Venäjän talous

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Venäjän talous
Venäjän talous Neuvostoliiton lakkautuksen jälkeen.BKT Yhdysvaltain dollareina.Värit kuvaavat Jeltisini, Putinin ja Medvedejevin kausia.
Venäjän talous Neuvostoliiton lakkautuksen jälkeen.
BKT Yhdysvaltain dollareina.
Värit kuvaavat Jeltisini, Putinin ja Medvedejevin kausia.
Valuutta Venäjän rupla[1]
Tilikausi kalenterivuosi[2]
Jäsenyydet CIS, APEC, EURASEC, G20, G8
Tilastot
BKT 1,885 bilj. $ (2011)[1]
2,373 bilj. $ (PPP)(2011)[1]
- per asukas 16 700 (ostovoimalla korjattu) (2011)[1]
- kasvu 4,3 % (2011)[1]
- toimialoittain maatalous 4,2 %
teollisuus 37 %
palvelut 58,9 % (2011)[1]
Inflaatio 8,9 % (2011)[1]
Köyhyysrajan alle
jäävien määrä		 13,1 % (2009)[1]
Gini-kerroin 42,2 (2009)[1]
Työvoima 75,41 milj. (2011)[1]
- toimialoittain maatalous 10 %
teollisuus 31,9 %
palvelut 58,1 (2008)[1]
Työttömyys 6,8 % (2011)[1]
Ulkomaankauppa ja -investoinnit
Vienti 498,6 mrd. $ (2011)[1]
Vientituotteet polttoaineet ja polttoainetarvikkeet,
maakaasu, metallit,
puu ja puutuotteet, kemikaalit[1]
Merkittävimmät
vientimaat		 Saksa (8,2 %), Alankomaat 6 %,
Yhdysvallat 5,6 %, Kiina 5,4 %,
Turkki 4,6 % (2010)[1]
Tuonti 310,1 mrd. $ (2011)[1]
Tuontituotteet koneet, kulkuneuvot,
lääkintätarvikkeet, muovi,
puolivalmiit metallituotteet,
liha, hedelmät ja pähkinät[1]
Merkittävimmät
tuontimaat		 Saksa 14,7 %, Kiina 13,5 %,
Ukraina 5,5 %, Italia 4,7 %,
Valko-Venäjä 4,5 % (2010)[1]
Julkinen talous
Julkinen velka 8,7 % BKT:sta (2011)[1]
Budjetin tulot 382,8 mrd. $ (2011)[1]
Budjetin menot 376,2 mrd. $ (2011)[1]
Alijäämä 0,4 % BKT:sta (2011)[1]

Venäjän talous kuuluu maailman suurimpiin: vuonna 2010 Venäjällä on ostovoimapariteetin mukaan laskettuna maailman kuudenneksi tai seitsemänneksi suurin bruttokansantuote, sen mukaan lasketaanko Euroopan Unioni yhdeksi taloudeksi vai erillisvaltioiksi.[3] Maan valuutta on Venäjän rupla.[1]

Vuosituhannen vaihteen jälkeen nousevat öljyn hinnat, kasvavat ulkomaaninvestoinnit, korkeampi kotimainen kysyntä ja suurempi poliittinen vakaus ovat ripeyttäneet Venäjän talouskasvua.lähde? Venäjän talouden vuosittainen kasvuvauhti on vuoden 1998 finanssikriisin jälkeen ollut keskimäärin seitsemän prosenttia. Venäjän bruttokansantuote oli 2010 maailman seitsemänneksi suurin, eli 2,23 miljardia Yhdysvaltain dollaria (arvioitu ostovoimapariteetti), ja sen kasvunopeus oli neljä prosenttia.[1]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Talouden kehitys

Maan talouskehitys on ollut maantieteellisesti epätasaista Moskovan alueen tuottaessa suhteellisesti hyvin suuren osan maan BKT:sta.[4] Suurin osa Venäjän alueista, erityisesti alkuperäiskansojen alueet ja maaseutuyhteisöt Siperiassa, ovat jääneet pahasti jälkeen. Kuitenkin keskiluokka on kasvanut vuoden 2000 kahdeksasta miljoonasta 55 miljoonaan (vuoden 2006 luku).[5] Venäjällä on maailman maista toiseksi eniten miljardöörejä Yhdysvaltojen jälkeen. Vuonna 2007 niiden lukumäärä lisääntyi 50:llä ja yhteensä heitä on 110.[6]

Viimeisen viiden vuoden aikanaselvennä, pääomainvestoinnit ovat tuottaneet keskimäärin yli 10 prosentin vuotuisen tuoton ja ihmisten reaalitulot ovat nousseet yli 12 prosenttia vuodessa. Tänä aikana köyhyys on vähentynyt tasaisesti ja keskiluokka on jatkanut laajentumistaan. Venäjä on myös kohentanut asemaansa kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla vuoden 1998 kriisin jälkeen.[1] Keskeiset tekijät Venäjän talouden vahvan nousun taustalla on ollut vahva tuottavuuden, reaalipalkkojen ja kulutuksen kasvu.[7] Inflaatio kasvoi vuoden 2006 yhdeksästä prosentista noin 12 prosenttiin vuoden 2007 loppuun mennessä. Inflaation kasvu jatkui vuoden 2008 alussa, pääasiassa nousevien ruoan hintojen takia.[1][8]

Useimmista muista luonnonvaroiltaan rikkaista maista poiketen Venäjän katsotaan olevan suhteellisen pitkällä kehityksessä pitkän ja vankan koulutuksen, tieteen ja teollisuuden perintönsä johdosta.[9] Maalla on enemmän korkeakoulusta valmistuneita kuin millään muulla Euroopan maalla.[10]

Ennen vuoden 1998 talouskriisiä Venäjän BKT oli kasvanut hieman, pudottuaan ensin Neuvostoliiton hajoamista seuranneiden viiden vuoden aikana yhteensä 37 %. Vuodesta 1999 eteenpäin Venäjän BKT on ollut nousussa.[2]

[muokkaa] Toimialat

[muokkaa] Maatalous

Vuonna 2008 maatalous työllisti 10 % työvoimasta ja toi noin 4 % bruttokansantuotteesta. Tärkeimpiä tuotteita ovat viljat, sokerijuurikas, auringonkukansiemenet, hedelmät ja vihannekset, naudanliha ja maitotuotteet.[1] Mustanmeren koillispuolella viljellään tupakkaa, viiniä, puuvillaa, teetä ja hedelmiä. Kuivilla alueilla laidunnetaan lampaita, ja pohjoisella tundralla harjoitetaan poronhoitoa.lähde?

Siperian taigalla metsätalous on tärkeä toimeentulon lähde. Venäjä on myös merkittävä kalastusvaltio.[2] Tärkeitä kalastussatamia ovat Murmansk, Arkangeli, sekä Kaukoidän satamat Tyynenmeren rannalla.lähde?

Vain 10 % maan pinta-alasta on maatalouden käytössä, siitä 60% viljelyssä ja loput laitumena. Tärkein viljelyalue on ruohotasanko Ukrainan ja Kazakstanin välissä. Viljelysmaasta yli puolet on omistettu viljoille, joita tärkein on vehnä. Pohjoisempana kasvatetaan ohraa, mutta kauran viljely on vähentynyt. Perunaa kasvatetaan maan pohjoisosissa 50. ja 60. leveyspiirin välillä ruoaksi ja votkan valmistukseen. Pellavaa käytetään sekä tekstiilien että öljyn valmistukseen. Vihannesten ja hedelmien kasvatus lisääntyi maanviljelyn yksityistämisen myötä. 1990-luvun puolivälissä tärkeimpiä olivat kaali, omena, tomaatti ja porkkana.[11]

[muokkaa] Teollisuus

Teollisuus muodostaa 36,8 % Venäjän bruttokansantuotteesta ja työllistää 31,9 % maan työvoimasta. Venäjän teollisuus kattaa hiilen, öljyn, kaasun, kemikaalien ja metallien tuotannon kaivostoiminnasta jalostukseen. Lisäksi Venäjä tuottaa laajan skaalan erilaisia koneita, sotilaskalustoa, tie- ja rautatiekalustoa sekä viestintävälineitä. Tuotanto kattaa myös maatalouskoneet, sähkön tuotanto- ja siirtotarvikkeet, lääketieteelliset ja tieteelliset välineet sekä kestokulutushyödykkeet. Maassa toimii myös huomattavaa vaate-, elintarvike- ja käsityöteollisuutta. Vuonna 2010 teollisuus kasvoi 8,2 %.[1]

Venäjällä on maailman suurimmat fossiilisten polttoaineiden varannot: kaasuvarat ovat maailman suurimmat, kivihiilivarat toiseksi ja öljyvarat kahdeksanneksi suurimmat. Vuoden 2011 alussa Venäjän on vahvistettu pitävän hallussaan 47,57 biljoonan m3:n kaasuvarantoja ja 60 miljardin tynnyrin öljyvarantoja.[1] Venäjällä on myös rikkaat mineraalivarat. Vuonna 2006 Venäjän timanttituotanto kattoi neljäsosan koko maailman tuotannosta. Lisäksi Venäjä tuotti kolmasosan maailman nikkelistä, 20 % koboltista, 40 % platinasta sekä 12 % alumiinista.[2]

Venäjä tuottaa edelleenkin monia tarvikkeita länsimaihin verrattuna vähän, ja maan oma teollistuminen nykyaikaan on lapsenkengissä. Venäjä on edelleenkin taloudeltaan lähinnä kehitysmaatyyppinen energian ja raaka-aineiden viejämaa. Omaa länsimarkkinoille kelpaavaa jalostustyyppistä tuotantoa on yhä vähän.lähde?

[muokkaa] Ulkomaankauppa

Venäjän viennin kohdemaat vuonna 2006.

Vuonna 2010 Venäjän viennin arvo oli 400,1 miljardia yhdysvaltojen dollaria. Sen huomattavimmat vientituotteet olivat öljy, maakaasu, metallit, puu ja puutarvikkeet, kemikaalit sekä useat siviili- ja sotilastuotteet. Venäjän vienti kohdistui eniten Saksaan (8,2 %), Alankomaihin (6 %), Yhdysvaltoihin (5,6 %), Kiinaan (5,4 %) ja Turkkiin (4,6 %). Samana vuonna Venäjän tuonnin arvo oli 248,7 miljardia dollaria. Se merkittävimmät tuontimaat olivat Saksa (14,7 %), Kiina (13,5 %), Ukraina (5,5 %), Italia (4,7 %) ja Valko-Venäjä (4,5 %). huomattavimmat tuontitavarat olivat koneet, ajoneuvot, lääketarvikkeet, muovit, puolivalmiit metallituotteet, optiset ja lääketieteelliset tarvikkeet, rauta sekä teräs. Elintarvikkeista Venäjä toi varsinkin lihaa, hedelmiä sekä pähkinöitä.[1]

Venäjä on maailman johtava maakaasun viejä ja toiseksi suurin öljynviejä. Öljy, maakaasu, metallit ja puu käsittävät 80 prosenttia Venäjän ulkomaanviennistä.[1] Vuodesta 2003 alkaen luonnonvarojen vienti alkoi kuitenkin menettää tärkeyttään taloudelle kotimaisten markkinoiden kasvaessa nopeasti.[4] Huolimatta korkeista energian hinnoista öljy ja kaasut tuovat vain 5,7 prosenttia BKT:sta ja hallitus ennustaa tämän putoavan 3,7 prosenttiin vuoteen 2011 mennessä.[12]

Koska Venäjä on suuri öljynviejä, on arvioitu, että noin puolet Venäjän talouden kasvusta pohjautuu öljyn hinnan nousuun. Öljyn tuotantoa Venäjä ei voine enää merkittävästi lisätä, mutta sen tuotanto- ja jalostuskalusto kaipaa edelleen nykyaikaistamista. Tunnetuin Venäjän vientituote on maakaasu, jota tuottaa suuri Gazprom-yhtiö. Kaasuvarat olivat 2010 jo ehtymässä. Toistaiseksi venäläisä ja ulkomaisia sijoittajia eivät kiinnostanut kyllin investoinnit öljyyn ja kaasuun.lähde?

[muokkaa] Työvoima

Venäjällä on 75,49 miljoonaa työikäistä eli sen työvoimakapasiteetti on maailman seitsemänneksi suurin.[1] Venäläisten keskipalkka oli vuoden 2008 alussa 640 dollaria kuussa, kun se vielä vuonna 2000 oli vain 80 dollaria.[13] Noin 13,1 prosenttia venäläisistä eli vuonna 2007 kansallisen köyhyysrajan alapuolella,[1] kun taas lukema oli lähes 40 prosenttia vuonna 1999, jolloin se oli Neuvostoliiton jälkeisistä vuosista huonoimmillaan.[14] Työttömyys vuonna 2010 oli 7,5 prosentissa,[1] kun taas vuonna 1999 se oli ollut 12,4 prosenttia.[15][16] Venäjän tuloeroista kertova gini-kerroin oli vuonna 2009 42,2. Se on noussut hieman vuodesta 2001, jolloin kerroin oli 39,9.[1]

[muokkaa] Rahoitus

Vuoden 2007 ensimmäisellä puoliskolla ulkomaaninvestoinnit Venäjälle kaksinkertaistuivat edellisvuoteen verrattuna, saavuttaen lopulta 60,3 miljardin dollarin arvon.[17] Vuonna 2000 kokonaisinvestoinnit kiinteisiin omaisuuseriin olivat 40 miljardia dollaria, kasvun ollessa 300 prosenttia vuoteen 2006 asti, jolloin investoinnit saavuttivat 120 miljardin tason.[12]

[muokkaa] Talouspolitiikka

Vuonna 2001 käyttöön otettu yksinkertaisempi verolaki vähensi ihmisiin kohdistuvaa verorasitusta ja kasvatti suuresti valtion tuloja.[18] Venäjällä on 12 prosentin tasaverotus henkilökohtaisiin tuloihin, mitä on pidetty muihin maihin verrattuna hyvin houkuttelevana yrittäjien kannalta.[19][20] Federaation budjetti on ollut ylijäämäinen vuodesta 2001 alkaen vuoden 2007 lukeman ollessa kuusi prosenttia BKT:stä. Vuonna 2003 luotiin federaation vakautusrahasto, johon siirretään varoja Uralin öljyn hinnan ylittäessä 27 dollarin hinnan barrelia kohti.[21] Huhti-toukokuussa 2006 öljyn hinta oli 60,9 dollaria barrelilta ja vakautusrahastoon oli kertynyt 1 800 miljardia ruplaa (70 miljardia dollaria).[22] Ne päätettiin sijoittaa 14 Euroopan maan obligaatioihin. Viime vuosien aikana Venäjä on käyttänyt öljyvarojaan vakautusrahastosta myös maksaakseen ennakolta kaikki neuvostoajan velat Pariisin klubin velkojille sekä Kansainväliselle valuuttarahastolle. Ulkomaanvelka onkin vähentynyt dramaattisesti.[23] Vaikka Venäjä on yksin maksanut takaisin yli 90 prosenttia Neuvostoliiton ulkomaanvelasta, maa on lähes velaton. Ulkomaanvelka oli vuonna 2007 vain noin 7 % bruttokansantuotteesta, kun se vielä 1998 oli 90 %. Tulot öljyviennistä ovat lisäksi mahdollistaneet ulkomaanvaluuttareservien kasvattamisen vuoden 1999 12 miljardista dollarista vuoden 2007 lopun 470 miljardiin.lähde? Näin ollen Venäjän valuuttareservit ovat kolmanneksi suurimmat maailmassa.[1]

[muokkaa] Infrastruktuuri

Venäjän kaasuntuotantoalueet.

[muokkaa] Energia

Pääartikkeli: Energia Venäjällä

Venäjä on panostanut ydinvoiman yli 50 vuoden ajan. Ensimmäinen sähköä tuottava reaktori valmistui 1954, ja ensimmäiset kaupalliset voimalat 1963–1964. 1980-luvun puolivälissä voimaloita oli jo 25, mutta niissä oli monia ongelmia, pahimpana tunnetaan Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus. 2000-luvulla uusien voimaloiden suunnittelu sai uutta vauhtia, ja tavoitteena on rakentaa 2-3 GWe vuodessa. Suunnitelmissa on myös siirtyminen vaiheittain suljetun kierron voimaloihin.[24] Rosenergoatom operoi maan ydinvoimaloita. Rosenergoatomilla on kymmenen ydinvoimalaa, joissa on yhteensä 31 reaktoria. Määrää on tarkoitus nostaa 59:ään vuoteen 2030 mennessä. Samaan aikaan myös vesivoimaa rakennetaan tehokkaasti. Siperiaan on tulossa 3 GWe voimala alumiinin sulattamista varten.[24] Uusiutuvan energian potentiaalia olisi paljon, mutta sitä käytetään hyvin vähän.[25]

Vuonna 2008 Venäjä kulutti 857,6 miljardia kWh:ta energiaa. Seuraavana vuonna energiaa tuotettiin 925,9 miljardia kWh:ta. Vuonna 2010 Venäjä tuotti 10,13 miljoonaa tynnyriä öljyä päivässä ja kulutti sitä päivittäin 2,937 miljoonaa tynnyriä. Loput tuotetusta ölystä meni vientiin. Maakaasun tuotanto oli 610,1 kuutiometriä, josta Venäjän oma kulutus oli 424,9 miljardia kuutiometriä.[1] Venäjä kuuluu maailman kymmenen eniten energiaa kuluttavan maan joukkoon ja vuonna 2005 se oli listalla kolmas. Venäjän energiankulutus suhteutettuna sen bruttokansantuotteeseen on korkeampi kuin millään muulla eniten energiaa kuluttavalla maalla.[26]

[muokkaa] Liikenne

Venäjällä on 1 213 lentopaikkaa – vain Yhdysvalloilla, Brasilialla, Kanadalla ja Meksikolla on enemmän. Lentopaikoista 593 on päällystettyjä. Näiden lisäksi Venäjällä on 50 helikopterikenttää. Päällystettyä maantietä on 776 000 kilometriä, mihin sisältyy 30 000 kilometriä moottoritietä. Rautateiden osalta Venäjä jää 87 157 rautatiekilometrillään toiseksi vain Yhdysvalloille.[1] Siperian rata on maailman pisin rautatieosuus.[27] Yli 60 vuotta rakennettu 3 500 kilometriä pitkä Baikalin–Amurin rautatie kulkee sen pohjoispuolella.[28] Vesireittejä Venäjällä on 102 000 kilometriä, joka on Kiinan jälkeen toiseksi eniten maailmassa. Maan kauppalaivastoon kuuluu 1 097 alusta ja sen huomattavimpiin satamat sijaitsevat Kaliningradissa, Nahodkassa, Novorossijskissä, Koivistossa ja Pietarissa.[1]

[muokkaa] Taloushistoria

Katso myös: Neuvostoliiton talous
Moskovan kansainvälisen liikekeskuksen suunnittelu aloitettiin jo 1990-luvun alussa, mutta se oli kymmenen vuoden ajan jäissä rahoitusvaikeuksien vuoksi[29].

[muokkaa] Neuvostoliiton romahduksen jälkeen

[muokkaa] Siirtymätalous

Vuoden 1991 Neuvostoliiton romahduksesta 1990-luvun puoliväliin Venäjän talous oli syvässä lamassa. Laman aiheuttivat monet tekijät. Venäjällä oli perinteisesti heikko infrastruktuuri, eli liian vähän teitä ja kuljetuskapasiteettia. Kommunismin jälkeen tuli esille yrittämistä ja omistusta tukevan lainsäädännön puute ja hajanaisuus, yhä tehokkaammin toimiva järjestäytynyt rikollisuus, suurtalouden jatkuva epävakaus, lahjonta ja korruptio, turha byrokratia, pankkien konkurssit, kauppa muulla kuin rahalla ja huono yritysten johtaminen.[30]

Hallitus ryhtyi ajamaan uudistuksia pyrkimyksenään siirtyä suunnitelmataloudesta markkinatalouteen. Uudistusten osana Venäjä lakkautti 90 prosenttia kulutustavaroiden ja 80 prosenttia puolivalmisteiden hintavalvonnasta. Hallitus valvoi edelleen energian ja peruselintarvikkeiden hintoja. Muutosten tavoitteena oli rakentaan aikaisemmin käytössä olleesta suunnitelmataloudesta puuttunut realistinen suhde tuotannon ja kulutuksen välille.[31] Venäjä ryhtyi myös toteuttamaan vuonna 1991 tehtyä yksityistämisohjelmaa.[32]

Pienten valtionyritysten yksityistäminen alkoi 1992 ja saman vuoden lokakuussa valtio ryhtyi jakamaan yksityishenkilöille keskisuurten ja suurten yritysten osakkeiden ostamiseen oikeuttavia yksityistämiskuponkeja. Vuoden 1993 loppuun mennessä yli 85 prosenttia Venäjän pienistä ja noin kolmannes kaikista valtionyrityksistä oli yksityistetty. Sijoituskupongin saajien oli myös mahdollista myydä kuponki tai sijoittaa se säätiöön.[32] Tavallinen kansa ei kuitenkaan ymmärtänyt saamiensa kuponkien arvoa vaan myivät ne pilkkahinnalla pois. Tätä kautta osakeomistukset keskittyivät tehtaiden johtajille ja nuorille liikemiehille, joista muodostui Venäjälle pieni oligarkkien joukko.[33] Sijoitussäätiöt taas katosivat muutamassa kuukaudessa vuonna 1992 vieden niihin sijoitettujen kuponkien arvon mukanaan.[34] Yksityistämisohjelman synnyttämää taloutta kutsuttiin myös nimellä rosvokapitalismi.[33]

Verotusta uudistettiin ottamalla käyttöön 28 % arvonlisävero sekä progressiivinen tulovero ja ryhtymällä verottamaan yritysten tuloja. Myös tulleja ja viennin verotusta uudistettiin ja ruplalle määriteltiin kiinteä vaihtokurssi. Useat ulkomaankauppaa ja sijoituksia koskeneet rajoitukset poistettiin, jotta Venäjän talouselämä pääsisi kosketuksiin ulkomaiden hintatason kanssa. Koska energian hinta oli edelleen hallituksen valvonnassa, määrättiin kotimaiselle sähkölle uusia veroja kannustamaan kansalaisia sen säästäväiseen käyttöön. Öljyn ja maakaasun viennille määrättiin uusia veroja pienentämään tuetun kotimaisen sähkön hinnan ja maailmankauppahinna välistä eroa ja estämään sähköpulan syntymistä.[31]

[muokkaa] Talouden ongelmat

Venäjän teollisuuden kasvukäyrä vuosilta 1992–2010. Venäjän talous oli kasvussa juuri ennen vuoden 1998 talouskriisiä. Valuutan devalvaatio sai sen jälleen nousuun.

Valtion rahankäyttö johti siihen, että vuoden 1992 lopussa Venäjän valtion budjetin alijäämä oli 20 prosenttia bruttokansantuotteesta. Alijäämän vuoksi Venäjä ei kyennyt hankkimaan ulkomaalaista rahoitusta, ja kattoi alijäämää pääasiassa rahavarantojaan kasvattamalla. Tämän talouspolitiikan seurauksena inflaatio kasvoi vuonna 1992 2 000 prosenttiin. Taloustilanteen kärjistymisen seurauksena Jeltsin korvasi pääministeri Jegor Gaidarin Viktor Tšernomyrdinilla. Uuden, inflaation hillitsemiseksi kehitetyn talousohjelman mukaisesti hallitus ryhtyi paikkaamaan budjetin alijäämää ja sulkemaan kannattamattomia valtionyrityksiä, sekä määräsi keskuspankin nostamaan luottojen korkotasoa myymällä valtion joukkovelkakirjoja. Budjetin alijäämää kurottiin kiinni rajoittamalla valtionyritysten palkankorotuksia, asettamalla neljännesvuotisia budjetti tavoitteita, sekä tarjoamalla tehokkaampaa sosiaaliturvaa työttömille ja eläkeläisille. Toukokuussa 1993 valtiovarainministeriö ja keskuspankki sopivat talouden tasapainottamisesta valtionapua vähentämällä ja tuloja kasvattamalla. Keskuspankki nosti antamiensa lainojen korkotason vastaamaan inflaatiota. Muutosten tulokset vaikuttivat talouteen positiivisesti ja IMF suostui myöntämään Venäjälle 1,5 miljardin dollarin tuen.[35]

Vuoteen 1994 mennessä inflaatio oli saatu laskemaan 224 prosenttiin ja vuoden 1996 alkupuoliskolla se oli enää 16,5 prosenttia.[36] Yksityistämisohjelman ensimmäinen jakso saatiin päätökseen kesällä 1994, jolloin 70 prosenttia Venäjän suurista ja keskikokoisista yrityksistä ja 90 prosenttia pienistä yrityksistä oli yksityistetty. Tämän jälkeen siirryttiin yksityistämisohjelman toiseen osaan, jossa jäljellä olevien valtionyritysten osakkeet myytiin yksityishenkilöille käteisellä. Ohjelma saatettiin loppuun vuoden 1996 alkuneljänneksellä. Vuoteen 1995 mennessä yksityistämisohjelma oli joutunut siinä ilmenneiden ongelmien vuoksi huonoon valoon tavallisen kansan silmissä ja vuosien 1995 ja 1996 aikana korruptioskandaalit tahrasivat sen mainetta entisestään.[32]

Elokuussa 1998 Venäjä ajautui talouskriisiin, joka oli seurausta valtionbudjetin huomattavasta alijäämästä. Alijäämää kattaakseen federaatio oli ryhtynyt kauppaamaan lyhytaikaisia GKO-velkakirjoja. Aluksi velkakirjoista saatu tuotto tasoitti federaation inflaatiota niin, että rupla voitiin liittää yhdysvaltojen dollariin crawling peg -tekniikalla. Samalla Venäjän talous joutui kuitenkin myös alttiiksi kansainvälisten markkinoiden muutoksille. Vuoden 1997 Aasian talouskriisin myötä polttoaineiden kysyntä ja hinnat laskivat ja sijoitusten määrä laski. Koska valtaosa Venäjän viennistä perustui tuolloin öljyn, maakaasun ja metallien viennille, kasvatti niistä saatavien tulojen väheneminen federaation budjetin jo ennestään huomattavaa alijäämää. GKO-velkakirjojen korot nousivat ja lopulta elokuussa 1998 Venäjä ajautui maksukyvyttömyyteen ja joutui devalvoimaan ruplan. Talouskriisi johti useiden pankkien romahdukseen ja laski venäläisten tuloja entisestään. Keskipalkka tippui kriisiä edeltäneestä 180 dollarista 70 dollariin samalla kun inflaatio kasvoi 84 prosenttiin.[37]

[muokkaa] Toipuminen

Valuutan devalvoitumisen seurauksena Venäjän teollisuuden kilpailukyky parani.[37] 2000-luvulla palkat ja eläkkeet ovat maksettu ajallaan ja nousseet nopeasti, mutta niin ovat myös asumiskustannuksen ja ruoan hinta muun muassa öljyn hinnan nousun takia. Koska öljyn hinta vaikuttaa kuljetuskustannuksiin, joka tulee Venäjällä esiin vielä selvemmin pitkien välimatkojen ja harvan asutuksen takia.[38] Globaalin taantuman ja finanssikriisin jälkeen Venäjän talous on kääntynyt taas kasvuun, inflaatio on maan taloushistorian alimmalla tasolla, reaalipalkat nousussa ja julkinen velkaantumisaste alle 10 prosenttia. Viimeiset Neuvostoliiton aikaiset velat Venäjä maksoi vuonna 2006.[39]

[muokkaa] Lähteet

  • Russia Country Studies. Yhdysvaltain kongressin kirjasto. Viitattu 7.1.2012. (englanniksi)

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am The World Factbook: Russia CIA. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Country profile: Russia (pdf) 10/2006. Yhdysvaltain kongressin kirjasto. Viitattu 15.1.2012. (englanniksi)
  3. ↑ Country comparison: GDP CIA. Viitattu 16.10.2011
  4. ↑ a b Nuffield Poultry Study Group—Visit to Russia. pg 7. The BEMB Research and Education Trust. Viitattu 2007-12-27. rikki
  5. ↑ Russia: How Long Can The Fun Last?. BusinessWeek. Viitattu 2007-12-27.
  6. ↑ Robin Paxton. A billion dollars not enough for Russian rich list. Forbes. Viitattu 2008-04-19. rikki
  7. ↑ Lipsky, John. Statement by John Lipsky, First Deputy Managing Director of the International Monetary Fund. Press Release No. 07/126. International Monetary Fund. Viitattu 2007-12-27.
  8. ↑ Russia’s economy under Vladimir Putin: achievements and failures. RIA Novosti. Viitattu 2008-05-09.
  9. ↑ Russia: How Long Can The Fun Last?. BusinessWeek. Viitattu 2007-12-27.
  10. ↑ CEE Biweekly (page 6). UNESCO Institute for Statistics, UniCredit New Europe Research Network. Viitattu 2008-03-28. rikki
  11. ↑ Agriculture Russia: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  12. ↑ a b Russia fixed asset investment to reach $370 bln by 2010 - Kudrin. RIA Novosti. Viitattu 2007-12-27.
  13. ↑ Russians weigh an enigma with Putin’s protégé. MSNBC. Viitattu 2008-05-09.
  14. ↑ Seija Lainela: Nopean kasvun aika ohi Venäjällä? (pdf) ETLA. Viitattu 7.1.2012.
  15. ↑ Russia's unemployment rate down 10% in 2007 - report. RIA Novosti. Viitattu 2008-05-09.
  16. ↑ Russia — Unemployment rate (%). indexmundi.com. Viitattu 2008-05-09.
  17. ↑ Mayor says foreign investment in Moscow to double in 2007. RIA Novosti. Viitattu 2007-12-27.
  18. ↑ Tavernise, Sabrina (March 23, 2002). Russia Imposes Flat Tax on Income, and Its Coffers Swell. The New York Times. Viitattu 2007-12-27.
  19. ↑ Rabushka, Alvin. The Flat Tax at Work in Russia: Year Three. Hoover Institution. Viitattu 2007-12-27.
  20. ↑ Global personal taxation comparison survey – market rankings. Mercer (consulting firms). Viitattu 2007-12-27.
  21. ↑ Russia’s Stabilization Fund Holds $5.9Bln (Mosnews 7.5.2004)
  22. ↑ Stabilization Fund hits $70 bln in May - Finance Ministry (RIAN)
  23. ↑ Russia's foreign debt down 31.3% in Q3—finance ministry. RIA Novosti. Viitattu 2007-12-27.
  24. ↑ a b Nuclear Power in Russia World Nuclear Association. Viitattu 16.10.2011. (englanniksi)
  25. ↑ Country Profile: Russia Renewable Energy World. Viitattu 16.10.2011. (englanniksi)
  26. ↑ Energy Efficiency in Russia: Untapped Reserves (pdf) (s. 28) IFC. Viitattu 26.1.2012. (englanniksi)
  27. ↑ Trans-Siberian railway. History and facts. Vizit. Viitattu 9.10.2011. (englanniksi)
  28. ↑ Baikal-Amur railway tour (karttalinkki) Vizit. Viitattu 9.10.2011. (englanniksi)
  29. ↑ Moscow International Business Centre (MIBC), Russian Federation Designbuild-network.com. Viitattu 7.1.2012. (englanniksi)
  30. ↑ Laajenemista käsittelevä pääsihteeristön ryhmä: Venäjä ja Euroopan Unionin laajentuminen (pdf) 25.10.1999. Luxemburg: Euroopan parlamentti. Viitattu 15.1.2012.
  31. ↑ a b Yhdysvaltain kongressin kirjasto, Economic Reform in the 1990s, Economic Restructuring Measures
  32. ↑ a b c Yhdysvaltain kongressin kirjasto, Economic Reform in the 1990s, Privatization
  33. ↑ a b Teppo Tiilikainen: Anatoli Tšubais - Venäjän vihatuin mies 25.9.2009. Suomen Kuvalehti. Viitattu 14.1.2012.
  34. ↑ Jarmo Koponen: Ihme, että tämä mies elää 25.9.2009. Uusi Suomi. Viitattu 14.1.2012.
  35. ↑ Yhdysvaltain kongressin kirjasto, Economic Reform in the 1990s, Monetary and Fiscal Policies
  36. ↑ Yhdysvaltain kongressin kirjasto, Economic Reform in the 1990s, Inflation
  37. ↑ a b Tuomas Komulainen: Elokuun 1998 talouskriisi (pdf) 2002. Helsinki: Siirtymätalouksien tutkimuslaitos BOFIT. Viitattu 15.1.2012.
  38. ↑ Venäjä, kovan linjan energiajätti, s. 135
  39. ↑ Eurooppa rämpii, Venäjällä pyyhkii hyvin. Arvopaperi 2.3.2012.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ven%C3%A4j%C3%A4n_talous&oldid=11365078
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä