Progressiivinen vero

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Progressiivinen vero (asteittain kasvava vero) on vero, jossa veroprosentti nousee veron perusteena olevan rahasumman kasvaessa. Tuloverotuksessa progressiivinen vero tarkoittaa, että suurituloisilla on korkeampi veroprosentti kuin pienituloisilla.

Progressiivisen verotuksen keskeisenä ajatuksena on sovittaa verot veronmaksajien maksukykyyn. Progressiivista verotusta puolustetaan usein sen tulonjakoa tasaavan ominaisuutensa vuoksi sekä hyvinvointitaloustieteeseen nojaavilla argumenteilla.

Progressiivinen verotuksen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Progressiivinen tulovero on saanut kannatusta monilta taloustieteilijöiltä ja muilta yhteiskuntatieteilijöiltä. Ensimmäisenä siihen viittasi taloustieteen isänä pidetty Adam Smith teoksessaan Kansojen varallisuus (1776).

Progressiivinen verotus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen henkilöverotuksessa peritään tuloveroja progressiivisten veroasteikkojen mukaisesti. Tulot jaetaan pääoma- ja ansiotuloihin, joille määrätään erilliset verot. Pääomatulojen veroprosentti vaihtelee 30:n ja 32:n välillä vuonna 2014. Ansiotuloista peritään vero valtiolle, kunnalle ja seurakunnalle. Ansiotulojen valtionvero vaihtelee verotettavien tulojen mukaan 0 ja 31,75 prosentin välillä.[1] Tämän lisäksi ansiotuloista peritään kunnallis- ja mahdollinen kirkollisvero, joita progressiivinen veroasteikko ei koske.

Veronmaksajien keskusliiton laskelmien mukaan myös kunnallisverotus on käytännössä progressiivista. Tämä johtuu järjestön mukaan verovähennyksistä, joiden vuoksi kunnallisveron osuus nousee ansioiden kasvaessa.[2]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Progressiivinen tulo- ja omaisuusvero otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1920[3].

Progressiivisen tuloveron osuus kaikista Suomessa kannetuista veroista on laskenut jyrkästi viimeisten vuosikymmenten aikana ja on enää vajaa viidennes (18,6 prosenttia vuonna 2005).[4] Myös progressiivisen tuloverotuksen piirissä olevien veronmaksajien määrä on vähentynyt. Kun 2,8 miljoonaa veronmaksajaa maksoi osan veroistaan progressiivisena tuloverona vuonna 1989, vuonna 2009 määrä oli pudonnut 1,75 miljoonaan.[5]. Kokonaisverotuksen progressiota on vähentänyt käytännössä myös se, että työttömyys-, sairaus- ja äitiyspäivärahoista alettiin 1980-luvulla periä veroa.[6]

Pääomatulojen verotus muutettiin progressiivisesta tasaveroksi vuonna 1993. Vuodesta 2012 alkaen pääomatulojen verotus on lievästi progressiivinen.

Varallisuusvero (aiemmin omaisuusvero) lakkautettiin vuoden 2006 alussa. Henkilöverotuksessa varallisuusvero määrättiin progressiivisen varallisuusveroasteikon mukaisesti.[7][8][9] Progressiivisessa veroasteikossa oli ennen veron lakkautusta ainoastaan yksi porras, jonka alittavasta varallisuudesta veroa ei peritty.[10]

Muita veronmääräytymistapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos kaikkien verovelvollisten vuosituloista peritään sama prosenttiosuus veroa riippumatta vuositulojen määrästä, kyseessä on suhteellinen eli tasavero. Tasasummavero on kysymyksessä, kun kaikki verovelvolliset maksavat euromääräisesti yhtä suuren summan.

Progressiivisen veron vastakohta on regressiivinen vero, jolloin tulonsaajan veroprosentti pienenee verotettavan summan noustessa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Veroprosentit veronmaksajat.fi. Helsinki: Veronmaksajien keskusliitto ry. Viitattu 28.11.2014.
  2. Tietoa kunnallisvero verosta, www.veronmaksajat.fi, Veronmaksajain Keskusliitto ry (luettu 15.4.2011)
  3. Iso tietosanakirja, 14. osa (Troopillinen-Wasenius), art. Tulo- ja omaisuusvero, Otava 1938
  4. Tilastokeskus: ”345. Suomen verot, 2004-2006”, Suomen tilastollinen vuosikirja 2006, s. 340-341. Tilastokeskus, 2006. ISBN 952-467-607-9, ISSN 0081-5063.
  5. Leppänen, Riku: Vain joka kolmas maksaa progressiivista tuloveroa Kauppalehti.fi. 9.1.2011. Alma Media. Viitattu 15.4.2011.
  6. Verovapaat sosiaaliturvaetuudet. Tiina Palotie-Heino, Marja Tuovinen ja Fransiska Pukander. Sosiaali- ja terveysministeriön muistio 25.5.2009. http://www.vm.fi/vm/fi/05_hankkeet/05_muita_hankkeita/012_veroryhma/06_esitysaineisto/Verovapaat_sosiaaliturvaetuudet_SATA_13052009_muistio.pdf
  7. Tulo- ja varallisuusverolaki (1043/1974) 55 §
  8. Tulo- ja varallisuusverolaki (1240/1988) 55 §
  9. Varallisuusverolaki (1537/1992) 39 §
  10. Laki varallisuusverolain kumoamisesta (1141/2005)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]