Björk

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee islantilaista laulajaa. Muut merkitykset luetellaan täsmennyssivulla.
Björk
BjörkCoachella.jpg
Björk esiintymässä Coachella Valley Music and Arts Festivaleilla, Kaliforniassa vuonna 2007.
Syntynyt 21. marraskuuta 1965 (ikä 48)
Kotipaikka Islannin lippu Reykjavík, Islanti
Aktiivisena 1977–
Tyylilajit elektroninen, avantgarde, vaihtoehtorock, IDM, trip hop
Ammatit muusikko, laulun- ja musiikintekijä, tuottaja, näyttelijä, valokuvamalli
Soittimet laulu, kosketinsoitin, piano, huilu, piccolo, oboe, rummut, huuliharppu, harppu
Yhtyeet The Elgar Sisters, KUKL, Tappi Tíkarrass, The Sugarcubes, Björk Guðmundsdóttir & Tríó Guðmundar Ingólfssonar
Levy-yhtiöt One Little Indian, Elektra, Atlantic, Polydor, Mother, Smekkleysa

Björk (koko nimeltään Björk Guðmundsdóttir, s. 21. marraskuuta 1965 Reykjavík, Islanti) on islantilainen laulaja-lauluntekijä, säveltäjä, näyttelijä ja tuottaja, jonka ura alkoi jo vuonna 1977. Hän on julkaissut kolme albumia yhtye Sugarcubesin laulajana, kahdeksan sooloalbumia ja kaksi elokuvasoundtrackia. Hänet tunnetaan laajasta sopraanon äänialastaan ja omintakeisesta tyylistään niin musiikkinsa, julkisten esiintymisensä, musiikkivideoidensa ja pukeutumistyylinsä suhteen. Björkin musiikista voi havaita vaikutteita mm. popista, alternative rockista, jazzista, ambientista, elektronisesta, klassisesta, folkista ja trip hopista. Björkin levy-yhtiö One Little Indian, kertoi 2003 hänen myyneen maailmanlaajuisesti yli 15 miljoonaa albumia.

Björk on saavuttanut 13 Grammy-ehdokkuutta, Academy Award -ehdokkuuden ja kaksi Golden Globe -ehdokkuutta (joista toisen näyttelijäntyöstään). Björk voitti parhaan näyttelijättären palkinnon vuoden 2000 Cannesin elokuvajuhlilla roolistaan elokuvassa Dancer in the Dark. Vuonna 2010 Björk voitti yhdessä Ennio Morriconen kanssa Polar Music Prizen, jonka arvo on miljoona Ruotsin kruunua. Hänen sanottiin liikkuvan avantgarden ja popmusiikin välillä vapaammin kuin kukaan muu artisti ja hän on jättänyt pysyvän jäljen popmusiikkiin ja moderniin kulttuuriin syvästi persoonallisen musiikin, sanoitusten, huoliteltujen sovitusten ja uniikin äänensä ansiosta. [1] Hänen viimeisin albuminsa Biophilia julkaistiin maailmanlaajuisesti 10. lokakuuta 2011.

Musiikkiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Björkin ensimmäinen levy, kokonaan islanninkielinen Björk ilmestyi 18. joulukuuta 1977. Levyllä on muun muassa The Beatles -coverkappale Álfur Út Úr Hól ( The Fool on the Hill ) ja Björkin itsensä säveltämä instrumentaalinen Jóhannes Kjarval, jossa hän soittaa huilua. Tämän jälkeen hän lauloi Tappi Tíkarrass -yhtyeessä, joka levytti kaksi levyä vuosina 1981 ja 1983. KUKL-yhtyeen kautta hän eteni vuonna 1986 The Sugarcubes-yhtyeeseen, jossa hän sai ensimmäisen kerran myös kansainvälistä mainetta.

Vuonna 1993 Björk julkaisi ensimmäisen englanninkielisen soololevynsä Debut, josta tuli odotettua suurempi menestys. Levylle valikoitiin Björkin aiemmin säveltämiä kappaleita sekä yhteistyössä tuottajansa Nellee Hooperin kanssa tehtyjä uusia kappaleita. Kaksi vuotta myöhemmin julkaistu Post sisälsi samoin aikaisempaa tuotantoa, ja se tehtiin yhteistyössä Hooperin, Trickyn, Graham Masseyn ja Howie B:n kanssa. Kun kaksi ensimmäistä sooloalbumia olivat eräänlaisia muiden muusikoiden kanssa tehdyn yhteistyön hedelmiä, oli vuonna 1997 julkaistu Homogenic yksin Björkin visioiden tulosta. Minimalistisen elektronisella levyllä kuullaan aggressiivisia rytmejä, jotka heijastavat Islannin maisemia ja tuliperäisyyttä.

Seuraava studioalbumi, vuonna 2001 ilmestynyt Vespertine, oli tunnemaailmaltaan täysin vastakkainen edelliseen levyyn verrattuna: tuutulaulumaiset ja hyvin henkilökohtaiset kappaleet sisältävät hentoja mikrorytmejä, inuitkuoron laulua ja kamariorkesterin soittoa. Vuonna 2004 valmistui Medúlla, jonka tekovaiheessa Björk oli päättänyt jättää melkein kaikki soittimet pois ja joka siten koostuu pelkillä ihmisäänillä tuotetuista rytmeistä ja melodioista. Äänien tekemisessä Björkillä oli apuna useita kuoroja sekä yksittäisiä artisteja. Ainoastaan kahdessa kappaleessa soitettiin pianoa ja yhdessä gongia.

Björkin kuudes studioalbumi Volta ilmestyi 7. toukokuuta 2007. Björk on itse kirjoittanut ja tuottanut kaikki uuden albumin kymmenen kappaletta. Hänen apunaan albumia ovat olleet tekemässä muun muassa hiphop-tuottaja Timbaland sekä islantilainen kirjailija Sjón.[2]

Vuonna 2010 Björk oli mukana islantilaislaulaja Ólöf Arnaldsin kappaleessa Surrender, Dirty Projectorsin albumilla Mount Wittenberg Orca sekä Antony and the Johnsonsin Swanlights-albumin kappaleessa Flétta. Antony itse oli vierailevana laulajana Björkin Volta-albumin kappaleissa The Dull Flame of Desire ja My Juvenile.

Björkin seitsemäs studioalbumi Biophilia ilmestyi 10. lokakuuta 2011. Varsinaisen albumin lisäksi Biophiliasta tehtiin kokonainen iPad-sovellus, jossa jokaisesta kymmenestä kappaleesta on oma yksilöllinen pelinsä ja animaationsa. Näin kuuntelijat pääsevät itse paremmin sisään musiikkiin ja heillä on mahdollisuus myös muokata kappaleiden tiettyjä ominaisuuksia, jotka ovat eri peleissä erilaiset. Lisäksi Biophilia-projektiin kuuluu kiertue, jonka aikana Björk vierailee useissa kaupungeissa ympäri maailman pystyttäen Biophilia-"opetusleirinsä" jokaiseen kaupunkiin useiksi viikoiksi, joiden aikana hän muun muassa vierailee paikallisissa kouluissa, jolloin lapset itse saavat tilaisuuden kokeilla iPadin Biophilia-sovellusta. Björk toivoo, että tämä herättäisi lapsissa uusia ajatuksia musiikista.[3]

Elokuvaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Björk Hurricane Festivaleilla heinäkuussa 2003.

Björk on myös näytellyt jonkin verran: muutamassa suhteellisen tuntemattomassa melko vanhassa islantilaisessa elokuvassa (mm. The Juniper tree) ja sittemmin Lars von Trierin elokuvassa Dancer in the Dark, jonka pääroolista Björk sai Cannesin elokuvafestivaalien parhaan näyttelijättären palkinnon vuonna 2000 itse elokuvan voittaessa parhaan elokuvan palkinnon. Hän sävelsi elokuvaan myös musiikin, joka julkaistiin nimellä SelmaSongs ja joka oli myös ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi. Björk kertoi festivaalien jälkeen, ettei enää näyttelisi elokuvissa, sillä Björkillä ja von Trierillä oli elokuvan teon aikana suuria riitoja. Lisäksi Björkin omien sanojen mukaan elokuvan teko oli muutenkin erittäin tuskallista. Vuonna 2005 valmistuneessa Matthew Barneyn ohjaamassa kokeellisessa elokuvassa Drawing Restraint 9 Björk palasi kuitenkin jälleen elokuvien pariin näyttelemällä valaaksi muuttuvaa ihmistä sekä säveltämällä teokseen musiikin. Björk on säveltänyt tunnusmusiikin The Comet Song elokuvaan Muumi ja punainen pyrstötähti (2010) yhdessä kirjailija-muusikko Sjónin kanssa. Molemmat taiteilijat ovat suuria Muumi-faneja. [4]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Björkillä ja hänen kumppanillaan Matthew Barneylla on yksi tytär, Ísadóra Bjarkardóttir Barney (s. 3. lokakuuta 2002). Entisen Sugarcube-yhtyekaverinsa Þór Eldonin kanssa Björkillä on poika Sindri Eldon Þórsson (s. 8. kesäkuuta 1986).

Ääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Björk on äänityypiltään Robusto-sopraano, ja hänen äänensä yltää kolmeen oktaaviin (F3-E6). Björkin laulutyyli perustuu pitkälti improvisaatioon, joka näkyy hänen live-esityksissään. Klassisen musiikin säveltäjä John Tavener on ylistänyt Björkin olevan "älykkäämpi kuin useat oopperalaulajat." Musiikkikriitikko Alex Ross on maininnut Björkin yhtenä lahjakkaimmista äänistä nykyään. Hän sijoittui 22/50 "Greatest Voices In Music"-listalla.

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Björk Ruisrockissa vuonna 1998.

Levyjulkaisut (CD)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Videot (DVD)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Björk.