Portugalin talous

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Portugalin vienti vuonna 2006

Portugalin talous on korkean tulotason sekatalous. Tärkeimpiä vientituotteita ovat koneet, vaatteet ja kuljetusvälineet. Työvoima on halpaa muihin Euroopan maihin verrattuna, mutta halpatuotanto on siirtynyt muun muassa Aasiaan. Myös kaivokset, teollisuus ja matkailu ovat merkittäviä työllistäjiä. Vuonna 2010 työttömyys oli 10,7% bruttokansantuotteen kasvun ollessa 1,4%.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Löytöretkien aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1400-luku oli Portugalin talouden kulta-aikaa. Portugalilaisen imperiumin rakentaminen alkoi 1415, kun portugalilainen armada Henrik Purjehtijan johtamana kohti Pohjois-Afrikkaa. Vuonna 1418 Henrik Purjehtijan kapteenit João Gonçalves Zarco ja Tristão Vaz Teixeira löysivät Porto Santon saaren. Vuonna 1419 Zarco nousi maihin Madeiralla. Vuonna 1434 Gil Eanes ohitti Cabo Bojadorin Marokossa, ja siitä alkoivat Portugalin tutkimusmatkat Afrikassa. Bartolomeu Dias kiersi ensimmäisenä Hyväntoivonniemen 1487. Vasco da Gama purjehti ensimmäisenä eurooppalaisena Intiaan ja 1500-luvun alussa portugalilaiset löysivät tuottoisan maustepippurikaupan alkulähteen eli Molukkien saariryhmän. Myös Japaniin luotiin kauppasuhteet. Pedro Álvares Cabral purjehti vuonna 1500 ensimmäisenä Brasilian rannikolle. Brasilia julistettiin pian kuuluvaksi Portugaliin.[1]

Orjakauppaa 300 vuoden ajan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugali kävi noin 300 vuoden ajan orjakauppaa, jossa afrikkalaisia myytiin orjiksi lähinnä Brasilian sokeriruokoviljelmille. Vilkkaimmillaan kauppa oli 1700-luvulla, mutta se oli alkanut jo 1500-luvulla. Orjalaivauksia tehtiin 30 000 ja niissä kuljetettiin 4 650 000 orjaa, jotka ovat suuremmat luvut kuin millään muulla orjakauppaa käyneellä maalla. Suurimmat lähtösatamat olivat Elmina nykyisessä Ghanassa ja Luanda nykyisessä Angolassa, ja laivojen tyhjennys tapahtui useimmin Bahiassa. Orjia tarvittiin Brasilian sokeriruokoviljelmillä, jotka olivat Portugalille erittäin kannattavaa toimintaa.[2]

Salazarin eristäytynyt maa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugalista tuli tasavalta 1910. Tasavallan alku oli epävakainen. Tämä johti pääministeri António de Oliveira Salazarin johtaman lähes 50 vuotta jatkuneen autoritaarisen konservatiivihallintoon, joka sovelsi korporatismin periaatetta. Hallitusjärjestelmää kutsuttiin nimellä Estado Novo ("uusi valtio"). Se oli arvoiltaan katolinen ja nationalistinen ja muistutti Espanjan fasismia. Estado Novon aikana ainoa sallittu puolue oli kansallinen liitto, jota piti pystyssä salainen poliisi. Salazarin aika oli taloudellisesti vakaata, mutta yhteiskunnan kehitystä ei juuri tapahtunut. Tämä johtui tietoisesta politiikasta, joka korosti Portugalin imperiumin omavaraisuutta ja eristäytymistä. Teollistuminen, kaupungistuminen ja koulutus pyrittiin pitämään minimissään. Työläisten, kaupunkilaisten ja opiskelijoiden liiallista määrää pidettiin uhkana yhteiskunnalliselle vakaudelle ja perinteisille arvoille. Kumousajatusten leviämistä estettiin sensuurin avulla.[3]

Portugalin raha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

rahayksikkö vuodet
dinheiro n. 1128 - 1433
real n. 1430–1910
escudo 1910-1999 (2002)
euro 1999 (2002)-

Nykypäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvu 1990-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugali liittyi EEC:hen 1986 neilikkavallankumouksen jälkeisessä vapautuneessa vaiheessa. Samaan aikaan se luopui kalliiksi käyneistä siirtomaasodista ja antoi siirtomaittensa itsenäistyä. 1990-luvun Portugali oli yksi Euroopan nopeimmin kasvavista talouksista ja menestyjistä. Keskimääräinen BKT:n kasvu oli noin 5 %. Euroalueen jäsenyys vuonna 1999 nähtiin palkintona hyvin tehdystä työstä ja se takasi maalle vakaan valuutan, matalat korot sekä tien maailman suurimmalle talousalueelle. Vuonna 2002 euroa alettiin käyttää maksuvälineenä.[4] Portugalin ongelmat johtuvat pääosin maan talouden hitaasta kasvusta. Maan talous ei kasvanut merkittävästi 200-luvun alun hyvinä vuosina.

Harmaa talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugalissa on varsin laaja harmaa talous. Harmaan talouden laajuus ilmentänee kotitalouksienkin pimeästi verotuksen ohi tienaamien tulojen määrää. Pimeiden tulojen arvo kokonaistuotannon arvosta on Maailmanpankin tutkimuksen mukaan Portugalissa 23, Espanjassa 23, Italiassa 27, Kyproksessa 29 ja Kreikassa 30 %, ja Suomessakin lähes 20 %. Lisätekijänä on korruptio, joka on useiden tutkimusten mukaan harmaan talouden keskeisiä syitä ja seurauksia. Osa tutkijoista on jopa valmis väittämään, että juuri korruptio on nykyisen velkakriisin tärkein syy. Sieps-tutkimuslaitoksen mukaan korruptio rehottaa euromaista pahiten Italiassa ja muissa kriisimaissa ja vähiten Suomessa. Laitos perustaa päätelmänsä muun muassa Maailmanpankin tutkimuksiin.[5]

Talouskriisi 2011-12[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 alkanut kansainvälinen finanssikriisi vei 2010-luvun alussa Portugalin talouskriisiin, jonka ratkaisemiseksi sille annettiin 78 miljardin euron suuruinen lainapaketti. Se jakautui kolmeen 26 miljardin osaan. Lainoittajia olivat Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV) ja Euroopan komissio. Suurin lainoittaja on Saksa runsaalla 14 miljardilla eurolla. Portugalin eräänlainen omavastuuosuus lainoista oli 455 miljoonaa euroa.[6] Säästöohjelman toteuttaminen kohtasi vaikeuksia, sillä maan perustuslakituomioistuin päätti maaliskuussa 2013, että iso osa hallituksen suunnittelemista talouskuritoimista on perustuslain vastaisia. Hätälainoittajat helpottivat Portugalin lainaohjelman ehtoja, mutta hyväksyttäviä säästökohteita tarvittiin silti lisää.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Overbye, Stine: Portugali nousi merivallaksi. Tieteen Kuvalehti Historia, 2010, nro 3, s. 38-49. Oslo: Bonnier. ISSN 0806-5209.
  2. Broström, Natasja: Orjakauppa kukoisti Afrikassa. Tieteen Kuvalehti Historia, 2011, nro 8, s. 442-47. Oslo: Bonnier. ISSN 0806-5209.
  3. Otavan suuri ensyklopedia, 7. osa (Optiikka-Revontulet), s. 5332-5335, art. Portugali. Otava, 1979. 951-1-02232-6.
  4. Lindström, Stefan: Täällä Lissabon 21.3.2011. Suomen Lissabonin-suurlähetystö. Viitattu 7.4.2013.
  5. Hurri, Jan: Tässä syy euromaiden varallisuuseroihin Taloussanomat. 14.4.2013. Viitattu 14.4.2013.
  6. 12 kysymystä Portugalin tukipaketista Helsingin Sanomat. 11.5.2011. Viitattu 7.4.2013.
  7. Hartikainen, Jarno: Portugalin lainaohjelmalle takapakkia Kauppalehti. 8.4.2013. Viitattu 8.4.2013.


Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.