Vaihtoehtorock

Wikipedia

Vaihtoehtorock
Alkuperä	Punk Post-punk Hardcore
Alkuperämaa	Britannia ja Yhdysvallat
Kehittymisen ajankohta	1980-luku
Tyypillisiä soittimia	sähkökitara, sähköbasso ja rummut
Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia	Brittipop - College rock - Goottirock - Grunge - Indie rock - Post-rock

Vaihtoehtorock (englanniksi alternative rock, joskus pelkästään alternative) on yleistermi, joka syntyi 1980-luvun alussa kuvaamaan niitä rockyhtyeitä, joiden musiikki ei sopinut aikansa "valtavirran" esittämiin tyylisuuntiin. Termi ei tarkoita mitään yhtenäistä musiikkityyliä, vaan se sisältää esimerkiksi indie rockin, post punkin, hardcore punkin, college rockin, uuden aallon jne.

1980-luvulla useimpien vaihtoehtorockyhtyeiden musiikillisena pohjana oli punkrock. Monet vaihtoehtorockyhtyeet ovat saaneet vaikutteita myös 1960-luvun rockmusiikista sekä rockin ulkopuolista musiikkilajeista, kuten folkista, reggaesta tai jazzista.

[muokkaa] Vaihtoehtorockin edustajia

1980-luvun merkittävimpiä vaihtoehtorockyhtyeitä ovat muun muassa R.E.M., Talking Heads, Sonic Youth, The Replacements, Hüsker Dü ja Pixies Yhdysvalloissa sekä New Order, The Smiths ja The Cure Britanniassa. Suomessa vaihtoehtorock jäi vielä tuolloin marginaaliin, mutta sitä edustivat muun muassa Radiopuhelimien ja Nights of Iguanan kaltaiset yhtyeet. Apulannan myöhempää tuotantoa pidetään myös vaihtoehtorockina.

1990-luvun alussa vaihtoehtorock siirtyi Nirvanan ja muiden grunge-yhtyeiden myötä lähemmäksi valtavirtaa. Nykyään monet aiemmin vaihtoehtoisina pidetyt musiikkisuuntaukset menestyvät kaupallisesti, esimerkkinä vaikkapa nu metal -tyylisuuntaus. Blonde Redhead, Pavement, Sebadoh, Guided by Voices, Les Savy Fav, Enon, Sparklehorse, Grandaddy, Yo La Tengo, dEUS, Melt-Banana