Suomen 1990-luvun alun lama
Wikipedia
Suomen 1990-luvun alun lama oli talousvaikutuksiltaan Suomen historian pahimpia talouskriisejä, jopa pahempi kuin toisen maailmansodan jälkeinen. Se ei kuitenkaan ollut niin paha kuin 1930-luvun lama.lähde?
Vuosien 1990–1993 lamalla oli syvä vaikutus koko 1990-luvun Suomen talouteen (erityisesti työllisyyteen), kulttuuriin, politiikkaan ja ilmapiiriin. Sen aikana BKT laski 13 % ja työttömyys nousi 3,5 %:sta 18 %:iin.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Syyt
Laman syntyyn vaikuttaneita syitä:
- Neuvostoliiton romahdus. Neuvostoliiton-kauppa oli ollut 15–20 prosenttia Suomen ulkomaankaupasta.
- teollisuuden kilpailukyvyn pieneneminen muun muassa vahvan markan politiikan takia.
- paperiteollisuuden maailmanlaajuinen ylituotanto.
- 1980-luvun talouspolitiikka;
- 1980-luvulla Suomessa vallitsi voimakas taloudellinen nousukausi, joka kesti koko vuosikymmenen. Yksi syy nousukauden pitkittymiseen ja ylikuumenemiseen oli ulkomaisen luotonhakemisen vapautuminen. Aiemmin luoton hakeminen ulkomailta oli luvanvaraista, mutta Suomen pankki vapautti luoton hakemisen 1986[2] ja ja tämä johti laajamittaiseen yrityksien lainanhakuun ulkomailta. Ulkomainen lainaraha oli huomattavasti kotimaista rahaa halvempaa. Myös pankkien luotonanto yksityishenkilöille vapautui ja luottokanta kasvoi enimmillään yli 100 % vuodessa.[3] Edellä mainitut seikat johtivat kansantaloudessa olevan rahamäärän voimakkaaseen kasvuun, joka puolestaan nosti asuntojen ja liiketilojen hintoja voimakkaasti. Syntyi kiinteistö- ja pörssikupla, jonka aikana syntyi nopeasti velkarahoituksella suuria omaisuuksia. Termi kasinotalous kuvasi lainarahalla ja sijoittamisella rikastumista.
Laman oireita:
- Työttömyys (1992–1997 yli 12 prosenttia, rakennusteollisuudessa jopa 36,7 prosenttia vuonna 1994)
- Suomen pankkikriisi
[muokkaa] Seuraukset
- Kulutus ja investoinnit putosivat sekä julkisella että yksityisellä sektorilla
- Yritysten konkurssien määrä nousi voimakkaasti.
- Yrityksien kaatuminen ja heikko tilanne aiheutti suurtyöttömyyden.
- Suomen valtion budjettivaje oli useita prosentteja BKT:sta
- Suomen luottoluokitus aleni.
[muokkaa] Kriisiä seurannut talouspolitiikka
- Suomen pankkijärjestelmän maksuvalmius heikkeni pankkikriisin seurauksena. Valtiovalta vastasi tähän takaamalla suomalaisten pankkien ottamat velat vuonna 1991.
- Vientiteollisuuden auttamiseksi Suomi suoritti devalvaatiot vuosina 1991 ja 1992. Samalla valuuttalainoja ottaneet yrittäjät joutuivat erittäin vaikeaan tilanteeseen.
- Pankkien pelastamiseksi perustettiin Valtion vakuusrahasto, joka jakoi pankeille lainamuotoista pankkitukea. Suurimmat saajat olivat Säästöpankkien keskusosakepankki ja Suomen Säästöpankki. Kaikki muutkin pankit saivat pankkitukea. Säästöpankkiryhmä koottiin suurimmaksi osaksi Suomen säästöpankkiin, joka jaettiin osuuspankkiryhmän, KOP:n, Postipankin ja Yhdyspankin kesken. KOP:n oli vuonna 1994 pakko yhdistyä Yhdyspankin kanssa Merita-pankiksi.
- Valtion ja kuntien menoja leikattiin voimakkaasti, jotta valtion maksuvalmius olisi voitu taata. Tämä heikensi mm. sosiaalipalveluja.
- Suomi oikeistolaistui.
- Lamavuosien jälkeen vuonna 1995 koottu Lipposen I hallitus jatkoi tiukasti valtion menoja rajoittanutta talouspolitiikkaa.
