Japanin talous

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Japanin talous
Tokion Shinjuku on yksi Japaninmerkittävimmistä talouskeskuksista.
Tokion Shinjuku on yksi Japanin
merkittävimmistä talouskeskuksista.
Valuutta Japanin jeni
Tilikausi huhtikuu–maaliskuu[1]
Jäsenyydet APEC[2], G8[3], G20[4], OECD,[5]
Maailman kauppajärjestö[6]
Tilastot
BKT 5,007 bilj. dollaria (2013)[7]
4,729 bilj. $ (PPP)(2013)[7]
- per asukas 37 100 $ (PPP)(2013)[7]
- kasvu 2 % (2013)[7]
- toimialoittain maatalous 1,1 %,
teollisuus 25,6 %,
palvelut 73,2 % (2013)[7]
Inflaatio 0,2 % (2013)[7]
Köyhyysrajan alle
jäävien määrä
16 % (2010)[7]
Gini-kerroin 37,6 (2008)[7]
Työvoima 65,62 milj. (2013)[7]
- toimialoittain maatalous 3,9 %,
teollisuus 26,2 %
palvelut 69,8 % (2010)[7]
Työttömyys 4,1 % (2013)[7]
Merkittävimmät
teollisuusalat
moottoriajoneuvot, sähkölaitteet,
konetyökalut, teräs- ja rautametallit,
laivat, kemikaalit, tekstiilit,
prosessoitu ruoka[7]
Ulkomaankauppa ja -investoinnit
Vienti 697 mrd. $ (2013)[7]
Vientituotteet moottoriajoneuvot, puolijohteet,
rauta- ja terästuotteet, auton osat,
muovimateriaalit, energiantuotantolaitteet[7]
Merkittävimmät
vientimaat
Kiina (18,1 %), Yhdysvallat (17,8 %),
Etelä-Korea (7,7 %),
Thaimaa (5,5 %),
Hongkong (5,1 %) (2012)[7]
Tuonti 766,6 mrd. $ (2013)[7]
Tuontituotteet maaöljy, nesteytetty maakaasu,
vaatteet, puolijohteet,
elintarvikkeet, kivihiili,
ääni- ja kuvalaitteet (2011)[7]
Merkittävimmät
tuontimaat
Kiina (21,3 %), Yhdysvallat (8,8 %),
Australia (6,4 %), Saudi-Arabia (6,2 %),
Arabiemiirikunnat (5 %),
Etelä-Korea (4,6 %), Qatar (4 %) (2012)[7]
Julkinen talous
Julkinen velka 226,1 % BKT:sta (2013)[7]
Budjetin tulot 1,739 biljoonaa $ (2013)[7]
Budjetin menot 2,149 biljoonaa $ (2013)[7]
Alijäämä -8,2% % BKT:sta (2013)[7]

Japanin talous on vuoden 2013 lukujen mukaan maailman viidenneksi suurin. Maan ostovoimakorjattu bruttokansantuote (BKT) kyseisenä vuonna oli 4,729 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria (USD).[8] BKT jakautui eri toimialojen välillä niin, että maatalous muodosti siitä 1,1 %, teollisuus 25,6 % ja palvelut 73,2 %. Japanin valuutta on jeni.[7] Japanin velka on sen bruttokansantuotteeseen suhteutettuna maailman suurin.[9] Vuoden 2011 Sendain maanjäristys aiheutti tuhoja myös talouselämälle.[10]

Japanin huomattavimmat ulkomaankauppakumppanit ovat Kiina ja Yhdysvallat, ja esimerkiksi Japanin energiatuotanto on hyvin pitkälle riippuvainen ulkomailta tuoduista fossiilisista polttoaineista. Myös Japanin ruoanhankinta tukeutuu voimakkaasti ulkomaantuontiin, sillä maa ei pysty tuottamaan itse riittävää ravinnon määrää. Maatalouden tärkein tuote on riisi, ja myös kalastus on merkittävässä asemassa. Japanin merkittävimpiä teollisuustuotteita ovat moottoriajoneuvot sekä sähkökoneet.[7] Verotus on Japanissa yleiseen tulotasoon verrattuna kevyempää kuin teollisuusmaissa yleensä.[11] Arvopaperimarkkinapaikkoja on Japanissa useita, joista Tokion pörssi on yksi maailman suurimmista.[12]

Talouspolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin julkisen sektorin harjoittama talouden säätely on voimakkaampaa ja laaja-alaisempaa kuin valtaosassa muita markkinatalousmaissa. Säätely toteutetaan konsultointina yleisimmin Japanin hallinnon ja yritysten yhteisten toimikuntien ja muiden yritysten toimintaa valvovien ryhmien kautta. Säätelyä toteutetaan myös pitämällä epäsuoraa vaikutusvaltaa Japanin pankeissa. Säätely on toteutettu pääsääntöisesti hallinnollisten ohjeiden muodossa ilman kirjallisia määräyksiä. 1990-luvun alusta lähtien Japani on kuitenkin pyrkinyt vähentämään valtiohallinnon vaikutusta liiketoiminnassa.[13]

Luottoluokittaja[14] Luokitus Näkymä
Standard & Poor's AA- Negatiivinen
Moody's Aa3 Vakaa
Fitch AA Negatiivinen

Japanissa yritysten verotus on korkea ja yksityishenkilöiden tulojen verotus on voimakkaasti progressiivista. Kulutusvero otettiin käyttöön 1980-luvun lopussa ja se on nykyisin 5 %. Kokonaisuudessaan Japanin verotus on kevyempää kuin teollisuusmaissa yleensä.[11] Japanin ostovoimakorjattu bruttokansantuote vuonna 2012 oli 4,617 biljoonaa USD, eli asukasta kohden 36 200 USD. Valtion budjetin tulot olivat 2,025 biljoonaa dollaria ja menot 2,57 biljoonaa dollaria. Tästä seurannut budjetin alijäämä on 9,1 % BKT:sta. Japanin valtion maksutase oli samana vuonna 84,7 miljardia dollaria, joka on maailman viidenneksi suurin. Maan ulkoinen velka vuonna 2011 oli 2,719 biljoonaa dollaria eli kuudenneksi suurin maailmassa. Maan tulonjakauman Gini-kerroin oli vuonna 2008 37,6, kun se vielä vuonna 1993 oli 24,9.[7]

Toimialat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riisi on Japanin tärkein viljelystuote.

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japani luetaan maailman suurimpien ja teknologisesti kehittyneimpien tuottajamaiden joukkoon useammalla tuotantoalalla. Näihin kuuluvat muun muassa moottoriajoneuvot, joiden valmistamisessa menestyviin yrityksiin kuuluvat Toyota, Honda ja Nissan,[7][15] sekä sähkölaitteet, joiden tunnetuimpiin valmistajiin kuuluvat Sony, Toshiba, Fujitsu ja Panasonic.[15] Lisäksi Japani menestyy konetyökalujen, teräs- ja rautametallien, laivojen, kemikaalien, tekstiilien sekä prosessoidun ruoan valmistuksessa. Teollisuus muodostaa 24 % Japanin BKT:sta.[7] Japanin talouden erikoispiirre on perinteisesti ollut valmistajien, tavarantoimittajien, jakelijoiden ja pankkien tiivis yhteistyö keiretsu-nimisissä ryhmittymissä.[16]

Japanin mineraalivarannot ovat verrattain pieniä, ja sen harjoittama kaivostoiminta on taloudellisen merkityksen kannalta vähäistä. Verrattain suurimmat esiintymät ovat kivihiili, rauta, sinkki, lyijy, kupari, rikki, kulta ja hopea. Hiiltä löydetään lähinnä Hokkaidōn ja Kyūshūn saarilta. Kuparivarannot on kulutettu lähes loppuun. Japanista löytyy pieninä määrinä myös volframia, kromiittia ja mangaania.[17] Japanilla on vuoden 2011 tietojen mukaan vahvistettu olevan 20,9 miljardin m3 maakaasuvarannot ja 44,12 miljoonan tynnyrin öljyvarannot.[7]

Maatalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin maataloutta rajoittaa vuoristoinen ja karu maasto, ja sen maaperästä vain pieni osa soveltuu maatalouteen.[18] Japanin tärkein viljelystuote on riisi. Sen lisäksi viljellään myös sokerijuurikkaita, vihanneksia ja hedelmiä. Karjatalouden tärkeimmät tuotteet ovat porsaanliha, siipikarja, maito ja munat. Näiden lisäksi Japanissa harjoitetaan huomattavasti myös kalastusta ja maan vuosittainen kalasaalis on yksi maailman suurimmista. Liikakalastus ja saasteet ovat kuitenkin johtaneet Japanin lähivesien tyhjenemiseen. Maatalous muodostaa 1,4 % Japanin BKT:sta.[7][18] Japanin oma maataloustuotanto ei pysty kattamaan maan elintarvikemenekkiä, joten jopa puolet japanilaisten ruokatarvikkeista tuodaan ulkomailta.[18]

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin suurimman pörssin, Tokion pörssin, kaupankäyntihuone.

Palvelusektori muodostaa 74,6 % Japanin BKT:sta ja työllistää valtaosan Japanin työvoimasta.[7] Sektorin tarjoamien työpaikkojen määrä ja sen merkitys Japanin BKT:lle ovat kasvaneet 1950-luvulta lähtien samalla kun maatalouden merkitys on vähentynyt.[19] 1980-luvulla erityisesti ravintola-, mainos- ja kiinteistöalat, hotelli ja vapaa-ajan liiketoiminta sekä tietojenkäsittelyala kasvoivat voimakkaasti. Voimakas yritysten välinen kilpailu Japanin sisämarkkinoista tarjoaa hyvän pohjan mainonnan kehittämiseen on synnyttänyt muun muassa yhden maailman suurimmista mainostoimistoista, Dentsun.[20] Myynnin arvon määrällä mitattuna suurimmat palvelualat vuonna 2010 olivat liikenne- ja postipalvelut, terveydenhoito- ja hyvinvointipalvelut sekä tieto- ja viestintäpalvelut. Palvelualan suurimmat työllistäjät olivat sairaanhoito-, terveydenhuolto- ja hyvinvointipalvelut sekä majoitus-, ruoka- ja juomapalvelut. Yrityskohtaiset tuotot olivat suurimmat tieto- ja viestintäalalla.[21]

Japanin rahoituspalveluala on kehittynyt. Japanin keskuspankki perustettiin vuonna 1882 ja se oli Japanin valtiovarainministeriön epäsuorassa alaisuudessa 1990-luvulle asti. Keskuspankki on vastuussa Japanin valuutan, jenin, liikkeellelaskusta. Keskuspankin lisäksi Japanissa toimii useita kaupallisia pankkeja.[22] Yksi näistä on Mitsubishi UFJ Financial Group, joka on yksi maailman suurimmista pankeista.[23] Japanin matala ohjauskorko on perinteisesti hillinnyt Japanin joukkovelkakirjamarkkinoita. Valtion joukkovelkakirjoja hankkivat lähinnä pankit ja rahoituslaitokset. Valtaosa kaupasta käydään deventuureilla, joita hankkivat myös yritykset ja yksityiset sijoittajat.[22]

Tokion pörssi on yksi maailman suurimmista arvopaperimarkkinapaikoista osakkeiden yhteenlasketulla markkina-arvolla mitattuna. Tokion pörssiin oli joulukuussa 2011 listautuneena 2 290[24] yritystä ja sen osakeindeksi on Nikkei 225. Maan toiseksi merkittävin pörssi on Osakan pörssi. Tokion ja Osakan pörssit ilmoittivat vuoden 2011 lopussa yhdistyvänsä toisiinsa, pysyäkseen mukana kansainvälisessä kilpailussa. Yhdistyminen muodostaisi listattujen yritysten markkina-arvolla mitattuna maailman kolmanneksi suurimman pörssin.[12]

Ulkomaankauppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin viennin arvo oli vuonna 2011 noin 800,8 miljardia $, mikä tekee Japanista maailman viidenneksi suurimman hyödykkeiden viejän. Yleisimmät viennin kohteet ovat junavarusteet, moottoriajoneuvot, puolijohteet, sähkökoneet ja kemikaalit. Maan suurimmat vientimaat vuonna 2010 olivat Kiina (19,4 %), Yhdysvallat (15,7 %), Etelä-Korea (8,1 %), Hongkong (5,5 %) ja Thaimaa (4,4 %). Japanin tuonnin arvo on 794,7 miljardia $ ja sen merkittävimpiä tuontihyödykkeitä ovat koneet ja varusteet, polttoaineet, elintarvikkeet, tekstiilit ja raakamateriaalit. Japanin tuonnin arvo vuonna 2010 oli maailman viidenneksi suurin. Sen huomattavimmat tuojamaat ovat Kiina (22,1 %), Yhdysvallat (9,9 %), Australia (6,5 %), Saudi-Arabia (5,2 %), Yhdistyneet arabiemiirikunnat (4,2 %), Etelä-Korea (4,1 %) ja Indonesia (4,1 %).[7]

Japanin kauppataseen ylijäämä on usein ollut maailman suurin, ja ylijäämää on 1960-luvun lopusta asti ollut lähes jokaisena vuonna. Kiinan, Etelä-Korean ja Taiwanin kehittyminen on kuitenkin lisännyt kilpailua Japanin hallitsemilla tuotantoaloilla.[25] Vuonna 2007 Japanin kauppatase oli 10 796 miljardia jeniä. Seuraavana vuonna alkanut taantuma hidasti Japanin merkittävimpien vientituotteiden kuten moottoriajoneuvojen kysyntää ja tiputti kauppataseen kahdeksi vuodeksi alle 3 000 miljardin jenin. Vuonna 2010 luku nousi 6 635 miljardiin jeniin, mutta painui vuonna 2011 alijäämäiseksi, ensimmäistä kertaa vuoden 1980 jälkeen.[26][27] Alijäämä on seurausta tuonnin kokonaisarvon noususta, johon ovat vaikuttaneet öljyn ja raaka-aineiden kallistuminen, sekä viime kevään maanjäristyksestä, kysynnän hiipumisesta ja jenin vahvistumisesta.[27].[28]

Työmarkkinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin työttömyysasteen kehitys.

Vuonna 2011 Japanissa oli noin 62,74 miljoonaa työikäistä, joten sillä on yhdeksänneksi eniten työntekijöitä maailmassa. Maan työttömyysaste oli samana vuonna arviolta 4,8 %. Työntekijöistä 3,9 % työskentelee maataloudessa, 26,2 % teollisuudessa ja 69,8 % palvelualoilla. Vuoden 2010 arvion mukaan 16 % japanilaisista elää köyhyysrajan alapuolella.[7] Japanin työikäisen väestön määrä on laskenut vuodesta 1998 lähtien. Syynä tähän on Japanin väestön vanheneminen, mikä johtaa samalla huoltosuhteen heikkenemiseen. Vuonna 2010 59,6 % japanilaisista kävi töissä. Miehistä työssäkäyviä oli 71,6 % ja naisista 48,5 %. Yritysten johtohenkilöt poisluettuna Japanissa oli 51,11 miljoonaa työssä käyvää henkilöä. Heistä 34,3 % oli osa- tai määräaikaisessa työsuhteessa. Osa- ja määräaikaiset työsuhteet olivat huomattavasti yleisempiä naisten (53,8 %) kuin miesten (18,9 %) keskuudessa.[29]

Vähintään viiden työntekijän yrityksissä työskentelevien virallinen keskimääräinen kuukausittainen työtuntimäärä oli 146,2 tuntia.[29] Todellinen työtuntimäärä on kuitenkin huomattavasti korkeampi, sillä työntekijöiden edellytetään tekevän myös ilmaista työtä, jota ei lasketa mukaan virallisiin työtunteihin. Virallisista luvuista poikkeavan laskelman mukaan jopa yksi kolmesta 30–40-vuotiaasta miehestä työskentelee jopa 60 tuntia viikossa.[30]

Infrastruktuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin ydinvoimalat kartalla.

Energia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Energia Japanissa

Vuonna 2009 Japani tuotti 982,3 miljardia kWh sähköä ja vuonna 2008 sen sähkön kulutus oli 963,9 miljardia kWh. Japani on maailman neljänneksi suurin sähkön tuottaja ja kuluttaja. Vuonna 2010 Japani tuotti öljyä 131 800 tynnyriä päivässä ja kulutti sitä 4,452 miljoonaa tynnyriä päivässä. Vuonna 2009 Japani toi maahan 4,394 miljoonaa tynnyriä öljyä ulkomailta ja vei 366 800 miljoonaa tynnyriä. Vuonna 2010 Japani tuotti 3,397 miljardia m3 maakaasua ja kulutti sitä 100,3 miljardia m3. Omaa tuotantoa täydennettiin tuomalla maahan maakaasua 98,01 miljardia m3, mikä tekee Japanista maailman kolmanneksi suurimmin maakaasun maahantuojan.[7]

1970-luvulta lähtien Japanin hallitus on suosinut energiantuotannossa ydinvoimaa. Sen seurauksena ydinvoiman tuotanto kattaa yhden kolmasosan Japanin koko energiantuotantokapasiteetista.[17] Lisäksi Japanin hallitus oli suunnitellut tuotannon nostamista 40 prosenttiin vuoteen 2017 ja 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus on kuitenkin saanut Japanin harkitsemana energiapolitiikkaansa uudelleen.[31] Maassa on huomattavasti vesivoiman soveltuvaa maastoa, joka kuitenkin sijoittuu valtaosin Honshūn keskiosiin ja Tōhokuun. Vesivoiman toimintaa rajoittavat myös vuodenajoista johtuva vesimäärän vaihtelu sekä puutteelliset varastointimahdollisuudet.[17]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijaintinsa vuoksi meriliikenne on perinteisesti ollut Japanille tärkeä liikennemuoto ja sen kauppalaivasto sijoittuu maailman kahdenkymmenen suurimman joukkoon. Laivarahdin merkitys on kuitenkin jo pitkään ollut laskussa ja ulkomaisten rahtiyhtiöiden käyttö merikuljetuksissa on yleistynyt. Japanin huomattavimmat satamat sijaitsevat Jokohamassa ja Kōbessa. Lentoliikenne on ollut kasvussa toisesta maailmansodasta lähtien ja kaikilla Japanin metropolialueilla on olemassa lentokentät. Maan suurimmat lentoyhteyskeskukset ovat Tokio ja Osaka ja lentoliikennettä hoitavat pääasiassa All Nippon Airways ja Japan Airlines.[32] Vuonna 2010 Japanissa oli 176 lentoasemaa, 26 435 kilometriä rautateitä ja 961 366 kilometriä päällystettyjä teitä.[7] Rautateiden pääliikennöijä on Japan Railways, jonka lisäksi Japanissa on myös useita yksityisiä rautatieyhtiöitä.[32] Japani kuljettaa vuosittain rahtia meriteitse yhteensä 823,85 miljoonaa tonnia (2009) ja lentorahtina 1,32 miljoonaa tonnia (2010).[33]

Tietoliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin on maailman johtava kehittyneiden tietoliikennetekniikoiden käyttäjä. Japanin tietoliikenneverkko, joka hyödyntää sekä satelliitteja että valokuitutekniikkaa, kattaa koko maan syrjäiset vuoristokylät ja sadat saaret mukaan lukien. Perinteisten puhelinlinjojen määrä on kutistunut 1990-luvulta lähtien ja lankapuhelinten määrä vuonna 2009 oli 40,419 miljoonaa. Samaan aikaan kiinteiden puhelinlinjojen kadotessa matkapuhelimet ovat kasvattaneet suosiotaan ja vuonna 2010 niiden määrä ylsi 121 miljoonaan. Japanilla on toiseksi eniten verkkoasemia maailmassa, vuonna 2011 niitä oli yhteensä 63,466 miljoonaa. Tietokoneen käyttäjiä oli kolme vuotta aikaisemmin laskettu olevan 99,182 miljoonaa.[34][7] Tietoliikenneyritykset olivat valtiollisessa omistuksessa 1980-luvun puoliväliin saakka, jolloin niitä ryhdyttiin yksityistämään.[34]

Työkulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka japanilaisilla johtajilla on oikeus yksipuoliseen päätöksentekoon, he harvemmin käyttävät sitä. Sen sijaan päätökset tehdään yhteistyössä, jonka yleisin ilmenemismuoto on ringi-järjestelmä. Siinä muutosaloitteen tekijä työstää ehdotuksensa kirjalliseen muotoon (ringsho) ja toimittaa sen kaikille niille yrityksen byrokratiassa samalla tasolla oleville henkilölle, joiden työhön aloite saattaisi vaikuttaa. Mikäli joku ehdotuksen vastaanottajista vastustaa ehdotettua muutosta, aloittaa ehdotuksen laatija nemawashin, eli ryhtyy keskustelemalla etsimään sille kannatusta. Tämän jälkeen ehdotusten perusteella korjatun ringshon uudelleentoimittamista ja keskustelua jatketaan kunnes ehdotus saa hyväksynnän tai aloittaja toteaa kannatuksen riittämättömäksi. Hyväksytty ehdotus luovutetaan aloitteen tekijän esimiehelle.[35]

Japanissa on yleistä, että työntekijä pysyy saman työnantajan palveluksessa koko työaikansa (shūshin koyō). Kun työntekijä lupautuu elinikäiseen työskentelyyn, sitoutuu työnantaja olemaan irtosanomatta työntekijää. Vuonna 1997 78 % japanilaisista työntekijöistä ei ollut koskaan vaihtanut työpaikkaa, kun samaan aikaan Saksassa samana vastauksen antoi 30 %.[36] Elinikäisen työpaikan ohella yrityksissä on ollut tapana käyttää palkkaukseen nenko-järjestelmää, jossa työntekijän palkka määräytyy tämän yrityksen palveluksessa oloaikansa mukaan.[37] Taloustilanteen heikkenemisen myötä Japani on kuitenkin alkanut luopumaan vanhoista malleistaan, ja monet yrityksen pyrkivät nykyään esimerkiksi maksamaan palkkaa työsuorituksen mukaan ja antamaan ylennyksen pätevimmälle ehdokkaalle, pisimpään työssä olleen ehdokkaan sijaan.[38]

Keskiluokkaisesta valkokaulustyöntekijästä, joka yleisimmin on mies, käytetään nimitystä salaryman. Nimitys on peräisin 1940- ja 1950-lukujen vaihteesta. Samassa asemassa olevista naisista voidaan käyttää nimitystä career woman.[39] Freeterit ovat nuoria, joilla ei ole opiskelupaikkaa ja jotka eivät ole kokoaikaisessa työsuhteessa. He tekevät osa- ja määräaikaisia töitä ja heidän katsotaan tehneen tietoisen valinnan elää tällä tavalla.[40] Kokoaikaisessa työssä olevat japanilaiset tekevät pitkiä työpäiviä, joista osa koostuu palkattomasta ylityöstä, jota heidän odotetaan tekevän vapaaehtoisesti. Huomattavista ylityömääristä seuranneille kuolemantapauksille on määritelty oma virallinen kuolemansyy, karōshi, joka tarkoittaa ylirasitukseen kuolemista.[30]

Haasteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestörakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japani on maailman nopeiten vanheneva maa. Sen työikäisen väestön pieneneminen vaikeuttaa talouden kehitystä.

Japanissa, kuten muissakin teollisuusmaissa, maailmansodan jälkeen ilmennyt vauvabuumi synnytti suuria ikäluokkia, jotka ovat nyt eläköitymässä. Suurien vanhenevien ikäpolvien, matalan syntyvyyden ja maailman kolmanneksi pisimmän eliniänodotteen vuoksi Japani on maailman nopeiten vanheneva maa.[41] Sen yli 65-vuotiaiden määrän on arveltu nousevat 40 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä samalla kun Japanin väestön määrä kutistuu sen nykyisestä 125 miljoonasta alle 100 miljoonaan. Mizuhon tutkimusinstituutin mukaan vuonna 2025 70 prosenttia Japanin menoista tulee suuntautumaan velkojen ja sosiaaliturvan kuluihin.[42] Samaan aikaan Japanin työikäisen väestön määrä kutistuu alle vuoden 1950 tason.[41]

Energiantuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japani on hyvin riippuvainen maahantuodusta energiasta ja sen talous on haavoittuvainen ulkomaisen energian hinnan muutoksille. Vuonna 2010 85 % Japanin primäärienergiasta tuotiin ulkomailta. Kaksi vuotta aikaisemmin 99 prosenttia Japanin öljystä, 98 prosenttia hiilestä ja 96 prosenttia kaasusta tuotiin ulkomailta.[43] Lisäksi 70 prosenttia Japanin tuomasta öljystä kuljetetaan Hormuzinsalmen läpi, mikä altistaa Japanin entistä enemmän ulkomaiden poliittisille toimille.[31] Japani on pyrkinyt vähentämään riippuvaisuuttaan ulkomaisesta energiasta lisäämällä ydinvoimaa. Sendain vuoden 2011 maanjäristyksen seurauksena maa on kuitenkin joutunut lisäämään energian maahantuontia, kun se Fukushiman ydinreaktorionnettomuuden jälkeen sulki kaikki ydinvoimalansa.[31]

Valtionvelka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin valtionvelan kehitys.
  Kotimaan joukkovelkakirjat
  Ulkomaan joukkovelkakirjat
  Rahoituslasku
  Lainat
  Väliaikaiset lainat
  12 kuukauden keskiarvo

Vuonna 2009 Japanin valtionvelan osuus bruttokansantuotteesta oli OECD-maiden suurin, 183,5 %,[44] ja vuoteen 2011 mennessä velka oli noussut yli kaksinkertaiseksi BKT:hen verrattuna.[7] Vuoden 2012 arvion mukaan Japanin julkinen velka on 218,9 % BKT:sta.[7] Se on huomattavasti korkeampi kuin esimerkiksi Euroalueen velkakriisin keskuksessa olevan Kreikan valtionvelka, joka vuonna 2011 oli arviolta 165,40 % BKT:sta, tai Italian 120,10 %:n velka.[45] Vuonna 2013 Japanin velka oli bruttokansantuotteeseen suhteutettuna maailman suurin.[9]

Japanin tilanne poikkeaa Euroopan ongelmamaista siinä, että Japanin velasta 95 % on kotimaista, eikä maa siksi ole yhtä haavoittuvainen ulkopuoliselle paineelle. Siinä missä ulkopuolisesta velasta riippuvaiset maat joutuvat tekemään työtä joukkovelkakirjojensa korkotason hillitsemiseksi, pystyy Japani edelleen hankkimaan lainaa kotimaansa markkinoilta yhdellä maailman matalimmista korkotasoista.[46]

Japanin lainavarat eivät ole välittömässä vaarassa loppua, sillä vaikka valtio on velkaantunut, on japanilaisilla pankeissa 1 500 biljoonan jenin (20 biljoonan yhdysvaltojen dollarin) säästöt ja japanilaiset sijoittajat ovat edelleen valmiita antamaan valtiolle lainaa. Lisäksi Japanin ulkomaille tekemien sijoitusten arvo vuoden 2010 arvion mukaan oli 795,7 miljardia dollaria, joka on huomattavasti suurempi kuin ulkomaiden Japaniin tekemien sijoitukset, joiden arvo samana vuonna oli arviolta 199,4 miljardia yhdysvaltojen dollaria.[7] Kotimaasta helposti saatava laina tekee teoriassa myös uuden rahan painattamisesta joustavampaa. Väestön vanheneminen ja väkiluvun pienentyminen ovat kuitenkin alkaneet sekä vähentää japanilaisten säästöjen määrää että kasvattaa sosiaaliturvasta seuraavia kuluja. Nämä muutokset vaikuttavat myös Japanin talouteen, kuin myös vuoden 2011 Sendain maanjäristys, jonka tuhojen korjaamiseen arvioidaan kuluvat noin 20 biljoonaa jeniä (260 miljardia dollaria).[46]

Taloushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Feodaaliaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muromachi-kaudella Japani aloitti puolen vuosisadan pituisen yhteistyön Kiinan Ming-dynastian kanssa. Maiden yhteinen tavoite oli päästä eroon japanilaisista merirosvoista. Japani vei Kiinaan puuta, rikkiä, kuparia, miekkoja ja viuhkoja ja sai vastineeksi kiinalaista silkkiä, posliinia, kirjoja ja rahaa.[47] Portugalilaiset saapuivat Japaniin vuonna 1543 ja aloittivat Nanban-kaupan kautena tunnetun ajanjakson. Tänä aikana Japani kävi ulkomaankauppaa länsimaisten kanssa, jotka toivat Japaniin muun muassa tuliaseet ja kristinuskon.[48] Tokugawa Ieyasu alkoi myöntää japanilaisille laivoille lisenssejä, jotka oikeuttivat kaupankäyntiin ulkomaalaisten kanssa.[49] Kaupankäyntiä jatkettiin 1600-luvun puoliväliin asti, jolloin viimeisetkin ulkomaalaiset karkotettiin sakoku-lakien nojalla Japanista ja sen myötä myös kaikki ulkomaankauppa tyrehtyi.[48]

Edo-kauden taloudelliseen kehitykseen kuuluivat kaupungistuminen, tuotteiden kasvanut laivaliikenne, huomattava valtion sisäisen ja alun perin myös ulkomaisen kaupan kasvu sekä kaupan ja käsityöteollisuuden ero. Rakennustuotanto, pankit sekä kauppiaiden yhdistykset kukoistivat. Han-viranomaiset valvoivat yhä suuremmissa määrin kasvavaa maataloustuotantoa ja maalaisten käsitöiden leviämistä. 1700-luvun puolivälissä, Edon asukasluku oli ylittänyt miljoonan ja sekä Osakassa että Kiotossa oli kummassakin yli 400 000 asukasta. Myös moni muu linnan ympärille kehittynyt kaupunki kasvoi. Osakasta ja Kiotosta kehittyi kiireisiä kaupan ja käsitöiden tuotannon keskuksia Edon ollessa ruoan ja välttämättömien urbaanien kuluttajatuotteiden keskus.[50]

Moderni Japani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zaibatsu-sukujen talletuksia takavarikoidaan vuonna 1946.

Meiji-restauraatiossa Japani luopui feodaalisesta yhteiskuntajärjestelmästä ja aloitti nopean modernisoinnin ja teollistumisen. Restauraation jälkeen Japanista oli kehittynyt Aasian ensimmäinen teollistunut valtio. Kotimainen kaupallinen toiminta ja rajoitettu ulkomaankauppa olivat vastanneet kansalaisten toiveita Edo-kaudella, mutta modernisoitunut Meiji-kausi muutti kansan tarkeita radikaalisti. Alusta lähtien Meiji-kauden hallitsijat kannattivat markkinataloutta ja adoptoivat Britanniasta ja Pohjois-Amerikasta vapaan yrityskapitalismin. Aggressiivisia yrittäjiä täynnä oleva yksityissektori otti muutoksen vastaan positiivisesti.[51]

Talousuudistuksiin lukeutui jeniin perustuva moderni valuutta, pankkitoiminta, kaupalliset lait ja verotus, pörssivaihdanta ja tietoliikenneverkot. Modernin, institutionaalisen ja kehittynyttä kapitalismia tukevan kehyksen perustaminen vei aikaa, mutta se saatiin valmiiksi 1980-luvulla. Siihen mennessä hallitus oli, pääasiassa budjettisyistä, luopunut suurelta osin suorasta modernisointiprosessin hallinnasta. Monet entisistä daimioista, joiden eläke oli aikaisemmin maksettu kertamaksuna, hyötyivät huomattavasti sijoituksista, joita he olivat tehneet kasvavaan teollisuuteen. Menestystä saavuttivat myös ne, jotka eivät olleet olleet epävirallisesti osallisia ulkomaankauppaan ennen Meiji-restauraatiota. Vanhat bakufua palvelleet yritykset, jotka yrittivät pitää kiinni vanhoista perinteistä, eivät selvinneet uudessa yritysympäristössä.[51]

Alun perin hallitus oli mukana talouden modernisoinnissa, tarjoten useita "mallitehtaita", jotka helpottivat siirtymistä modernille kaudelle. Meiji-kauden ensimmäisen kahdenkymmenen vuoden jälkeen teollisuus laajeni länsimaisen teknologian ja huomattavien yksityisten sijoitusten avulla nopeasti noin vuoteen 1920 saakka. Harkitun taloudellisen suunnittelun ja sotien teollisuutta kiihdyttävän vaikutuksen seurauksena Japani selvisi ensimmäisestä maailmansodasta huomattavana teollisuusvaltiona.[51] Toinen maailmansota puolestaan aiheutti huomattavia tuhoja Japanin taloudelle. Sen loputtua Japanin miehittäjät pyrkivät muun muassa hajottamaan zaibatsut. Korean sodan alettua Japanin talous lähti nopeaa nousuun jatkaen kasvamistaan aina 1980-luvulle saakka. 1980-luvun loppupuolella Japaniin muodostui talouskupla, jonka puhkeamisen seurauksena Japani ajautui taantumaan 1990-luvulla.[13] Talouden korjauspolitiikan osana silloinen pääministeri Ryūtarō Hashimoto nosti kulutusveroa. Verojen nosto johti kuitenkin talouskehityksen heikkenemiseen ja Hashimoton suosion laskuun, jonka seurauksena hän hävisi seuraavat vaalit.[52][53] Kuplan puhkeamista seuranneen kymmenen vuoden aikana Japanin talouden sanotaan olleen pysähtynyt ja aikaa on kutsuttu "menetetyksi vuosikymmeneksi".[13]

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin hallitus ilmoitti marraskuussa 2008 Japanin ajautuneen virallisesti taantumaan.[54] Seuraavan vuoden kesällä maan talous lähti kasvuun ja nousi ylös taantumasta,[55] mutta vaipui Sendain maanjäristyksen myötä takaisin vuonna 2011.[56] Osana talouden toipumista tukevia toimenpiteitä Japanin pääministeri Yoshihiko Noda ilmoitti vuonna 2011 nostavansa Japanin kulutusveron viidestä prosentista kahdeksaan prosenttiin. Tämä olisi ensimmäinen kerta Japanin talouskuplan puhkeamisen jälkeen kun veroa olisi nostettu. Noda menetti ilmoituksensa seurauksena suosionsa. Hänen seuraajakseen noussut Shinzō Abe ilmoitti aikovansa toteuttaa Nodan lupauksen.[53]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Japan Country Studies. Yhdysvaltain kongressin kirjasto. Viitattu 21.12.2011. (englanniksi)
  • Jon P. Alston, Isao Takei: Japanese Business Culture and Practices. iUniverse, 2005. ISBN 0595355471. Google Books (viitattu 21.1.2012). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chapter 4 Finance Japanin tilastokeskus. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  2. FAQ: Who are the members of APEC? APEC. Viitattu 2.1.2012. (englanniksi)
  3. What does the G stand for? Group! G8 Information Centre. Viitattu 2.1.2012. (englanniksi)
  4. About G-20 > What is the G-20 G20.org. G-20. Viitattu 2.1.2012. (englanniksi)
  5. Members and partners OECD. Viitattu 2.1.2012. (englanniksi)
  6. Members and Observers WTO. Viitattu 2.1.2012. (englanniksi)
  7. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al The World Factbook: Japani CIA. (englanniksi)
  8. GDP (official exchange rate) The World Factbook. CIA. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  9. a b Country Comparison: Public Dept CIA World Factbook. 2013. Viitattu 19.3.2014. (englanniksi)
  10. Japan's economic outlook following the 11 March 2011 Earthquake Oecd.org. 21.04.2011. OECD. Viitattu 28.12.2011. (englanniksi)
  11. a b Japan: Economy > Labour and taxation Encyclopædia Britannica. Viitattu 28.12.2011. (englanniksi)
  12. a b Hiroko Tabuchi: DEALBOOK; Tokyo Stock Exchange To Acquire Osaka Rival nytimes.com. 23.11.2011. Tokio: The New York Times. Viitattu 4.1.2012. (englanniksi)
  13. a b c Japan: Economy > General considerations > Background Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.12.2011. (englanniksi)
  14. Credit ratings: how Fitch, Moody's and S&P rate each country Guardian.co.uk. 6.12.2011. Viitattu 2.1.2012. (englanniksi)
  15. a b Global 500 (Japani) CNN Money. 2011. Viitattu 25.12.2011. (englanniksi)
  16. Japan's Economy: Free at last The Economist. Viitattu 9. kesäkuuta 2007.
  17. a b c Japan: Economy > Resources and power > Power Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.12.2011. (englanniksi)
  18. a b c Japan: Economy > Agriculture, forestry, and fishing Encyclopædia Britannica. Viitattu 25.12.2011. (englanniksi)
  19. Chapter 3 Economy: Industrial Structure (Table 3.2: Changes in Industrial Structure) The Statistical Handbook of Japan. 2011. Japanin sisäasiain- ja viestintäministeriö. Viitattu 31.12.2011. (englanniksi)
  20. Yhdysvaltain kongressin kirjasto, Chapter 4 - The Character and Structure of the Economy: Domestic Trade and Services
  21. Annual Report on the Monthly Survey on Service Industries 2010. Sisäasiain- ja viestintäministeriö. Viitattu 2.1.2012. (englanniksi)
  22. a b Japan: Economy > Finance Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.12.2011. (englanniksi)
  23. Japan Merger Creates World's Largest Bank Washington Post. Viitattu 9. kesäkuuta 2007.
  24. Breakdown of TSE listed stocks 28.12.2011. Tokion pörssi. Viitattu 28.12.2011. (englanniksi)
  25. Japan: Economy > Trade Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.12.2011. (englanniksi)
  26. Chapter 11 Trade, International Balance of Payments, and International Cooperation The Statistical Handbook of Japan. 2011. Japanin sisäasiain- ja viestintäministeriö. Viitattu 2.1.2012. (englanniksi)
  27. a b Japanin kauppatase alijäämäinen ensimmäisen kerran 31 vuoteen Arvopaperi.fi. 25.1.2012. Talentum. Viitattu 6.6.2012.
  28. Andrew Monahan: Japan's Trade Balance Falls to Deficit 8.3.2011. Tokio, Japani: The Wall Street Journal. Viitattu 2.1.2012. (englanniksi)
  29. a b Chapter 12 Labor Statistical Handbook of Japan. Viestintä- ja sisäasiainministeriö. Viitattu 28.12.2011. (englanniksi)
  30. a b Death by overwork in Japan Economist.com. 18.12.2007. Tokio. Viitattu 21.1.2012. (englanniksi)
  31. a b c Marianne Lavelle: One Year After Fukushima, Japan Faces Shortages of Energy, Trust 8.3.2012. NAtional Geographic. Viitattu 24.3.2012.
  32. a b Japan: Transportation and telecommunications Encyclopædia Britannica. Viitattu 30.12.2011. (englanniksi)
  33. (2) International Freight Transport (Chapter 9 Transport) Statistical Handbook of Japan. Viestintä- ja sisäasiainministeriö. Viitattu 28.12.2011. (englanniksi)
  34. a b Japan: Economy > Telecommunications Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.12.2011. (englanniksi)
  35. Alston, Takei, s. 77–78
  36. Alston, Takei, s. 81–82
  37. Toshiaki Tachibakani: Further results on Japanese wage differentials. (Vol. 23) International Economic Review, 6/1982, 1982. vsk, nro 2, s. 447. JSTOR Viitattu 21.1.2012.
  38. Going hybrid Economist.com. 29.11.2007. Viitattu 21.1.2012. (englanniksi)
  39. Keith Jackson, Miyuki Tomioka: The changing face of Japanese management, s. 212. Box 8.1. Routledge, 2004. ISBN 0415287456. Google Books (viitattu 21.1.2012). (englanniksi)
  40. Yukiko M. Katsumata: Japanese social security measures to support the retiring aged (pdf) (s. 17) 25-27.9.2000. Helsinki: ISSA. Viitattu 21.1.2012. (englanniksi)
  41. a b Into the unknown 18.11.2010. The Economist. Viitattu 24.3.2012.
  42. Hugh Pym: Japan: Debt, demographics and deflation 30.11.2010. BBC. Viitattu 24.3.2012.
  43. Stephen Harner: Japan's Energy Dependence 17.6.2011. Forbes. Viitattu 24.3.2012.
  44. http://stats.oecd.org/Index.aspx?DataSetCode=GOV_DEBT
  45. Country Comparison :: Public debt CIA World Factbook. Viitattu 15.3.2012.
  46. a b Hiroko Tabuchi: In Japan, a Tenuous Vow to Cut Nytimes.com. 1.9.2011. Tokio: The New York Times. Viitattu 1.1.2012. (englanniksi)
  47. Yhdysvaltain kongressin kirjasto, Kamakura and Muromachi Periods, 1185-1573: Economic and Cultural Developments
  48. a b Japan: The Muromachi (or Ashikaga) period (1338–1573) > The arrival of the Europeans Encyclopædia Britannica. Viitattu 30.12.2011. (englanniksi)
  49. Japan: The bakuhan system > The enforcement of national seclusion Encyclopædia Britannica. Viitattu 30.12.2011. (englanniksi)
  50. Yhdysvaltain kongressin kirjasto, Tokugawa Period, 1600-1867: Economic Development
  51. a b c Yhdysvaltain kongressin kirjasto, The Emergence of Modern Japan, 1868-1919: Modernization and Industrializationt
  52. Third arrow, please The Economist online. 5.10.2013. The Economist Newspaper Limited. Viitattu 16.10.2013. (englanniksi)
  53. a b Japan and Abenomics: Taxing times The Economis online. 5.10.2013. Tokio: The Economist Newspaper Limited. Viitattu 16.10.2013. (englanniksi)
  54. Japan - world's No. 2 economy - in recession 17.11.2008. Tokio: CNN Money. Viitattu 31.12.2011. (englanniksi)
  55. Japan's economy leaves recession 17.8.2009. BBC. Viitattu 3.1.2012. (englanniksi)
  56. Japan back in recession as earthquake cuts consumption BBC Business. 19.5.2011. BBC. Viitattu 3.1.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]