierailee muun muassa Suomessa.
Erikoispiirteenä Moorella on että hänellä on aina päässään niin kutsuttu baseball-lippalakki, esimerkiksi omien elokuviensa kuvausjaksoissa ja siviilissä valokuvissa.
Poliittinen kanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Michael Moore on kertonut olevansa liberaali.[1] Hän on arvostellut elokuvissaan suuryrityksiä, asekulttuuria, Irakin sotaa, presidentti George W. Bushia ja Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmää. Mooren mukaan kapitalismi on ”anti-Jeesus” ja ”laillistettua ahneutta”.[2] Moore sanoo olevansa katolinen, joskin abortin ja homoliittojen suhteen eri kannalla kirkon kanssa.
Moore vastustaa presidentti Donald Trumpia ja tekemässään dokumenttielokuvassa Trumpia verrataan Adolf Hitleriin.[3]
Alkuvuodesta 2019 Moore kannusti Yhdysvaltojen kansalaisia boikotoimaan Starbucks-kahvilaketjua, kunnes Howard Schultz luopuu aikeestaan osallistua Yhdysvaltojen vuoden 2020 presidentinvaaleihin.[4]
Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Irakin sotaa kannattanut journalisti Christopher Hitchens katsoi Mooren elokuvan Fahrenheit 9/11 olevan äärimmäisen "epärehellinen ja demagoginen".[5][6]
Johtavan Moore-kriitikon Dave Kopelin mielestä elokuvassa Fahrenheit 9/11 on 59 valhetta.[7] Hänen mielestään esimerkiksi ensimmäisessa elokuvan kolmesta jaksossa useimmissa kohtauksissa on valheita. Kopel vastusti Bushin hallintoa ja totesi keskimmäisen, Patriot Actia vastustavan jakson perustuvan pääosin totuuteen.
Konservatiivikirjailija Peter Schweizer arvostelee Moorea siitä, että tämä sanoo vastustavansa veronkevennyksiä yrityksille ja kuitenkin ylistää "kaikkein parhaaksi kannustinjärjestelmäksi" Michiganin elokuvayritysten valtavia verotukia, joista hän itse hyötyy ja joiden perässä hän muutti, puhuu niiden aikaansaamasta kasvusta ja sanoo niiden "tarkoittavan töitä ja rahaa". Moore myös neuvoo työläisiä, että Hollywoodin korporaatioiden tullen näiden ei pidä nostaa taksojaan, jotteivät yritykset lähde pois.[2]
Bowling for Columbine -elokuvassa mukana ollut, Columbinesta selvinnyt Mark Taylor kertoi Westword-lehden haastattelussa vuonna 2007, että Moore käytti häntä ajaakseen omaa asiaansa. Taylorin mukaan Moore lupasi auttaa häntä saamaan asiansa julki, mikäli hän esiintyy elokuvassa, mutta todellisuudessa Moore vain käytti Tayloria kertomaan hänen omaa sanomaansa.[8]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Downsize This! (1996)
- Adventures In A TV Nation (1998)
- Tyhmät valkoiset miehet (2003) (Stupid White Men, 2001)
- Mikä maa, mikä planeetta? (Dude, Where's My Country?, 2003)
- Will They Ever Trust Us Again? – Letters from the War Zone (2004)
- The Official 9/11 Reader
Dokumenttielokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Roger & Me (Roger ja minä, 1989)
- Pets or Meat: The Return to Flint (1992, TV)
- The Big One (Tien päällä Michael Moore, 1997)
- And Justice for All (1998)
- Stolen nation/last party 2000 (2001)
- Bowling for Columbine (2002)
- Fahrenheit 9/11 (2004)
- This Divided State
- Sicko – aivan sairasta (2007)
- Fahrenheit 9/11½ (2008)
- Slacker Uprising (2008)
- Capitalism: A Love Story (2009)
- Where to Invade Next (2015)
- Michael Moore in TrumpLand (2016)
Näytelmäelokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Canadian Bacon (1995)
Televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- TV Nation (1994), esitetty Suomen televisiossa nimellä Michael Moorella on asiaa
- The Awful Truth (1999)
Musiikkivideot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mooren ohjaamia musiikkivideoita:
- System of a Down – "Boom!"
- R.E.M. – All the Way to Reno
- Rage Against the Machine – Testify, Sleep Now in the Fire ja Guerilla Radio
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://web.archive.org/web/*/http://www.michaelmoore.com/words/message/index.php?messageDate=2006-11-14
- ↑ a b Michael Moore, Closet Supply-Sider, Investors.com, 5.10.2009
- ↑ https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005953198.html
- ↑ https://www.foxnews.com/entertainment/michael-moore-calls-for-starbucks-boycott-until-howard-schultz-says-hes-not-running-for-president
- ↑ Required reading (Arkistoitu – Internet Archive), Johan Norberg, 22.6.2004
- ↑ Unfairenheit 9/11 - The lies of Michael Moore. Christopher Hitchens, 21.6.2004.
- ↑ http://www.davekopel.com/Terror/Fiftysix-Deceits-in-Fahrenheit-911.htm (Arkistoitu – Internet Archive) Fifty-nine Deceits in Fahrenheit 9/11]
- ↑ http://www.westword.com/2007-02-01/news/the-good-part/ (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Benson, Thomas W. – Snee, Brian J. (toim.): Michael Moore and the Rhetoric of Documentary. Carbondale: Southern Illinois University Press, 2015. ISBN 978-0-8093-3407-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Michael Moore Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Michael Mooren kotisivut (englanniksi)
- MooreWatch.com (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
