1990-luku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vuosisadat 1700-luku · 1800-luku · 1900-luku · 2000-luku · 2100-luku
Vuosikymmenet
1890-luku · 1900-luku · 1910-luku · 1920-luku · 1930-luku · 1940-luku
1950-luku · 1960-luku · 1970-luku · 1980-luku · 1990-luku · 2000-luku
Vuodet 1890 · 1891 · 1892 · 1893 · 1894 · 1895 · 1896 · 1897 · 1898 · 1899
1900 · 1901 · 1902 · 1903 · 1904 · 1905 · 1906 · 1907 · 1908 · 1909
1910 · 1911 · 1912 · 1913 · 1914 · 1915 · 1916 · 1917 · 1918 · 1919
1920 · 1921 · 1922 · 1923 · 1924 · 1925 · 1926 · 1927 · 1928 · 1929
1930 · 1931 · 1932 · 1933 · 1934 · 1935 · 1936 · 1937 · 1938 · 1939
1940 · 1941 · 1942 · 1943 · 1944 · 1945 · 1946 · 1947 · 1948 · 1949
1950 · 1951 · 1952 · 1953 · 1954 · 1955 · 1956 · 1957 · 1958 · 1959
1960 · 1961 · 1962 · 1963 · 1964 · 1965 · 1966 · 1967 · 1968 · 1969
1970 · 1971 · 1972 · 1973 · 1974 · 1975 · 1976 · 1977 · 1978 · 1979
1980 · 1981 · 1982 · 1983 · 1984 · 1985 · 1986 · 1987 · 1988 · 1989
1990 · 1991 · 1992 · 1993 · 1994 · 1995 · 1996 · 1997 · 1998 · 1999
2000 · 2001 · 2002 · 2003 · 2004 · 2005 · 2006 · 2007 · 2008 · 2009

1990-luku oli vuosikymmen, joka alkoi 1. tammikuuta 1990 ja päättyi 31. joulukuuta 1999. Vuosikymmen oli toisen vuosituhannen sekä 1900-luvun viimeinen vuosikymmen.

Maailmanpolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosikymmenen suurin maailmanpolitiikan muutos oli Neuvostoliiton ja sen itäblokin romahdus 1991. Kylmä sota päättyi ja Yhdysvallat jäi ainoaksi supervallaksi ja otti ”maailman poliisin” -roolin. Entisissä itäblokin maissa pidettiin 1990-luvulla ensimmäiset vapaat vaalit moneen vuosikymmeneen. Unkari, Tšekkoslovakia ja Puola hyväksyttiin jo heti vuosikymmenen alussa Euroopan neuvoston jäseniksi.

Varsovan liitto ja sosialististen maiden talousjärjestö SEV lakkautettiin vuonna 1991. Neuvostoliitto lopetti talousapunsa Kuuballe.

Viro, Latvia, Liettua, Ukraina, Valko-Venäjä, Kazakstan, Turkmenistan, Tadžikistan, Kirgisia, Georgia, Armenia ja Azerbaidžan itsenäistyivät 1991. Venäjästä tuli Neuvostoliiton seuraajavaltio.

Eurooppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Serbiarmeijan tykistön pommittama Bosnia ja Hertsegovinan parlamenttirakennus tulessa Sarajevossa vuonna 1992 Bosnian sodan aikana.

Balkanilla alkoi 1991 Jugoslavian hajoamissodat, jonka eri näyttämöinä toimivat Slovenian sota 1991, Kroatian sota 1991–1995, Bosnian sota 1992–1995 ja viimeisenä Kosovon sota 1996–1999. Sotien seurauksena entinen Jugoslavia hajosi viiteen valtioon. Sotilasliitto Nato puuttui vahvasti sotiin. Tšekkoslovakia jakautui Tšekiksi ja Slovakiaksi vuoden 1993 alussa.

Keski-Euroopassa sen sijaan tapahtui yhdentymistä. Saksat yhdistyivät 1990 ja Euroopan yhteisöstä kehittyi vuonna 1992 solmitussa Maastrichtin sopimuksessa nykyinen Euroopan unioni. Unioni laajeni Itävallan, Suomen ja Ruotsin liityttyä siihen 1995. Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) jäseniksi jäivät tämän jälkeen enää Sveitsi, Liechtenstein, Norja ja Islanti.

Kolmessa Länsi-Euroopan maassa tapahtui vuosikymmenen aikana merkittäviä vallanvaihdoksia. Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Margaret Thatcher erosi yllättäen virastaan syksyllä 1990, ja uudeksi pääministeriksi tuli valtiovarainministeri John Major. Konservatiivipuolue kärsi tappion vuoden 1997 parlamenttivaaleissa ja pääministeriksi nousi työväenpuolueen Tony Blair.

Ranskan presidenttinä kaksi kautta toiminut François Mitterrand jätti paikkansa vuoden 1995 vaaleissa ja uudeksi presidentiksi valittiin Pariisin pormestari Jacques Chirac.

Saksan liittokansleri Helmut Kohl luopui virastaan syksyllä 1998 ja uudeksi liittokansleriksi tuli Ala-Saksin osavaltion pääministeri Gerhard Schröder.

Solidaarisuus-liikkeen johtaja, aiemmin useaan otteeseen vangittuna ollut Lech Wałęsa valittiin Puolan presidentiksi vuonna 1990. Hänen virkakautensa jäi kuitenkin vain yhden viisivuotiskauden pituiseksi, kun Aleksander Kwasniewski voitti vuoden 1995 presidentinvaalit.

Vuonna 1991 Saksassa alkoivat oikeudenkäynnit Erich Honeckeria ja muita Saksan demokraattisen tasavallan johtomiehiä vastaan länteen pyrkineiden itäsaksalaisten pakolaisten surmaamisesta. Honeckerin osalta oikeudenkäynti lopetettiin pian hänen sairautensa vuoksi, mutta hänen seuraajansa Egon Krenz tuomittiin vuonna 1997 vankeuteen.

Aasia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi seuratuimmista sodista maailmalla oli 1990–1991 käyty Persianlahden sota, jossa Yhdysvallat liittolaisineen vapauttivat Irakin miehittämän Kuwaitin. Muualla Lähi-idässä sen sijaan alkoi rauhanprosessi. Pohjois-Jemen ja Etelä-Jemen yhdistyivät 1990.

Israel sopi rauhan palestiinalaisten kanssa 1993 ja Jordanin kanssa 1994. Israelin pääministeri Jitzhak Rabin ja ulkoministeri Shimon Peres sekä Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) johtaja Jasser Arafat saivat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1994. Israelin ja palestiinalaisten rauhanprosessia vastustanut nuori äärijuutalainen murhasi Rabinin vuonna 1995. Vuonna 1996 PLO poisti peruskirjastaan kohdat, joissa oli vaadittu Israelin valtion tuhoamista, ja vastavuoroisesti Israelin työväenpuolue poisti ohjelmastaan itsenäistä Palestiinan valtiota vastustaneen periaatteen.

Intian pääministeri Rajiv Gandhi murhattiin vuonna 1991.

Etelä-Ossetian sodassa 1991–1992 Georgian maakunta Etelä-Ossetia kapinoi Georgiaa vastaan, ja käytännössä irtautui keskushallinnossa. Myös Venäjä soti kapinoivaa tasavaltaa, Tšetšeniaa, vastaan ensimmäisen Tšetšenian sodan 1994–1997, mitä seurasi toinen Tšetšenian sota, joka alkoi 1999. Intian ja Pakistanin välillä käytiin lyhyt Kargilin sota kesällä 1999.

Taliban taisteli vallasta Afganistanissa koko 1990-luvun, ja hallitsi suurinta osaa maasta 1996 lähtien syrjäytettyään ja murhattuaan maan johtajan Najibullahin.

Pohjois-Koreaa sen perustamisesta lähtien johtanut Kim Il-sung kuoli vuonna 1994 ja hänen seuraajakseen tuli hänen poikansa Kim Jong-il.

Hongkong palautettiin Kiinalle 1997 ja Macao 1999. Vuonna 1999 Itä-Timor äänesti itsenäisyydestä, jota alettiin toteuttaa YK:n johdolla.

Afrikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruandan kansanmurhan uhreja.

Afrikassa oli lukuisia sisällissotia, joihin länsimaat myös sekaantuivat. Jo 1980-alkanut Somalian sisällissota kiihtyi, maan presidentti Mohamed Siad Barre syöstiin vallasta vuonna 1991, ja Yhdysvallat tuli YK:n valtuutuksella väliin, mutta joutui vetäytymään maasta kolmen vuoden jälkeen 1995.[1] 1990 alkanut Ruandan sisällissota huipentui 1994 Ruandan kansanmurhaan, jossa yli 800 000 ihmistä tapettiin.[2] Vuonna 1998 alkanutta Kongon toista sisällissotaa kutsutaan myös Afrikan maailmansodaksi, sillä siihen osallistui yhteensä kahdeksan Keski-Afrikan valtiota.[3] Angolan sisällissota jatkui koko vuosikymmenen ajan.

Sisällissotia oli myös Sierra Leonessa, Algeriassa, Burundissa, Tšadissa, Kongon tasavallassa ja Liberiassa. Monet näistä pitkittyivät seuraavalle vuosikymmenelle ja ne usein eskaloituivat myös naapurimaihin.[4] [5] [6] [7] [8]

Etelä-Afrikassa vapautettiin vuonna 1990 yksi maailman tunnetuimmista poliittisista vangeista, vuodesta 1962 vankilassa ollut ANC-järjestön johtaja Nelson Mandela. Vuonna 1993 tuli voimaan uusi perustuslaki, jolla lakkautettiin lopullisesti apartheid-politiikka. Vuonna 1994 maassa järjestettiin ensimmäiset monirotuiset parlamenttivaalit ja Mandelasta tuli Etelä-Afrikan ensimmäinen mustaihoinen presidentti. Mandela sai yhdessä pääministeri Frederik de Klerkin kanssa Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1993.

Namibia itsenäistyi Etelä-Afrikasta vuonna 1990 ja maan ensimmäiseksi presidentiksi tuli vapautusjärjestö SWAPOn johtaja Sam Nujoma. Suomen myöhemmällä presidentillä Martti Ahtisaarella oli merkittävä rooli Namibian itsenäistymisprosessissa.

Liberian presidentti Samuel Doe kukistettiin vallankaappauksessa vuonna 1990.

Etiopian diktaattori Mengistu Haile Mariam luopui vallasta tärkeimmän tukijansa Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 ja pakeni maasta. Eritrea irtautui Etiopiasta itsenäiseksi valtioksi vuonna 1993. Maiden välejä jäi hiertämään rajakiista, joka puhkesi avoimeksi sodaksi vuonna 1998.

Zairen presidentti Mobutu Sese Seko luopui vallasta vuonna 1997. Uudeksi presidentiksi tuli oppositiojohtaja Laurent Kabila ja maan nimi muutettiin Kongon demokraattiseksi tasavallaksi. Vallanvaihdoksella ei kuitenkaan ollut vaikutusta maan sisäisiin levottomuuksiin, joihin myös monet naapurivaltiot sekaantuivat.

Pohjois- ja Etelä-Amerikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Demokraattipuolueen ehdokas Bill Clinton voitti istuvan presidentin, republikaani George H. W. Bushin Yhdysvaltain presidentinvaaleissa syksyllä 1992. Syksyn 1996 vaaleissa Clinton valittiin toiselle virkakaudelle.

169 ihmistä sai surmansa ja yli 400 loukkaantui Oklahoman osavaltion pääkaupungissa Oklahoma Cityssä huhtikuussa 1995 tehdyssä pommi-iskussa. Teosta pidätettiin Timothy McVeigh, joka tuomittiin myöhemmin kuolemaan ja teloitettiin. Iskun taustavoimaksi syytettiin Yhdysvaltain äärioikeistoa.

Oppositiojohtaja Violeta Chamorro voitti sandinistipresidentti Daniel Ortegan Nicaraguan presidentinvaaleissa vuonna 1990. Maan uudeksi presidentiksi tuli vuonna 1997 Arnoldo Alemán.

Kenraali Raoul Cedrasin johtama sotilasjuntta syrjäytti Haitin presidentin Jean-Bertrand Aristiden virastaan syksyllä 1991. Yhdysvallat pakotti sotilashallituksen luopumaan vallasta vuonna 1994, jolloin Aristide palasi presidentin virkaan.

Ecuadorin presidentti Abdala Bucaram erotettiin virastaan vuonna 1997. Parlamentti valitsi väliaikaiseksi presidentiksi Fabián Alarcónin ja uudeksi presidentiksi tuli seuraavana vuonna Jamil Mahuad.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulla taloudessa vallitseva ilmiö oli Kiina-ilmiö, joka vain kiihtyi koko vuosikymmenen. Länsimaat investoivat runsaasti Kiinaan ja monet yritykset siirsivät tuotantoaan sinne halpojen tuotantokustannusten perässä, mikä nostatti Kiinan talouden valtavaan kasvuun. Toinen merkittävä investointimaa oli Intia.[9]

Aasian talouskriisi alkoi vuonna 1997 ja vaikutti valuuttoihin ja pörssimarkkinoihin.

Tiede ja tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman ensimmäinen www-palvelin CERN:issä.

Informaatioteknologia kehittyi vuosikymmenellä valtavasti. CERN:ssä kehitettiin World Wide Web, ja 1990-luvun lopulla tietokoneet ja internet yleistyivät. GSM-verkkojen rakentaminen alkoi ja matkapuhelimet yleistyivät. Lisäksi tapahtui CD-teknologian läpimurto. Suomessa Linus Torvalds aloitti Linuxin kehitystyön.

1990-luvulla löytyi viisi uutta alkuainetta: 1994 darmstadtium ja röntgenium, 1996 kopernikium ja 1999 ununkvadium.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita merkittäviä tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittäviä henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton vaimonsa Hillary Clintonin ja varapresidentti Al Goren kanssa 20. tammikuuta 1997.

Valtioiden johtajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Somaliaa repivät klaanien yhteenotot global.finland.fi: Ulkoasiainministeriö. Viitattu 10.11.2009.
  2. Ruandan kansanmurha on nyky-Afrikan suurin tragedia global.finland.fi: Ulkoasiainministeriö. Viitattu 10.11.2009.
  3. Virgil Hawkins: Stealth Conflicts: Africa’s World War in the DRC and International Consciousness Journal of Humanitarian Assistance. Viitattu 10.11.2009. (englanniksi)
  4. Rauhanturvaoperaation Sierra Leonessa päättynyt global.finland.fi: Ulkoasiainministeriö. Viitattu 10.11.2009.
  5. Berndl, Hattsten, Knebel, Udelhoven: Maailmanhistoria, s. 595. Parragon, 2007. ISBN 978-1-4054-8283-7.
  6. Kiljunen, Kimmo: Valtiot ja liput, s. 215, 309. Otava, 2004. ISBN 951-1-18177-7.
  7. Republic of Congo Civil War globalsecurity.org. Viitattu 10.11.2009. (englanniksi)
  8. Lapsisotilaita kotiutetaan Liberian konfliktin jäljiltä global.finland.fi: Ulkoasiainministeriö. Viitattu 10.11.2009.
  9. Anita Kelles-Viitanen: Mikä Kiina-ilmiö on ja kuinka se muuttaa globaalia taloutta? maailmantalous.net. Viitattu 9.11.2009.