Psykedeelinen rock

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Psykedeelinen rock on 1960-luvun jälkipuoliskolla syntynyt rockmusiikin tyyli, jossa tavoiteltiin tietoisesti uudenlaisia psykedeelisiä eli "tajuntaa laajentavia" säveliä ja mielikuvia. Tärkeässä osassa tässä musiikissa oli noina aikoina läpilyöntinsä tehnyt särjetty sähkökitarasoundi. Psykedeelinen rock hiipui 1970-luvulle tultaessa, mutta se ehti vaikuttaa muun muassa heavy metalin ja progressiivisen rockin syntyyn. 1980-luvun alusta lähtien psykedeelinen rock on ajoittain ollut taas muodissa.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Psykedeelisen rockin tunnusmerkit

Psykedeelisen rock ei ole kovin selvästi määriteltävä tyylilaji, mutta 1960-luvulla sen tyypillisiä piirteitä olivat muun muassa

  • särjetty kitarasoundi
  • bluesvaikutteiset kitarasoolot
  • samanaikaisesti melankoliset ja maaniset melodiat
  • surrealistisia mielikuvia tavoittelevat sanoitukset
  • omaperäiset rumpukompit
  • omaperäiset äänitehosteet ja äänet

Psykedeelisessä rockissa oli usein mukana myös muita 1960-luvun popmusiikille tyypillisiä aineksia, kuten folkrockista muistuttavaa moniäänistä laulantaa. Toisinaan keskeisessä osassa olivat myös Hammond-urut tai erilaiset efektilaitteet, kuten kitaran wahwah-pedaali.

[muokkaa] Psykedeelinen rock ja hippiliike

Psykedeelinen rock liitetään usein hippikulttuuriin. Tämä ei tarkoita että artistit itse olisivat välttämättä olleet hippejä tai pitäneet itseään sellaisina. Myös esimerkiksi folk oli hyvin tärkeä, mahdollisesti psykedeelistä rockia tärkeämpi musiikintyyli hippien keskuudessa. Huumeet liittyvät psykedeeliseen rockiin tajunnan laajentamisen ajatuksen kautta, mutta niiden osuutta on helppo liioitella, ja ne eivät ole mitenkään välttämättömiä itse musiikin tekemisen tai esittämisen kannalta - joskin jotkut pitävät niitä välttämättöminä musiikin ymmärtämisen kannalta.

[muokkaa] Psykedeelisen rockin edustajia

Monet 1960-luvun jälkipuoliskon tunnetuimmista rockyhtyeistä tekivät psykedeelistä rockia. Näihin kuuluvat esimerkiksi The Doors, Jefferson Airplane, The Jimi Hendrix Experience, Pink Floyd (1960-luvun tuotanto) ja Grateful Dead. Samoin The Beatlesin, The Rolling Stonesin ja The Whon 1960-luvun lopulla tekemistä kappaleista monet edustavat psykedeelistä rockia.

Psykedeelinen rock muodostaa populaarimusiikin historiassa linkin blues-rockin ja heavy metalin ja progressiivisen rockin välille. Heavyn pioneerit, kuten Black Sabbath, jatkoivat raskaan kitaravetoisen musiikin kehittelyä siitä mihin psykedeelinen rock jäi. Joissakin psykedeelisen rockin kappaleissa voi jo kuulla heavy metalia ennakoivia piirteitä. Samoin progressiivinen rock oli ilmiönä suoraa jatkoa psykedeelisen rockin kokeellisille kappaleille. Sellaisten albumien kuin Beach Boysin Pet Sounds, Frank Zappan ja The Mothers of Inventionin Freak Out! ja Beatlesin Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band katsotaan avanneen portit kokeelliselle lähestymistavalle, johon progressiivinen rock perustui.

Yksi havainnollistava esimerkki psykedeelisen rockin vaikutuksesta on esimerkiksi Jimi Hendrixin levy Electric Ladyland (1968), jolta löytyvistä kappaleista "Voodoo Child (Slight Return)" enteilee selvästi myöhempää heviä ja 14 minuuttia pitkä "1983 (A Merman Should I Turn to Be)" edustaa jo sitä, mitä pian alettiin kutsua progressiiviseksi rockiksi.

Vahvoja psykedeelisen rockin sävyjä voidaan löytää myös 1970-luvun alussa Return to Foreverin tai Mahavishnu Orchestran kaltaisten jazz-rock-fuusioyhtyeiden levyiltä.

Psykedeeliset piirteet palasivat rockmusiikkiin 1980-luvun alussa, jolloin eräät uuden aallon rockyhtyeet alkoivat soveltaa niitä musiikissaan. Yhdysvaltalaisen vaihtoehtorockin piirissä, erityisesti Los Angelesissa, kehittyi uuspsykedeelisen rockin suuntaus, joka tunnetaan nimellä "Paisley Underground". 1990-luvulla psykedeelisen rockin perintöä kierrätettiin muun muassa grungessa, brittipopissa ja trip hop -musiikissa. Kula Shakerin ja Ozric Tentaclesin kaltaisten 1990-luvun psykedeelisten rockyhtyeiden musiikki ei tietenkään tyyliltään ollut aivan samanlaista kuin 1960-luvulla, mutta sen kantava ajatus oli pitkälti yhtenevä 1960-luvun psykedeelisen rockin kanssa. Suomessa muun muassa yhtye Kingston Wall otti paljon vaikutteita psykedeelisestä rockista ja varsinkin Jimi Hendrixiltä.

[muokkaa] Psykedeelisen rockin kuuluisimpia albumeita

[muokkaa] Esimerkkejä tyypillisistä psykedeelisen rockin kappaleista

[muokkaa] Esimerkkejä psykedeelisistä sanoituksista

Picture yourself in a boat on a river, With tangerine trees and marmalade skies. Somebody calls you, you answer quite slowly, A girl with kaleidoscope eyes. Cellophane flowers of yellow and green, Towering over your head. Look for the girl with the sun in her eyes, And she’s gone. Lucy in the Sky with Diamonds.
- John Lennon (The Beatles) kappaleessa "Lucy in the Sky with Diamonds"

Have you ever been to Electric Ladyland? The magic carpet waits for you, so don't you be late. I wanna show you the different emotions, I wanna run to the sounds and motions. Electric woman waits for you and me. So it's time we take a ride, we can cast all of your hang-ups over the seaside while we fly right over the love filled sea. Look up ahead, I see the loveland, soon you'll understand.
-Jimi Hendrix kappaleessa "Have you ever been"

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Pasi Lehtomaa: Ritarien varjot - Autotallirockin aatelisia. Pop-Kirja, 2005.
Rockin suuntauksia
folk rock | garage rock | glam rock | goottirock | grunge | hard rock | industrial | kristillinen rock | metallimusiikki | pop rock
post-rock | progressiivinen rock | punk | psykedeelinen rock | rapcore | rock and roll | rockabilly | suomirock | vaihtoehtorock
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykedeelinen_rock
Henkilökohtaiset työkalut