Norjan talous
| Norjan talous | |
|---|---|
 Norjan bruttokansantuotteen kasvu vuodesta 1865 |
|
| Valuutta | kruunu (NOK) |
| Jäsenyydet | OECD, WTO, Euroopan talousalue |
| Tilastot | |
| BKT | 255,3 miljardia dollaria (2010 arvio) |
| - per asukas | 54 600 dollaria |
| - kasvu | 0,4 % |
| - toimialoittain | maatalous 2,6 % teollisuus 39,3 % palvelut 58,1 % |
| Inflaatio | 2,5 % |
| Köyhyysrajan alle jäävien määrä |
- |
| Gini-kerroin | 25 |
| Työvoima | 2,6 miljoonaa |
| Työttömyys | 3,5 % |
| Merkittävimmät teollisuusalat |
öljy ja kaasu |
| Ulkomaankauppa ja -investoinnit | |
| Vienti | 132,7 miljardia dollaria |
| Vientituotteet | maaöljy, maakaasu, koneet, metallit, kemikaalit ja kala |
| Merkittävimmät vientimaat |
Britannia 26,7 %, Alankomaat 12,1 % ja Saksa 11,4 % |
| Julkinen talous | |
| Julkinen velka | 29,0 %[1] |
.jpg)
Norjan talous on kehittynyt sekatalous. Ennen teollista vallankumousta maan talous perustui lähinnä maatalouteen ja kalastukseen. Nykyään maaöljyn ja maakaasun tuotto ja alumiinin jalostus muodostavat merkittävän osan talouskasvusta. Valtion velka on 29,0 % bruttokansantuotteesta [2] ja sen rahayksikkö on kruunu (NOK), joka jakaantuu sataan äyriin.
Etelä-Norjassa harjoitetaan intensiivistä sekataloutta, mutta vain kolme prosenttia maa-alasta on viljelyksessä. Norjassa kylmyys huonontaa satoja, ja merellisten alueiden epävakainen sää haittaa leipäviljan viljelyä. Sen takia alueella kasvatetaan vihanneksia ja juureksia, esimerkiksi perunaa. Rehukasvit menestyvät hyvin, ja siksi lypsykarjatalous on tärkeää.
Norja kuuluu maailman tärkeimpiin kalastusalueisiin pitkän rantaviivansa ja matalanmeren alueiden takia. Silli on yleisin ja tärkein laji kalastuksen kannalta. Silli on yleisin ja tärkein saaliskala. Sen vuosisaalis vaihtelee, ja huonoina sillivuosina avomereltä pyydystetään sen sijaan mustakitaturskaa. Rannikkovesien tärkeimmät saaliskalat ovat turska, kolja, seiti ja punasimppu. Kalanviljelyä on harjoitettu 40 vuoden ajan, ja siinäkin Norja on maailman johtavia maita. Lohi ja kirjolohi ovat tärkeimmät viljellyt lajit. Turskanviljely on alkanut 2000-luvulla. Norjassa melkein kaikki sähkö tuotetaan vesivoimalla, ja vesivoimalaitoksia on rakennettu paljon vuorille. Siksi Norja on monessa suhteessa päässyt lähemmäs kestävää kehitystä.
Norjan rahayksikkö on kruunu (NOK, krone), joka jakaantuu sataan äyriin (øre). Äyri ei ole käteiskäytössä.
Sisällysluettelo |
Elinkeinot ja bruttokansantuote [muokkaa]
Vuonna 2006 työttömyys oli 3,5 % työvoimasta. Samana vuonna bruttokansantuote ostovoimakorjattuna oli 213,6 miljardia USD ja asukasta kohden 46 300 USD. Alkutuotanto muodosti BKT:stä 4 %, teollisuus 22 % ja palvelut 74 % vuonna 1995.
Tutkimusten mukaan öljyvarat ovat jonkin verran passivoineet Norjan elinkeinoelämää. Luonnonvarat ja energiateollisuus ovat tärkeitä vientialoja maalle, mutta palveluinnovaatiot vähäisiä. Julkinen sektori on hyvin suuri, yksityinen sektori puolestaan alikehittynyt. Markkinoiden oligopolinen rakenne, kilpailun vähyys on osasyy Norjan korkeisiin hintoihin.
Öljytuotanto [muokkaa]
Norjan öljyvarat ovat nostaneet sen maailman talouksien huipulle: öljynvienti toi puolet vientituloista ja lähes 30 prosenttia valtion tuloista.[4] Norja on maailman kuudenneksi suurin öljynviejä Saudi-Arabian, Venäjän, Arabiemiirikuntien, Iranin ja Kuwaitin jälkeen.[39] Syksyyn 2010 mennessä Norjan valtio on säästänyt öljytuloista rahastoon 500 miljardia Yhdysvaltain dollaria eli yli kolme biljoona kruunua. Rahastolla Norja varautuu aikaan, jolloin sillä ei ole hyvinvointinsa turvana enää öljyä ja kaasua. Rahasto koostuu osake- ja joukkovelkakirjasijoituksista.[9] Norja on lisäksi Euroopan alueen suurimpia maakaasun tuottajia, ja se on myös merkittävä alumiinin jalostaja. Noin puolet teollisuudesta keskittyy Oslon ympärille.[9] Öljyn ja maakaasun lisäksi Norjan luonnonvaroihin kuuluvat vesivoima, kupari, nikkeli, rautamalmi, sinkki, lyijy, kala ja puutavara.[9] Merkittävimmät vientituotteet ovat maaöljy, maakaasu, koneet, metallit, kemikaalit ja kala. Viennin suurimpia kohdemaita vuonna 2010 olivat Britannia (26,7 prosenttia), Alankomaat (12,1 prosenttia) ja Saksa (11,4 prosenttia).[4]
Norjassa melkein kaikki sähkö tuotetaan vesivoimalla ja vesivoimalaitoksia on rakennettu paljon vuorille. Siksi Norja on monessa suhteessa päässyt lähemmäs kestävää kehitystä. Öljynporauslautat saavat voimansa aaltoenergiasta.
Norjan öljyvarat ovat nostaneet sen maailman talouksien huipulle: 1999 öljynvienti toi 35 % vientituloista. Norja on maailman kolmanneksi suurin öljynviejä Saudi-Arabian ja Venäjän jälkeen. Norjan valtio on säästänyt öljytuloista rahastoon 450 miljardia Yhdysvaltain dollaria [3]. Rahastolla Norja varautuu aikaan, jolloin sillä ei ole hyvinvointinsa turvana enää öljyä ja kaasua. Rahasto koostuu osake- ja joukkovelkakirjasijoituksista. Norja on myös Euroopan alueen suurimpia maakaasun tuottajia.
Muita merkittäviä luonnonvaroja ovat kupari, nikkeli, rautamalmi, sinkki, lyijy ja puu.
Teollisuus [muokkaa]
 |
Tämä artikkeli tai sen osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta. |
Norja on merkittävä alumiinin jalostaja. Noin puolet teollisuudesta keskittyy Oslon ympärille. Ennen Norjassa oli merkittävää laivanrakennusteollisuutta, mutta 1980-luvun puolivälissä se vähentyi murto-osaan.
Kauppa [muokkaa]
Norjan tuottamasta öljystä vientiin menee huikeat 150 000 kuutiota (tuhatta litraa). Öljytuotteet ja maakaasu ovatkin maan tärkeimmät vientituotteet. Vientiin menee lisäksi muun muassa alumiinia, terästä, paperia ja kalaa. Maan tärkeimmät kauppakumppanit ovat Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Alankomaat, Ranska, Yhdysvallat, Ruotsi ja Tanska.
Liikenne [muokkaa]
Norjassa on 98 lentopaikkaa, mutta vain yhdellä on yli kolmen kilometrin kiitotie. Rautatietä on 4 169 kilometriä. Satamakaupungit ovat Bergen, Haugesund, Måløy, Mongstad, Narvik ja Stura.[4] Julkinen liikenne on tehokasta, junien, bussien ja lauttojen aikataulut on usein suunniteltu sujuvia vaihtoja varten. Junalla pääsee pohjoisessa Bodøhön asti, Ruotsin kautta myös Narvikiin. Bergenin ja Kirkkoniemen väliä kulkee rannikon yhteysalus Hurtigruten.[44] Norjan yleisen tieverkon pituus on noin 91 600 kilometriä.[45] Osa yleisistäkin teistä suljetaan talvisajaksi, jos ne eivät ole osa keskeisintä tieverkkoa ja talvihoito tulisi erittäin kalliiksi. Tällaiset tiet kulkevat yleensä vuoristoalueilla.[46] Olosuhteiden pakosta tiet voidaan sulkea myös tilapäisesti, yleensä yöajaksi. Huonon ajosään vallitessa on käytössä myös kolonna-ajo: tieosuudella sallitaan vain tienpitäjän avustamien autoletkojen kulku. Letkan keulassa ja perässä ajaa yleensä aura-auto.[47] Osa teistä on maksullisia – tiemaksuja kerätään noin 50 asemalla.[48] Saaristoon ja vuonojen ylitykseen käytetään monin paikoin autolauttoja.[49]
Lærdalin tunneli Päätiestöllä on noin 950 tunnelia. Näistä kolme on pituudeltaan yli 10 kilometriä. Vuonna 2000 valmistunut Lærdalin tunneli (24,5 kilometriä, E16) on maailman pisin maantietunneli. Osa tunneleista kulkee meren alla.[50] Eiksundin alittava tunneli (7,8 km, 653) on maailman syvimmällä käyvä maantietunneli. Sen alin kohta sijaitsee 287 metriä meren pinnan alapuolella.[51]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Google - Public data: Julkistalouden velka, viitattu 30.12.2012
- ↑ Public debt The World Factbook. Central Intelligence Agency. Viitattu 22.8.2011. (englanniksi)
- ↑ Norjan öljyrahasto paisuu, Taloussanomat, 01.072010
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Norjan tilastokeskuksen sivut (englanniksi)
¹Kaikki 27 EU:n jäsenmaata ovat WTO:n jäseniä:
Alankomaat • Belgia • Britannia • Bulgaria • Espanja • Irlanti • Italia • Itävalta • Kreikka • Kypros • Latvia • Liettua • Luxemburg • Malta • Portugali • Puola • Ranska • Romania • Ruotsi • Saksa • Slovakia • Slovenia • Suomi • Tanska • Tšekki • Unkari • Viro
