Michael Porter

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Michael Porter

Michael Everett Porter (s. 1947 Ann Arbor, Michigan[1]) on yhdysvaltalainen liiketaloustieteen professori, kirjailija ja konsultti.

Porter on keskittynyt liikkeenjohdon ja kansantalouden tutkimiseen. Hän hoitaa päätyönään Bishop William Lawrence -professuuria Harvard Business Schoolissa, ja johtaa myös sen Strategian ja kilpailukyvyn instituuttia.[2] Vuonna 2005 Porter listattiin ensimmäiseksi maailman 50 merkittävimmän bisnesajattelijan listalla.[3]

Porter harjoittaa konsultointia vuonna 1984 perustamansa kansainvälisen strategia- ja johtamiskonsultointiyritys Monitor Groupin kautta. Yrityksen päämaja on Massachusettsin Cambridgessä.

Hänellä on takanaan myös kohtalaisen menestyksekäs urheilu-ura.[1]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porterin näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porter on yksi maailman johtavista strategisen liikkeenjohdon ajattelijoista. Hän keskittyy pääasiassa kysymyksiin kuinka yritykset tai alueet voivat rakentaa kilpailuedun ja kehittää kilpailustrategian.

Kilpailussa päätehtävä on valita, missä yritys kilpailee ja kuinka menettelee muita markkinoiden voimia vastaan.

Kilpailuvoimia on viisi: Asiakkaat, tavarantoimittajat, korvaavat tuotteet (substituutit) sekä nykyiset että mahdolliset kilpailijat. Kilpailustrategia on korvaamaton menestyksen edellytys, jos yritys aikoo pärjätä kilpailussa näitä edellä mainittuja voimia vastaan.


Kilpailustrategiateoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porterin (1997; 1998: x; 1996, 61–78) mukaan kilpailustrategiateoria tarjoaa rikkaan viitekehyksen, joka paljastaa merkittäviä eroja yritysten välillä, sekä kertoo, kuinka yritykset voivat löytää oman erityisen asemansa, kilpailuedun ja menestyvän toimintastrategian (Porter 1988).

Porter ei ole sanoutunut irti suunnittelun koulukunnan kysymyksenasettelusta, mutta hän käänsi huomion kilpailustrategiaan, jonka tarkastelua varten hän loi analyyttisen rungon. Porter (1998: xiii) katsoo vuonna 1998 kilpailustrategiateoksensa uudessa johdantokirjoituksessaan, ettei hän muuttaisi lähes 20 vuotta aiemmin kirjoittamasta teoriastaan mitään, paitsi ehkä lisäisi muutamia esimerkkejä kansainvälisestä liike-elämästä. Uudessa johdannossa hän korosti myös, ettei liike-elämä ole muuttunut uuden teknologian ja internetin saapumisen jälkeen niin ratkaisevasti, että kilpailussa vaikuttavat viisi voimaa olisivat menettäneet merkitystään. Ostajien neuvotteluvoima on kuitenkin kasvanut (Porter 2001a: 81- 82).

Strateginen asemointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porter (1996) liitti sanaan strategia välittömästi sanan asemointi, jolloin strateginen asemointi merkitsi samanlaisten tai erilaisten toimien suorittamista eri tavalla kuin kilpailija tekee. Strateginen asemointi on löydettävissä Porterin (2001a, 91) mukaan jos (1) yritys asettaa itselleen oikean tavoitteen kestävän kannattavuuden varaan, (2) yritys esittää arvoväittämän, joka poikkeaa kilpailjoiden tarjoamista (eli mitä arvoa asiakas kokee), (3) yrityksen strategia kuvastuu erottuvassa arvoketjussa ja kun (4) strategia määrittelee, miten kaikki yrityksen tekemiset sopivat yhteen. Asemoinnissa on kyse toimialan rakenteen selvittämisestä, yrityksen heikkouksien ja vahvuuksien tunnistamisesta sekä sopivan strategian löytämisestä kilpailutilanteeseen (Porter 1998, 30).

Porterin (2001a, 91) mukaan menestyvän strategisen asemoinnin yksi keskeisimmistä periaatteista on, että yritys voi esittää arvoväittämän eli joukkon etuja, jotka poikkeavat kilpailijoiden tarjoamista: ”Yrityksen täytyy määritellä selvästi erottuva arvoväittämä, jonka takana se seisoo, vaikka tämä merkitsisi luopumista erinäisistä mahdollisuuksista. Ilman johtamisen jatkuvuutta yritysten on vaikea kehittää ainutlaatuisia taitoja ja resursseja ja rakentaa itselleen vankkaa mainetta asiakkaiden keskuudessa”.

Arvon tuottamisen ja strategian välinen yhteys on keskeinen. Menestyksen salaisuus Porterin arvoketjumallissa on juuri arvon tuottaminen ostajalle.

Porter on tähdentänyt kuluttajan kasvavaa merkitystä nykyisessä liiketoimintaympäristössä: pull-strategian yleistyminen kääntää huomion loppuasiakkaaseen, asiakkaiden identifioiminen on yleistynyt, erilaistumisstrategia pakkauksista alkaen tuottaa lisäarvoa kuluttajille. Jos yrityksellä ei ole kustannustehokkuuden tuomaa kilpailuetua, yrityksen täytyy keskittyä toimensa ostajiin, jotka eivät ole hintaherkkiä (Porter 1998, 119–120).

Struktuurianalyysi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porter (1998, 5) tähdentää, että struktuurianalyysin avulla voidaan diagnosoida toimialan kilpailutilannetta yhtä hyvin yksittäisessä valtiossa kuin kansainvälisillä markkinoilla, vaikka toki jotkut institutionaaliset olot voivat vaihdella. Samat rakenteelliset tekijät ja markkinavoimat vaikuttavat myös kansainvälisessä liiketoiminnassa kuin voimakkaasti kotimaisilla sisämarkkinoilla (Porter 1998, 276). Yritykset voivat osallistua kansainväliseen toimintaan erilaisten perusratkaisujen mukaisesti: lisenssien, viennin tai suorien ulkomaisten investointien avulla (Porter 1998, 277).

Globaalin kilpailun menestystekijät voivat syntyä suhteellisesta kilpailuedusta, tuotannon mittakaavaedusta, kokemuksesta, logistisesta mittakaavaedusta, markkinoinnin mittakaavaedusta, myynnin mittakaavaedusta, tuotteiden erilaistamisesta, teknologisesta osaamisesta ja tuotannon liikkuvuudesta. Kansainväliset markkinat stimuloivat strategiseen kekseliäisyyteen: tuotteita täytyy sopeuttaa, markkinasegmentit täytyy tunnistaa uudella tavalla vieraassa maassa, paikallisen tuotannon mahdollisuus täytyy selvittää (Porter 1998, 289–290).

Kilpailuanalyysi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porterin (1997; 1998, 47) mukaan yrityksen asemoinnin laatiminen ilman kilpailija-analyysia perustuu vain vaarallisiin olettamuksiin, jolloin on kuviteltu, ettei kilpailijoita voi analysoida. Kilpailijoiden tavoitteiden analysointi on kuitenkin ratkaisevaa, jotta yritys voi välttää virheellisiä strategisia siirtoja tuottaen kivuliaan kilpailutilanteen muiden yritysten kanssa (Porter 1998, 57).

Kilpailuanalyysissä tulee Porterin mukaan selvittää mm. kilpailijoiden usko suhteellisesta asemastaan, historiallinen identifikaatio, kulttuurierot, organisaation arvot, uskomukset tulevasta kehitystrendistä sekä kilpailijoiden kapasiteetti. Kilpailijat merkitsevät ostajan kasvavaa neuvotteluvoimaa valikoiman laajetessa. Yhden yrityksen ja yhden tuotteen markkinoilla asiakkaan neuvotteluvoima jäisi sen sijaan niukaksi. Kilpailijoiden toimiessa tehokkaasti tulee kunkin yrityksen selvittää, mikä on yrityksen mahdollinen menestyksellinen arvoväittämä omalle asiakkaalleen.

Kilpailuun sopeuduttava[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ostajat, korvaavat tuotteet, toimittajat ja alalle pyrkijät ovat kilpailijoita myös itse yritykselle, jonka täytyy sopeutua olosuhteisiin. Uudet alalle pyrkijät tuovat uutta kapasiteettia, he tavoittelevat markkinaosuuksia ja käyttävät rajallisia resursseja. Hinnat voivat laskea alalle uusien tulijoiden tähden. Kuluttajat löytävät enemmän vaihtoehtoja, kun alalle ovat uudet yritykset pyrkimässä, minkä vuoksi itse yritys kohtaa yhä kireämmän kilpailun.

Korvaavalla tuotteella Porter tarkoittaa sellaisia tuotteita, jotka voivat suorittaa samaa tehtävää tai vastata samaan tarpeeseen (Porter 1998, 23) kuin toimialan omat tuotteet. Joskus korvaavat tuotteet voivat olla varsin kaukana itse toimialasta, koska kyse on kuluttajan rajallisten taloudellisten, henkisten tai ajallisten resurssien jakautumisesta.

Suojautuminen uusilta kilpailijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olemassa olevat yritykset suojautuvat uusia tulokkaita vastaan. Tuotannon, markkinoinnin, tutkimuksen ja palvelujen volyymitekijät voivat estää uusia tulokkaita saapumasta markkinoille. Tuotedifferointi suojelee myös uusien tulijoiden haastetta vastaan, koska olemassa olevat yritykset ovat jo tehneet brandin tunnetuksi (engl. Brand identification) ja saavuttaneet uskollisen asiakaskunnan (engl. Customer loyalties; Porter 1998, 9). Porter mainitsee alalle tulon esteiksi myös pääoman vaatimukset, siirtymiskulut (engl. Switching costs), vaikeudet päästä jakelukanaviin sekä alalla olevien yritysten muut etuisuudet (tuotantoteknologia, pääsy raaka-aineisiin, patenttiportfoliot, suotuisa sijainti, viranomaissuhteet, kokemus). Olemassa olevat yritykset voivat myös turvautua kostohyökkäykseen, jotta uusi tulokas perääntyisi aikomuksestaan saapua markkinoille (Porter 1998, 14).

Porterin strategiapaletti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porterin strategiapaletti koostuu muun muassa seuraavista osista:

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porter on kirjoittanut 18 kirjaa sekä lukuisia artikkeleita. Hänen ensimmäisestä, vuonna 1980 julkaistusta kirjasta Competitive Strategy on menossa 63. painos.[1] Myös vuonna 1990 julkaistu The Competitive Advantage of Nations (Kansakuntien kilpailuetu) on erittäin tunnettu.

  • Redefining Health Care: Creating Value-Based Competition on Results, E. O. Teisberg, M. E. Porter, 2006.
  • Can Japan Compete?, M. Porter, H. Takeuchi, ja M. Sakakibara, 2000.
  • On Competition, 1998.
  • Strategia on korvaamaton. Talouselämä 18: 22–26.
  • What is Strategy? Harvard Business Review, Nov/Dec 1996, 61- 78. Myös teoksessa: Mariana Mazzucato (2002), Strategy for business. London.
  • Canada at the Crossroads: The Reality of a New Competitive Environment, 1992.
  • Kansakuntien kilpailuetu (The Competitive Advantage of Nations, 1990), suomentanut Maarit Tillman, Talentum, 2006, ISBN 952-14-1107-4
  • Kilpailuedusta yritysstrategiaksi. Yritystalous 1988/1: 40–56.
  • Competition in Global Industries (toim.), 1986.
  • Kilpailuetu. Ekonomia-sarja. Weiling+Göös. Jyväskylä. 1985-
  • Competitive Advantage: Creating and Sustaining Superior advantage, 1998.
  • Cases in Competitive Strategy, New York: The Free Press, 1982.
  • Competitive Strategy: Techniques for Analyzing Industries and Competitors,1980.
  • Competitive strategy: techniques for analyzing industries and competitors: with a new introduction. 1998. Originally published: New York, Free Press 1980.
  • How competitive forces shape strategy. Teoksessa: Henry Mintzberg – James Brian Quinn 1998, Reading in the strategy process. 1998. Upper Saddle River, NJ: Prentice Hall.
  • Klusterit ja uusi kilpailun taloustiede. Fakta tammikuu 1999: 22–33.
  • Strategia ja internet. Fakta toukokuu 2001: 82–101. Suomennos Jaakko Kerkkonen.
  • The Baltic Rim Regional Agenda. Baltic Development Forum Annual Meeting. St. Petersburg, Russia. September 25, 2001.
  • Executive summary: competitiveness and stages of economic development. Teoksessa: The global competitiveness report 2001–2002. Oxford: Oxford University Press.
  • Porter, Michael E. & Stern, Scott 2002. National innovative capacity. Teoksessa: The global competitiveness report 2001–2002. Oxford: Oxford University Press, 2002.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Suntop Media: The Thinkers 50, Biographies: Michael PORTER The Thinkers 50. Viitattu 17.12.2006. (englanniksi)
  2. HBS: The Institute for Strategy and Competitiveness, kotisivu Harvard Business School, The Institute for Strategy and Competitiveness. Viitattu 17.12.2006. (englanniksi)
  3. Suntop Media: The Thinkers 50 - 2005 RESULTS The Thinkers 50. Viitattu 17.12.2006. (englanniksi)