MP3
Wikipedia
| MPEG-1 Audio Layer 3 | |
|---|---|
| Tiedostopääte: | .mp3 |
| Mediatyyppi: | audio/mp3 |
| Omistaja: | MPEG-komitea |
| Tiedoston tyyppi: | Audio |
| Säilöjä: | Yksin tai MPEG-1 |
| Lyhenne: | MP3 |
| Standardi(t): | MPEG-1 |
MPEG-1 Audio Layer 3, tiedostotunnuksena yleensä MP3, on MPEG-1 -standardiin perustuva häviöllinen äänenpakkausmenetelmä, joka on myös noussut hallitsevaksi tiedostomuodoksi musiikin jakelussa. Standardin julkaisi MPEG-komitea vuonna 1992. Standardin virallinen nimi on ISO/IEC 11172-3 Layer 3, joka julkaistiin vuonna 1993. MP3:n keskeisimmät patentit omistavat ranskalainen Thomson SA ja saksalainen tutkimuslaitos Fraunhofer-Gesellschaft.[1] Fraunhoferin vuonna 2005 saamat lisensointitulot olivat noin 100 miljoonaa euroa.[2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Äänenlaatu
Tavallisen MP3:n mainostetaan olevan "lähes CD-tasoista ääntä". Alkuperäinen ääni onkin todennäköisesti ollut CD-tasoista, 44,1 kHz näytetaajuudella otettua 16-bittistä stereoääntä. Tästä äänestä on häviöllisen pakkauksen menetelmillä karsittu ääni-informaatiota, jota ihmiskorva ei helposti erota. Ääni jaetaan taajuuskaistoihin, jolloin merkityksettömien äänten erottaminen helpottuu. Äänenlaadun heikentymisen huomaa parhaiten matalien bassoäänten ja korkeitten diskanttiäänten välisessä kontrastissa.
Vaikka tallennettavan ja hävitettävän informaation välinen valinta perustuu malliin ihmiskorvan kyvystä erottaa ääniä, on se silti periaatteessa "makuasia". Eri pakkausohjelmat eivät siis pakkaa ääntä täsmälleen samalla tavalla, vaan niillä voi olla merkittäviäkin laatueroja. MP3-tiedoston äänenlaatuun vaikuttaa lisäksi suoraan sen bittinopeus (bitrate), joka vaihtelee 32 kbit/s:n ja 320 kbit/s:n välillä. Suurempi bittinopeus merkitsee laadukkaampaa ääntä, mutta vastaavasti suurempaa tiedostokokoa. CD:hen verrattava äänenlaatu vaatii yleisen arvion mukaan 128 kbit/s:ta korkeampaa nopeutta.[3] [4]
[muokkaa] Käyttö
Formaatti tuli suosituksi Napsterin ja muiden vertaisverkkojen ansiosta, koska sillä voidaan pakata digitaalinen musiikki jopa kymmenesosaan sen alkuperäisestä koosta äänenlaadun kovinkaan pahasti heikkenemättä. Sitä käytetään myös aloittelevien artistien ja orkestereiden tuotannon julkituomisessa Internetissä sekä podcasteihissa ja nettiradiossa.
[muokkaa] Lisenssi
MP3:n lisenssimaksu on 0,75 dollaria MP3:n purkuun pystyvää laitetta kohti tai kaksinkertainen myös pakkaukseen pystyvää laitetta kohti. Minimimaksu on vähintään 15 000 dollaria vuodessa.[5] Lisenssimaksujen ja patenttien vuoksi useimmat suositut Linux-jakelut eivät toimita lainkaan mp3-purkuun ja pakkauseen pystyviä ohjelmia.
[muokkaa] Laillisuudesta
Yleisesti ajatellen MP3 on laillinen silloin kun sitä käytetään omien CD-levyjen koodaukseen omaan käyttöön. Laitonta sen sijaan on koodata MP3:a ja levittää tai myydä koodattuja kappaleita toisille ihmisille ilman kappaleen tekijänoikeuksien haltijan lupaa. [6]
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Developers & Manufacturers FAQ Thomson. Viitattu 16. toukokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ The Fraunhofer Society (Fraunhofer-Gesellschaft, FhG) Toukokuu 2006. Britannian suurlähetystö, Berliini. Viitattu 16. toukokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Gabriel Bouvigne: My listening tests 1998. Mp3-tech.org. Viitattu 16. toukokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Sam C. Lin: MP3 vs. CD Audio Quality Tests 2001, 2005. lincomatic.com. Viitattu toukokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ mp3licensing.com - Royalty Rates Viitattu 2008-08-01.
- ↑ Frankel, Justin, Greely Dave, Sawyer Ben: MP3 - Musiikkia Internetissä. Jyväskylä: Teknolit Oy, 1999. ISBN 951-846-006-X.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Exact Audio Copy Guide Ohjeet EAC-kopiointiohjelman ja LAME-mp3 enkooderin asennukseen ja käyttöön. Yhdistelmällä tehtyjä musiikkitiedostoja pidetään laadullisesti parhaina mahdollisina(englanniksi)
- MP3 Encoder Guide 3.0(englanniksi)
- MP3 Licensing (englanniksi)
