Rage Against the Machine

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rage Against the Machine.png
Rage Against the Machine vuonna 2007.
Rage Against the Machine vuonna 2007.
Tiedot
Toiminnassa: 19912000
2007
Tyylilaji: Heavy metal[1]
Funk metal[2]
Rapcore[3]
Alternative metal[3]
Alternative rock[3]
Rap metal
Kotipaikka: Yhdysvaltain lippu Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Laulukieli: englanti
Sivusto: Viralliset sivut
Jäsenet
Zack De La Rocha laulu
Tom Morello kitara
Tim Commerford basso
Brad Wilk rummut
Levy-yhtiöt
Epic Records  

Rage Against the Machine on yhdysvaltalainen, aatemaailmaltaan vasemmistolainen alternative metal -yhtye. Rap- ja funkvaikutteita metallimusiikkiin ja Tom Morellon kokeelliseen kitaransoittoon yhdistäneen yhtyeen on sanottu luoneen oman musiikillisen tyylilajinsa.

Yhtye saavutti suuren suosion debyyttialbumin ja sen singlejen Killing in the Name, Bullet in the Head, Freedom ja Bombtrack myötä vuosien 1993–1994 aikana. Suosio kasvoi vielä suuremmaksi toisen albumin Evil Empiren aikoihin 1996. Se myi platinaa Yhdysvalloissa vain kolme kuukautta albumin julkaisun jälkeen. Kappaleet ”Bulls on Parade”, ”Tire Me” ja ”People of the Sun” nousivat hiteiksi. ”Tire Me” voitti 1997 Grammy-palkinnon parhaasta metalliesityksestä.

Myös kolmas albumi The Battle of Los Angeles (1999) oli suuri menestys, joka tunnetaan parhaiten hitistään ”Guerrilla Radio”. Yhtye toimi vuoteen 2000 saakka. Samana vuonna julkaistiin vielä yhtyeen aiemmin nauhoittama coveralbumi Renegades. Laulaja Zack De La Rocha kehitteli soolouraansa ja muut yhtyeen jäsenet perustivat Chris Cornellin kanssa Audioslave-yhtyeen, joka hajosi vuoden 2007 alussa. Audioslaven hajoamisen takia ja Zackin soolouran huonon menestyksen takia Rage Against the Machinen jäsenet päättivät esiintyä Coachella-festivaaleilla. Yhtye lisäsi keikkapäiviä muihinkin maihin ja siitä kasvoikin suuri kiertue, jonka lopetti viimeinen konsertti 3. syyskuuta 2008 Minneapolisin kaupungissa.

Yhtyeen toiminta ja vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuajat (1991–1994)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulaja Zack De La Rocha vaikutti ennen Rage Against the Machinen perustamista hardcore punk -yhtyeessä Inside Out,[4] jonka kappaleesta ”Rage Against the Machine” otettiin nimi uudelle yhtyeelle. Rage Against the Machinen esikoisalbumi Rage Against the Machine julkaistiin vuonna 1992. Albumia pidetään usein yhtyeen parhaana. Se sisältää tunnetut kappaleet ”Killing in the Name”, ”Bullet in the Head”, ”Bombtrack” ja ”Freedom”, jotka kaikki julkaistiin singleinä vuosina 1993–1994 ja niistä tehtiin myös musiikkivideot. Kahden seuraavan vuoden aikana levyä myytiin kolminkertaisesti platinalevyyn oikeuttava määrä Yhdysvalloissa.

1996–2000[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtye julkaisi vuonna 1996 toisen albuminsa Evil Empire. Albumi sisältää muun muassa kappaleet ”People of the Sun” ja ”Bulls on Parade” ja myi nopeammin kuin debyyttialbumi; tyyliltään albumi oli enemmän kitaraefektipainotteinen. Vuonna 1997 albumin kappale ”Tire Me” voitti Grammyn parhaana rock/metal-esityksenä. Vuonna 1998 yhtye julkaisi singlen ”No Shelter”, jota ei ole julkaistu millään yhtyeen albumilla, mutta joka julkaistiin Godzilla-elokuvan uudemman version soundtrackilla. Vuonna 1999 julkaistua yhtyeen kolmatta albumia The Battle of Los Angelesia pidetään myös suuressa arvossa yhtyeen fanien keskuudessa. Albumin tunnetuin kappale lienee "Guerrilla Radio", minkä lisäksi myös kappale "Sleep Now in the Fire", on monille tuttu. Kummankin kappaleen musiikkivideot ohjasi Michael Moore. Seuraavana vuonna julkaistiin yhtyeen viimeinen studioalbumi Renegades, joka sisältää covereita muun muassa Minor Threatin, Cypress Hillin ja Bob Dylanin kappaleista.

Hajoaminen ja yhtyeen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rage Against the Machine hajosi vuonna 2000 De La Rochan jäädessä tekemään soololevyä.[5] Loput yhtyeen jäsenistä muodostivat entisen Soundgardenin laulajan, Chris Cornellin kanssa "superyhtyeen" Audioslave, joka julkaisi ensimmäisen levynsä vuonna 2002. Samana vuonna julkaistiin postuumisti singlenä Renegades-albumin kappale "Renegades of Funk".

2007–2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Audioslaven hajottua Rage Against the Machine esiintyi loppukesästä 2007 Wu-Tang Clanin kanssa Rock the Bells -festivaleilla Yhdysvalloissa. RATM:in ensimmäinen reunion-keikka tapahtui aikaisemmin alkukesästä Coachella-festivaaleilla.[6] Myöhemmin yhtye lisäsi keikkoja ja siitä nousikin kiertue. Viimeinen kiertueen keikka oli 3. syyskuuta 2008 Minneapolisin kaupungissa Yhdysvalloissa.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kronologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1991: Ensimmäinen julkinen esiintyminen tuntemattomassa olohuoneessa Orangen piirikunnassa, Kaliforniassa.
  • 1992: 12-raitainen omakustannekasetti julkaistaan. Sisältää Bullet in the Head -kappaleen alkuperäisen version, joka myöhemmin julkaistiin Epic Recordsin kautta julkaistulla nimikkoalbumilla. Kasetti myi faniklubien ja livekeikkojen kautta 5 000 kappaletta.
  • 1/10/1992: Ensimmäinen Euroopan kiertue alkaa Suicidal Tendenciesin kanssa.
  • 6/11/1992: Nimikko-otsikoitu esikoisalbumi julkaistaan Epic Recordsilla.
  • 8/3/1993: Rage Against the Machine aloittaa Yhdysvaltojen kiertueensa House of Painin kanssa.
  • 18/7/1993: Esiintyessään Philadelphiassa Rage järjesti hiljaisen protestin sensuuria vastaan. Yhtyeen jäsenet seisoivat alastomina lavalla soittamatta tai laulamatta. Jokaisella yhtyeen jäsenellä oli suu teipattu ja rintaan kirjoitettu kirjain. Sanaksi muodostui "P-M-R-C".
  • 14/10/1993: Rage aloitti Yhdysvaltojen kiertueensa Rock for Choice -liikkeen kanssa Hollywoodissa.
  • 4/11/1993: Ensimmäinen loppuunmyyty keikka New Yorkissa.
  • 17/11/1993: Yhdysvaltojen kiertue Cypress Hillin kanssa alkaa Coloradosta.
  • 19/12/1993: Musiikkikanava Music Television näyttää ensiesityksenä yhtyeen musavideon Freedom.
  • 28/4/1994: Rage järjestää konsertin Leonard Peltierin vapauttamisen puolesta.
  • 17/8/1994: Rage Against the Machine rikkoo platinalevyn rajan myytyään nimikkolevyään miljoona kappaletta. Albumi sai platinaa myös Kanadassa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Belgiassa ja Chilessä; tuplaplatinaa Uudessa-Seelannissa; kultaa Saksassa, Tanskassa, Norjassa, Sveitsissä, Itävallassa ja Ruotsissa.
  • 7/1995: RATM aloitti toisen albuminsa Evil Empiren levyttämisen.
  • 13/4/1996: Esiintyminen Saturday Night Livessä.
  • 14/4/1996: Bulls on Paraden video esitetään ensi kertaa MTV:llä.
  • 16/4/1996: Evil Empire -albumi julkaistaan.
  • 20/4/1996: Rage soittaa ilmaisen keikan Kalifornian yliopistolla.
  • 16/7/1996: Yhdysvaltojen kiertue alkaa Atlantasta.
  • 31/7/1996: Bulls on Parade-video on ehdolla parhaaksi Hard Rock-videoksi MTV Video Music Awardseissa. Evil Empire rikkoo Yhdysvalloissa platinarajan.
  • 4/1/1997: Bulls on Parade ja Tire Me-kappaleet ovat ehdolla parhaaksi Hard Rock- ja Metalliesityksiksi Grammy Awardseissa.
  • 8/1/1997: Evil Empire rikkoo tupla-platinarajan Yhdysvalloissa.
  • 26/2/1997: Tire Me voittaa parhaan Metalli-esityksen palkinnon Grammy Awardseissa.
  • 25/11/1997: Rage julkaisee nimikko-otsikoidun täysmittaisen kotivideon, joka sisältää Live-esityksiä, Ei-albumi-raitoja sekä yhtyeen kaikki videot sensuroimattomina versioina. Video tuli The Ghost of Tom Joad-CD-singlen mukana, joka on cover Bruce Springsteenin alkuperäisestä kappaleesta.
  • 6/1/1998: People of the Sun on ehdolla parhaaksi Metalli-esitykseksi Grammy Awardseissa.
  • 12/1/1998: Kotivideo saa platinaa myytyään 100 000 kappaletta.
  • 2//1998: No Shelter äänitetään.
  • 1/9/1998: The Battle of Los Angelesin nauhoitukset alkavat.
  • 5/1/1999: No Shelter on ehdolla parhaaksi Metalli-esitykseksi Grammy Awardseissa.
  • 25/7/1999: Rage esiintyy Woodstock '99:ssä.
  • 30/7/1999: Esiintyminen Mount Fuji-festivaaleilla, Naebassa, Japanissa.
  • 3/8/1999: Esiintyminen Honolulussa, Havaijilla.
  • 12/10/1999: Guerrilla Radio, ensimmäinen single uudelta The Battle of Los Angeles -albumilta ilmestyy kauppoihin.
  • 2/11/1999: The Battle of Los Angeles ilmestyy kauppoihin. Yhtye esiintyy ensimmäistä kertaa David Letterman Showssa, esittäen Guerrilla Radion.
  • 1/8/2000: 5-Raitainen single Testify julkaistaan Yhdysvalloissa.
  • 16/8/2000: Yhtye soittaa poliittisesti kantaa ottavan keikan Democratic Nation Conventissa.
  • 12-13/9/2000: Rage Against the Machine soittaa viimeiset keikkansa Zack De La Rochan kanssa, joka ilmoitti yllättäen eroavansa yhtyeestä. Jälkimmäinen keikka julkaistiin DVD:nä keväällä 2003.
  • 7/11/2000: Ensimmäinen single Renegades-albumilta, Renegades of Funk soitetaan radiossa.
  • 5/12/2000: Cover-albumi Renegades ilmestyy kauppoihin. Vaikka Zack De La Rocha jo erosi yhtyeestä ennen albumin julkaisua, laulaa hän silti albumilla jokaisessa kappaleessa.
  • 20/2/2001: The Battle of Mexico City Live-DVD julkaistaan.
  • 21/2/2001: Guerrilla Radio voittaa parhaan Hard Rock-esityksen palkinnon Grammy Awardseissa.
  • 29/4/2001: Tom Morello äänestetään parhaaksi kitaristiksi California Music Awardseissa.
  • //2002: Audioslave perustettiin ex-Soundgarden-laulajan, Chris Cornellin kanssa. Vanhasta RATM-kokoonpanosta puuttui vain Zack De La Rocha. Debyyttialbumi julkaistiin myöhemmin samana vuonna.
  • 22/1/2007: Yhtyeen virallisilla nettisivuilla julkaistaan uutinen, jossa kerrotaan RATMin esiintymisestä Coachella-festivaaleilla huhtikuun 29. päivänä.

Esiintymiset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rage Against the Machine on esiintynyt ainoastaan kaksi kertaa Suomessa.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DVD:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Killing in the Name  (1993) - löytyy myös Grand Theft Auto: San Andreas -pelin soundtrackilta ja Guitar Hero 2 -pelistä
  • Bullet in the Head  (1993)
  • Bombtrack  (1993)
  • Know Your Enemy  (1993)
  • Freedom  (1994)
  • Bulls on Parade  (1996) - löytyy myös Guitar Hero 3 -pelistä
  • People of the Sun  (1996)
  • Down Rodeo  (1996)
  • Vietnow  (1997)
  • No Shelter  (1998) - ainoastaan julkaistu singlenä ja Godzilla-elokuvan soundtrackilla
  • Guerrilla Radio  (1999) - löytyy myös Tony Hawk's Pro Skater 2 -pelin soundtrackilta
  • Sleep Now in the Fire  (2000)
  • Testify  (2000) (julkaistu ainoastaan USA:ssa)- löytyy myös Rock Band 2 -pelistä
  • Calm Like a Bomb  (2000)
  • The Ghost of Tom Joad  (2001)
  • Renegades of Funk  (2002)
  • How I Could Just Kill a Man  (2002)

Musiikkivideot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Guerrilla Radio
  • Killing in the Name
  • Freedom
  • Bombtrack (epävirallinen, julkaistu Live at the Grand Olympic Auditorium -DVD:llä)
  • Bullet in the Head
  • People of the Sun
  • No Shelter
  • The Ghost of Tom Joad
  • Sleep Now in the Fire
  • Testify
  • Bulls on Parade
  • How I Could Just Kill a Man (epävirallinen, julkaistu Live at the Grand Olympic Auditorium -DVD:llä)
  • Renegades of Funk

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stenning, Paul: Rage Against the Machine - Taistelu lavalla. Suom. J. Pekka Mäkelä. Helsinki: Into, 2013. ISBN 978-952-264-172-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. George-Warren, Holly (2001). The Rolling Stone Encyclopedia of Rock & Roll. New York: Fireside. ISBN 978-0-7432-0120-9. (englanniksi)
  2. Real.com entry for Rage Against the Machine. Viitattu 27.7.2007 (englanniksi)
  3. a b c All Music Guide entry for Rage Against the Machine. Viitattu 3.5.2007 (englanniksi)
  4. Myers, Ben (16.10.1999), Hello, Hello... ...It's Good To Be Back, Kerrang!. Viitattu 27.2.2007. (englanniksi)
  5. Zack de la Rocha jättää Rage Against the Machinen MTV News. 18.10.2000. Viitattu 17.2.2007. (englanniksi)
  6. Rage Against the Machine will reunite for Coachella Los Angeles Times. 22.1.2007. LATimes.com. Viitattu 22.1.2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rage Against the Machine.