Kiinan talous

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kiinan talous
Kuva Shanghain keskustasta.
Kuva Shanghain keskustasta.
Valuutta Renminbi
Jäsenyydet Maailman kauppajärjestö, APEC, G20
Tilastot
BKT 8 358 mrd. $(2012)[1]
12 406 mrd. $ (ppp) (2012)[1]
- per asukas 6 076 $ (2012)[1]
8 394,073 $ (ppp) (2011)[2]
- kasvu 7,8 % (2012)[3]
- toimialoittain maatalous 10,1 %
teollisuus 46,8 %
palvelut 43,1 % (2011)[4]
Inflaatio 2,5 % (2012)[5]
Köyhyysrajan alle
jäävien määrä
13,4 % (2011)[4]
Gini-kerroin 47,4 (2012)[4]
Työvoima 797,6 milj. (2012)[4]
- toimialoittain maatalous 34,8 %
teollisuus 29,5 %
palvelut 35,7 % (2011)[4]
Työttömyys 6,4 % (2013)[4]
Ulkomaankauppa ja -investoinnit
Vienti 2,21 bilj. $ (2013)[4]
Vientituotteet sähkö- ja muut koneet (kuten it-laitteet), vaatteet, tekstiilit[4]
Merkittävimmät
vientimaat
Hongkong (17,4 %), Yhdysvallat (16,7 %), Japani (6,8 %), Etelä-Korea (4,1 %) (2013)[4]
Tuonti 1,772 bilj. $ (2013)[4]
Tuontituotteet sähkö- ja muut koneet, öljy ja fossiiliset polttoaineet, ydinvoimalakomponentit, optiset ja lääketieteelliset laitteet, malmit, moottoriajoneuvot, soijapavut[4]
Merkittävimmät
tuontimaat
Etelä-Korea (9,4 %), Japani (8,3 %), Taiwan (8 %), Yhdysvallat (7,8 %), Australia (5 %), Saksa (4,8 %) (2013)[4]
Julkinen talous
Julkinen velka 38,5 % BKT:sta (2011)[4]
Budjetin tulot 2,064 bilj. $ (2013)[4]
Budjetin menot 2,251 bilj. $ (2012)[4]
Alijäämä -2,1 % BKT:sta (2013)[4]

Kiinan talous on bruttokansantuotteella mitattuna maailman toiseksi suurin talous.[6] Sen ostovoimakorjattu bruttokansantuote vuonna 2012 oli 12,61 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Kiinan bruttokansantuote asukasta kohden on kuitenkin varsin alhainen, vuonna 2013 noin 9800 Yhdysvaltain dollaria.[4]

Kiinan talous on kasvanut voimakkaasti vuoden 1978 talousuudistusten jälkeen. Kiinan vientitulot ovat maailman suurimmat.[4] Valtava kasvu jatkuu edelleen yli 10 % vauhtia, joka on aiheuttanut myös lukuisia ongelmia. Noin 70 % Kiinan taloudesta koostuu yksityisestä sektorista, ja loput 30 % on julkisella sektorilla. Siihen kuuluu energian tuotanto ja raskas teollisuus.

Kiina on maailman kolmanneksi suurin raakaöljyn ja öljynjalostusuotteiden maahantuoja.[4] Vuodesta 2009 alkaen Kiina on ollut maailman suurin automarkkina-alue. Monet maailman autovalmistajista, kuten BMW, Volkswagen ja GM pyrkivät laajentamaan markkinaosuuksiaan siellä kasvattamalla paikallisia tehtaitaan ja yhteisyrityksiään.[7] Vuonna 2010 Kiinassa oli tuhatta asukasta kohti 44 autoa, Yhdysvalloissa 423, mutta Kiinan luku on kasvussa.[8]

Kiinassa on (2006) Yhdysvaltoja enemmän käsipuhelimia, televisioita ja jääkaappeja. Vuonna 2006 maailmassa oli 800 miljoonaa autoa ja Kiinan tavoite on 700 miljoonaa autoa 30 vuoden päästä. Lester Brownin mukaan tavoitteen toteutuessa Kiina tarvitsisi 99 miljoonaa tynnyriä öljyä päivässä, kun nykytuotanto on 88 miljoonaa tynnyriä.[9]

Talouspolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WTO-jäsenyys saatiin vuonna 2001. Vuonna 2007 hyväksyttiin laki, joka takaa lainsuojan yksityiselle omaisuudelle.[10]

Toimialat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maatalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan maatalous on ollut tiheästi asutuilla alueilla hyvin tiheässä käytössä jo tuhansia vuosia. Viimeaikainen väkiluvun kasvu on johtanut myös vuoristoalueiden hyödyntämiseen maanviljelyssä. Pengerviljelyksiä on lisätty huomattavasti kastelun avulla. Valtion pinta-alasta vain 10 prosenttia on viljelty.

Kaivostoiminta ja teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maassa on lukuisia kivihiilikaivoksia, joista tärkeimmät tuotantokeskukset ovat Hebei, Shanxi, Jilin ja Anhui. Kiinalla on myös suuria metallikaivoksia, ja se on yksi maailman suurimmista volframin tuottajista. Teollisuus on pääosin vanhaa, fossiilisia polttoaineita käyttävää teollisuutta, jolle maan kivihiili ja öljy ovat elintärkeitä. Maan merkittävimpiä teollisuuden tuotteita ovat rauta, teräs, kivihiili, aseet, koneet ja polttoaineet.

Vuonna 2006 Kiina kulutti 41 % maailman hiilenkulutuksesta (vuonna 2005: 38 %). Kiina on maailman suurin teräksen tuottaja (kolmasosa) ja alumiinin (30 %) tuottaja vuonna 2007. Kiina käyttää 30 % mineraaleista ja raaka-aineista. Kiina on myös maailman suurin maataloustuotteiden kuluttaja (vehnä, riisi, palmuöljy, puuvilla ja kumi).[11]

Ulkomaiset yhtiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pysyäkseen maassa kansainväliset yritykset edellyttävät voittomahdollisuuksien lisäksi tekijänoikeuksia, piraattikopioinnin ehkäisyä ja patenttien ja tavaramerkkien yritysvarkauksien ehkäisyä.[12]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinassa on arvion mukaan 250 suomalaisyritystä (40 000 työntekijää). Suomen Kuvalehden (Tuomo Björksten 8.6.2007) keväällä 2007 kyselyn mukaan 80 suomalaisyrityksessä oli 39 800 työntekijää vuonna 2006. Henkilömäärän mukaan se on suomalaisyritysten toiseksi suurin ulkomainen sijaintimaa Yhdysvaltojen jälkeen.[13]

Ulkomaankauppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan bruttokansantuotteen kehitys vuosina 1952–2004

Kiinan ulkomaankaupan arvo nousi vuonna 2013 yli 3 000 miljardiin euroon ohittaen Yhdysvaltain ja nousten maailman suurimmaksi kauppamahdiksi.[14] Maan ulkomaan vienti oli arvoltaan 1 630 miljardia euroa ja tuonti 1 400 miljardia ja tärkeimmät kauppakumppanit Euroopan Unioni sekä Yhdysvallat.[14]

Kiinan tärkeimmät vientituotteet ovat raaka-aineet, tekstiilit, öljy, öljytuotteet, kemikaalit ja kevyen teollisuuden tuotteet. Kiinan viennille on kehitysmaiden tavoin vielä tärkeää alkutuotannon tuotteet, eli raaka-aineet. Monet länsimaiset yritykset ovat vieneet tuotantonsa Kiinaan (ns. Kiina-ilmiö), jossa saadaan halvemmalla valmistettua hyödykkeitä, kuten mm. leluja, vaatteita ja elektroniikkaa. Alhainen palkkataso ja verotus ruokkivat Kiina-ilmiötä, ja maa onkin vetänyt puoleensa suuren osan kyseisestä tuotannosta.

Afrikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan tuontituotteita Afrikasta ovat öljy, malmit, kupari, puuvilla, timantit ja puu. Vienti on pääasiassa vaatteita ja tekstiilejä. Vuoden 2005 lopussa Kiinan investoinnit Afrikkaan olivat 650 miljoonaa euroa ulkomaisten 19 miljardin kokonaisinvestoinneista. Vuonna 2006 Kiinan suorat investoinnit Afrikkaan olivat viisi miljardia euroa. Summan odotetaan yhä kasvavan, sillä Kiina on perustanut 3,2 miljardin euron kehitysrahaston helpottamaan investointeja. Vuoteen 2006 mennessä Afrikassa oli 800 kiinalaisyritystä, joista 100 oli keskisuuria tai suuria valtio-omisteisia yhtiöitä. Kiinasta on tullut lyhyessä ajassa Afrikan kolmanneksi suurin kauppakumppani Yhdysvaltojen ja Ranskan jälkeen. Investointien ja kaupan lisäksi on paisunut Kiinan kehitysapu Afrikalle. Länsimaiden tavoin Kiina suunnittelee avun tukemaan omia kauppa- ja investointitavoitteitaan. Kohteita on infrastruktuuri, koulutus, lainojen anteeksianto, tekninen apu ja tullivapaus nyt jo 442 tuotteelle.[15]

Monet afrikkalaiset johtajat ajattelevat, että Kiina tarjoaa vaihtoehtoisen tavan luoda suhteita ulkomaailmaan. Vastikkeeton avustuspolitiikkaa herättää monissa Afrikan maissa suurempaa innostusta, kuin länsihallitusten ehdollinen apu. Kiinaa on arvosteltu Zimbabwen ja Sudanin kaltaisten ihmisoikeuksia polkevien maiden suojelusta, ehtoja asettamattomasta avustuspolitiikasta, kansainvälisten pelisääntöjen loukkauksista, kiinalaisten suuryritysten työterveys- ja työturvallisuuden tasosta ja nälkäpalkasta.[15]

Työvoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinassa on viisipäiväinen työviikko. Vuosilomia ei juuri ole, mutta usein kiinalaisen uuden vuoden aikaan saa lomaa.[10] Kansainvälisen ammattiyhdistyksen mukaan yritysten aloitteesta lähteneet sopimukset ovat usein yksipuolisia, sitovuus heikko ja seuranta ja auditointi (todentaminen) ongelmallista. Kiinasta puuttuu kansalais- ja ammattiyhdistysoikeudet (2007). Ammatillinen järjestäytyminen on sallittua vain yhteen keskusammattiliittoon All-China Federation of Trade Unions, ACFTU, jossa puoluekomitea nimittää ammattiyhdistyksen edustajat. Työlaki 1995 velvoittaa yrityskohtaisiin työehtosopimuksiin. Pyrkimykset vaihtoehtoisen ammattiliittojen perustamiseen ovat johtaneet pidätyksiin ja vangitsemisiin.[13]

Työntekijöiden on raportoitu vaativan parempia työehtoja eri puolilla Kiinaa lakkojen ja työnseisausten muodossa.[16] Tämä on luonut paineita keskusammattiliitto ACFTU:lle työntekijöiden edunvalvontatyön parantamiseen. Vakavia puutteita on todettu olevan esimerkiksi järjestäytymisen, ylitöiden, työturvallisuuden sekä palkkojen osalta.[16] On esitetty että ostajayritysten pitäisi vaatia tavarantoimittajiltaan parannuksia kiinalaistyöntekijöiden työehtoihin ja ihmisoikeuksiin.[16]

Hongkongissa perustettiin 1980-luvun demokratialiikkeen aikana yhä toimiva Hongkongin ammattiliittojen keskusjärjestö. Asia Monitor Resource Center on mm. Ruotsin ammattiliiton, sosiaalidemokraattien ja kansainvälisen metalliliiton IMF perustama riippumaton kansalaisjärjestö, joka rahoittaa tutkimuksia Aasiassa. China Labour Bulletin on ay-aktiivi Han Dongfan vuonna 1994 perustama vaihtoehtojärjestö, joka kampanjoi itsenäisen ammattiliiton puolesta. Oxfam:lla on työelämäongelmien projekteja ja koulutusta.[13]

Haasteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nopea talouskasvu on johtanut Kiinassa valtavaan tuloerojen kasvuun. Maasta löytyy äärimmäistä köyhyyttä, ja rikkaita. Juha Remeksen mukaan vuonna 1997 hyväosaisia arvioitiin olevan Kiinassa noin 50 miljoonaa ja 96 % kansasta jäi kasvavan hyvinvoinnin ulkopuolelle. Luokkaerot voivat aiheuttaa poliittista epävarmuutta.[17] Yli 10 % talouskasvu on myös suuri haaste energiantuotannolle.

Ympäristötuhot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan talous on kasvanut luonnon hinnalla, ja monin paikoin saasteet ovat tuhonneet ekosysteemin. Aavikoituminen on Kiinassa tällä hetkellä maailman nopeinta, ja vesipulan on arveltu uhkaavan maata ennemmin tai myöhemmin. Kriitikoiden mukaan Kolmen rotkon pato on vaarantanut joidenkin uhanalaisten lajien elinympäristön.

Byrokratia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kommunistisen hallinnon keskusjohto on pitänyt kiinni isosta julkisesta sektorista, ja ohjaillut tietyin määrin taloutta. Maata vaivaa byrokratia sekä inflaatio. Myös heikko verotusjärjestelmä ja kehittymätön valtiontalous ovat haaste.

Rakennemuutos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan valtion työvoima vähentyi 103 miljoonasta 81 miljoonaan työntekijään vuosina 1990-2000. Vapaatalousalueilla työskenteli vuonna 2007 yli 30 miljoonaa ihmistä 150 alueella. Vapaatalousalueilla työehdot ovat heikommat ja viranomaisvalvonta lepsumpaa kuin muualla maassa. Siirtotyövoima luo joustavat työmarkkinat.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 161. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c http://www.imf.org/external/pubs/ft/weo/2013/01/weodata/weorept.aspx?
  2. Report for Selected Countries and Subjects IMF. Viitattu 8.1.2012. (englanniksi)
  3. http://www.bbc.co.uk/news/business-21071546
  4. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s The World Factbook: China CIA. (englanniksi)
  5. http://www.ctvnews.ca/business/inflation-in-china-jumps-to-6-month-high-1.1109928
  6. Korteila, Maria: Kiinan talous ohittikin Saksan jo toissa vuonna 14.1.2009. Arvopaperi.
  7. BMW China venture to recall more than 140,000 cars FOX news. Viitattu 8.9.2013.
  8. Passenger cars (per 1,000 people) World Bank. Viitattu 8.9.2013.
  9. Paul Brown, Global Warming, The last chance for change, Lontoo 2006, 235, 229
  10. a b Irmeli Repo ja Harri Markkula, Olympian Kiina, julkaisija Olympia kaukomatkatoimisto, Edita 2007, s 23 ja 64
  11. World energy Outlook 2007 IEA, China and India Insight s. 140-2
  12. Johan Lagerkvist, Kina i globaliserings mitt, Bokförlaget DN, Stockholm 2007, s. 33-35
  13. a b c d Kiperä Kiina-ilmiö, suomalainen ay-liike ja kansainvälistymisen haasteet, Heikki Kehälinna, Suomen ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus 2007
  14. a b Kiinasta tuli virallisesti maailman suurin kauppamahti, Helsingin Sanomat, viitattu 10.1.2014
  15. a b Vieraskynä: Fred Mutesa (Sambian yliopiston kehitysmaatutkimuksen laitoksen tutkija): Kiinan ja Afrikan yhteys tiivistyy, mutta suhde ei ole ongelmaton, Helsingin Sanomat 8.8.2008 A2
  16. a b c Hikistä hommaa – Clas Ohlsonin, Bilteman, Fiskarsin ja muiden kodintarvikeyritysten vastuullisuus Kiinassa. (PDF) 25.6.2012. Finnwatch ry.
  17. Juha Remes, Tunne Aasia WSOY 1997, s. 197

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]